The Red Shoes - Punaiset kengät (1948)

Ohjannut Michael Powell & Emeric Pressburger
Iso-Britannia 1948, 133 min.
Draama, Musikaali, Romantiikka
Pääosissa: Moira Shearer, Anton Walbrook, Marius Goring

Why do you want to dance?

Punaiset kengät on Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin tunnetuin ja ylistetyin elokuva. Sitä pidetään tanssielokuvien merkkiteoksena, ellei jopa kaikkien aikojen parhaana tanssielokuvana, sillä ensimmäistä kertaa tanssi on olennainen osa tarinan etenemistä, eikä vain irrallinen välinumero. Vaikutus on nähtävissä esimerkiksi muutamia vuosia myöhemmin menestystä niittäneissä Gene Kellyn tähdittämissä musikaaleissa, kuten Laulavissa sadepisaroissa (1952). Viitteitä kerronnallisista tanssijaksoista nähtiin jo ohjaajakaksikon edellisessä elokuvassa Musta narsissi (1947), mutta Punaiset kengät vie ideaa huimasti eteenpäin. Elokuvan sisältämä tunteikas tanssi on henkeäsalpaavan upeaa seurattavaa. Vaikutelmaa korostavat myös huikeat lavasteet ja kaunis värikuvaus.

Itse tarinakin on toki kiinnostava. Elokuva kertoo tanssiin intohimoisesti suhtautuvasta balettiseurueesta, joka kiertää esityksineen ympäri Eurooppaa. Balettiseurueen johtaja Boris Lermontov (Walbrook) palkkaa nuoren säveltäjän Julian Crasterin (Goring) luomaan seurueelle musiikin uuteen balettiin, jonka on määrä perustua H. C. Andersenin Punaiset kengät -satuun. Satu kertoo lumotuista kengistä, joita käyttävä nuori tyttö ei voi koskaan lopettaa tanssimista. Satu käy erikoisella tavalla toteen, kun nouseva tanssijatähti Vicki Page (Shearer) joutuu valitsemaan tanssin ja rakkauden väliltä.

Koska tarinan keskeisenä osana on myös satuklassikko, saa elokuvakerrontakin hieman fantasiaan vivahtavia elementtejä. Useat tapahtumat myös käyvät toteen teatterilavalla, joten toden ja sadun sekä fiktion ja faktan rajat hämärtyvät kiehtovalla tavalla. Elokuva kertoo yhtäältä henkilöistään ja inhimillisistä valinnoista, mutta toisaalta taiteen tekemisestä ja siihen liittyvästä syvästä, liki pakonomaisesta rakkaudesta.

Pisteytys:

9/10

Letter from an Unknown Woman - Kirje tuntemattomalta naiselta (1948)

Ohjannut Max Ophuls
USA 1948, 86 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Joan Fontaine, Louis Jourdan

By the time you read this letter, I might be dead...

1900-luvun alun Wienissä nuori tyttö Lisa Brendl (Fontaine) rakastuu naapurissa asuvaan hurmuripianistiin, Stefan Brandiin (Jourdan). Yksipuolinen rakkaus kukoistaa vielä vuosia myöhemminkin, ja hetkellisesti huuma on myös molemminpuolista. Naistenmies Stefanilla kuitenkin menevät heilat siinä määrin sekaisin, että Lisakin kaikkoaa ajatuksista uusien tyttösten ja sävelten tieltä. Lisa ei kuitenkaan unohda - ja eräänä päivänä Stefan saa kohtalokkaan kirjeen.

Max Ophulsin Kirje tuntemattomalta naiselta on melodraamaa parhaimmillaan! Päähenkilöitä tekisi mieli hieman läpsiä poskille kaikenlaisista typeryyksistä, mutta tähän romanttiseen sentimentaalisuuteen voi kuitenkin myös upota nenäliinapaketin kera. En itse aivan tavoittanut kyynelten tasoa tätä katsellessani, mutta ainakin Lisan ja Stefanin onneton tarina tempaisi täysillä mukaansa. Tunteikkaan tunnelman lisäksi sadan vuoden takaista Wieniä on kuvattu upealla tavalla. Mikä miljöö! On myös huikeaa, että kuvaukset tietenkin tapahtuivat studiossa Hollywoodissa.

Elokuva perustuu Stefan Zweigin vuonna 1922 ilmestyneeseen novelliin Brief einer Unbekannten. Saman tekstin pohjalta on tehty myös suomalainen elokuvaversio jo vuonna 1943, nimittäin Hannu Lemisen ohjaama Valkoiset ruusut, joka sijoittuu Helsinkiin. Muistelen katsoneeni tuon Tauno Palon ja Helena Karan tähdittämän elokuvan sivusilmällä aikapäiviä sitten, mutta pitääpä joskus katsoa se uudelleen ihan ajatuksen kanssa. Kirje tuntemattomalta naiselta muuten löytyy kirjoitushetkellä Yle Areenasta vielä muutaman päivän ajan, joten nyt on hieno tilaisuus tsekata tämä klassikko, jos se on vielä näkemättä.

Pisteytys:

8/10

Ladri di biciclette - Polkupyörävaras (1948)

Ohjannut Vittorio De Sica
Italia 1948, 89 min.
Draama
Pääosissa: Lamberto Maggiorani, Enzo Staiola

You live and you suffer.

Vittorio De Sican mestariteos Polkupyörävaras kertoo sodanjälkeisen Italian köyhyydestä. Päähenkilö Antonio (Maggiorani) onnistuu saamaan töitä pitkän työttömyyden jälkeen, mutta jo ensimmäisenä työpäivänä työnteon kannalta välttämätön polkupyörä varastetaan. Antonio ja hänen poikansa Bruno (Staiola) ryhtyvät kiivaasti etsimään pyörää suurkaupungin vilinästä, vaikka tehtävä tiedetään jo etukäteen täysin mahdottomaksi.

Ikimuistoinen neorealismin klassikko käsittelee köyhyyttä ja epätoivoa arkisen samaistuttavasti. Tarinan katharsis koetaan oikeastaan jo aivan sen alussa, kun Antonio saa työpaikan ja elämä hymyilee viimeinkin. Jatko on pelkkää sydäntä riipaisevaa alamäkeä: epäonni on aitoa ja saa mielen lannistuneeksi. Onko Antonion ponnisteluissa tai elämässä ylipäätään mitään järkeä? Tai voisiko toivon kipinän sittenkin vielä sytyttää?

Elokuva herättää ajattelemaan täsmällisillä symbolisilla teoilla tai osuvilla alleviivauksilla. Esimerkkinä mainittakoon hetki, jossa Antonio liimaa seinälle suurta Rita Hayworthin julistetta. Hollywoodin kiiltokuvamaiset maailmat ovat kaukana neorealismin kuvaamista kurjista kaduista, joskin Polkupyörävaras nousi suosioon myös valtameren tuolla puolen. Elokuva palkittiin parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla, joka tuolloin oli vielä erikoispalkinto eikä varsinainen oma kategoriansa.

Pisteytys:
10/10

Toukokuun elokuvat 2016

Wild Tales

Ohjannut Damián Szifrón

Argentiina & Espanja 2014, 122 min.

Komedia, Draama, Trilleri

Pääosissa: Darío Grandinetti, María Marull, Leonardo Sbaraglia

Kutkuttavan hauskoja ja liki kauhistuttavia tarinoita äärimmilleen viedystä kostosta, epäoikeudenmukaisuuksien toivottomista korjausyrityksistä ja toki myös inhimillisistä tunteista. Karmean vääryyden kokemuksista pulppuava aggressio muuttuu elokuvassa hupaisaksi mustaksi huumoriksi. Teemaa lähestytään kuuden lyhytelokuvan kautta, joissa nähdään mm. petetyksi tullut morsian ja miespolo, jonka auto hinataan varikolle kerta toisensa jälkeen.

Pisteytys: 8/10

Paddington

Ohjannut Paul King

Iso-Britannia, Ranska & Kanada 2014, 95 min.

Draama, Komedia, Animaatio

Pääosissa: Ben Whishaw, Hugh Bonneville, Sally Hawkins, Nicole Kidman

Tykkäsin lapsena kovasti marmeladia himoavasta Karhuherra Paddingtonista, joten tietenkin tämä uusi filmi oli tilaisuuden tullen tsekattava. Paul Kingin ohjaama elokuva on valloittava kuvaus hupsusta karhusta (Whishaw), hyväsydämisestä perheestä ja auttamisen ilosta. Ajankohtaisia muukalaisvihateemojakin sivutaan.  Harmi vain, että elokuvan juoni on älyttömän ennalta-arvattava ja tyypitelty. Parempaan tarinaan panostamalla Paddington olisi voinut olla liki erinomainen tulkinta modernista brittiläisestä satuklassikosta, tällaisenaankin toki ihan mukava filmi ja ehdottomasti myös positiivinen yllätys. Itse päähenkilö on animoitu kivasti.

Pisteytys: 7/10

Alien 3

Ohjannut David Fincher

USA 1992, 114 min.

Scifi, Kauhu, Toiminta

Pääosissa: Sigourney Weaver, Charles S. Dutton, Charles Dance

Ellen Ripleyn (Weaver) pakomatka alieneiden kynsistä päättyy vankilaplaneetalle, jonne hän huomaa harmikseen tuoneen epämieluisan vieraan. Alien 3 yhdistelee ekan osan tunnelmaa ja tokan osan toimintaa. David Fincherin esikoisohjaus ja Alien-saagan kolmososa on jakanut mielipiteitä - minusta elokuva on ihan kelpo, mutta ei laisinkaan kahden ekan filmin veroinen. Vankilamiljöö on karmivan hienosti toteutettu ja splatteria piisaa. Alienit näyttävät teknisesti aivan hirveältä, joskaan lähiotoksissa ei ole moittimista.

Pisteytys: 6/10

Alien: Resurrection - Alien - ylösnousemus

Ohjannut Jean-Pierre Jeunet

USA 1997, 104 min.

Scifi, Kauhu, Toiminta

Pääosissa: Sigourney Weaver, Winona Ryder, Ron Perlman, Dominique Pinon

Ellen Ripley (Weaver) on herätetty henkiin, tai siis kloonattu 200 vuotta oikean Ripleyn kuoleman jälkeen. Alienit sen kun evolvoituvat ja ahneet kaverit yrittävät edelleen tehdä rahaa noita vaarallisia eliöitä hyödyntämällä. Kolmen osan aikana on tullut selväksi, että reisille menee. Parjattu nelososa onkin aika turha jatkis ja monien leffasarjan fanien mielestä se olisi saanut jäädä tekemättä. Elokuvaan on kyllä panostettu: tekijätiimi on nimekäs, alienit ovat näyttäviä (vrt. edellisosan kökköys) ja Ripleyn hahmo on saatu edelleen aika mielenkiintoiseksi. Tarina on kuitenkin auttamattoman tönkkö ja kaavamainen, eikä elokuva kovasta yrityksestä huolimatta onnistu tavoittamaan edellisten elokuvien parhaita paloja.

Pisteytys: 5/10

A Very Long Engagement - Pitkät kihlajaiset
Ohjannut Jean-Pierre Jeunet
Ranska 2004, 134 min.
Romantiikka, Draama, Mysteeri
Pääosissa: Audrey Tautou, Gaspard Ulliel, Dominique Pinon

Jean-Pierre Jeunetin romanttinen draama jatkaa Amelién (2001) hengessä, joskin synkemmissä tunnelmissa. Tässäkin elokuvassa nähdään fantasiaa henkivä reaalimaailma, jossa pääroolissa nähdään Audrey Tautou. Tautoun tulkitsema Mathilde etsii sulhoaan Manechia (Ulliel), joka on hävinnyt jäljettömiin ensimmäisen maailmansodan tuoksinnoissa. Kontrasti sodan kauheuksien ja idyllisten maalaismaisemien välillä herättää ajatuksia ja tunteita. Elokuva pohjautuu Sébastien Japrisotin samannimiseen romaaniin (1993), jonka tiivistys valkokankaalle ei kyllä ole paras mahdollinen. En tosin ole lukenut kirjaa, mutta ainakin elokuvassa on aivan liikaa kestoa ja sisältöä. Romaanissa rönsyily toiminee paremmin, mutta filmatisoinnissa moniulotteinen tarina muuttuu paikallaanjunnaavaksi ja hieman sekavaksi kerronnaksi.

 

1001-listan mukainen arvio täällä.

Pisteytys: 7/10

Adventures of Ichabod & Mr. Toad -

Herra Rupikonna ja Iisoppi Kurkinen

Ohjannut James Algar, Clyde Geronimi & Jack Kinney

USA 1949, 68 min.

Animaatio, Komedia

Pääosissa: Basil Rathbone, Bing Crosby

Disneyn viimeinen 1940-luvulla tuotettu lyhytanimaatiokooste Herra Rupikonna ja Iisoppi Kurkinen yhdistelee brittiläistä ja yhdysvaltalaista tarinaperinnettä. Brittikertomus perustuu Kennet Grahamin lastenkirjaklassikkoon Kaislikossa suhisee (1908) ja jenkkiversio Washington Irvingin kirjoittamaan tarinaan The Legend of Sleepy Hollow (1820), joka tunnetaan suomeksi myös nimellä Päätön ratsumies. Filmiin lisättiin yleisömagneetiksi vielä Basil Rathbone ja Bing Crosby tarinankertojiksi, tietenkin Crosby myös laulaa lurauttaa. Elokuva ei hirveästi säväytä, vaikka taustalla onkin monenlaista legendaa ja tekijätiimissä taituri jos toinenkin.

Pisteytys: 6/10

Lilo & Stitch

Ohjannut Dean DeBlois & Chris Sanders

USA 2002, 85 min.

Animaatio, Komedia

Pääosissa: Daveigh Chase, Chris Sanders, Tia Carrere, Kevin McDonald

Järjestyksessään 42. Disney-klassikko Lilo & Stitch  vie katsojat Havaijille, jossa Lilo (Chase) adoptoi ulkoavaruudesta saapuneen hellyyttävän tuholaisen Stitchin (Sanders). Elokuva on hieman kummallinen sillisalaatti, mutta sen sanoma on hyvä ja hahmot mahtavia. Eritoten Elvistä fanittava Lilo on mainio ja Lilon sekä Nanin (Carrere) sisarussuhde tuo tarinaan kiinnostavuutta. Elokuva myös kertoo kivalla tavalla, että perheitä on erilaisia. Alun avaruusjakso tosin on liian pitkä ja hetkittäin homma hajoilee, eikä kliseekarikoiltakaan täysin vältytä. Mainio leffa kuitenkin ollakseen 2000-luvun Disney-tuotos.

Pisteytys: 7/10

Hard Candy

Ohjannut David Slade

USA 2005, 104 min.

Trilleri, Rikos, Draama

Pääosissa: Ellen Page, Patrick Wilson

Teinityttö Hayley (Page) tutustuu netissä kolmekymppiseen Jeffiin (Wilson). Kaksikko tapaa kahvilassa ja päätyy lopulta Jeffin asunnolle ottamaan valokuvia Hayleysta. Asetelma osoittautuu juuri niin pahaenteiseltä kuin arvata saattaa. Hard Candy on ahdistava ja ajatuksia herättävä elokuva, jossa on myös varsin kiinnostava uhriasetelma. Pääosakaksikko tekee oikein hyvää työtä rooliensa kanssa. Kokonaisuudessaan puistattavan piinallinen kokemus, joskin sellaisella positiivisella rikostrilleri-tavalla. Toisaalta, ei tätä viitsisi katsoa enää toiste.

Pisteytys: 7/10

The Ghost and Mrs. Muir - Kummitus ja rouva Muir (1947)

Ohjannut Joseph L. Mankiewicz
USA 1947, 104 min.
Romantiikka, Fantasia, Komedia
Pääosissa: Gene Tierney, Rex Harrison, George Sanders

You've been watching me bathe!

Leskirouva ja aloitteleva kirjailija Lucy Muir (Tierney) päättää muuttaa uuteen asuntoon, ja löytääkin varsin viehättävän talon meren rannalta Etelä-Englannista. Harmillisesti asuntoa riivaa entisen asukkaan, kapteeni Greggin (Harrison) kummitus, mutta yksi aave ei saa määrätietoista rouva Muiria perääntymään. Niinpä asukkaiden on yksinkertaisesti tultava toimeen keskenään. Vähitellen kaksikko kuitenkin oppii pitämään toisistaan, ja kuinka ollakaan, rakkauttakin on ilmassa.

Kummitus ja rouva Muir on tunnelmaltaan lämmin ja lempeä kummitustarina. Kaunis musiikki ja kiehtovasti rakennetut miljööt luovat miellyttävät puitteet leppoisalle ja hauskallekin ystävyydelle ja jopa romanssille, joka ei ole aivan tyypillisimmästä muotista valettu. Mukavaa elokuvassa on myös sen voimakas naishahmo, jota Gene Tierney tulkitsee onnistuneesti. Löysin googlaillessani aivan sattumalta Maarit Leski-Kärjen kirjoittaman mielenkiintoisen tekstin, jossa käsitellään tämän elokuvan emansipaatiota ja ajallisuuksia. Linkki tekstiin tässä.

Josephine Leslien samannimiseen menestysromaaniin (1945) perustuva elokuva nousi ilmestyessään suureen suosioon. Elokuvan inspiroimana aiheesta tehtiin vieläpä tv-sarja 1960-luvulla. Vilkaisin mielenkiinnosta paria jaksoa (löytyy ainakin kirjoitushetkellä Youtubesta), ja kieltämättä puitteet ovat aika samankaltaiset - mitä nyt ote on vahvemmin komediaa ja koko homma on siirretty 1960-luvulle. Tämä elokuva kuitenkin lienee paras tulkinta tästä kiehtovasta tarinasta, kirjakin voisi olla lukemisen arvoinen. Kummitus ja rouva Muir on viehättävää hömppää, josta tosin löytyy myös syvempiä tasoja. Harmillisesti elokuvassa on myös joitakin puuduttavan pitkiä dialogeja, jotka saivat ainakin tämän katsojan hetkittäin hieman levottomaksi.

Pisteytys:

7/10

Odd Man Out - Neljän tuulen talo (1947)

Ohjannut Carol Reed
Iso-Britannia 1947, 116 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: James Mason, Robert Newton, Kathleen Ryan

He's doomed.

F. L. Greenin samannimiseen romaaniin (1945) pohjautuvassa film noirissa seurataan IRA-aktivisti Johnny McQueenin (Mason) yksinäistä vaellusta pohjoisirlantilaisessa kaupungissa. Maailma osoittautuu armottomaksi paikaksi, kun kaupunkilaiset kääntävät haavoittuneelle Johnnylle selkänsä. Kukaan vastaantuleva sielu ei tohdi auttaa rikollista miestä, vaikka hänkin on lopulta vain ihminen.

Synkkätunnelmainen ja lohduton Neljän tuulen talo liikkuu syvien teemojen äärellä, tarkastellen esimerkiksi ihmisyyttä, moraalia ja myötätuntoa. Elokuvan öinen kaupunki näyttäytyy piinaavan surullisena lohduttomuuden tilana, joka jää kummittelemaan mielen perukoille. Kokonaisuus on kiehtova ja täysin ansaitusti ylistetty. Useita keskinkertaisina tai peräti kehnoina pidettyjä filmejä ohjanneen Carol Reedin uralta löytyy muutamia helmiä, joista tämän elokuvan ohella esiin on syytä nostaa ainakin Kolmas mies (1949) ja hivenen toisenlaista lähestymistapaa moraalitematiikkaan tarjoava musikaali Oliver! (1961).

Elokuva on ehdottomasti ansiokas teos, mutta epäsuotuisista katseluolosuhteista johtuen siihen tutustuminen oli nyt aikamoinen murheenkryyni. Jätin elokuvan kesken kahdesti, enkä millään viitsinyt aloittaa sitä alusta. Sikäli en oikein ehättänyt päästä kiinni Neljän tuulen talon syvälliseen sanomaan ja lohduttomaan tunnelmaan - tai no jälkimmäiseen kyllä siinä mielessä, että katseluprosessi oli hieman tuskaisa. Itse elokuvan syy se ei kuitenkaan ollut, tämmöistä sattuu. Joskus tulevaisuudessa täytyy siis antaa Reedin klassikolle uusi mahdollisuus vakuuttaa ja valloittaa.

Pisteytys:

7/10

Huhtikuun elokuvat 2016

Ant-Man
Ohjannut Peyton Reed
USA 2015, 117 min.
Toiminta, Komedia, Rikos
Pääosissa: Paul Rudd, Evangeline Lilly, Corey Stoll

Hauskassa supersankarileffassa Marvel esittelee jälleen yhden sarjakuvauniversuminsa hahmoista. Tällä kertaa valkokankaalle päästetään Ant-Man eli Muurahaismies (Rudd), joka on tuleva seikkailemaan myöhemmissäkin Marvel-filmeissä. Elokuva hyödyntää leikkimielisen toimivasti Ant-Manin ideaa eli kutistusteknologiaa, ja niinpä jännittävä seikkailu voi todella tapahtua vaikka ammeessa tai salkussa. Elokuvalla olisi potentiaalia olla parempikin, mutta se jää (varmaan tietoisestikin) hieman huolimattomasti tehdyksi sivutyöksi. Sellaisenaankin Ant-Man on kuitenkin ihan hauska toimintakomedia, vaikka hahmojen hionnalla ja rohkeammalla revittelyllä kokonaisuus olisi voinut olla rutkasti parempi.

Pisteytys: 6/10

The Avengers: The Age of Ultron
Ohjannut Joss Whedon
USA 2015, 141 min.
Toiminta, Scifi
Pääosissa: Robert Downey Jr., Chris Hemsworth, Mark Ruffalo, Chris Evans, Scarlett Johansson, James Spader

Mainion The Avengersin (2012) jatko-osassa sarjiksista tuttu robottipahis Ultron (Spader) esitellään modernina tekoälynä. Kostajat kamppailevat kukin omien ongelmiensa kanssa, mutta maailmanpelastuspuuhiin on silti ryhdyttävä. Age of Ultron on hyvä jatko-osa, mutta ei läheskään edellisen veroinen. Toimintamättöä on tuhottomasti liikaa, eikä se lopulta enää säväytä. Marvel-universumi on myös jo paisunut sen verran, että kesti sarjakuviakin lukeneelta Marvel-fanilta tovi päästä leffan tapahtumiin mukaan. Varsinkin, kun valkokankaan juonikuviot vieläpä poikkeavat alkuperäisistä tarinoista. Supersankarien leffaversiot ovat kyllä tosi onnistuneita ainakin henkilökemiat ja huumoriheitot taitavan Joss Whedonin käsissä. Miten käynee jatkossa, kun Kostajien ohjaaja vaihtuu?

Pisteytys: 6/10

Aliens - Aliens - Paluu
Ohjannut James Cameron
USA 1986, 137 min.
Scifi, Toiminta
Pääosissa: Sigourney Weaver, Michael Biehn, Bill Paxton

Scifiklassikko Alienin (1979) niin ikään klassikoksi muodostuneessa jatko-osassa Ellen Ripley (Weaver) herää pitkiltä nokosilta vain huomatakseen, että karmeiden muukalaisten planeetalle on päätetty rakentaa ihmisasutusta. On siis epämieluisan pelastustehtävän aika, ja kauniiksi lopuksi Ripleyn sekä mamma-alienin äidinvaistot joutuvat vastakkain. Jännitystä piisaa, tarina on kiinnostava ja muukalaisötökät ovat entistäkin runsaslukuisempia ja karmeampia. Tämä kauhuvivahteinen dystopialeffa vakiinnutti James Cameronin maineen taitavana toimintaohjaajana.

 

1001-listan mukainen arvostelu täällä.

Pisteytys: 8/10

Ex Machina
Ohjannut Alex Garland
Iso-Britannia 2015, 108 min.
Scifi, Draama
Pääosissa: Domhnall Gleeson, Alicia Vikander, Oscar Isaac

Alex Garlandin esikoisohjauksessa koodaaja Caleb (Gleeson) pääsee testaamaan pomonsa Nathanin (Isaac) rakentamaa tekoälyä, Avaa (Vikander). Voivatko koneet ajatella? Elokuva voitti hieman yllättäen erikoistehoste-Oscarin, mutta leffaa katsoessa kävi kyllä ilmi, että pysti oli täysin ansaittu. Alicia Vikander tekee hienon roolityön huikealla tekoälyllä varusteltuna robottina, jossa läikehtii hetkittäin häivä hämmentävää inhimillisyyttä.

Pisteytys: 7/10

The Incredibles - Ihmeperhe
Ohjannut Brad Bird
USA 2004, 117 min.
Animaatio, Komedia, Toiminta, Rikos
Pääosissa: Craig T. Nelson, Holly Hunter, Jason Lee

Supersankarileffoja riemukkaasti hyödyntävässä Pixar-animaatiossa viisihenkinen perhe piilottelee supervoimiaan ja yrittää elää tuiki tavallista elämää. Kahdella Oscarilla palkittu menestysleffa on monin tavoin onnistunut pakkaus: hahmot ovat hyviä, meno on hauskaa ja animaatiokin ihan kivan näköistä. Tarina voisi olla hieman parempikin ja supervoimilla ryyditettyä ryskettä hieman vähemmän, mutta tällaisenaankin Ihmeperhe toimii.

Pisteytys: 7/10

Alice in Wonderland - Liisa ihmemaassa
Ohjannut Clyde Geronimi, Hamilton Luske & Wilfred Jackson
USA 1951, 75 min.
Animaatio, Seikkailu, Fantasia
Pääosissa: Kathryn Beaumont, Ed Wynn, Sterling Holloway

Disneyn vanhoista klassikoista Liisa ihmemaassa on aina ollut vähiten lempparini, eikä se tehnyt vaikutusta tälläkään katselukerralla. Alkuperäinen Lewis Carrolin tarina on toki hyvä, mutta Disney ei oikein saa tuosta brittiklassikosta parhaita hetkiä irti. Liisa (Beaumont) jää hieman etäiseksi hahmoksi, eikä Walt-setä itsekään tainnut ihmemaassa seikkailevaan lapsoseen liiemmin mieltyä. Lisäksi kokonaisuus on sekava ja hieman pitkäveteinen. Yksittäisiä hienoja kohtauksia toki löytyy, mainittakoon näistä vaikka mainio kukkakuoro ja piippua poltteleva toukka.

Pisteytys: 5/10

Selma
Ohjannut Ava DuVernau
USA 2014, 128 min.
Draama, Biografia
Pääosissa: David Oyelowo, Carmen Ejoco, Tom Wilkinson, Oprah Winfrey

Tositapahtumiin perustuva ja 1960-luvulle sijoittuva Selma on edelleen ajankohtainen draama ihmisoikeuksista. Elokuva kertoo Martin Luther Kingin luotsaamista Selma-Montgomery-marsseista, joissa pyrittiin edistämään mustien kansalaisoikeuksia. Elokuvan lopputeksteissä kuultava hieno Glory-kappale palkittiin ansaitusti parhaan laulun Oscarilla. Koskettava ja tärkeä kokonaisuus, joskin historiallisten faktojen tarkkuudesta on tiettävästi hieman kiistelty. Harmillisesti elokuva ei tullut Suomessa teatterilevitykseen.

Pisteytys: 7/10

Jurassic World
Ohjannut Colin Trevorrov
USA 2015, 124 min.
Jännitys, Seikkailu, Scifi
Pääosissa: Chris Pratt, Bryce Dallas Howard, Ty Simpkins, Nick Robinson

Jurassic Parkin (1993) jatko-osa hylkää kaksi edellistä surkeaa jatkista (esim. Kadonnut maailma, 1997), ja jatkaa tarinaa vanhan puiston raunioilta. Katastrofaalisen lopun kohdannut dinosauruspuisto on nyt herätetty uudelleen henkiin menestyksekkäästi: puisto on kävijämagneetti, jossa myös kehitellään alati uusia vetonauloja. Arvata saattaa, että uusi superdino pääsee karkuun juuri silloin, kun puistossa työskentelevän Clairen (Howard) siskonpojat ovat puistossa vieraisilla. Teknisesti ottaen leffa näyttää ihan hienolta ja on kivaa, kun Jurassic Parkiin viittaillaan siellä sun täällä. Kokonaisuus saisi silti olla omaperäisempi. Tämä kasaan kaavittu kokonaisuus on lopputulemana kömpelö kuin triceratops posliinikaupassa, eikä kaikkia isompia tunarointeja saati ärsyttäviä pikkuvikoja viitsi edes eritellä. Aivot virransäästötilaan käännettynä Jurassic World kelpaa kuitenkin hyvin ennalta-arvattavana mättöviihteenä, jos sellaista sattuu kaipaamaan. Enempää tältä dinopuistolta on turha odottaa. Sääli.

Pisteytys: 5/10