torstai 17. lokakuuta 2019

8 x Halloween: osa IV (Uinu, uinu lemmikkini, 1989 & 2019)

I don't wanna be buried in a pet cemetery!
Kasarinostalgian aika jatkuu yhä vain ja samalla myös Stephen Kingin suosio. Toissavuonna uudelleenkäynnistyi pellepelottelu Se (2017) ja tämän vuoden alussa valkokankaille pääsi Kingin Uinu, uinu lemmikkini (1983) -romaanin toinen filmatisointi. Tuota pikaa ensi-iltansa saa myös King-kertomus Doctor Sleep (2019), jonka on määrä olla jatkoa Hohdolle (1980). Uudelleenlämmittelyt sopivat kiistämättä päivän elokuvien teemaan, joissa kuolleet heräävät ja palaavat takaisin hieman, noh, karkeatekoisempina versioina.


Pet Sematary - Uinu, uinu lemmikkini
Ohjannut Mary Lambert
USA 1989, 103 min.
Kauhu, Trilleri
Pääosissa: Dale Midkiff, Fred Gwynne, Denise Crosby, Miko Hughes



Uinu, uinu lemmikkini kertoo vieraalle paikkakunnalle muuttavasta Creedin perheestä. Elämä uudessa kodissa on juuri asettautunut uomiinsa, kun kuopus menehtyy liikenneonnettomuudessa. Läheinen lemmikkieläinten hautausmaa outoine mysteereineen johdattaa perheenisän järjettömiin tekoihin. Temaattisesti kertomus käsittelee kuolemaa ja luopumisen tuskaa, mutta myös vanhemmuuden komplekseja.

Kasarikauhun tunnelma savuavine hautausmaineen on elokuvassa kohdillaan, vaikka epärytmikäs kertomus onkin lähinnä aika koomista seurattavaa. Viihdettä siis irtoaa, vaikka kunnon adrenaliiniryöpyt jäävätkin vähiin. Elokuvalla tuntuu yhä olevan oma vakaa kannattajakuntansa, vaikka viehätys ehkä perustuukin nostalgiaan. Aikanaan elokuva sai riittävästi suosiota, jotta jatko-osa kannatti tehdä. Uinu, uinu lemmikkini 2 (1992) sitten floppasikin jo ihan kunnolla.

Pisteytys: 6/10

Pet Sematary - Uinu, uinu lemmikkini
Ohjannut Kevin Kölsch & Dennis Widmyer
USA & Kanada 2019, 101 min.
Kauhu, Trilleri
Pääosissa: Jason Clarke, Amy Seimetz, John Lithgow, Jeté Laurence



Uusintaversion tarina on lähtökohdiltaan sen verran uskollinen Kingin romaanille (1983) ja yllä arvioidulle kasariversiolle, että juonta on turha kerrata. Joitakin eroja ja pieniä yllätyksiäkin toki löytyy, mutta ehkäpä ne on hauska huomata itse! Pienet, mutta merkittävät muutokset ovatkin oikeastaan ainoa elokuvan tarjoama ilo. Myös elokuvan visuaalinen ilme on laskettava onnistumiseksi, mutta pelkkä pintakiilto ja pienet juonikikkailut eivät elokuvaa pelasta.

Vaikka Uinu, uinu lemmikkini on ulkoisesti tyylikäs kokonaisuus, ei filmi ei onnistu nousemaan esille kauhuelokuvien harmaasta massasta.  On rasittavaa, että juonta väännetään rautalangasta, vaikka lähtökohtaisestikin kunnon idea tuntuu olevan hukassa. Mukana laahaavat tai pikemminkin häilähtelevät samat teemat kuin edelliselokuvassa ja kirjassakin, mutta mitään niistä ei kuitenkaan pysähdytä käsittelemään. Valokeilaan pääsevät vain tyylikkäät kulissit, joissa ennalta-arvattavat säpsäyttelyt rullaavat tasaisen tylsänä liukuhihnana.

Pisteytys: 4/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti