Länsi-Saksa & Ranska 1979, 107 min.
Kauhu, Draama
Pääosissa: Klaus Kinski, Bruno Ganz, Isabelle Adjani
 |
| Death is not the worst. |
Werner Herzogin Nosferatu - yön valtias (engl. Nosferatu The Vampyre) pohjautuu F. W. Murnaun mykkäelokuvaan Nosferatu (1922). Molempien tarina perustuu Bram Stokerin Draculaan (1897), jonka kaavaa juoni noudattelee: kiinteistönvälittäjänä Wismarissa työskentelevä Jonathan Harker (Ganz) saa toimeksiannon kaukana asuvalta kreivi Draculalta (Kinski). Harkerin vaimo Lucy (Adjani) aistii matkalla tapahtuvan jotain pahaa, mutta Jonathan suuntaa silti kohti Transilvaniaa. Ja eipä aikaakaan, kun pahuus ja kuolema jo lipuvat Wismarin kaduille kuin öinen sumu...
Nosferatun pahaenteinen ilmapiiri kietoo tiukasti koleaan syleilyynsä. Tunnelmaan on haettu inspiraatiota Murnaulta, mutta ennen kaikkea elokuva on leimallisesti Herzogin teos eikä mikä tahansa uusintafilmatisointi. Mieleen tulee ohjaajan varhaisempi elokuva Aguirre - Jumalan viha (1972): yhteistä teoksille ovat ainakin mystiset luontokuvaelmat ja oudon hypnoottinen tunnelma. Jos Aguirre tarkasteli kateutta, Nosferatun keskipisteenä on kuolema ja yksinäisyys. Kreivi Dracula on traaginen hahmo, joka on tuomittu elämään ikuisesti ja kylvämään kuolemaa ympärilleen.
Kuoleman, sairauden ja pelon jatkuvasta läsnäolosta huolimatta Nosferatu on esteettisesti kaunis elokuva. Ainoa kauneusvirhe taitaa löytyä kulisseista, sillä rottia vilisevää elokuvaa katsoessa ei voi välttyä ajatukselta, ettei filmi varsinaisesti ole täyttänyt eläinnäyttelijöitä varten laadittuja hyvinvointivaatimuksia. Näistä nuhteista huolimatta Nosferatu on tyylikäs teos, joka syventää kiinnostavasti vanhaa ja tuttua vampyyritarinaa. Toisaalta elokuvan loppu on ratkaisevasti erilainen kuin Draculan tavallisimmissa edesottamuksissa. Tarinan kiinnostava päätös jääköön kuitenkin tässä yhteydessä paljastumatta.
Pisteytys:
8/10
Kuoleman, sairauden ja pelon jatkuvasta läsnäolosta huolimatta Nosferatu on esteettisesti kaunis elokuva. Ainoa kauneusvirhe taitaa löytyä kulisseista, sillä rottia vilisevää elokuvaa katsoessa ei voi välttyä ajatukselta, ettei filmi varsinaisesti ole täyttänyt eläinnäyttelijöitä varten laadittuja hyvinvointivaatimuksia. Näistä nuhteista huolimatta Nosferatu on tyylikäs teos, joka syventää kiinnostavasti vanhaa ja tuttua vampyyritarinaa. Toisaalta elokuvan loppu on ratkaisevasti erilainen kuin Draculan tavallisimmissa edesottamuksissa. Tarinan kiinnostava päätös jääköön kuitenkin tässä yhteydessä paljastumatta.
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti