 |
| I beat you, you old bitch! |
Sam Raimi viettää huomenna kuusikymppisiään! Kauhulle ja jännitykselle omistautuneen Raimin läpimurto tapahtui Evil Dead (1981, 1987) -leffojen myötä ja suuremman yleisön tietoisuuteen hän kohosi viimeistään Spider-Man-trilogian (2000─2007) ansiosta. Kymmenen vuotta sitten ilmestynyt Drag Me to Hell on Raimin paluulippu juurilleen eli Evil Deadien omaleimaisen kauhukomedian pariin.
Drag Me to Hell
Ohjannut Sam Raimi
USA 2009, 99 min.
Kauhu, Komedia
Pääosissa: Alison Lohman, Justin Long, Lorna Raver
Pankkivirkailija Christine Brownia (Lohman) odottaa mahdollinen ylennys, joten lempeästä luonteestaan huolimatta hän joutuu kovistelemaan lainojensa kanssa ahdingossa olevia asiakkaita. Muuan vanha nainen, rouva Ganush (Raver), loukkaantuu pankin kohtelusta sydänjuuriaan myöten ja usuttaa pahan hengen Christinen perään. Ellei Christine keksi oikeita poppakonsteja paholaisen pysäyttämiseksi, häntä odottaa ikuisuuden mittainen loppuelämä helvetin liekeissä.
Genresekoittelu ei aina ole helppo laji ja varsinkin kauhukomediat tapaavat harmillisen usein olla epätasaisia kokonaisuuksia. Tältä osin Drag Me to Hell on sulava yhdistelmä hyvin lempeää kauhua, camp-henkistä tekemisen riemua ja osuvasti aseteltuja vitsejä. Elokuva onkin kerännyt hyviä arvioita humoristisesta asenteestaan ja typerän-ällöistä yllätyksistään. Vitsit ovat pöljiä, mutta juuri siksi niille hörähteleekin. Elokuva ei ole kuoliaaksinaurattaja, mutta kepeä tunnelma viihdyttää kertaalleen.
Vaikka elokuvan tekeminen on selvästi ollut hauskaa, olisi Sam Raimi voinut hivenen vakavoitua tarinaa pohtiessaan. Tietenkin leffa voi olla hyvä ilman järjettömän syvällistä sisältöä, mutta huolimattomuus tympäisee. Elokuvassa on harmillista keskeneräisyyden tuntua: juoni on liian löperö, eivätkä tietokonevetoiset efektitkään aina toimi. Vaikka Drag Me to Hell ei ole Evil Deadien veroinen klassikko, niiden tunnelmaa haikaileva saanee kuitenkin filmistä irti hyvää kertahupia.
Genresekoittelu ei aina ole helppo laji ja varsinkin kauhukomediat tapaavat harmillisen usein olla epätasaisia kokonaisuuksia. Tältä osin Drag Me to Hell on sulava yhdistelmä hyvin lempeää kauhua, camp-henkistä tekemisen riemua ja osuvasti aseteltuja vitsejä. Elokuva onkin kerännyt hyviä arvioita humoristisesta asenteestaan ja typerän-ällöistä yllätyksistään. Vitsit ovat pöljiä, mutta juuri siksi niille hörähteleekin. Elokuva ei ole kuoliaaksinaurattaja, mutta kepeä tunnelma viihdyttää kertaalleen.
Vaikka elokuvan tekeminen on selvästi ollut hauskaa, olisi Sam Raimi voinut hivenen vakavoitua tarinaa pohtiessaan. Tietenkin leffa voi olla hyvä ilman järjettömän syvällistä sisältöä, mutta huolimattomuus tympäisee. Elokuvassa on harmillista keskeneräisyyden tuntua: juoni on liian löperö, eivätkä tietokonevetoiset efektitkään aina toimi. Vaikka Drag Me to Hell ei ole Evil Deadien veroinen klassikko, niiden tunnelmaa haikaileva saanee kuitenkin filmistä irti hyvää kertahupia.
Pisteytys: 6/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti