Ohjannut Sacha Gervasi
Kanada 2008, 80 min.
Dokumentti
 |
| Metal on metal, it's what I crave! |
Heviyhtye Anvil oli lupaavassa nosteessa 1980-luvun alussa. Bändin räväkkä soundi on lyönyt leimansa koko musagenreen, mutta pioneerina toiminut yhtye on kadonnut valokeilasta. Anvil! -dokumentti paljastaa, ettei uuttera yhtye ole suinkaan lakannut keikkailemasta ja säveltämästä uutta musiikkia. Metalli soi ikuisesti ja unelma rocktähteydestä elää, mutta elantoa bändihomma ei tuo millään: kukin vanha rokkari on pankkilainojen kanssa painiskeleva duunari.
Dokumentti aloittaa tarinansa kysymällä, miksei Anvil koskaan ole saanut esimerkiksi Metallican kaltaista suosiota. Kuitenkaan elokuvan tarkoituksena ei ole etsiä menestyksen salaisuutta ja juurisyitä, vaikka aihetta pohditaan tämän tästä. Anvil! kuvaa intohimoa ja unelmia, joista ei luovuta edes vuosikymmenten epätoivoisen yrittämisen jälkeen. Varsinkaan bändin nokkamiestä, Steve "Lips" Kudlowta, ei hetkauta edes epäonninen Euroopan kiertue, levy-yhtiöiden pakit ja tunaroiva manageri. Läpimurto on tulossa, hetkenä minä hyvänsä.
Anvil! on suomeksi tunnettu myös lisänimellä "tosielämän Spinal Tap", viitaten rock-kliseillä ilkamoivaan mokumenttiin Hei me rokataan! (1984). Kiistämättä Anvilin ja kuvitteellisen Spinal Tapin välille on helppo piirtää yhteyksiä, ja varsinkin Eurooppa-turneessa on jo suoranaisia komedian aineksia. Eniten filmi kuitenkin herättää sympatiaa innokkaasti heiluvia setiä kohtaan ja valaa uskoa unelmien merkitykseen. Siksi ilahduttaa, että dokumentti sai aikanaan mukavasti näkyvyyttä ja toi lopulta kaivattua suosiota bändillekin.
Pisteytys: 7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti