Ging chaat goo si - Kyttä antaa kyytiä (1985)

Ohjannut Jackie Chan

Hongkong 1985, 100 min.

Toiminta, Komedia, Rikos

Pääosissa: Jackie Chan, Brigitte Lin, Maggie Cheung

 

Something could happen!

Chan Ka Kui (Chan) on auttamattoman hömelö mutta tappavan taitava kyttä, joka ei hyydy vakavassakaan vaarassa. Pidätettyään kieron huumepomon, on Chanin suojeltava pahiksen entistä sihteeriä Selina Fongia (Lin), joka tosin ei halua tulla suojelluksi. Chanilla riittää päänvaivaa, kun hän yrittää pitää vaanivat rikolliset aisoissa, Fongin hengissä ja oman maineensa puhtoisena.

 

Kyttä antaa kyytiä (engl. Police Story) syöksyy vauhdikkaasti kaarteeseen, liukastuu banaaninkuoreen ja pistää rikolliset näyttävästi aisoihin. Jackie Chanin tyylille uskollisesti elokuva on yhtäältä toimintaa ja näyttäviä stuntteja, toisaalta taas slapstick-komediaa ja suurieleistä irvistelyä. Vauhtia ei tosiaan säästellä: elokuvaa ehtii kulua tuskin viittä minuuttia, kun ensimmäinen kunnon mähinä on jo täydessä vauhdissa. Fyysinen suorittaminen viihdyttää, eikä katsellessa ehdi ainakaan pitkästyä. Osa vitseistä menee omaan makuuni vähän tönkön puolelle, mutta valtaosin huumori hymyilyttää.

 

Komeaa taistelulajiakrobatiaa ja mykkäkauden koomikoiden elkeitä yhdistelevä Jackie Chan oli 1980-luvulla kovassa nousukiidossa. Niinpä myös Kyttä antaa kyytiä keräsi oivia katsojalukuja, joiden innostamana sarjaa on jatkettu peräti viiden jatko-osan verran (1992─2013). Rohkenen arvella, ettei sarjan taso ole jatkunut tasalaatuisena aivan loppuun asti, mutta niinpä vain sarjalle ollaan edelleen tekemässä jatkoa. Mikäli mielii pysytellä turvallisella 1980-luvulla, Chanin kasarihitteihin lukeutuvat lennokas elokuvapari Lohikäärmeet merellä (1983) ja Iskuryhmä A (1987).

 

Pisteytys: 7/10

Helmikuun elokuvat 2025

 

Io Capitano

Ohjannut Matteo Garrone

Italia, Belgia & Ranska 2023, 121 min.

Draama

Pääosissa: Seydou Sarr, Moustapha Fall

 

 

 

Kaksi senegalilaista nuorta lähtee kohti Euroopan ihmemaata, mutta matka on armoton. Elokuvassa on kuristavan ahdistavaa todellisuutta, mutta sitä tasapainottaa ilo ja pelottavienkin maisemien kauneus. Ripaus maagista realismia säväyttää tarinaa persoonallisella tavalla. Samoin erinomainen musiikki! Ohjaaja Matteo Garronen aiempiin menestystöihin lukeutuu rikosdraama Gomorra (2008), joka näyttää realismia Hollywoodin mafiaelokuvien sijaan. Tässä elokuvassa on tavallaan samaa ajatusta, uuden näkökulman luomista tunnettuun aihepiiriin.

Pisteytys: 8/10

Je'vida
Ohjannut Katja Gauriloff

Suomi 2023, 100 min.

Draama, Historia

Pääosissa: Agafia Niemenmaa, Heidi Gauriloff, Sanna-Kaisa Palo, Seidi Haarla

 

 

 

Kun olet oppinut kätkemään itsesi, löydätkö enää sisintäsi? Ensimmäinen koltansaamelainen elokuva kertoo Iidasta eli Je'vidasta (Niemenmaa / Gauriloff / Palo), joka palaa vanhuudenpäivillään lapsuudenkotiinsa pohjoiseen. Saamelaisuuden muisto on kätketty syvälle ja tietoisesti unohdettu, mutta seuraava sukupolvi on paikalla kysymyksineen ja kaipuineen. Katja Gauriloffin taitava, maaginen draama osuu saamelaisyhteisön kipupisteisiin ja vaiettuun historiaan.

Pisteytys: 8/10

 

Mrs. Harris Goes to Paris - Rouva Harris lähtee Pariisiin
Ohjannut Anthony Fabian

Iso-Britannia 2022, 115 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Lesley Manville, Isabelle Huppert, Lambert Wilson

 

 

 

Leskirouva Ada Harris (Manville) työskentelee siivoojana ja haaveilee Diorin muotiluomuksen omistamisesta. Kun tarmokkaan säästämisen jälkeen rahat ovat kasassa, on edessä matka Pariisiin kolttuostoksille! Herttainen draamakomedia sijoittuu 1950-luvun Lontooseen ja Pariisiin. Tarina on kliseinen, mutta tuttua ja turvallista sydämellisyyttä kaipaaville elokuva voi olla täysosuma. Unohdan harvoin kirjoittaa katsomistani elokuvista, mutta tämä jäi taannoin väliin. Kertoo sinänsä filmistä: menee hetken viihteenä, mutta unohtuu jo lopputekstien rullatessa.

Pisteytys: 6/10

Women Talking

Ohjannut Sarah Polley

USA 2022, 104 min.

Draama

Pääosissa: Rooney Mara, Claire Foy, Jessie Buckley

 

 

 

 

Uskonnollisessa yhteisössä kuohuu, sillä tytöt ja naiset ovat joutuneet seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi. Pitäisikö sopeutua ja antaa anteeksi, taistella asemastaan yhteisössä vai sittenkin paeta? Kylmäävintä on se, että taustalla on tosikertomus. Lukutaidottomat naiset eivät tunne ympäröivää maailmaa, mutta heidän keskustelunaiheensa ovat universaaleja. Elokuva seuraa polveilevaa keskustelua ja naisten keskinäistä päätöksentekoa, joka on jäsennelty kiehtovalla tavalla. On miesten vuoro hiljentyä kuuntelemaan. Erittäin ansaittu käsikirjoitus-Oscar!

Pisteytys: 8/10

1944
Ohjannut Elmo Nüganen

Viro & Suomi 2015, 100 min.

Sota, Draama

Pääosissa: Kaspar Velberg, Kristjan Üksküla,Maiken Pius

 

 

 

 

Toisessa maailmansodassa Neuvostoliitto ja Saksa riepottelivat Viroa mielensä mukaan. Monen miehen kohtalona oli tulla värvätyksi jompaankumpaan armeijaan ja tappaa maanmiehiään ─ tai koittaa pitää veljet hengissä univormusta huolimatta. 1944 on ulkoisesti näyttävä ja aihepiirinsä vuoksi kiinnostava sotadraama. On harmillista, että hahmot jäävät aika pintapuolisiksi: siksi suurilla paukuilla toteutettu rytinäkään ei imaise mukaansa riittävän hyvin. Näinä maailmanaikoina elokuva tuntuu kuitenkin tarpeelliselta muistutukselta lähihistorian julmuuksista.

Pisteytys: 6/10

Elmer Gantry - Huijarisaarnaaja

Ohjannut Richard Brooks

USA 1960, 146 min.

Draama

Pääosissa: Burt Lancaster, Jean Simmons, Arthur Kennedy

 

 

 

 

Häikäilemätön myyntitykki Elmer Gantry (Lancaster) lyöttäytyy saarnaseurueeseen hurmatakseen puhtoisen sisar Sharon Falconerin (Simmons). Gantryn puhelahjoilla hurskaiden rahahanat aukeavat! Elokuva perustuu romaaniin Elmer Gantry (1927), jonka tyylilaji on satiiri. Filmiversio on puhdas draama mutta sellaisena onnistunut, joskin selkeämpi kriittisyys tekisi kertomuksesta särmikkäämmän. Aikanaan filmi menestyi hyvin ja palkittiin kolmella Oscarilla. Elokuva puhuttelee edelleen: vaikka tarina sijoittuu 1920-luvulle, saarnaajien sutkautukset kuulostavat tuskallisen 2020-lukulaisilta konservatiivien älähdyksiltä. Ja kaiken takana vaikuttaa raha!

Pisteytys: 7/10

Memoirs of a Geisha - Geishan muistelmat (2005)

Ohjannut Rob Marshall

USA 2005, 145 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Ziyi Zhang, Ken Watanabe, Michelle Yeoh

 

The heart dies a slow death.

Nuori Chiyo Sakamoto (Zhang) myydään geishataloon orjaksi. Lapsuutta värittävät epätoivoiset karkumatkat ja vastoinkäymiset, kunnes Chiyo lopulta otetaan geishaoppilaaksi. Rakkaus vaurasta Puheenjohtajaa (Watanabe) kohtaan ohjaa Chiyon ponnisteluja: aherrus ei mene hukkaan, mutta uusia vaikeuksia on aina vain edessä. Dramaattisten käänteiden sävyttämä tarina perustuu Arthur Goldenin samannimiseen romaaniin (1997) ja lienee jopa pohjateostaan tunnetumpi.

En ole lukenut kirjaa, joten vertailu sikseen. Elokuva on tunnelmallisen kaunis mutta muuten nihkeää seurattavaa. Kerrontaa vaivaa Hollywood-katse, joka ei tavoita todellista Japania. Suurimmat riesat ovat miljööseen täysin sopimaton aksentti-englanti, eksotisoinnin sivumaku ja tarinassa välähtävät groomaus-elementit. Geishan muistelmia on lisäksi kritisoitu muun muassa kiinalaisnäyttelijöistä (eikö japanilaisia löytynyt?) sekä monista aikakauteen sopimattomista yksityiskohdista. Vääränlaiset kampaukset eivät haittaa katselua, ellei ole erityisen perehtynyt geishakulttuuriin. Sinne päin -toteutus kuitenkin tuntuu jo ajatuksena valjulta.

Parasta Geishan muistelmissa ovat upeat lavasteet ja puvustus, vaikka ehkäpä nekin ovat hieman romantisoituja ja toistavat länsimaisia mielikuvia Japanista. Juuri näistä esteettisistä ansioistaan elokuva voitti kolme Oscaria (kuvaus, lavastus, puvustus). Ehdokkuuksia oli kokonaisuudessaan hulppeat kuusi, mutta musiikki- ja äänipalkinnot jäivät saamatta. Sentään parhaan elokuvan kisailuun Geishan muistelmia ei otettu, vaikka eipä vuoden voittajakaan ollut kaksinen: himotuimman pystin vei lattea rasismidraama Crash (2004). Akatemiaehdokkuuksien tai -voittojen määrä ei tosiaankaan aina ole laadun tae.

Pisteytys: 4/10

The Man Who Would Be King - Seikkailujen sankarit (1975)

Ohjannut John Huston

Iso-Britannia & USA 1975, 129 min.

Seikkailu, Draama, Komedia

Pääosissa: Sean Connery, Michael Caine, Christopher Plummer

 

Now listen to me you benighted muckers!

Rudyard Kiplingin tarinaan (1888) perustuva seikkailuelokuva sijoittuu brittiläiseen Intiaan ja kaukaiseen Kafiristaniin. Kaksi rikasta elostelijaa, Daniel Dravot (Connery) ja Peachy Carnehan (Caine), lähtevät valloittamaan salaperäistä Kafiristania, jonne pääsy on todettu liki mahdottomaksi. Veijaripari pääsee ihmeen kaupalla perille ja ryhtyy opettamaan paikallisille brittiläisiä tapoja, haaveenaan nousta maailmankolkan hallitsijoiksi. Ehkäpä kerätä hieman rikkauksia ja palata kotiin kuninkaina... Vaan kuinka käy, kun omatekoinen imperiumi on saatu pystytettyä?

 

Seikkailujen sankarit on kevytmielinen seikkailuelokuva, jossa kuplii ironinen kolonialismikritiikki. Humoristinen valloitusretki osoittaa brittiläisten ylemmyydentunnon ja sen aiheuttaman sokeuden. Toki perinteisiin seikkailutunnelmiinkin päästään, sillä elokuvan erämaamaisemat ovat komeaa katsottavaa. Tulee suorastaan tunne, että tässä todella ollaan aivan tuntemattomassa valtakunnassa, jossa vallitsevat omat tapansa ja vieraan uskonnon omalaatuiset lait. Eipä ole laisinkaan ihme, että elokuvan neljään Oscar-ehdokkuuteen lukeutuivat lavastus ja puvustus.
 

Muutamat palkintoehdokkuudet eivät tuoneet voittoja, eikä elokuvasta tullut kovin suurta hittiä. Kriitikoiden kehut ovat kuitenkin olleet suopeita sekä omana aikanaan että myöhempinä vuosikymmeninä. Kiistämättä Seikkailujen sankarit on mainiota viihdettä, vaikka se ei vedä vertoja John Hustonin parhaille legendoille. Sierra Madren aarre (1948) tai Afrikan kuningatar (1951) vievät voiton, mutta kyllä tämäkin filmi viettelee samanlaiseen hauskanjännittävään reissutunnelmaan.  Yhteistä tuntuu olevan varsinkin Sierra Madren kanssa: ahneus ei takaa onnea.

Pisteytys: 7/10

Onnenpeli (1965)

Ohjannut Risto Jarva

Suomi 1965, 93 min.

Komedia, Romantiikka, Draama

Pääosissa: Jaakko Pakkasvirta, Anneli Sauli, Eija Pokkinen, Kaisa Korhonen

 

Minulla on elämä: tämä päivä ja tulevaisuus.

Onnenpeli kuvaa nuorten aikuisten vauhdikasta arkea urbaanissa Helsingissä. Elämää sykkivän kivikaupungin kehitys on keskeinen osa uudenaikaista elokuvaa. Vapaasti etenevä tarina rytmittyy tansseista, lauluista ja kesäyön huumasta, vaan välillä varjoissa välähtävät kolmiodraaman synkät sävyt. Elokuvakerronta on saanut vaikutteita ranskalaisesta uudesta aallosta. Pariisi välähtää hahmojen puheissa ja kokemuksissa, mutta kertomus juurtuu silti Suomeen.

Risto Jarvan (1934─1977) ensimmäinen täysin oma ohjaustyö vastaanotettiin pääasiassa positiivisin mielin. Onnenpeli sai muun muassa valtion elokuvapalkinnon ja Jarvalle lyötiin käteen ohjaus-Jussi. Seuraavana vuonna ensi-iltansa sai kuuluisa nuorisofilmi, Mikko Niskasen Käpy selän alla (1966), jossa käsitellään samankaltaisia teemoja ja tunnelmia. Uuden aikakauden elokuva teki voimallisesti tuloaan ─ tai oikeastaan Onnenpelin myötä uusi aika oli jo alkanut.

 

Elokuvahistoriallisen antinsa ohella Onnenpeli on hauskaa ja kevyttä seurattavaa. Kiehtovinta ylipäätään on ajankuva, joka ulottuu aikansa tuoreen elokuvakerronnan ohella hahmoihin ja miljööseen. Elokuva toimiikin miellyttävänä aikamatkana 1960-luvun Helsinkiin: moni kohtaus tapahtuu sisätiloissa, mutta reippaasti kuljeskellaan pitkin pääkaupungin tuttuja katuja ja kurkistetaan jopa Suomenlinnan salakäytäviin. Musiikissakin ajankuva kuultaa hauskan monipuolisesti, sillä samaan filmiin mahtuu Kaj Chydeniuksen säveliä ja Spede Pasasen Pronominirock ─ 1960-luvun eri sävyt soivat kiehtovasti rinnakkain.

Pisteytys: 7/10

Taxi - Taxi Teheran (2015)

Ohjannut Jafar Panahi

Iran 2015, 82 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Jafar Panahi

All movies are worth watching.

 

Ohjaaja Jafar Panahi on ryhtynyt taksikuskiksi, joka kiertelee pitkin Teheranin katuja. Kyytiin nousee tuttuja ja tuntemattomia, jotka laukovat kuskille suoria sanoja elämänmenosta ympärillään. On koulutehtävää pähkäilevä sukulaislapsi, laitonta videovuokrausta harjoittava mies ja kiireisiä vanhoja rouvia, kaikki arkiselta tuntuvia asiakkaita jokapäiväisine huomioineen. Osa keskusteluista sivuaa sitä, että auton kojelaudalla vaikuttaa nököttävän kamera ─ tekeekö ohjaaja sittenkin uutta elokuvaa? 

 

Jafar Panahin taksissa käytävät keskustelut tuntuvat tavallisuudessaan dokumentaarisilta, vaikka elokuva on käsikirjoitettu. Siksi keskusteluiden sävyt ja aiheet nostavat esille hiljaisena myhäilevän ohjaajan omia kärkkäitä kommentteja. Syy elokuvan muodolle ja sisällölle kytkeytyy Panahin omaan asemaan kotimaassaan. Kehutun ohjaajan elokuvat on tuomittu Iranissa propagandaksi ja Panahia on kielletty tekemästä elokuvia, mutta vankeus- ja arestirangaistuksista huolimatta ohjaaja ei ole lopettanut luovaa työtään. Taxi Teheran kysyy, mitä iranilaisyhteiskunnasta voi kertoa, jos kaiken on oltava epätodellisen siloiteltua. Tällaistahan arki on! Entä kuka saa kuvata ja mitä?

 

Nerokkaalla tavalla kantaaottava Taxi Teheran oli maailmanlaajuinen arvostelumenestys, joka palkittiin muun muassa Berliinin Kultaisella karhulla. Menestys ei puhdistanut miehen mainetta kotimaassaan, mutta ura jatkuu edelleen, sitkeästi ja pelottomasti. Taxi Teheranin jälkeen ilmestyneet kokopitkät elokuvat ovat niittäneet menestystä Iranin ulkopuolella. Niissäkin kerrontakeinot rakentuvat yhä kotimaassa harjoitetun sensuurin ehdoilla.

 

Pisteytys: 8/10

Tammikuun elokuvat 2025

Ohjus
Ohjannut Miia Tervo

Suomi & Viro 2024, 110 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Oona Airola, Pyry Kähkönen, Hannu-Pekka Björkman, Tommi Korpela

 

 

 

Tuore toimittaja Niina (Airola) päätyy ensimmäisellä juttukeikallaan keskelle Inarijärven ohjusselkkausta vuodenvaihteessa 1984─1985. Tositapahtumia hyödyntävässä draamakomediassa tutkitaan rajojen vetämistä niin ihmissuhteissa kuin valtioiden välillä. Suomettuminen rinnastuu osuvasti naisen asemaan miehisessä maailmassa. Mehevää kasaritykittelyä!

Pisteytys: 7/10

 

Neljä pientä aikuista
Ohjannut Selma Vihunen

Suomi & Ruotsi 2023, 122 min.

Draama, Romantiikka, Komedia

Pääosissa: Alma Pöysti, Eero Milonoff, Oona Airola, Pietu Wikström

Juulian (Pöysti) ja Matiaksen (Milonoff) avioliitto avautuu uusiin suuntiin, kun Matias jää kiinni salasuhteesta. Avoimen rakkauden aika koittaa, mutta kuten missä tahansa suhteessa, elo ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista vaan myös vaikeita keskusteluja, omien tunteiden kohtaamista ja rajanvetoja. Kaunis, hauska, tunteikas ja rehellinen elokuva, jossa on taitava tasapaino draaman ja komedian välillä. Raikasta ihmissuhdedraamaa!

Pisteytys: 8/10

 

Babylon
Ohjannut Damien Chazelle

USA 2022, 189 min.

Draama, Komedia, Historia

Pääosissa: Brad Pitt, Margot Robbie, Diego Calva

 

 

 

 

Riehakas Babylon tarjoilee ylipitkät bileet 1920-luvun lopun Hollywoodissa. Jos Baz Luhrmann tekisi oman versionsa  The Artistista (2011), tällaista se varmaan olisi: hyperhysteriaa, aikakausien ja aihioiden hengästyttävää sekamelskaa ja siinä sivussa hatunnosto entisajan elokuvamaailmalle. Aiheessa on potentiaalia, mutta toteutus on uuvuttava. Latteaa sekoilua ja provosointiin löysästi tähtäävää sontasuihkua piristää ainoastaan erinomainen jazz-soundtrack.

Pisteytys: 4/10

 

Velvet Goldmine
Ohjannut Todd Haynes

Iso-Britannia & USA 1998, 118 min.

Draama

Pääosissa: Christian Bale, Ewan McGregor, Jonathan Rhys Meyers

 

 

 

Toimittaja (Bale) ryhtyy jäljittämään takavuosien suosittua rock-tähteä Brian Sladea (Meyers). Sukellus muistoihin osoittaa, ettei kimaltava 1970-luku ollutkaa pelkkää glitteriä ja hekumaa. Elokuvan kokeellinen käsikirjoitus horjahtelee ajoittain, mutta glamrockin tuoma pöyhkeä riemu ja iloinen, kasuaali queerius tuovat hymyn huulille heikkoinakin hetkinä.

Pisteytys: 7/10

 

Do lok tin si - Fallen Angels
Ohjannut Wong Kar-Wai

Hongkong 1995, 99 min.

Rikos, Draama, Komedia

Pääosissa: Leon Lai, Michelle Reis, Charlie Yeung

 

 

 

 

Wong Kar-Wain musavideoestetiikkaa huokuvassa elokuvassa hengailee palkkamurhaajia ja muita pätkätyöläisiä. Filmi on ehdottomasti enemmän tyyliä kuin tarinaa, kokeilunhalussaan hauskaa seurattavaa. Omalla persoonallisella tavallaan Fallen Angels on viehko ja upottava kuvaelma Hongkongin sykkeestä, vaikkei elokuva tarinallisesti olekaan ohjaajan parhaimmistoa.

Pisteytys: 7/10

 

Metropolitan

Ohjannut Whit Stillman

USA & Espanja 1990, 98 min.

Draama, Komedia, Romantiikka

Pääosissa:  Edward Clements, Carolyn Farina, Chris Eigeman

 

 

Joukko eliittinuorisoa viettää joululomaansa juhlien. Kemujen jatkoilla keskustellaan syvällisiä elämästä, rakkaudesta, kirjallisuudesta ja arvoista. Whit Stillmanin indiedraama oli aikanaan yllättävän hyvä menestys, sillä filmi oli esimerkiksi Oscar-ehdokkaana käsikirjoituksestaan. Tarinassa on realismia ja hienoista yläluokan piikittelyä, mutta myös lämpöä ja hyvää tahtoa.

Pisteytys: 7/10

Rififi (1955)

Ohjannut Jules Dassin

Ranska 1955, 118 min.

Rikos, Trilleri

Pääosissa: Jean Servais, Carl Möhner, Robert Manuel, Jules Dassin

 

You got moths in your wallet?

Timanttivaras Tony le Stéphanois (Servais) on vapautunut vankilasta. Mies yrittää pysytellä kaidalla polulla, mutta erään koruliikkeen helykokoelma ei jätä mestarivarasta rauhaan. Pian kasassa on neljän taitavan varkaan liiga, joille viimeinen suuri keikka ei ole lainkaan mahdoton toteuttaa. Mutta vaikka ryöstö sujuisikin suunnitellusti, pysyykö joka ukon pää kylmänä timanttien polttaessa takataskussa? Voiko rikoskumppaneihin kuitenkaan luottaa?

Jules Dassin (1911─2008) tunnetaan lukuisista film noir -elokuvistaan. Hollywoodin kommunistivainojen leimahdettua Dassin joutui hetkeksi vaihtamaan maisemaa ja siksi uran kenties tunnetuin filmi Rififi syntyi Ranskassa. Hollywoodille leimallinen syvien varjojen tyylilaji kohtaa kauniisti vanhan mantereen eleganssin. Elokuva on ylipäätään jännittävä ja hyvin rytmitetty, mutta parhaiten se tunnetaan liki puolituntisesta ryöstökohtauksestaan. Täydessä hiljaisuudessa tapahtuva ryöstö virittää jännityksen taidokkaasti äärimmilleen ja ryöväreiden kuumotus on käsinkosketeltavaa.

Vaikka Dassin oli paennut kotimaansa ilmapiiriä, Rififi otettiin Yhdysvalloissa vastaan kehuen. Elokuvan aikalaismenestys oli ylipäätään kiittelevää, ja tunnetuihin kehujiin lukeutuu silloinen elokuvakriitikko, ranskalaiselokuvan tuleva suuri nimi François Truffaut. Kultainen palmu jäi saamatta, mutta sentään Dassin palkittiin Cannesissa parhaasta ohjaustyöstä. Jälkimaineeltaan Rififi on säilyttänyt asemansa film noir -klassikoiden kaanonissa. Rikoselokuvien ystäville elokuva on lähes pakollista katsottavaa, sillä sen ryöstökohtaus on jättänyt jälkensä lajityypin myöhempiin legendoihin.
 

Pisteytys: 8/10

Regeneration (1915)

Ohjannut Raoul Walsh

USA 1915, 72 min.

Mykkäelokuva, Rikos, Draama

Pääosissa: Rockliffe Fellowes, Anna Q. Nilsson

 

Buy the drinks!

Owen (Fellowes) varttuu ottovanhempiensa toraisassa taloudessa ja ajautuu jo nuorena kovaan katuelämään. Rikosjengit vetävät vaikutuksille altista nuorukaista puoleensa, ja pian hän kohoaakin oman koplansa johtajaksi. Owen saa kuitenkin mahdollisuuden kääntää elämänsä suuntaa, kun hän tapaa hyväsydämisen Marien (Nilsson), joka auttaa yhteiskunnan vähäosaisia. Pääseekö Owen irti gangsterielämästään ja köyhyyden langettamista tummista varjoista?

Regeneration on yllättävän fyysinen ja vauhdikas elokuva. Kamera pysyy vielä ajan tavan mukaan tiukasti paikoillaan, vaikka jo aiemmin samana vuonna Kansakunnan synty (1915) oli mullistanut kameratyöskentelyn ja pian elokuviin tuli uudenlaista liikettä. Vauhdikkaiden kohtausten ohella Regenerationissa on aitouden tuntua, sillä filmiä kuvattiin New Yorkin pahamaineisissa kortteleissa Lower East Sidella, prostituoitujen ja kodittomien näytellessä taustarooleja.

Rähjäisiä rikollisia lähikuvassa tarkasteleva elokuva perustuu todellisen Owen Kildaren omaelämäkerralliseen romaaniin My Mamie Rose (1903). Köyhien eurooppalaissiirtolaisten aiheuttamat kärhämät olivat todellista ajankuvaa, mutta elokuva pyrkii positiiviseen lopputulemaan. Ehkä köyhissäkin kortteleissa on vielä toivoa? Aikanaan kassamagneetiksi kohonnut elokuva on myöhemmin tituleerattu yhdeksi merkittävimmistä varhaisista gangsterielokuvista. Lajityypin varsinainen kulta-aika räjähti käyntiin 1930-luvulla, jolloin Raoul Walsh oli jo kokeneempi konkari. Hänen myöhemmältä uraltaan löytyy monia nimekkäitä rikosklassikoita kuten Kuohuva 20-luku (1939), High Sierra (1941) ja Valkoinen hehku (1949).

Pisteytys: 7/10

Nixon (1995)

Ohjannut Oliver Stone

USA 1995, 192 min.

Biografia, Draama, Historia

Pääosissa: Anthony Hopkins, Joan Allen, Ed Harris, Powers Boothe

 

Always remember: others may hate you.

Yhdysvaltain 37. presidentti Richard Nixon (1913─1994) on jäänyt historiaan eritoten Watergate-skandaalin vuoksi. Presidenttivuodet 1969─1974 osuivat ajanjaksoon, jona tapahtui paljon muutakin merkittävää lähinnä ulkopolitiikan saralla: Nixonin kaudelle osui Vietnamin sodan kitkerä loppupyykki sekä suhteiden rakentaminen Neuvostoliittoon ja Kiinaan. Presidenttivuosiin keskittyvä biografia käy läpi Nixonin (Hopkins) poliittisen uran ja presidenttiyden keskeiset vaiheet, hakien välillä taustoitusta lapsuuteen asti uppoavista takaumakuvista. Millainen mies Nixon oli?

Nixon on aiheeltaan kiinnostava, toteen ja sen tulkintoihin perustuva henkilökuva. Anthony Hopkinsin tulkitsema Nixon näyttäytyy itsepäisenä, vimmaisena ja loppua kohti melko höperöityvänä hahmona. Kesto on uuvuttavan pitkä kolmetuntinen: tyhjäkäyntiä ei sinänsä ole, mutta tiivistystä kaipaa silti. Pituudestaan huolimatta elokuva ei tuhlaa aikaa selittelyyn ja taustoitukseen, vaan se olettaa katsojan olevan kartalla Nixonin aikakaudesta keskeisine tapahtumineen ja merkkihenkilöineen. Nykykatsojalle siinä voi jo olla haastetta, vaikka tapahtumien tunteminen pääpiirteissään onkin yleissivistystä.

Oliver Stone on kunnostautunut presidenttielokuvien teossa ennen ja jälkeen Nixonin. Tunnetuin ja maineeltaan parhain on Kennedy-filmi JFK (1991), ja kolmikosta heikoiten menestynein puolestaan on Bush-tulkinta W. (2008). Nixon on kunnianhimoinen ja monien tulkintojen värittämä henkilökuva, mutta ei lainkaan yhtä terävä ja mukaansatempaava kuin legendaarisempi JFK. Aikanaan Nixon menestyi kohtalaisesti: katsojia filmi kiinnosti ja se sai myös muutaman Oscar-ehdokkuuden (mm. käsikirjoitus, Hopkinsin rooli). Kriitikkojen mielipiteet ovat jakautuneet ─ onhan käsittelyssä kontroversiaali hahmo ja elokuvan tulkinta herättää herkästi kaikenkirjavia ajatuksia.
 

Pisteytys: 6/10

Serenity (2005)

Ohjannut Joss Whedon

USA 2005, 119 min.

Scifi, Seikkailu, Toiminta

Pääosissa: Nathan Fillion, Chiwetel Ejiofor, Gina Torres, Summer Glau

 

This landing is gonna get pretty interesting.

Serenity-aluksen miehistö on haastavan tehtävän edessä. Aurinkokuntaa johtava Allianssi on kaapannut lapsinero River Tamin (Glau), jolla on piileviä voimia. River pelastautuu Serenityn kyytiin, mutta suojelutehtävä saa Allianssin agentin (Ejiofor) jahtaamaan alusta. Riverin avustuksella Serenityn miehistö onnistuu selvittämään, millaisia hirmutekoja Allianssin taustalta paljastuu.

Serenity perustuu lyhytikäiseksi jääneeseen Firefly-sarjaan (2002─2003), jossa seurataan samojen hahmojen avaruusseikkailua. Serenity sijoittuu sarjan päätösjakson jälkeiseen aikaan, mutta elokuvan voi aivan hyvin katsoa sarjaa näkemättäkin. Vauhdikas Serenity on tv-sarjojen parissa uransa aloittaneen Joss Whedonin (s. 1964) ensimmäinen elokuvaohjaus. Sittemmin Whedonin scifitarinat ovat jatkuneet suuremmin panoksin Marvelin leivissä (esim. The Avengers, 2012).

Serenityn juoni tuo mieleen Star Wars -saagan: pikkualuksen kapinoiva miehistö asettuu poikkiteloin suurta valtakoneistoa vastaan. Kuitenkin kertomus on tyyliltään omanlaisensa avaruuslänkkäri, jossa on enemmän huumoria kuin Star Warseissa. Sanailu ja hahmot tosin eivät ole aivan niin nokkelia kuin vaikkapa Whedonin aiemmassa sarjassa Buffy vampyyrintappaja (1997─2003), mutta hetkensä tässäkin filmissä. Harmillisesti elokuva ei saanut odotetun kaltaisia lipputuloja, joten monissa maissa filmi julkaistiin ainoastaan dvd-versiona ja siten elokuva on jäänyt hieman tuntemattomaksi.

Pisteytys: 7/10

Le bonheur - Onnen hetket (1965)

Ohjannut Agnès Varda

Ranska 1965, 80 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Jean-Claude Drouot, Claire Drouot, Marie-France Boyer

Love me.

François Chevalier (Drouot) on onnellinen mies. Hänellä on ihana vaimo Thérèse (Drouot), kaksi lasta, hyvä työpaikka, eikä elämästä puutu mitään. Onni ainoastaan kasvaa, kun François sattumalta tapaa hurmaavan Émilien (Boyer) ja aloittaa uuden lemmensuhteen. Théresè järkyttyy syvästi miehensä loputtoman onnen määrästä, mutta François saa jatkaa rakkaudentäyteistä elämäänsä.
 

Onnen hetket (engl. Happiness) hehkuu kukkean vuodenajan heleää onnea. Mikään ei murra paratiisia, ei lopulta edes aviorikos, vaikka tietty särö saa idyllisen tunnelman vapisemaan ja auringonpaiste muuttuu pahaenteiseksi. Ruusun piikit pysyvät piilossa ja sokerin alla on kitkerä maku. Elokuva ei silti liikoja moralisoi, vaan se on pikemminkin satumuotoon puettu realistinen toteamus. Tarinan hurmioitunut sävy korostaa taidokkaasti sukupuolieroja: miehille kaikki on mahdollista ja he voivat saada kaiken, mutta naisen osa on toinen. Eipä ole aihe paljoa vanhentunut.

Agnès Varda teki läpimurtonsa huumaavan hienolla elokuvallaan Cléo viidestä seitsemään (1962), joka etenee kiinnostavalla tavalla reaaliajassa. Muutamaa vuotta myöhemmin syntynyt Onnen hetket on omalla tavallaan kokeellinen: räiskyvän värikäs ja kerrontatavoiltaan mieleenjäävän omaperäinen. Erikoinen kolmiodraama palkittiin aikanaan Berliinin hopeakarhulla. Sittemmin filmi on saanut arvostusta vuosikymmenestä toiseen, mutta jäänyt silti hieman tuntemattomaksi helmeksi.

Pisteytys: 8/10

Joulukuun elokuvat 2024

The Holdovers
Ohjannut Alexander Payne

USA 2023, 133 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Paul Giamatti, Dominic Sessa, Da'Vine Joy Randolph

Sisäoppilaitoksen joulu on harvalukuinen ja tulenkatkuinen. Alexander Paynen (mm. Sideways, 2004) tuorein ihmissuhdedraama taipuu ohjaajalle ominaiseksi tummaksi huumoriksi. Samalla filmi on kaunis pastissi ja tunnelmallinen kunnianosoitus 1970-luvun klassikkofilmeille. Osuvaa joulutunnelmaa ilman yletöntä siirappia! Sopii hyväksi filmipariksi kotimaiselle Mummolalle (2023).

Pisteytys: 8/10

 

Money Pit - Rahareikä
Ohjannut Richard Benjamin

USA 1986, 91 min.

Komedia

Pääosissa: Tom Hanks, Shelley Long, Alexander Godunov

 

 

 

 

Pariskunta (Hanks & Long) haksahtaa ostamaan talon, joka lahoaa käsiin. Mureneeko rakkaus taloa remontoidessa? Slapstick-kompuroinnin ohella filmissä revitään huumoria kolmiodraamasta, jonka aiheuttaa eräs entinen heila (Godunov). Huumori on vaikea laji, mietin katsoessani. Nyt ei nimittäin osunut moukari nauruhermoon, vaikka vitsit näki kaukaa ennakkoon.

Pisteytys: 4/10

 

Zardoz
Ohjannut John Boorman 

Irlanti & USA 1974,

Scifi, Fantasia, Seikkailu

Pääosissa: Sean Connery, Charlotte Rampling, John Alderton

 

 

 

Kaukaisella 2200-luvulla ihmiskunta on jakaantunut kahteen leiriin. Vortexin paratiisissa elää harvalukuinen joukko ihmisiä, jotka elävät ikuisesti ja kaipaavat kuolemaa. Kun Vortexin ulkopuolelta saapuu villi-ihminen Zed (Connery), mullistusten aika alkaa. Kulttimainetta nauttiva Zardoz on hersyvän järjetöntä scifiä. Elokuvassa oikeastaan kaikki on hienoisella tavalla pielessä, mutta juuri siksi filmi on niin riemukas. Täysin luokatonta ja luokattoman hauskaa tulevaisuuskuvitelmaa.

Pisteytys: 5/10