Ranska 1981, 117 min.
Trilleri
Pääosissa: Frédéric Andréi, Wilhelmenia Fernandez, Richard Bohringer
 |
| A monument to disaster... deluxe style! |
Kuriirina toimiva nuorukainen Jules (Andréi) rakastaa intohimoisesti oopperaa. Erityisesti Julesin sydämen on vienyt amerikkalainen oopperadiiva Cynthia Hawkins (Fernandez), joka ei ole koskaan sallinut lauluaan äänitettävän. Jules nauhoittaa salaa idolinsa konsertin ja onnistuu hivuttautumaan tämän suosioon. Salaisuudeksi tarkoitettu tallenne kuitenkin pääsee julkisuuteen ja aiheuttaa odottamattoman myrskyn. Pian Julesin kannoilla ovat poliisit ja gangsterit, mutta miksi?
Juoni kuulostaa vielä perinteiseltä rikoselokuvalta, mutta aikansa elokuvaksi Diiva on silti outolintu. Elokuva ei saanut varauksetta kriitikoita puolelleen, vaikka useamman César-palkinnon voittikin. Hiljalleen teoksen arvo kasvoi, ja sittemmin filmi nähtiin airuena uudelle ranskalaiselle tyylille, cinema du lookille. Visuaalisuutta korostavan cinema du lookin kukoistusaikaa olivat 1980─1990-luvut. Diiva kuvastaa oivasti tyylin suhdetta aikakautensa musiikkivideoestetiikkaan ja toisaalta ranskalaiseen uuteen aaltoon, jonka moderni jälkeläinen teos selvästi on.
Diivan dramaattinen tyyli kumpuaa oopperan maailmasta, jota elokuvassa toki kuullaan jo ääniraidankin ansiosta. Klassiset perinteet yhdistyvät tyylikkään postmodernilla tavalla uuteen maailmaan, sen betonikortteleihin, metrotunneleihin ja kylmiin valoihin. Poptaide kietoutuu yhteen ajattoman oopperan kanssa, kun hypermodernin maailman lapsi Jules suuntaa pakkomielteisen rakkautensa ajattomaan laulajaan. Oopperatähti Hawkins toteaa ihailijalleen Julesille tämän olevan nuori mies, jolla on vanha nimi ─ sehän on niin epäsopivaa, että istuu täydellisesti.
Pisteytys:
8/10
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti