Belgia & Ranska 1975, 202 min.
Draama
Pääosissa: Delphine Seyrig, Jan Decorte
 |
| I could have made mashed potatoes, but we're having that tomorrow. |
Kotirouva Jeanne Dielman (1975) on teini-ikäisen poikansa (Decorte) yksinhuoltaja, jonka elämä kietoutuu täsmällisten arkirutiinien ympärille. Kotitalouden pyörittämisen lisäksi Jeanne hankkii toimeentulonsa tarjoamalla valikoituja palveluita kotonaan poikkeaville miesvieraille. Elokuva seuraa Jeannen elämää kolmen päivän ajan, kunnes arjen rutiinit särkyvät pala palalta.
Chantal Akermanin (1950─2015) feministisen elokuvan klassikko Jeanne Dielman on piiruntarkkaa arjen kuvausta. Kokkausta, kylpemistä ja mietteisiinsä vajonnutta kotirouvaa kuvataan armotta minuuttitolkulla, mutta kokonaisuus on erikoisen mukaansatempaava. Elokuva on hyvä pari realistiselle draamalle Naisen parhaat vuodet
(1974): jos juuri ehdin harmitella John Cassavetesin teoksen pituutta,
on tässä mittaa ja hidastempoisuutta vielä enemmän! Jeanne Dielman todella vaatii
istumalihaksia ja mielerauhaa, mutta pitkä istunto palkitaan kyllä.
Jeanne Dielman tarkastelee naisen alistettua asemaa aikakautensa näkökulmasta. Pitkät, hiljaiset kohtaukset antavat aikaa ajatella. Mitä vaitonainen Jeanne miettii? Mitä itse pohtisin hänen asemassaan? Äärimmäisen realistinen lähestymistapa on poikkeuksellinen ja siksi niin tehokas. Arjen touhuja lakonisesti tuijottava elokuva voi varmasti tuntua pitkäveteiseltä, ellei ole valmis kuuntelemaan Jeannen ajatuksia. Ne avautuvat kyllä, jos on malttia tarkkailla. Elokuva on menestynyt ja säilyttänyt erinomaisen maineensa erityisesti Euroopassa, mutta sen vaikutteita voi nähdä Hollywoodissakin. Jeanne Dielmanin perintöä on hyödynnetty esimerkiksi koulusurmia hidastempoisesti käsittelevässä draamassa Elephant (2003), jonka lisäksi mieleen nousi surua hitaasti käsittelevä A Ghost Story (2017).
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti