USA 1967, 126 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Paul Newman, George Kennedy, Robert Drivas
 |
| I can eat fifty eggs. |
Parkkimittareita katkonutta Luke Jacksonia (Newman) odottaa kahden vuoden tuomio kahlejengissä, mutta mies ei aio luopua vapaudestaan edes jalat raudoitettuna. Vankilapakoja ja järjettömiä tempauksia harrastava Luke saavuttaa muiden
vankien ihailun ja luo toivoa muutoin surkean arjen keskelle.
Elokuvakerronta rakentaa Luken hahmosta Jeesus-allegorian, julmuudenkin edessä lannistumattoman hahmon, joka vastaanottaa kohtalonsa hymy huulillaan.
Lannistumaton Luke muistetaan unohtumattomista kohtauksistaan ja sutkautuksistaan sekä siitä, miten filmi on vaikuttanut myöhempiin vankilaelokuviin. Mieleen tulevat nopeasti ainakin Vihreä maili (1999) sekä Avain pakoon (1994), samaa henkeä löytyy myös mielisairaalakuvaelmasta Yksi lensi yli käenpesän (1975). Aiemmista elokuvista on niin ikään ammennettu: myös Luke on vainottu kahlekarkuri (1932), vaikka tässä elokuvassa pyrkimyksenä ei olekaan kuvata hahmojaan voimattomina koneen osasina ─ päinvastoin. Ainakin elokuva tuntuu sanovan, että kone voi nielaista ja lannistaa ihmisen, mutta minuutensa voi silti säilyttää ja pahuutta vastaan voi yrittää taistella.
Vapautta kuvaava Lannistumaton Luke ilmestyi aikana, jona Vietnamin sodan vastaisuus lopulta kääntyi sodan kannatusta suuremmaksi. Olisiko elokuvaa ollut mahdollista tehdä tällaisenaan vielä joitain vuosia aikaisemmin? Rivien väleistä on varsin helppo lukea aikansa sodanvastaisen mielialan herättämiä tuntoja ja eritoten Vietnamin aiheuttamaa järkytystä. Entistä sotasankari Lukea näyttelevä Paul Newman on tehnyt useita kärsivän miehen rooleja, joissa piilotettu tuska lopulta purkautuu epäsopivin tavoin. Myös Luke on kohdannut kolhuja, kenties niin suuria, ettei mahdollisuutena ole kuin kohota stoalaisen viileästi epätoivon yläpuolelle.
Lannistumaton Luke muistetaan unohtumattomista kohtauksistaan ja sutkautuksistaan sekä siitä, miten filmi on vaikuttanut myöhempiin vankilaelokuviin. Mieleen tulevat nopeasti ainakin Vihreä maili (1999) sekä Avain pakoon (1994), samaa henkeä löytyy myös mielisairaalakuvaelmasta Yksi lensi yli käenpesän (1975). Aiemmista elokuvista on niin ikään ammennettu: myös Luke on vainottu kahlekarkuri (1932), vaikka tässä elokuvassa pyrkimyksenä ei olekaan kuvata hahmojaan voimattomina koneen osasina ─ päinvastoin. Ainakin elokuva tuntuu sanovan, että kone voi nielaista ja lannistaa ihmisen, mutta minuutensa voi silti säilyttää ja pahuutta vastaan voi yrittää taistella.
Vapautta kuvaava Lannistumaton Luke ilmestyi aikana, jona Vietnamin sodan vastaisuus lopulta kääntyi sodan kannatusta suuremmaksi. Olisiko elokuvaa ollut mahdollista tehdä tällaisenaan vielä joitain vuosia aikaisemmin? Rivien väleistä on varsin helppo lukea aikansa sodanvastaisen mielialan herättämiä tuntoja ja eritoten Vietnamin aiheuttamaa järkytystä. Entistä sotasankari Lukea näyttelevä Paul Newman on tehnyt useita kärsivän miehen rooleja, joissa piilotettu tuska lopulta purkautuu epäsopivin tavoin. Myös Luke on kohdannut kolhuja, kenties niin suuria, ettei mahdollisuutena ole kuin kohota stoalaisen viileästi epätoivon yläpuolelle.
Pisteytys:
8/10
"...pahuutta vastaan voi yrittää taistella"
VastaaPoistaMitä pahuutta vastaan Luke taistelee?
Leffan konkreettisia pahiksia ovat despootti-vartijat eli liiallisuuksiin menevät auktoriteetit, jotka kuitenkin symboloivat laajemmin yhteiskunnan ongelmakohtia. (Ehkä pahiksia ovat myös kaupunkitilan käyttöä rajoittavat parkkimittarit? :D) Tietysti on mahdollista, että vartijat toimivat lain puitteissa, mutta elokuva pohtii, onko laki aina oikeassa tai moraalista. Tämä ajatus ainakin korostuu, jos elokuvaa tulkitsee 60-luvun barrikadeilta käsin (esim. Vietnam-kapinointi), ja onhan aihe ajankohtainen nykyäänkin.
PoistaLuken hahmoa ja kapinan syitä toki voisi tulkita muillakin tavoin, mutta tämä näkemys nousi päällimmäisenä mieleen. Siispä antagonistit symboloivat (tämän yhden tulkinnan mukaan) legitiimejä, mutta moraaliltaan kyseenalaisia yhteiskunnan rakenteita. Toisaalta Luke tuntuu taistelevan myös niin menneisyyden haamuja kuin tuulimyllyjäkin vastaan, ja kamppaillaan filmissä yksilöllisyydenkin puolesta. Pahuutta riittää siis taltutettavaksi!
No oho! Minä kun en tulkinnut elokuvaa ollenkaan tuolla lailla! Minä näin etuoikeutetun, omahyväisen ja itseriittoisen valkoisen miehen kännäävän ja rellestävän ja sitten yllättyvän, kun vastuuttomalla käytöksellä onkin seurauksia. Eli ajattelin, että tämä keskenkasvuinen miehenalku oppisi elokuvan aikana aikuistumaan, mutta näin ei käynyt. Olin koko ajan niiden vartijoiden puolella ja toivoin, että saisivat tämän ongelmatapauksen kuriin!
PoistaNäin erilailla sitä voi elokuvaa katsoa. Pidän kyllä sinun tulkintasi nyansseista ja syvällisyydestä.
Ehkä katsoin leffaa liikaa 2010-luvun ihmisen lasien läpi. Jossain toisessa leffassa olisinkin voinut uskoa tuollaisen tulkinnan, mutta etenkin kun ottaa huomioon 2000-luvulla vieläkin esiintyvän poliisiväkivallan mustaihoisia miehiä kohtaan, niin ei voi olla ajattelematta, että jos Luke olisikin ollut mustaihoinen, niin olisiko saanut surmansa ensi minuuteilla. Sinänsä siis mietityttää hahmon omahyväisyys, että saa tilaisuuden tilaisuuden jälkeen oikaista käytöstään, mutta silti vaan heittää ne hukkaan ja tekee kaikesta vitsin.... Tiedä sitten... :DD
PoistaOn aina kiehtovaa, miten eri tavoin voi katsoa samaa filmiä! Joskus kyllä itsekin näkee saman elokuvan aivan toisin eri katselukerroilla, olisi joskus hauska pohtia, mikä kaikki siihenkin vaikuttaa. Ymmärrän kyllä hyvin sinunkin tulkintasi, onhan tuo Luken hahmo kiistämättä aivan irrationaalinen kaikissa toimissaan. :D Lannistumaton Luke olisi varmasti aika erilainen elokuva, jos se tehtäisiin nykypäivänä...
Poista