Amores Perros (2000)

Ohjannut Alejandro G. Iñárritu

Meksiko 2000, 154 min.

Draama, Trilleri

Pääosissa: Gael García Bernal, Goya Toledo, Emilio Echevarría

 

 

So how shall we call my dog?

 

Amores Perros alkaa kolarista. Köyhä nuorukainen Octavio (Bernal) on ajautunut pikkurikosten parista yhä vakavampiin tekoihin, ja nyt hän kaahaa pakoautolla päin punaisia valoja. Onnettomuudessa loukkaantuu nuori malli, Valeria (Toledo), jonka elämä saa odottamattoman suunnan. Avunantajaksi saapuu kerjäläiseltä näyttävä salaperäinen mies (Echevarría), jonka on aika tehdä tiliä menneisyytensä kanssa. Valintojen eteen pakotetut ihmiset kohtaavat ohimennen, symbolisesti tienristeyksessä.

Alejandro G. Iñárritun (1969─) yhteiskunnallinen esikoisohjaus tutkii ihmisten välistä tasa-arvoa, hyviä ja pahoja tekoja ja epäoikeudenmukaisuuden tunteesta kumpuavaa väkivaltaa. Köyhissä kortteleissa viha kuplii ja kuohuu, mutta raivon purskahduksilta ei säästy vauraampikaan väki. Jokainen kolmen päähenkilön kertomuksesta kietoutuu koiriin: ihmisen ja eläimen suhde heijastaa luokka-asemaa, ja koirien uskollisuus peilautuu omistajiensa käsityksiin luottamuksesta, rehellisyydestä ja avoimuudesta. Episodimaisen elokuvan teemat pirstoutuvat, mutta palat sopivat toisiinsa.

 

Amores Perros sai ensi-iltansa Cannesissa ja filmistä tuli tuota pikaa arvostelumenestys. Suosion turvin Iñárritu pääsi kevyin mielin jatkamaan samalla tiellä. Kuuden vuoden sisällä syntyi niin kutsuttu kuolema-trilogia, jonka eri osissa toisilleen tuntemattomien ihmisten kohtalot kietoutuvat yhteen sattumanvaraisesti. Amores Perrosia seurasivat menestyselokuvat 21 grammaa (2003) ja Babel (2006), joista jälkimmäinen on 1001-listalla. Kolea ja raaka Amores Perros ei nouse trilogiasta suosikikseni, vaikka se on kiistatta tehty taiten. Koirien kovat kohtalot kirpaisevat miltei syvemmin kuin ihmisten epäonni, jonka alleviivaamisessa kevyempikin sävy voisi riittää.

Pisteytys: 7/10