Ranska & Italia 1972, 129 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Marlon Brando, Maria Schneider, Jean-Pierre Léaud
 |
| Why do you hate women? |
Paul (Brando) on Pariisissa ajelehtiva amerikkalainen muukalainen, jonka vaimo on juuri tehnyt itsemurhan. Surun keskellä Paul tapaa nuoren Jeannen (Schneider), joka puolestaan ahmii viimeisiä vapauden hetkiä ennen vakiintumista heilansa Tomin (Léaud) kanssa. Kaksikon välille syttyy kiihkeä romanssi, jossa toisen osapuolen nimellä tai tarinalla ei ole merkitystä. Menestynyt elokuva sai ilmestyttyään pari Oscar-ehdokkuutta, mutta aiheutti myös pahennusta. Skandaalit saivat jatkoa tällä vuosituhannella, kun Bernardo Bertoluccin ja Marlon Brandon epäeettinen toiminta surullisenkuuluisassa raiskauskohtauksessa tuli julki.
Viimeinen tango Pariisissa (engl. Last Tango in Paris) on kuvattu mielettömän kauniisti ja Bertoluccin tarinankerronta soljuu eteenpäin taiturimaisesti. Elokuva tarkastelee kiinnostavasti aikakautensa ilmiöitä, kuten seksuaalista vapautumista. Ajankohtaisten teemojen lisäksi taustalla muistellaan ranskalaisen uuden aallon kultakautta Tomin hahmon avulla. Nykypäivästä käsin katsottuna filmin keskeisimmäksi aiheeksi tosin tuntuvat nousevan setämiesten seksifantasiat: Maria Schneiderin hahmoon, tai oikeastaan näyttelijään itseensä, kohdistuva törkyinen väkivalta raivostuttaa.
Viimeinen tango Pariisissa (engl. Last Tango in Paris) on kuvattu mielettömän kauniisti ja Bertoluccin tarinankerronta soljuu eteenpäin taiturimaisesti. Elokuva tarkastelee kiinnostavasti aikakautensa ilmiöitä, kuten seksuaalista vapautumista. Ajankohtaisten teemojen lisäksi taustalla muistellaan ranskalaisen uuden aallon kultakautta Tomin hahmon avulla. Nykypäivästä käsin katsottuna filmin keskeisimmäksi aiheeksi tosin tuntuvat nousevan setämiesten seksifantasiat: Maria Schneiderin hahmoon, tai oikeastaan näyttelijään itseensä, kohdistuva törkyinen väkivalta raivostuttaa.
Vaikka elokuvan lopputulos näyttää valtaosin mestarilliselta, epäeettisten tekotapojen paha jälkimaku on jo mädättänyt koko leffan ja sen onnistumisista nauttiminen tuntuu kiusalliselta. Lopputuloksessa on toki paljon kaunista, myös sellaista, millä ei ole mitään tekemistä Bernardo Bertoluccin ja Marlon Brandon urpoilun kanssa. Esimerkiksi Schneiderin roolisuoritus on onnistunut ja elokuvan miljöö on rakennettu kauniisti. Ilman huijaamista, väkivaltaa ja hyväksikäyttöä Viimeinen tango Pariisissa olisi lähes täyden kympin klassikko, mutta mikä tahansa ei ole sallittua taiteen vuoksi tai sen varjolla.
Pisteytys:
5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti