 |
| Doomed to bliss and despair. |
Tänään juhlitaan 90-vuotiaita! Heidän kunniakkaaseen joukkoonsa lukeutuvat muun muassa AA-liike, Monopoly-lautapeli, Elvis Presley ja Yleisradion ohjelma Lauantain toivotut levyt, jota esitetään edelleen! Vuosi 1935 ei itsessään tarjonnut suuria aiheita riemujuhlaan. Varsinkin Saksassa tunnelma synkkeni: yleinen asevelvollisuus astui voimaan ja hakaristiliput vedettiin salkoon. Voimaan astui monia lakeja, jotka rajoittivat "ei-arjalaisten" toimintaa. Vuoden tunnelma oli masentava, mutta sentään elokuvat tarjosivat todellisuuspakoa. Siirtykäämme rakkauden ilojen ja surujen vietäviksi!
Ohjannut Clarence Brown
USA 1935, 95 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Greta Garbo, Fredric March, Maureen O'Sullivan
Leo Tolstoin Anna Karenina (1875─1877) on upea suurromaani, joka kietoutuu venäläiseliitin arkeen ja juhlaan. Tarinan teemat eivät voisi olla suurempia: rakkautta ja onnettomia avioliittoja, kaupungin ja maaseudun jyrkkiä eroja, yläluokan ja rahvaan välisiä kiihkeitä jännitteitä... Vetävä tarina on syystäkin klassikko ja saanut osakseen valtavan monia filmatisointeja. Niistä tunnetuimpia ja rakastetuimpia on tämä karismaattisen Greta Garbon tähdittämä versio.
Tolstoin kirjassa on niin monia suuria teemoja, ettei elokuvan mitassa ehdi kovin helposti tavoittaa niitä kaikkia. Tässä filmatisoinnissa tutkitaan ensisijaisesti rakkauden kurjuutta ja ihanuutta ─ kauas jää tsaarinaikainen venäläisyhteiskunta! Oikeastaan se kajahtelee vain hahmojen nimissä, mutta muuten tarina on silkkaa Hollywoodin glamouria. Onnettomista lemmenpareista tarkasteluun on säästetty vain keskeisin, Anna Karenina (Garbo) ja kreivi Vronski (March).
Koska Tolstoin romaani on niin täyteläisen pakahduttava, sen luettuaan elokuva tuntuu väistämättä lattealta lohdutuspalkinnolta ja haalealta muistolta. Filmatisointi ei silti ole missään nimessä huono: erityiskiitos tästä kuuluu aina valloittavalle Greta Garbolle, joka tavoittaa eläväisesti Anna Kareninan traagisen olemuksen. Rooli ei ollut Garbolle ensimmäinen Tolstoi-tulkinta, sillä hän oli esittänyt Anna Kareninaa jo mykkäelokuvassa Love (1927). Tämä versio on kuitenkin uskollisempi Tolstoin tarinalle ja jälkimaineeltaan tunnetumpi. Viehättävää katsottavaa, mutta silti suosittelen erityisesti Tolstoin romaania, jonka ajaton viehätys pitää taatusti otteessaan.
Pisteytys: 7/10
Tolstoin kirjassa on niin monia suuria teemoja, ettei elokuvan mitassa ehdi kovin helposti tavoittaa niitä kaikkia. Tässä filmatisoinnissa tutkitaan ensisijaisesti rakkauden kurjuutta ja ihanuutta ─ kauas jää tsaarinaikainen venäläisyhteiskunta! Oikeastaan se kajahtelee vain hahmojen nimissä, mutta muuten tarina on silkkaa Hollywoodin glamouria. Onnettomista lemmenpareista tarkasteluun on säästetty vain keskeisin, Anna Karenina (Garbo) ja kreivi Vronski (March).
Koska Tolstoin romaani on niin täyteläisen pakahduttava, sen luettuaan elokuva tuntuu väistämättä lattealta lohdutuspalkinnolta ja haalealta muistolta. Filmatisointi ei silti ole missään nimessä huono: erityiskiitos tästä kuuluu aina valloittavalle Greta Garbolle, joka tavoittaa eläväisesti Anna Kareninan traagisen olemuksen. Rooli ei ollut Garbolle ensimmäinen Tolstoi-tulkinta, sillä hän oli esittänyt Anna Kareninaa jo mykkäelokuvassa Love (1927). Tämä versio on kuitenkin uskollisempi Tolstoin tarinalle ja jälkimaineeltaan tunnetumpi. Viehättävää katsottavaa, mutta silti suosittelen erityisesti Tolstoin romaania, jonka ajaton viehätys pitää taatusti otteessaan.
Pisteytys: 7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti