Länsi-Saksa, Ranska, Puola & Jugoslavia 1979, 142 min.
Draama, Sota
Pääosissa: David Bennent, Angela Winkler, Mario Adorf
 |
| There once was a drummer. |
Oskar-poika (Bennent) täyttää kolme vuotta ja saa lahjaksi upouuden peltirummun. Samana päivänä varhaiskypsä lapsi seuraa sivusta vanhempiensa ja näiden ystävien moraalitonta juopottelua, ja päättää lopettaa kasvamisen siihen paikkaan. Vuodet vierivät ja aikuisten rappiotila syvenee: natsit valtaavat kadut ja syttyy sota. Peltirumpunsa kanssa Oskar kykenee taianomaisesti vaikuttamaan ympäristönsä tapahtumiin, mutta yhden pienen miehen voimat ovat lopulta sangen rajalliset.
Peltirummun (engl. The Tin Drum) erikoinen kertomus perustuu Günter Grassin samannimiseen kirjaan (1959). Yhteiskuntakriittinen teos katsoo Oskarin silmin ihmiskunnan alennustilaa nihilistisesti, mutta lopulta näkökulma vaihtuu ─ selän kääntäminen ei hyödytä mitään. Kansainvälisenä tuotantona tehty elokuva puhuu rauhan puolestsa ja kommentoi sodan armottomuutta. Suurten teemojensa lisäksi Peltirumpu vivahtaa groteskiin fantasiaan: erään kontroversaalin seksikohtauksen vuoksi elokuva jopa kiellettiin, tosin vain Kanadassa ja Oklahomassa.
Pienistä soraäänistä huolimatta Peltirumpu menestyi suorastaan loistavasti. Elokuva keräsi ylistystä sekä kasan palkintoja, joista nimekkäimpinä mainittakoon vieraskielisen elokuvan Oscar sekä Kultainen palmu. Peltirummun ilmaisuvoima on säilynyt tuoreena näihin päiviin saakka, eikä vastaavaa teosta tule mieleen. Karmivuuden, mustan huumorin ja draaman välillä tasapainotteleva Peltirumpu lienee sotaelokuvista erikoisimpia. Harmi, että en ole tullut lukeneeksi Grassin teosta ennen elokuvan katselua, sillä ilmeisesti kumma tulkinta kummasta romaanista on varsin ansiokas.
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti