Senegal 1977, 120 min.
Draama, Historia
Pääosissa: Tabata Ndiaye, Moustapha Yade
We do not wish to become muslims. |
Senegalissa eletään siirtomaavallan pitkiä vuosisatoja. Islamia levitetään hiljalleen kansan keskuuteen, mutta paikalliset kultit ovat vielä voimissaan. Erään heimon kuningas kääntyy islamiin, mutta paikallisuskonnon puolestapuhujat eivät hyväksy muutosta: prinsessa Dior (Ndiaye) kidnapataan protestina vieraan uskonnon vallalle.
Senegalin ja koko Afrikankin elokuvataiteen suurnimi Ousmane Sembènen (1923─2007) ohjaama Ceddo pureutuu mantereen kipeään menneisyyteen. Elokuva tarkastelee eri uskontojen kohtaamista, valta-asetelmia ja kolonialismin taakkaa. Senegalissa Ceddon esittäminen kiellettiin elokuvassa esitettyjen uskontojen välisten konfliktien vuoksi, mutta filmi menestyi hyvin maailmalla. Teos palkittiin niin Moskovan kuin Berliininkin elokuvajuhlilla.
Senegalin ja koko Afrikankin elokuvataiteen suurnimi Ousmane Sembènen (1923─2007) ohjaama Ceddo pureutuu mantereen kipeään menneisyyteen. Elokuva tarkastelee eri uskontojen kohtaamista, valta-asetelmia ja kolonialismin taakkaa. Senegalissa Ceddon esittäminen kiellettiin elokuvassa esitettyjen uskontojen välisten konfliktien vuoksi, mutta filmi menestyi hyvin maailmalla. Teos palkittiin niin Moskovan kuin Berliininkin elokuvajuhlilla.
Paikoin melko staattinen elokuva on hetkittäin hieman raskasta seurattavaa, mutta eritoten loppu on loistavan voimakasta kerrontaa. Toki Ceddon kuvaama maailma on virkistävää vaihtelua tavanomaiseen Hollywoodiin ja "länsimaalaisuuteen". Samoin elokuvan kertomus sinänsä on mielenkiintoinen, ja tärkeän aihepiirin vuoksi filmi kannattaa kyllä katsoa. Black Lives Matter -aikana katsottuna filmi puhutteli erityisesti ja tarina jatkui mielessäni lopputekstien tuolle puolen. Afrikkalaisten elokuvien tuntemukseni on nolostuttavan heikko, mutta osaan sentään vinkata pari hyvää kirjaa, joiden parissa ajatuksia voi viritellä lisää: Yaa Gyasin sukuromaani Matkalla kotiin (2016) käsittelee kolonialismin ylisukupolvisuutta Ghanassa ja Yhdysvalloissa. Chimamanda Ngozi Adichien rotua käsittelevä Kotiinpalaajat (2013) liikkuu myös Afrikan ja Yhdysvaltojen välillä.
Pisteytys:
7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti