Ohjannut Neil Jordan
Iso-Britannia, Japani & USA 1992, 112 min.
Trilleri, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Stephen Rea, Jaye Davidson, Forest Whitaker
Pääosissa: Stephen Rea, Jaye Davidson, Forest Whitaker
 |
| Details, baby. Details. |
IRA-sotilas Fergus (Rea) saa tehtäväkseen vahtia kidnapattua vankia Jodya (Whitaker). Yksitoikkoinen vahtivuoro johtaa miesten ystävystymiseen. Kun Jody saa surmansa ja brittiarmeijan joukot hyökkäävät IRA:n tukikohtaan, Fergus pakenee Lontoon hälyyn ja etsii käsiinsä Jodyn tyttöystävän Dilin (Davidson). Tuota pikaa kaksikko ryhtyy tapailemaan, vaikka Fergusia painaa salainen IRA-menneisyys ja osallisuus Jodyn kuolemaan.
Vaikeiden valintojen äärellä tuskaileva trilleri on rakennettu pätevästi, sillä surumielinen jännitys kantaa alusta loppuun. The Crying Game ei menestynyt kotimaassaan Isossa-Britanniassa, mutta elokuva kohosi kuitenkin maailmalla arvostelumenestykseksi. Useissa palkintogaaloissa edustanut elokuva palkittiin lopulta käsikirjoitus-Oscarilla ja Baftoissa filmi julistettiin vuoden 1992 parhaaksi brittielokuvaksi. Hieno lopputulos teokselle, jonka alku vaikutti tahmealta epäonnistumiselta.
The Crying Gamea on ärsyttävästi markkinoitu suurella yllätysmomentilla, jonka aion nyt paljastaa, koska asialla ei pitäisi olla mitään shokkiarvoa: elokuvassa ilmenee, että eräällä naishahmolla on penis. Ymmärrys sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta on viimeisen vuosikymmenen kuluessa harpponut niin paljon eteenpäin, että representaatiossa on väkisinkin ajan patinaa. Kiusallisimmalta tuntuu mieshahmon raju ensireaktio "paljastukseen", sillä kohtausta on parodisoitu ällöttävästi esimerkiksi Ace Venturassa (1994). Aikaansa nähden elokuvasta löytyy silti monia positiivisiakin puolia. Hahmot eivät ole mustavalkoisia ja heidän välisensä suhteet muuntuvat kiinnostavasti. Identiteettien liukuvuudessa on aitoutta.
Pisteytys: 6/10
The Crying Gamea on ärsyttävästi markkinoitu suurella yllätysmomentilla, jonka aion nyt paljastaa, koska asialla ei pitäisi olla mitään shokkiarvoa: elokuvassa ilmenee, että eräällä naishahmolla on penis. Ymmärrys sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta on viimeisen vuosikymmenen kuluessa harpponut niin paljon eteenpäin, että representaatiossa on väkisinkin ajan patinaa. Kiusallisimmalta tuntuu mieshahmon raju ensireaktio "paljastukseen", sillä kohtausta on parodisoitu ällöttävästi esimerkiksi Ace Venturassa (1994). Aikaansa nähden elokuvasta löytyy silti monia positiivisiakin puolia. Hahmot eivät ole mustavalkoisia ja heidän välisensä suhteet muuntuvat kiinnostavasti. Identiteettien liukuvuudessa on aitoutta.
Pisteytys: 6/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti