Filippiinit 1975, 125 min.
Draama
Pääosissa: Bembol Roco, Hilda Koronel
 |
| A feisty one! |
Nuori kalastaja Julio (Roco) muuttaa maalta kaupunkiin tyttöystävänsä Ligayan (Koronel) perässä. Heila on kadonnut suurkaupungin vilinään, eikä vähävaraisen Julion auta muu kuin hankkia töitä ja jatkaa etsintöjä vapaa-ajallaan. Elämä rakennustyömailla on raskaampaa ja raadollisempaa kuin taakse jäänyt kalastajakylän arki, eivätkä muut uravaihtoehdot ole sen hohdokkaimpia. Lopulta Ligaya löytyy, mutta kaupunkilaiselämä ei ole kohdellut häntäkään silkkihansikkain.
Manila in the Claws of Light perustuu sanomalehdissä julkaistuun jatkokertomukseen, joka koottiin lopulta romaaniksi (engl. Manila in the Claws of Brightness) vuonna 1986. Kertomuksen teemat käsittelevät työväestön ja köyhien kurjaa asemaa. Filmi kuvaa aidon tuntuisesti Manilan köyhien kortteleiden arkea, joissa varattomuus ja nälkä ajavat ihmisiä toinen toistaan epätoivoisempiin tekoihin. Kurjalisto-realismi tuo mieleen vastaavaa tyyliä ja draaman kaarta edustavan jamaikalaiselokuvan Kingstonin kovanaama (1973), vaikka tämä filmi ei olekaan yhtä letkeä!
Kansainvälisesti tunnettujen filippiiniläiselokuvien joukko on sangen harvalukuinen, eikä sikäli liene yllätys, että tämä teos on maan ainoa edustus 1001-listalla. Lino Brocka (1939─1991) on niin ikään kansanvälisesti tunnetuimpia filippiiniläisohjaajia ja arvostettu elokuvataiteen uranuurtaja kotimaassaan. Manila in the Claws of Light heijastaa osuvasti Brockan taitoa ja intohimoa käsitellä yhteiskunnallisia teemoja. Elokuva on leikattu dynaamisesti ja päähenkilön takaumat sekä muistot välähtelevät oivasti tarinan sopivissa kohdissa. Dramaattinen loppu lähestyy rytmikkäästi ja vääjäämättä, mutta filmin puolimaissa tuntuu, että olisi tarinaa voinut vähän vauhdittaakin. Kaikella saattaa toki olla paikkansa ─ ehkä tässä tapauksessa katsoja vain oli turhan levoton.
Pisteytys:
7/10
Manila in the Claws of Light perustuu sanomalehdissä julkaistuun jatkokertomukseen, joka koottiin lopulta romaaniksi (engl. Manila in the Claws of Brightness) vuonna 1986. Kertomuksen teemat käsittelevät työväestön ja köyhien kurjaa asemaa. Filmi kuvaa aidon tuntuisesti Manilan köyhien kortteleiden arkea, joissa varattomuus ja nälkä ajavat ihmisiä toinen toistaan epätoivoisempiin tekoihin. Kurjalisto-realismi tuo mieleen vastaavaa tyyliä ja draaman kaarta edustavan jamaikalaiselokuvan Kingstonin kovanaama (1973), vaikka tämä filmi ei olekaan yhtä letkeä!
Kansainvälisesti tunnettujen filippiiniläiselokuvien joukko on sangen harvalukuinen, eikä sikäli liene yllätys, että tämä teos on maan ainoa edustus 1001-listalla. Lino Brocka (1939─1991) on niin ikään kansanvälisesti tunnetuimpia filippiiniläisohjaajia ja arvostettu elokuvataiteen uranuurtaja kotimaassaan. Manila in the Claws of Light heijastaa osuvasti Brockan taitoa ja intohimoa käsitellä yhteiskunnallisia teemoja. Elokuva on leikattu dynaamisesti ja päähenkilön takaumat sekä muistot välähtelevät oivasti tarinan sopivissa kohdissa. Dramaattinen loppu lähestyy rytmikkäästi ja vääjäämättä, mutta filmin puolimaissa tuntuu, että olisi tarinaa voinut vähän vauhdittaakin. Kaikella saattaa toki olla paikkansa ─ ehkä tässä tapauksessa katsoja vain oli turhan levoton.
Pisteytys:
7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti