Pinocchio - Pinokkio (1940)

Ohjannut Hamilton Luske & Ben Sharpsteen
USA 1940, 88 min.
Animaatio, Fantasia
Pääosissa: Dickie Jones, Cliff Edwards

Little puppet made of pine, awake!

Carlo Collodin 1880-luvulla valmistuneeseen saturomaaniin perustuva Pinocchio on järjestyksessään Disneyn toinen kokopitkä animaatio. Alkuperäiskertomukseen nähden tämä versio eloon heräävästä puunukesta on paljon kiltimpi ja armollisempi, vaikka elokuva onkin Disney-animaatioksi yllättävän synkkäsävyinen. Pinocchio käsittelee moraalia ja oikeudenmukaisuutta lempeän opettavaisella otteella: oikeiden ja väärien valintojen parissa kamppailevan Pinocchion (Jones) apuna on onneksi omatunto Samu Sirkka (Edwards), jolla tosin on täysi työ pitää lapsukainen kaidalla polulla.

Nykykatsojalle Pinocchion maailma tuntuu julmuuksistaan huolimatta tutulta ja turvalliselta, sillä tässä maailmassa pahuus saadaan aisoihin ja hyvyys voittaa lopulta. Tutut Disney-animaatioiden konventiot ovat vahvasti läsnä: musiikki ja animaatio kietoutuvat kauniisti yhteen, ja tarina yhdistelee onnistuneessa suhteessa erilaisia elementtejä aina jännityksestä huumoriin. Animaatio on yhtä upeaa kuin Lumikissa (1937), paikoin jopa parempaa. Esimerkiksi Geppeton paja on täynnä viehättäviä yksityiskohtia, joita voisi jäädä ihastelemaan tuntikausiksi!

Pinocchio on todella Disney-klassikoiden parhaimmistoa. Erinomaiset hahmot kuljettavat tasapainoista tarinaa eteenpäin, kohtausten vaihtuessa mielikuvituksellisesta fantasiasta jännittäviin, jopa pelottaviinkin hetkiin. Erityisen mieleenpainuva tapahtumasarja on Pinocchion seikkailu vedenalaisessa maailmassa. Musiikin saralla ikimuistoisinta on toki kaunis Oscar-palkittu klassikko, When You Wish Upon a Star.

Vaikka elokuva on upea ja kiinnostava eritoten taidokkaan animaation vuoksi, se on mielenkiintoinen myös muista syistä. Mitä Pinocchio kertoo omasta ajastaan: lapsuudesta tai ihmisyydestä? Elokuvan protagonisti joutuu oppimaan rohkeutta, oikeudenmukaisuutta ja epäitsekkyyttä ansaitakseen asemansa oikeana poikana. Elokuvan oppi onkin, että menestys syntyy vain kovalla työllä. Näin Pinocchio heijastelee mielenkiintoisella tavalla myös amerikkalaista ajatusmaailmaa, jossa on vain voittajia ja häviäjiä. Vaikkei tähän ideologiaan samaistuisikaan, on Pinocchio joka tapauksessa valtavan mielenkiintoinen ja kaunis teos.

Pisteytys:
9/10

Syyskuun elokuvat 2014

La grande bellezza - Suuri kauneus
Ohjannut Paolo Sorrentino
Italia & Ranska 2013, 142 min.
Draama
Pääosissa: Toni Servillo, Carlo Verdone, Sabrina Ferilli, Carlo Buccirosso

Paolo Sorrentino on yksi nykypäivän tunnetuimmista italialaisohjaajista, ellei jopa tunnetuin. Sorrentinon Suuri kauneus puolestaan on kunnianosoitus eräälle toiselle vielä tunnetummalle italialaisohjaajalle, Federico Fellinille ja ennen kaikkea Fellinin Roomalle. Visuaalisesti upea elokuva tarkastelee muotoa ja sisältöä: Rooma on ikuinen ja kaunis, mutta dekadenssin valtaama. Viaton menneisyys ja rappiontäyteinen nykyhetki ovat vastakkain; elokuva näyttäytyykin ennen kaikkea yhteiskunnan ja kulttuurin nykytilan kritiikkinä. Suuri kauneus vaikuttaa toden totta suurelta, mutta silti kokonaisuus ei tavoita tarpeeksi. Kauneuden analyysi jää kesken.

Pisteytys: 7/10

Freier Fall

Ohjannut Stephan Lacant

Saksa 2013, 100 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Hanno Koffler, Max Riemelt

Freier Fall on elokuva itsensä etsimisestä. Saksalaiset poliisit Marc (Koffler) ja Kay (Riemelt) rakastuvat, vaikka Marc on elänyt tyytyväistä heteroelämää ja vaimokin on raskaana. Kertomus ei ole suoranaisesti huono, mutta aihetta voisi käsitellä paremminkin. Tarinasta ei oikein synny mitään kunnollista oivallusta. Hahmoista puuttuu syyvyttä ja seksuaalisuus näyttäytyy joko-tai -valintoina.

Pisteytys: 5/10

Miss Farkku-Suomi

Ohjannut Matti Kinnunen

Suomi 2012, 86 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Mikko Neuvonen, Sanni Kurkisuo, Maria Ylipää

Kauko Röyhkän samannimiseen romaaniin (2003) perustuva kasvutarina Miss Farkku-Suomi on siloiteltu nuorisokuvaus - ainakin alkuperäisteokseen nähden. 1970-luvun Oulussa Välde (Neuvonen) tuskailee paskassa kaupungissa, rokki soi ja rakkauselämä on rosoista. Filmin luoma ajankuva on ilahduttavaa ja loistavaa Röyhkä-musiikkia kuuntelee mieluusti energisinä Torttu-versioinakin. Mutta kuten yleensäkin, kirja on tässäkin tapauksessa rutkasti parempi elämys.

Pisteytys: 6/10

Once Upon a Time in the West - Huuliharppukostaja

Ohjannut Sergio Leone

Italia, USA & Espanja 1968, 175 min.

Lännenelokuva

Pääosissa: Charles Bronson, Claudia Cardinale, Henry Fonda

Sergio Leonen spagettiwesternklassikko Huuliharppukostaja sijoittuu pieneen Flagstonen kylään, jonne rautatie tekee tuloaan. Salaperäinen Harmonica (Bronson) saapuu kaupunkiin, jossa rautatiemiljonäärille työskentelevä häikäilemätön murhamies Frank (Fonda) kylvää kuolemaa. Upea tunnelma, loistava tarina ja mielenkiintoiset hahmot tekevät elokuvasta yhden kaikkien aikojen länkkäreistä. Kaiken toki kruunaa upea laajakangaskuvaus sekä Ennio Morriconen ainutlaatuinen musiikki.

Linkki 1001-projektin tuoreempaan arvosteluun tässä.

Pisteytys: 10/10

Army of Shadows - Tuntemattomat sankarit
Ohjannut Jean-Pierre Melville
Ranska & Italia 1969, 145 min.
Draama, Sota
Pääosissa: Lino Ventura, Jean-Pierre Cassell, Paul Meurisse



Eletään toisen maailmansodan aikaa ja Ranskaa hallitsee Vichyn nukkehallitus. Itsenäistä Ranskaa puolustava vastarintaliike, Charles de Gaullen Lontoosta käsin operoima la Résistance toimii emämaassa salaisena maanalaisverkostona. Vastarintaliikkeen uskaliaasta toiminnasta kertova elokuva havainnollistaa monipuolisesti sodan aikaisia tapahtumia ja tunnelmia muutaman henkilön kautta. Huikeaa jännitystä ja mielenkiintoinen katsaus varjoihin, kulissien takaiseen elämään.

Pisteytys: 8/10

The Wolf of Wall Street
Ohjannut Martin Scorsese
USA 2013, 179 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Jonah Hill, Margot Robbie




Sikamaisin keinoin rikastuvasta Jordan Belfortista (DiCaprio) kertova The Wolf of Wall Street on kolmituntinen bakkanaali, rietas ja energinen kuvaus juppimaailman hulluudesta. Lopulta uskomaton retostelu huipentuu niin mahtaviin älyttömyyksiin, että väistämätön romahdus on edessä. Itsekästä nautinnontavoittelija Belfortia esittävä Leonardo DiCaprio tekee loistavan roolityön, joka olisi ollut Oscarinkin arvoinen. Parhaan elokuvan pystin saaminenkin olisi kyllä ollut ihme, sillä elokuvan kohdistama kritiikki liipannee myös aika läheltä akatemiapalkintoja ja Hollywood-koneistoa.

1001-listan mukainen arvio täällä.

Pisteytys: 8/10

Nymphomaniac vol. I & II
Ohjannut Lars von Trier
Tanska, Ranska, Saksa, Belgia, Iso-Britannia 2013,
117+123 min.
Draama
Pääosissa: Charlotte Gainsbourg, Stellan Skarsgård, Stacy Martin


Lars von Trierin nelituntinen, kahdeksi elokuvaksi jaettu eepos on tutkimusmatka inhimillisyyteen ja seksuaalisuuteen. Seksiaddikti Joe (Gainsbourg) kertoo tuntemattomalle laupiaalle samarialaiselle, aseksuaalille herra Seligmanille (Skarsgård) elämänsä keskeiset seksiseikkailut. Aihepiiriä tarkastellaan mielenkiintoisesta perspektiivistä: kuvasto on rietasta, mutta tunnelma tavoittaa jotain syvällistä. Kyse ei ole missään vaiheessa pinnallisesta pornosta, vaan pikemminkin ihmisen sisimmän tutkiskelusta. Nymphomaniac ei onneksi ole tunnelmaltaan niin ahdistava, kuin moni muu von Trierin filmi. Kiinnostavia ovat kuitenkin muutamat viitteet ohjaajan aiempaan elokuvaan, sangen tuskalliseen Antikristukseen (2009).

Pisteytys: 7/10

Play
Ohjannut Ruben Östlund
Ruotsi, Tanska & Suomi 2011, 118 min.

Draama
Pääosissa: Kevin Vaz, Yannick Diakité, John Ortiz, Anas Abdirahman, Sebastian Hegmar



Play on pysäyttävä elokuva. Se sijoittuu nykypäivän Ruotsiin, jossa joukko maahanmuuttajataustaisia poikia ryöstelee puhelimia toisilta lapsilta. Dokumentaarinen tyyli, improvisaatio ja pitkät kohtaukset tuovat elokuvaan realistisuuden tuntua, ja itse asiassa tarinakin perustuu tositapahtumiin. Play onnistuu erinomaisesti nostamaan esille kysymyksiä länsimaisen yhteiskunnan ongelmakohdista. Millaisesta toiminnasta roolimallit syntyvät? Kaupunki on täynnä ulkopuolisia tarkkailijoita, jotka väistelevät kaikkien silmien edessä tapahtuvaa roolileikkiä.

Kiinnostavaa on myös elokuvan aiheuttama kohu, jonka mukaan elokuva stereotypisoi kuvauksensa kohteita. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen. Elokuva kysyy, miten tällaiseen tilanteeseen tai katsojien mielikuvaan ja siitä heränneeseen kohuun päädytään. Jos jotakuta yhteiskunnan jäsentä tai kokonaista ryhmää pidetään yhteisöön sopimattomana, on aika helppoa luovuttaa ja jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle. Roolia ei aina oteta, joskus se vain annetaan.

Pisteytys: 8/10

National Treasure - Kansallisaarre
Ohjannut Jon Turteltaub
USA 2004, 131 min.
Seikkailu, Toiminta
Pääosissa: John Cage, Diane Kruger, Justin Bartha, Sean Bean



Kansallisaarre on liian tosissaan tehty aarteenmetsästysseikkailu, jossa jäykkis-Cage suorittaa vaivaannuttavissa tunnelmissa epärealistista tarinaa temppeliherrojen kätketystä aarteesta. Typerän humoristinen Riley (Bartha) on yritys keventää tunnelmaa ja ehkä tavoitella jotain Indy-henkistä meininkiä, mutta valitettavasti yritykseksi se vain jää. Elokuva on kuin lepattavan tähtilipun alla tehty Dan Brown -jännäri: molemmat tönkösti toteutettua "historiaa" ja "ällistyttäviä" arvoituksia. Ehkä tästä silti irtoaa viihdettä johonkin todella tyhjentävään aivojennollaukseen.

Pisteytys: 3/10

Kill Bill: Volume 1
Ohjannut Quentin Tarantino
USA 2003, 111 min.
Toiminta
Pääosissa: Uma Thurman, Lucy Liu, Daryl Hannah, Vivica A. Fox, Shin'ishi Chiba




Quentin Tarantinon riemukkaan genreilottelun ensimmäinen osa on esteettisesti tyylikäs kostoraina ja erinomaista viihdettää. Kostonhimoinen morsian (Thurman) on erinäisten populaarikulttuurin kliseiden perustalle taitavasti rakennettu hahmo ja Uma Thurman on osassa mainio. Tarinassa riittää vauhtia, mutta seuraavassa osassa meno hieman tasoittuu.

1001-listan mukainen arvio täällä.

Pisteytys: 8/10

Kill Bill: Volume 2
Ohjannut Quentin Tarantino
USA 2004, 137 min.
Toiminta
Pääosissa: Uma Thurman, David Carradine, Michael Madsen, Daryl Hannah




Kill Bill: Volume 2 on ensimmäisen osan tapaan hauskaa genreillä leikittelyä. Jatko-osassa tarinaa syvennetään ja salaperäiset yksityiskohdat ratkeavat: morsiamen (Thurman) kostoretki jatkuu ja saa lopulta päätöksensä. Toinen osa on edeltäjäänsä rauhallisempi, mutta aivan yhtä tyylikäs ja viihdyttävä. Mutta olisiko kostorainan saanut kuitenkin tiivistettyä yhdeksi filmiksi?

Pisteytys: 8/10

Les garçons et Guillaume, à table ! - Äiti ja minä
Ohjannut Guillaume Gallienne
Ranska & Belgia 2013, 85 min.
Komedia, Draama
Pääosissa: Guillaume Gallienne, Diane Kruger, Reda Kateb





Näyttelijä Guillaume Galliennen esikoisohjaus Äiti ja minä perustuu ohjaajan omaan näytelmään, ja elokuvan tyyli onkin viehättävän teatraalinen. Ohjaaja-näyttelijä myös esittää elokuvan tärkeimpiä rooleja: Guillaumea ja tämän äitiä. Guillaume tekee parhaansa ollakseen ensin tyttö ja sitten homoseksuaali, jotta miellyttäisi äitiään. Mikään identiteetti ei kuitenkaan tunnu omalta. Lopulta oma minuus löytyy, mutta Guillaumen omin sanoin - tuskin kukaan on mitään sataprosenttisesti. Siksi lokeromme ovat ahtaita ja mahdottomia! Elokuva käsittelee sukupuolen luonnetta sosiaalisena konstruktiona ihanan oivaltavasti ja huumorin kautta. Lopputulos on mahtava.

Pisteytys: 9/10

Metalhead
Ohjannut Ragnar Bragason
Islanti 2013, 97 min.
Draama
Pääosissa: Þorbjörg Helga Þorgilsdóttir, Sveinn Ólafur Gunnarsson



Islannin maaseudulla, idyllisessä pienessä kyläyhteisössä elämä vaikuttaa turvatulta, kunnes kuolema vie erään perheen vanhimman lapsen. Kaikki käsittelevät surua omalla tavallaan, mutta pikkusisko Heran (Þorgilsdóttir) tuska riipii koko yhteisöä. Hera omii veljensä heavy-harrastuksen, turruttaa tuskaansa kotipolttoisella kiljulla ja sulkeutuu kuoreensa. Eteenpäin olisi päästävä, mutta surua ei voi jättää taakse. Mustan huumorin pilkahdukset sävyttävät elokuvan inhimillistä kuvausta nuoruuden tuskasta. Kiintoisana sivujuonteena on hauska seurata myös 1980-1990-lukujen ajankuvaa ja musiikin muutosta.

Pisteytys: 7/10

The Grapes of Wrath - Vihan hedelmät (1940)

Ohjannut John Ford
USA 1940, 129 min.
Draama
Pääosissa: Henry Fonda, John Carradine, Russell Simpson, Jane Darwell

Never had my family stuck out on the road...

1930-luvulla Yhdysvallat riutuu ankaran talouslaman kourissa. Keskilännessä riistoviljely on kuivattanut pellot, pankit haluavat omansa takaisin ja maanviljelijäperheet häädetään omista kodeistaan. Vähitellen ihmismassat vyöryvät kohti Kaliforniaa, jossa töitä vielä on tarjolla - mutta vain niukasti. Tähän amerikkalaiseen kurjuuteen sijoittuu myös fiktiivinen Joadin perheen tarina. Pitkällä ja raskaalla matkalla kohti Kalifornian onnelaa Joadit kohtaavat toivonsa menettäneitä kohtalotovereita, ja viimeistään perillä paljastuu kansakunnan kurja alennustila.

Vaikka Vihan hedelmät käsittelee erityisesti yhdysvaltalaisia mielialoja 1930-1940-lukujen todellisuudessa, tuntuu sen yhteiskuntakriittinen ote suorastaan ajattomalta. Kun raha ratkaisee, ei ihmisen elämä ole juuri minkään arvoinen. Niin elokuva kuin alkuperäinen John Steinbeckin romaanikin (Vihan hedelmät, 1939) joutuivat aikanaan vaikeuksiin, sillä molempien kriittistä otetta syytettiin epäisänmaallisuudesta. Molemmat teokset kohosivat kuitenkin lopulta rakastetuiksi ja periamerikkalaisiksi klassikoiksi.

Vihan hedelmät on syvästi koskettavaa draamaa. Laman kurjuutta kuvataan sekä realistisesesti että esteettisesti, yhtä aikaa runollisesti ja karkeasti. Tunteikkaasti eläytyvät näyttelijät ovat loistavia, ja upeat, mutta riipaisevan karut maisemat syventävät tarinaa entisestään. Elokuva on kiinnostava matka kahdeksankymmenen vuoden takaiseen todellisuuteen ja yhteen Yhdysvaltojen synkimmistä ajanjaksoista. Samalla se on tutkielma yleismaailmallisesta ihmisarvosta sekä myös amerikkalaisesta arvomaailmasta.

Pisteytys:
10/10

The Philadelphia Story - Skandaalihäät (1940)

Ohjannut George Cukor
USA 1940, 112 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Katharine Hepburn, Cary Grant, James Stewart, John Howard

Put me in your pocket, Mike!

Skandaalihäät on kertomus varakkaista yläluokan elostelijoista, joiden avioon astuminen voi olla aikamoista skandaalinkäryä. Tracy Lord (Hepburn) on menossa naimisiin George Kittredgenin (Howard) kanssa, mutta sukulaisten rakastama ex-mies Dexter (Grant) ei malta pysyä tilaisuudesta poissa. Lisäksi paikalla pyörivät innokkaat reportterit, jotka kaiken kukkuraksi sekaantuvat velloviin rakkaussotkuihin omine tunteineen.

Tämä Broadway-näytelmään perustuva screwball-komedia oli jo alun alkaen kirjoitettu Katharine Hepburnia varten. Täten myös elokuvaversio on Hepburnin juhlaa: tähtinäyttelijän ura nousikin uuteen kiitoon Tracy Lordin menestyksekkään roolin myötä. Muutkaan näyttelijät eivät toki jää kehnommiksi, varsinkin Cary Grant on tietenkin loistava. Hepburn-Grant -kemia todella ilahduttaa!

Skandaalihäät on mainio elokuva, jossa on hauskaa sanailua ja hulvattomia ihmissuhdesotkuja - aivan kuten kunnon screwball-komediassa kuuluukin olla. Vaikka peruspaketti toimiikin ja elokuva viihdyttää, ei tästä filmistä oikein irronnut mitään erityisiä oivalluksia tai säväreitä.

Pisteytys:

7/10

Fantasia (1940)

Ohjannut Norman Ferguson
USA 1940, 125 min.
Animaatio, Fantasia
Pääosissa: Leopold Stokowski, Deems Taylor

Congratulations to you, Mickey!

Disneyn kolmas kokopitkä animaatio Fantasia on ainutlaatuinen liikkuvien kuvien ja klassikkosävellysten yhdistelmä. Säveltäjä-kriitikko Deems Taylorin juontama ja kapellimestari Leopold Stokowskin johtama viehättävä konsertti koostuu seitsemästä jaksosta, kuten Pähkinänsärkijän tahtiin tanssivista keijukaisista tai lennosta Pegasoksen kanssa Stravinskin Kevätuhrin siivittämänä

Fantasia on eräänlaista jatkoa Disneyn 1920-1930 -lukujen Hassunkurisille sinfonioille (Silly Symphonies). Elokuvan tarkoitus oli kuitenkin viedä animaation ja klassisen musiikin yhdistelmä täysin uudelle tasolle. Alkuperäisenä suunnitelmana oli myös uudistaa elokuvaa muutamien vuosien välein ja esittää sitä yleisölle yhä uudestaan. Suunnitelma ei toteutunut, joskin Fantasia on nähty valkokankailla useina vuosina ja sen sisältöä on toisinaan hieman editoitu. Vuonna 1999 elokuvalle kuitenkin syntyi ei-niin-kiitelty jatko-osa, Fantasia 2000.

Jokainen teoksen osio on omalla tavallaan viehättävä, mutta vain muutamat ovat todella vaikuttavia. Elokuvan kenties kuuluisin osio, Mikki Hiiren tähdittämä Noidan oppipoika on lapsuudesta asti ollut suosikkini, mutta myös Fantasian loppuhuipennus, hyvän ja pahan vastakkainasettelu on ehdottomasti elokuvan parhaimmistoa. Tunnelmat liikkuvat synkästä ja miltei pelottavasta ilahduttavan kepeään, herkkään ja kauniiseen - huumoria unohtamatta. Upeaa fantasiaa!

Pisteytys:

8/10

Heinäkuun ja elokuun elokuvat 2014

King Kong

Ohjannut Peter Jackson

USA 2005, 187 min.

Seikkailu, Draama, Toiminta
Pääosissa: Naomi Watts, Jack Black, Adrien Brody

Filmiryhmä löytää tiensä salaperäiselle sumun peittämälle saarelle ja kohtaa kauhean Kongin: kaunotar ja hirviö ovat jälleen valkokankailla. Uudelleenfilmatisointi vuoden 1933 versiosta on monin tavoin uskollinen alkuperäisen elokuvan hengelle, mutta on myös selkeästi oma teoksensa. Elokuvassa on vähän kaikkea, mitä mainiossa seikkailussa kuuluukin olla: komediaa, romantiikkaa, jännitystä, efektejä ja eksotiikkaa. Myös roolitukset ovat onnistuneet. Välillä CGI- ja efektileikki tosin karkaa käsistä ja kestoakin kieltämättä on reippaasti, mutta pienistä vioistakin huolimatta King Kong on suorastaan yllättävän viihdyttävä kolmituntinen.

Pisteytys: 7/10

The Incredible Hulk

Ohjannut Louis Leterrier

USA 2008, 112 min.

Scifi, Toiminta

Pääosissa: Edward Norton, Liv Tyler, Tim Roth, William Hurt

Louis Leterrierin Hulk-filmi ei suotta kerro vihreän jättiläisen syntytarinaa jälleen alusta, vaan ajoittaa tarinansa hieman myöhempiin aikoihin: Edward Nortonin tulkitsema etsintäkuulutettu Hulk on pakosalla ja koittaa epätoivoisesti hillitä karmeita voimiaan. Voiko pedosta tulla hyvis? Leffan idea on hieman hukassa, mutta rymistely on silti ihan hauskaa seurattavaa. The Incredible Hulk kaipaisi vain lisää huumoria - ei tällainen riehuminen voi olla näin kamalan vakavaa.

Pisteytys: 6/10

Magnolia

Ohjannut Paul Thomas Anderson

USA 1999, 188 min.

Draama

Pääosissa: Julianne Moore, Tom Cruise, John C. Reilly, Melora Walters, Philip Baker Hall, William H. Macy, Jason Robards, Philip Seymour Hoffman, Jeremy Blackman

Valtavan monisävyinen elokuva Magnolia yhdistää useita tarinoita yhdeksi ja nivoo yksinäisiä ihmiskohtaloita yhteen. Loistavan näyttelijäkaartin voimin tutustutaan ihmelapsiin, kuolevaan vanhukseen, epätoivoisia tekoja tekeviin ihmisiin. Tarina on kiinnostavasti rakennettu ja rytmitetty, mutta elokuvan pituus ja oivallusten eeppisyys hieman puuduttavat.

 

1001-listan mukainen arvio täällä.

Pisteytys: 7/10

Mars Attacks! - Mars hyökkää!

Ohjannut Tim Burton

USA 1996, 106 min.

Komedia, Scifi, Toiminta

Pääosissa: Jack Nicholson, Pierce Brosnan, Sarah Jessica Parker

Tim Burtonin hillitön scifiparodia Mars hyökkää! piikittelee Yhdysvaltoja ja hupailee alienleffojen kustannuksella. Sääli sinänsä, ettei elokuva ei ole juuri saanut arvostusta osakseen. Myönnettäköön, että tämän katselu vaatii kyllä huumorintajun venymistä! Hullaannuin tähän elokuvaan jo vuonna 1996, mutta vuosien saatossa suhde jättiaivoisten marsilaisten huviretkeen on hieman laimentunut. On tämä silti edelleen hauska, sopii myös mainiosti vaikkapa ironisiin maanantaipäiviin tai muuten absurdeihin elämäntilanteisiin.

Pisteytys: 7/10

Titanic

Ohjannut James Cameron

USA 1997, 194 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Kate Winslet, Billy Zane, Gloria Stuart, Bill Baxton

1990-luvun kokemusmaailman helmi, Titanic, on yksi niitä suurelokuvia, joiden suosion hyrskyiltä tuskin kukaan on täysin voinut välttyä. Mahtipontinen klassikko on huumaavan jännä ja miltei ällöttävän romanttinen, ja tietenkin juuri siksi niin ihana. Titanicin tarina on liikuttava ja ällistyttävä, ihan ilman Jackin (DiCaprio) ja Rosen (Winslet) rakkaustarinaakin - joka sekin on toki kovin liikkis.

1001-listan mukainen arvostelu täällä.

Pisteytys: 8/10

Wreck-It Ralph - Räyhä-Ralf

Ohjannut Rich Moore

USA 2012, 101 min.

Animaatio, Seikkailu, Komedia

Pääosissa: John C. Reilly, Sarah Silverman, Alan Tudyk

Pelimaailman Toy Story kertoo pelihahmojen elämästä ruutujen tuolla puolen. Hyväsydäminen pahishahmo Räyhä-Ralf (Reilly) on kyllästynyt hylkiön elämään ja ryhtyy määrätietoisesti tavoittelemaan vieraiden pelien mitaleja saadakseen edes hiukkasen arvostusta osakseen. Elokuvan idea on hauska, mutta harmillisesti toteutus jää puolitiehen: alku lupaa hyvää, mutta sitten meno lässähtää hieman väkinäiseksi suorittamiseksi. Lattea sanoma on yhtä sokerinen ja päälleliimattu kuin karkkimaailman kimallus. Kertakatseluna tämä kuitenkin viihdyttää.

Pisteytys: 6/10

Back to the Future Part II -
Paluu tulevaisuuteen II

Ohjannut Robert Zemekis

USA 1989, 108 min.

Scifi, Komedia, Seikkailu

Pääosissa: Michael J. Fox, Christoper Lloyd, Thomas F. Wilson

Loistavan klassikon (Paluu tulevaisuuteen, 1985) hyvä jatko-osa jatkuu täsmälleen siitä, mihin ensimmäinen osa päättyi. Tällä kertaa Doc. Brown (Lloyd) ja Marty (Fox) kiitävät vuoteen 2015, mutta aikamatkustus ei ole lastenleikkiä: pian aikajatkumo on sekaisin, joten kaksikko saa kokea vaihtoehtoisen kasaritodellisuuden ja lopulta palata jälleen tutuksi tulleelle 1950-luvulle. Great Scott!

Pisteytys: 8/10

Like Father, Like Son - Isänsä poika

Ohjannut Hirokazu Koreeda

Japani 2013, 121 min.

Draama

Pääosissa: Masaharu Fukuyama, Machiko Ono, Yôko Maki, Rirî Furankî

Miten syntyy vanhemmuus, entä perhe? Lukuisia palkintoja kahminut Isänsä poika pureutuu kysymykseen tositapahtumiin pohjautuvan aihepiirin kautta. Elokuvassa eräälle perheelle selviää, ettei heidän kuusivuotias ainokaisensa olekaan biologisesti heidän perillisensä, sillä kaksi vauvaa on vaihtunut synnytyssairaalassa. Seuraa oikeusprosessi, syytöksiä, oikeita ja vääriä ratkaisuja, hämmennystä, tukahdutettuja tunteita. Oman lisänsä muutoinkin vaikeaan aiheeseen tuo japanilainen kulttuuri omine erikoisine sävyineen. Kiehtova draama.

Pisteytys: 8/10

The Conjuring - Kirottu

Ohjannut James Wan

USA 2013, 112 min.

Kauhu

Pääosissa: Vera Farmiga, Patrick Wilson, Lili Taylor, Ron Livingston

Vuonna 1971 Perronin perhe ostaa ränsistyneen talon metsikön keskeltä. Pian talossa alkaa kuitenkin tapahtua outoja asioita, ja apuun kutsutaan paranormaalien ilmiöiden asiantuntijapari Ed ja Lorraine Warren (Wilson & Farmiga). Juonensa ja leffan kansikuvan perusteella Kirottu vaikuttaa vain yhdeltä lisäykseltä kauhuelokuvien harmaaseen massaan, mutta kaikeksi kauhistukseksi tämä oletus ei pidä lainkaan paikkaansa. Kauhukliseiden kierrätys on nerokkaan itsetietoista! Konventioiden bongailu on karmivaa ja hauskaa: kirottu nukke, peilistä näkyvä aave... Hyytävä horrori on rakennettu taitavasti ja hahmot käsikirjoitettu tarkasti, näitä elementtejä näkee nykykauhussa aivan liian harvoin.

Pisteytys: 8/10

Catch Me If You Can - Ota kiinni jos saat

Ohjannut Steven Spielberg

USA & Kanada 2002, 141 min.

Rikos, Draama

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Tom Hanks, Christoper Walken

Frank Abagnale Jr. (DiCaprio) oli menestyksekäs huijari, joka esiintyi alle parikymppisenä niin lentoperämiehenä kuin lääkärinäkin, tienasi valtavia omaisuuksia shekkiväärennyksillä ja pakoili virkavaltaa minkä kerkesi. Tosielämään perustuva tarina on jo lähtökohdiltaan vaikuttava, ja Steven Spielbergin ohjaama biografia on kiinnostavuutensa ohella hyvää viihdettä. Sinänsä hauskan veijarihengen lisäksi tarinassa olisi kenties ollut rutkasti muitakin mahdollisuuksia, jotka nyt jäävät jokseenkin hyödyntämättä.

Pisteytys: 7/10

The Reluctant Dragon
Lempeä lohikäärme

Ohjannut Alfred L. Werker & Hamilton Luske

USA 1941, 74 min.

Animaatio, Komedia

Pääosissa: Robert Benchley, Frances Gifford, Buddy Pepper, Claud Allister, Barnett Parker

Disneyn ei-niin-tunnettu klassikko, Lempeä lohikäärme, on hauska seikkailu Disneyn studion kulisseissa. Robert Benchley lähtee studiolle esittelemään animaatioideaansa lempeästä lohikäärmeestä, mutta ennen Walt Disneyn tapaamista hän kohtaa monia kommelluksia, näkee hauskoja lyhytanimaatioita ja juttelee jopa Aku Ankan kanssa. Lopulta nähdään myös nimikkopätkä satukirjan pohjalta tehdystä animaatiosta, kiltistä lohikäärmeestä, joka ei halunnut taistella ritarin kanssa. Elokuva on kiinnostava kuriositeetti Disneyn historiassa, varsinkin, kun sen ilmestyminen osui keskelle rahaongelmia ja studion työntekijöiden lakkoa.

Pisteytys: 8/10

Frankenweenie

Ohjannut Tim Burton

USA 1984, 29 min.

Lyhytelokuva, Komedia, Draama

Pääosissa: Barret Oliver, Shelley Duvall, Daniel Stern

Frankenweenie on Tim Burtonin varhainen Frankenstein-hupailu, ryyditettynä paikoin ekspressionismia henkivällä miljööllä ja teatraalisella näyttelemisellä. Pätkä ei ole kummoinen, mutta kyllä sen kerran viitsii katsoa. Tunnelmaltaan Frankenweenie muistuttaa vahvasti Burtonin uran alkupuolen vinksahtaneita teoksia, mieleen tulee miltei jopa Beetlejuice (1988) - mutta vain melkein.

Pisteytys: 5/10

Frankenweenie

Ohjannut Tim Burton

USA 2012, 87 min.

Animaatio, Komedia, Kauhu

Pääosissa: Charlie Tahan, Catherine O'Hara, Martin Short

Tim Burtonin burton-henkisessä animaatiossa salamat välkkyvät ja nuori Victor (Tahan) herättää henkiin kuolleen hauvansa. Elokuva on aika pitkälti vuoden 1984 vastaavan filmin henkiinherätys, joskin animoituna ja hieman syvällisemmin käsikirjoitettuna. Silti tarina ei tavoita kovin kekseliäitä sävyjä. Joko Burtonin parhaat päivät on nähty?

Pisteytys: 6/10

The Royal Tenenbaums

Ohjannut Wes Anderson

USA 2001, 110 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Gene Hackman, Anjelica Huston, Ben Stiller, Gwyneth Paltrow, Luke Wilson, Owen Wilson

Hajalleen päätynyt, varsin erikoinen Tenenbaumsien perhe yhdistyy jälleen, kun perheen kelvoton isä Royal (Hackman) ilmoittaa olevansa vakavasti sairas. Elokuva on kauttaaltaan mustaa huumoria ja tarkasti sommiteltuja kuvakulmia eli taattua Wes Andersonia. Perhesuhteita käsitellään etäännyttävästi outojen hahmojen avulla, ja lopussa odottanee oivallus siitä, että olemmehan me kaikki oikeastaan aika kummallisia. Epäonnisen perhe-elämän paikkailun tematiikkaa Anderson käsittelee myös Steve Zissoun vedenalaisessa maailmassa (2004).

 

1001-listan mukainen arvostelu täällä.

Pisteytys: 6/10

Chaplin

Ohjannut Richard Attenborough

USA, Ranska & Iso-Britannia 1992, 143 min.

Draama

Pääosissa: Robert Downey Jr., Geraldine Chaplin, Paul Rhys

Legendaarisen Charlie Chaplinin uraa valaiseva biografia pohjautuu Chaplinin omaelämäkertaan ja seuraa kuuluisan mestarin elämää aina varhaislapsuudesta tutisevaan vanhuuteen saakka. Elokuva pyrkii kuvaamaan Chaplinin elämää laajasti, mutta rajatumpi näkökulma olisi varmasti ollut kokonaisuuden kannalta antoisampi - varsinkin kun päähenkilö eli huomattavan vivahteikkaan elämän. Joka tapauksessa Chaplin on kohtalaisen kiinnostavaa draamaa, vaikka olisikin voinut olla rutkasti parempi. Parasta elokuvassa on ehdottomasti Robert Downey Jr., jonka roolityö Charlie Chaplinina on erinomainen.

Pisteytys: 6/10

Honey, I Shrunk the Kids -
Kulti, kutistin kakarat

Ohjannut Joe Johnston

USA 1989, 93 min.

Komedia

Pääosissa: Rick Moranis, Thomas Wilson Brown, Robert Oliveri, Jared Rushton, Amy O'Neill

Perheleffa- ja kasariklassikossa keksijäisän (Moranis) pienennyskoje kutistaa vahingossa perheen jälkikasvun minikokoon. Isä-polo vielä vahingossa lakaisee lapsensa pihamaalle, joten edessä on huima seikkailu tyyten tavallisella amerikkalaisella takapihalla. Idea on hauska ja leffa viihdyttää keskinkertaisesti aikuiskatsojaakin, joskin lapsena tätä katsoessani mielikuvitusnystyräni ja nauruhermoni olivat kovemmalla koetuksella.

Pisteytys: 6/10

Bowling for Columbine

Ohjannut Michael Moore

USA, Kanada & Saksa 2002, 120 min.

Dokumentti

Pääosissa: Michael Moore

Michael Mooren Oscar-palkittu dokumentti pureutuu Yhdysvaltojen ja ampuma-aseiden eriskummalliseen suhteeseen. Kouluampumisten mielettömyys, aseiden helppo saatavuus ja valtavat murhatilastot kertovat karusta todellisuudesta. Vuosikymmenen takainen dokumentti tuntuu edelleen ajankohtaiselta ja sen katselu herättää kysymyksiä kerta toisensa jälkeen. Onko mikään muuttunut? Mitä, miksi, miten? Bowling for Columbine provosoi loistavalla tavalla, aiheuttaa ällistyneitä nauruntyrskähdyksiä ja välillä miltei itkettää. Rajua settiä.

1001-listan mukainen arvio täällä.

Pisteytys: 8/10

The Hunger Games: Catching Fire -
Nälkäpeli: Vihan liekit

Ohjannut Francis Lawrence

USA 2013, 146 min.

Toiminta, Seikkailu, Scifi

Pääosissa: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson, Gale Hawthorne

Nälkäpeli-trilogian toisessa osassa karmeasta tappokisasta feikkiromanssin turvin selvinneet Katniss (Lawrence) ja Peeta (Hutcherson) joutuvat jälleen taisteluareenalle. Ahdistavuuskertoimet ovat nousussa, mutta edellisen osan tunnelmiin tämä leffa ei silti yllä. Vihan liekit ratsastaa liiaksi ekan osan kaavalla ja loppuu vielä niin ärsyttävästi kesken, että koko leffa tuntuu vain pakolliselta väliosalta. Plussaa siitä, että kamera ei heilu enää ihan niin holtittomasti kuin ekassa osassa. Samoin Jennifer Lawrencesta, jonka ansiosta koko elokuva on enemmän hyvä kuin huono.

Pisteytys: 6/10

Hook - Kapteeni Koukku

Ohjannut Steven Spielberg

USA 1991, 144 min.

Fantasia, Seikkailu

Pääosissa: Robin Williams, Dustin Hoffman, Julia Roberts

Kostonhimoinen kapteeni Koukku (Hoffman) kaappaa aikuiseksi kasvaneen Peter Panin (Williams) lapset ja luvassa on paluu Mikä-Mikä-Maahan. Hölmöltä kalskahtava seikkailu on yllättävän vähän epäonnistunut perheleffa, jossa fantasiamaailma on lavastettu varsin viehättävästi. Elokuva ei kuitenkaan tuo alkuperäiseen tarinaan oikeastaan mitään uutta: aikuiseksi kasvaminen voi olla huono juttu, ja sisäisen lapsen löytäminen hyvä juttu. Vähän kulunutta ja tylsää.

Pisteytys: 4/10

Rebecca (1940)

Ohjannut Alfred Hitchcock
USA 1940, 130 min.
Trilleri
Pääosissa: Laurence Olivier, Joan Fontaine, George Sanders, Judith Anderson

I watched you go down just as I watched her...

Vuonna 1939 Alfred Hitchcock muutti Yhdysvaltoihin ja joutui miltei ensi töikseen totuttautumaan Hollywoodin omalaatuiseen studiojärjestelmään. Vuoden kuluttua, useita omaehtoisen ohjaajan ja kaikkivaltiaan tuottajan välisiä kompromisseja myöhemmin valmistui kauhuromanttinen teos Rebecca. Yleisö rakasti elokuvaa, useimmat kriitikot kirjoittivat siitä suopeita arvosteluja ja menestyksen kruunasi parhaan elokuvan Oscar-palkinto.

Daphne du Maurierin samannimiseen romaaniin (1938) perustuva Rebecca alkaa Rivieralta. Rikkaan väen huolettomassa huvikeskuksessa saa alkunsa kohtalokas romanssi erään nuoren neidon (Fontaine) ja leskimiehen (Olivier) välillä. Pian neidosta tulee rouva de Winter, ja tuore aviomies Maxim kuljettaa uuden vaimonsa kotiinsa Manderleyn kartanoon. Manderley ei kuitenkaan ole halukas vastaanottamaan tunkeilijaa: Maximin edesmenneen vaimon Rebeccan salamyhkäinen muisto elää sen sopukoissa ja liikkuu painajaismaisena varjona kaikkien talon tapahtumien kannoilla.

Vaikka arvostettu teos onkin, Rebecca ei ole jännityksen mestarin ohjauksista nimekkäimpiä. Elokuva tuntuu jo pohjustavan esimerkiksi Vertigon (1958) jännitysnäytelmää, vaikka ei olekaan aivan yhtä erinomainen. Ensinäkemältä en pitänyt Rebeccaa järin suurena klassikkona, mutta toinen katselu avarsi silmät Manderlayn hyytävyydelle. Aurinkoisesta lomakohteesta alkava kertomus muuttuu edetessään kuviensakin puolesta synkemmäksi ja piinaavammaksi. Yksityiskohtia myöten hiottu trilleri pureutuu taitavasti ihmisten välisiin valtasuhteisiin ja hyväksikäyttöön. Vaikuttavaa piinaa!

Pisteytys:

8/10