Iso-Britannia 1947, 116 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: James Mason, Robert Newton, Kathleen Ryan
 |
| He's doomed. |
F. L. Greenin samannimiseen romaaniin (1945) pohjautuvassa film noirissa seurataan IRA-aktivisti Johnny McQueenin (Mason) yksinäistä vaellusta pohjoisirlantilaisessa kaupungissa. Maailma osoittautuu armottomaksi paikaksi, kun kaupunkilaiset kääntävät haavoittuneelle Johnnylle selkänsä. Kukaan vastaantuleva sielu ei tohdi auttaa rikollista miestä, vaikka hänkin on lopulta vain ihminen.
Synkkätunnelmainen ja lohduton Neljän tuulen talo liikkuu syvien teemojen äärellä, tarkastellen esimerkiksi ihmisyyttä, moraalia ja myötätuntoa. Elokuvan öinen kaupunki näyttäytyy piinaavan surullisena lohduttomuuden tilana, joka jää kummittelemaan mielen perukoille. Kokonaisuus on kiehtova ja täysin ansaitusti ylistetty. Useita keskinkertaisina tai peräti kehnoina pidettyjä filmejä ohjanneen Carol Reedin uralta löytyy muutamia helmiä, joista tämän elokuvan ohella esiin on syytä nostaa ainakin Kolmas mies (1949) ja hivenen toisenlaista lähestymistapaa moraalitematiikkaan tarjoava musikaali Oliver! (1961).
Elokuva on ehdottomasti ansiokas teos, mutta epäsuotuisista katseluolosuhteista johtuen siihen tutustuminen oli nyt aikamoinen murheenkryyni. Jätin elokuvan kesken kahdesti, enkä millään viitsinyt aloittaa sitä alusta. Sikäli en oikein ehättänyt päästä kiinni Neljän tuulen talon syvälliseen sanomaan ja lohduttomaan tunnelmaan - tai no jälkimmäiseen kyllä siinä mielessä, että katseluprosessi oli hieman tuskaisa. Itse elokuvan syy se ei kuitenkaan ollut, tämmöistä sattuu. Joskus tulevaisuudessa täytyy siis antaa Reedin klassikolle uusi mahdollisuus vakuuttaa ja valloittaa.
Pisteytys:
7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti