Moulin Rouge! (2001)

Ohjannut Baz Luhrmann

Australia & USA 2001, 127 min.

Romantiikka, Musikaali, Draama

Pääosissa: Ewan McGregor, Nicole Kidman

Come what may, I will love you until my dying day!

 

Nuori ja kirkasotsainen Christian (McGregor) saapuu boheemiin Pariisiin ja lyöttäytyy osaksi näyttelijärenttujen kokoonpanoa. Tuoretta näytelmää kaupitellessaan Christian rakastuu ensisilmäyksellä Moulin Rougen kirkkaimpaan tähteen Satineen (Kidman) ─ joka on jo kohtalokkaasti luvattu toiselle miehelle. Kabareen kulisseissa leiskuu lempi ja luovuus!

Moulin Rouge! on taattua Baz Luhrmannin postmodernia tyyliä. Elokuvan perustarina on klassisen traaginen romanssi, mutta energiset hypervärit ja kiihkeä vauhti turvottavat visuaalisen ähkyn äärimmäisyyksiin. Tarina sijoittuu vuoteen 1899 ja lavalle on tuotu koko tuleva vuosisata: musat, popkulttuurin viittaukset ja elokuvat Hollywoodista Bollywoodiin... mikä karnevaali! Kokonaisuus ei kuitenkaan missään vaiheessa ole vaarassa romahtaa, vaan osaset sointuvat toisiinsa.

Cannesissa ensi-iltansa saanut show otettiin vastaan pääasiassa myönteisesti ja lippuluukuilla satoi menestystä. Kahdeksasta Oscar-ehdokkuudesta käteen tosin jäivät vain voitot lavasteista ja puvustuksesta, sinänsä aivan ansaitusti. Suuren spektaakkelin jälkeen Baz Luhrmann siirtyi työstämään toisenlaisia tarinoita: Moulin Rouge! sinetöi teatteriteeman yhdistämän trilogian, jonka avaa camp-henkinen Stricktly Ballroom (1992) ja keskelle asettuu erikoinen Romeo + Juliet (1996). Moulin Rouge! on melkoinen päätösilotulitus omaperäiselle elokuvakolmikolle. Pirskahtelevan sekamelskan hallintaa täytyy arvostaa, vaikka filmin faniksi ei tunnustautuisikaan.

Pisteytys: 6/10

Dancer in the Dark (2000)

Ohjannut Lars von Trier

Tanska, Ranska, Saksa, Italia & Ruotsi 2000, 140 min.

Draama, Musikaali, Rikos

Pääosissa: Björk, Catherine Deneuve, David Morse, Peter Stormare

 

In a musical, nothing dreadful ever happens.

Maahanmuuttaja Selma Ježková (Björk) yrittää epätoivoisesti tienata rahaa poikansa silmäleikkaukseen. Perinnöllinen, sokeuttava sairaus on Selman suurin suru. Musikaalien haavemaailmat vetävät puoleensa herkkää Selmaa, jonka on vaikea pitää päänsä pois pilvistä. Tragediat seuraavat toisiaan, eikä tämä tarina tule päättymään kuten onnea etsivissä musikaaleissa.

Dancer in the Dark on melankolinen kertomus kurjasta kohtalosta. Toiveikkaita hetkiä ovat ainoastaan Selman kuvittelemat rujot ja eriskummalliset musikaalikohtaukset. Niiden luoma kontrasti on mestarillinen ja miltei koominen, mutta hyvin tummalla tavalla. Muutoin teosta kuvataan heiluvin kameroin kuin dokumenttia: tosielämän ja fantasian raja piirretään selvästi, mutta välillä se hämärtyy. Björkin persoonalliset laulut purskahtelevat ilmoille tunteikkaasti ja ujuttautuvat syvälle sieluun. Albumi Selmasongs (2000) menestyi oivasti, kuten elokuvakin.

Katsoin elokuvan aikanaan melko tuoreeltaan ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Silti olen lykännyt uudelleenkatselua, koska musertava tarina ei houkuttele puoleensa kovin montaa kertaa. Sitä paitsi #metoon myötä on paljastunut, miten vastenmielisissä olosuhteissa päätähti Björk joutui työskentelemään Lars von Trierin harjoittaman ahdistelun vuoksi. Dancer in the Dark jättää ristiriitaisiin tunnelmiin, mutta niinpä se jakoi aikanaan kriitikoitakin ─ ja rajusti! Silti elokuva sai kruunukseen Kultaisen palmun ja myös Björkin oiva rooli palkittiin Cannesissa. 1001-listalta filmi on poistettu jo 2013, eikä von Trierin uudempia ja vielä sadistisempia filmejä olla ainakaan toistaiseksi liitetty joukkoon. Ehkä hyvä niin.

Pisteytys: 8/10

Nueve reinas ─ Yhdeksän kuningatarta (2000)

Ohjannut Fabián Bielinsky

Argentiina 2000, 114 min.

Rikos, Trilleri

Pääosissa: Ricardo Darín, Gastón Pauls

You look like a nice guy.

Juaniksi (Pauls) esittäytyvä nuori mies on aikeissa huijata rahatukon pahaa-aavistamattomalta kassaneidiltä. Tilannetta päätyy todistamaan Marcos (Darín), vanha kettu ja itseään mestarihuijarina pitävä rikosten ammattilainen. Marcos päättää ottaa lupaavan juniorin partnerikseen rikokseen, jossa huijaustaidoille on käyttöä. Harvinaisten postimerkkien, yhdeksän kuningattaren, puhaltaminen osoittautuu silti kinkkiseksi palaksi. Ja kuka lopulta onkaan tarinan mestarillisin huijari?

Yhdeksän kuningatarta (engl. Nine Queens) leikittelee puolivillaisella machoilulla. Veijarimainen rikostarina on tuttua kauraa, ja sen vuoksi juonesta arvaa helposti vähintäänkin sen, että suurin pullistelija Marcos tuskin vie voittoa kotiin. Muitakin vihjeitä pudotellaan matkan varrella. On silti hauska seurata, miten ketäkin koijataan ja millaisia jujuja eri juonilankoihin kätkeytyy. Yhdeksän kuningatarta on on perusvarma, hieman komediaan vivahtava rikoselokuva ─ mutta ei järin mieleenpainuva. 1001-listaltakin filmi on poistettu jo vuonna 2007.

Fabián Bielinskyn (1959─2006) ohjausura jäi lyhyeksi, mutta sitä on pidetty Argentiinassa varsin merkittävänä. Yhdeksän kuningatarta on Bielinskyn ensimmäinen kokopitkä ohjaustyö, jonka mies myös käsikirjoitti. Elokuva sai näkyvyyttä maailmanlaajuisesti, vaikka ei noussutkaan megahitiksi. Mehukkaan tarinan innoittamana elokuvasta on sittemmin tehty jopa neljä remakea eri puolilla maailmaa, joista meillä tutuin lienee jenkkiversio Criminal (2004).

Pisteytys: 6/10

Yi yi ─ 1 + 2 (2000)

Ohjannut Edward Yang

Taiwan & Japani 2000, 173 min.

Draama

Pääosissa: Nien-Jen Wu, Elaine Jin, Issei Ogata

 

Why are we afraid of the first time?

 

1 + 2 kertoo keskiluokkaisesta taiwanilaisperheestä ja sen kolmesta sukupolvesta, jotka jakavat saman kodin. Perheen isä NJ (Wu) kamppailee tukahdutettujen tunteiden aallokossa: entisen heilan kohtaaminen ja firman ahdinko ajavat miehen pohtimaan tekemiään valintoja. Helpompaa ei ole muillakaan perheenjäsenillä, joista jokainen kokee tahoillaan yksinäisyyttä ja epävarmuutta.

Rauhallinen ja pohdiskeleva perhedraama antaa tilaa ajatuksille. Kukapa ei joskus olisi pysähtynyt tuumimaan tekemiään valintoja ja sitä polkua, jota on tullut kulkeneeksi. 1 + 2 avartaa hellän ymmärtäväisesti inhimillisiä pohdintoja, joita suurkaupunkien tuhannet ja miljoonat yksityiset elämät kätkevät sydämiinsä. Arjen on jatkuttava, vaikka suljettujen ovien takana kuohuu. Kaupunkimiljöön tyylikäs kuvaus korostaa kiehtovalla tavalla yleisinhimillisiä tunteita, niiden yksityisyyttä ja toisaalta samaistuttavuutta; yksin jäämistä ja vieraantuneisuutta.

 

1 + 2 sai ensi-iltansa Cannesissa, jossa Edward Yang palkittiin ohjauksestaan ja filmi oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi. Yangin pysti oli ansaittu, sillä monien päähenkilöiden ja juonilankojen elokuva on taidolla hallittu kokonaisuus. Näin jälkeen päin palkinnon arvo korostuu siksikin, että elokuva jäi harmillisesti Yangin viimeiseksi kokopitkäksi ohjaustyöksi. Teoksessa on samaa filosofista henkeä, melankoliaa ja ylisukupolvisia aineksia kuin Yangin läpimurtoteoksessa Kirkkaampi kesäpäivä (1991). Molemmat ovat suuria elokuvia ohikiitävästä arjesta. Mikäpä sen tutumpaa ja kauniimpaa!

Pisteytys: 8/10

Traffic (2000)

Ohjannut Steven Soderbergh

USA & Saksa 2000, 147 min.

Rikos, Draama, Trilleri

Pääosissa: Michael Douglas, Benicio Del Toro, Catherine Zeta-Jones

It's all about the money.

Traffic punoo yhteen kolme kertomusta, joiden välillä kulkevat kovat huumeet. Meksikossa huumekyttä Javier Rodriguez (Del Toro) tekee hartiavoimin töitä katkaistakseen siivet huumekartellilta.  San Diegossa poliisit käräyttävät bisnesmiehen, jonka makeaan elämään tottunut vaimo Helena Ayalan (Zeta-Jones) joutuu pian käymään omaa sotaansa alamaailmaa vastaan. Lopulta jäljet johtavat Ohioon, jossa konservatiivituomari Robert Wakefieldin (Douglas) huumeiden vastainen sota saa takaiskun, kun hänen tyttärensä vakavaksi lipsuva viihdekäyttö paljastuu.

Steven Soderberghin rikostrillerissä piisaa pituutta ja monin verroin päähenkilöitä, mutta tarina on silti rakenteeltaan napakka ja taitavasti hallittu. Jokaisesta kolmesta tarinasta saisi syvennettyä oman filminsä, mutta tällaisena yhdistelmänä ne taitavat silti toimia parhaiten. Huumeet ovat globaali ilmiö ja sikäli kokonaiskuvassa voisi varmasti olla vielä lisääkin lankoja ─ mutta johonkin on rajattava! Elokuva perustuu brittiläiseen minisarjaan Traffik (1989), jossa huumeiden matkassa kuljetaan vielä pidempi matka aina viljelijältä käyttäjälle saakka.

Erinomaisen vastaanoton saanut Traffic voitti neljä viidestä Oscar-ehdokkuudestaan (mm. paras ohjaus) ja keräsi pystejä lukuisissa muissa palkintogaaloissa. Soderberghille elokuvavuosi oli varsinaista menestyksen nektaria, sillä alkuvuodesta ensi-iltansa saanut Erin Brockovich (2000) oli jo ehtinyt kohota hitiksi. Ohjaajan ura sai uutta pontta ja seuraavana vuonna ensi-iltaan tuli vielä suurempi yleisömagneetti Ocean's Eleven (2001). Trafficin suosio ei jäänyt unholaan, vaan sen ja alkuperäisen brittisarjan pohjalta syntyi kolmen jakson minisarja Traffic (2004).
 

Pisteytys: 8/10

Amores Perros (2000)

Ohjannut Alejandro G. Iñárritu

Meksiko 2000, 154 min.

Draama, Trilleri

Pääosissa: Gael García Bernal, Goya Toledo, Emilio Echevarría

 

 

So how shall we call my dog?

 

Amores Perros alkaa kolarista. Köyhä nuorukainen Octavio (Bernal) on ajautunut pikkurikosten parista yhä vakavampiin tekoihin, ja nyt hän kaahaa pakoautolla päin punaisia valoja. Onnettomuudessa loukkaantuu nuori malli, Valeria (Toledo), jonka elämä saa odottamattoman suunnan. Avunantajaksi saapuu kerjäläiseltä näyttävä salaperäinen mies (Echevarría), jonka on aika tehdä tiliä menneisyytensä kanssa. Valintojen eteen pakotetut ihmiset kohtaavat ohimennen, symbolisesti tienristeyksessä.

Alejandro G. Iñárritun (1969─) yhteiskunnallinen esikoisohjaus tutkii ihmisten välistä tasa-arvoa, hyviä ja pahoja tekoja ja epäoikeudenmukaisuuden tunteesta kumpuavaa väkivaltaa. Köyhissä kortteleissa viha kuplii ja kuohuu, mutta raivon purskahduksilta ei säästy vauraampikaan väki. Jokainen kolmen päähenkilön kertomuksesta kietoutuu koiriin: ihmisen ja eläimen suhde heijastaa luokka-asemaa, ja koirien uskollisuus peilautuu omistajiensa käsityksiin luottamuksesta, rehellisyydestä ja avoimuudesta. Episodimaisen elokuvan teemat pirstoutuvat, mutta palat sopivat toisiinsa.

 

Amores Perros sai ensi-iltansa Cannesissa ja filmistä tuli tuota pikaa arvostelumenestys. Suosion turvin Iñárritu pääsi kevyin mielin jatkamaan samalla tiellä. Kuuden vuoden sisällä syntyi niin kutsuttu kuolema-trilogia, jonka eri osissa toisilleen tuntemattomien ihmisten kohtalot kietoutuvat yhteen sattumanvaraisesti. Amores Perrosia seurasivat menestyselokuvat 21 grammaa (2003) ja Babel (2006), joista jälkimmäinen on 1001-listalla. Kolea ja raaka Amores Perros ei nouse trilogiasta suosikikseni, vaikka se on kiistatta tehty taiten. Koirien kovat kohtalot kirpaisevat miltei syvemmin kuin ihmisten epäonni, jonka alleviivaamisessa kevyempikin sävy voisi riittää.

Pisteytys: 7/10

Lokakuun elokuvat 2022

Thor: Love and Thunder

Ohjannut Taika Waititi

Australia & USA 2022, 118 min.

Seikkailu, Fantasia, Komedia

Pääosissa: Chris Hemsworth, Natalie Portman, Christian Bale

Thorin (Hemsworth) elämään jylähtää läjäpäin ukkosta ja lempeä, sillä rakkaudessa on ryppyjä ja julma jumaltensurmaaja Gorr (Bale) uhittelee miekkoineen. Pidän Thorin ilakoivasta asenteesta, mutta elokuvan huumorissa ei ole oikein minkäänlaista terää tai yllättävyyttä. Jo neljännessä Thorissa on väkisinkin liukuhihnatuotteen makua, mutta elokuva kelpaa kuitenkin viihteeksi. Katsojaluvut ovat silti tutun megaluokan mitoissa.

Pisteytys: 6/10

Bao

Ohjannut Domee Shi

USA 2018, 8 min.

Animaatio, Lyhytelokuva, Draama

Pääosissa: Sindy Lau, Daniel Kai Lin

 

 

 

 

Domee Shin lyhytelokuvassa yksinäisen äidin haaveet käyvät yhtäkkiä toteen ja hän saa kokea uuden äitiyden onnen. Menisikö kaikki tällä kertaa paremmin kuin viimeksi? Liikuttava pieni filmi käsittelee vanhempien ja lasten suhdetta sekä varttumisen tuoman irtipäästämisen kipeyttä. Taitavasti animoitu Pixar-filmi palkittiin parhaan animaatiolyhärin Oscarilla.

Pisteytys: 7/10

Suomen hauskin mies

Ohjannut Heikki Kujanpää

Suomi & Ruotsi 2018, 103 min.

Draama, Komedia, Historia, Sota

Pääosissa: Martti Suosalo, Paavo Kinnunen, Leena Pöysti

 

 

 

 

Punavankien leirillä riutuva teatteriseurue joutuu tekemään hupinäytelmän vangitsijoilleen. Elokuva onnistuu erinomaisesti säilyttämään hyvän tasapainon tragedian ja komedian välillä: mukana on huumoria ja keveyttä, vaikka kipeää taakkaa kannatteleva aihe on vaikea ja roolihahmojen henki on katkolla. Näyttelijöiden roolitöissä kuultaa sama balanssi. Käsittelytapa on jokseenkin teatraalinen, vaikka tavallaanhan se tähän aiheeseen istuu.

Pisteytys: 7/10

 

Rec
Ohjannut Jaume Balagueró & Paco Plaza

Espanja 2007, 78 min.

Kauhu, Trilleri

Pääosissa: Manuela Velasco, Ferran Terraza, Jorge-Ymam Serrano

Kaksi toimittajaa lähtee juttukeikalle, joka muuttuu raivotautiseksi verilöylyksi. Tirkistelevien toimittajien mieltä ei kyllä eettisyys paina! Found footage -lajityypin filmissä on kliseensä, mutta myös omaperäiset ja taidokkaan realistiset hetkensä. Elokuva oli menestys, joka poiki kolme jatko-osaa (2009, 2012, 2014) sekä unholaan painuneen Hollywood-version Quarantine (2008).

Pisteytys: 6/10

Aleksis Kiven elämä

Ohjannut Jari Halonen

Suomi 2002, 104 min.

Biografia, Draama, Komedia

Pääosissa: Marko Tiusanen, Jari Salmi, Karoliina Kudjoi

Aleksis Kiven elämä seuraa kirjailijan (Tiusanen) nuoruusvuosia ja suomalaisuusaatteen romanttista kuohuntaa. Jopa on erikoisin tyylikeinoin rakennettu suurmiesbiografia! Turkkamainen elokuva on omalaatuisen humoristinen ja suorastaan virkistävän outo, mutta ällistykseni ei vielä ensinäkemän myötä nouse aivan ylistykseksi. Filmin tunnelmaan tottunee nopeammin, jos ei ennakkoon ehdi olettaa sen olevan perinteisellä mallilla pönötetty elämäkerta. Ehkäpä tämä on lopultakin paras toteutus päähenkilönsä muistolle. Jään odottamaan sopivaa hetkeä uusintakatselulle, kenties riemastun silloin enemmän.

Pisteytys: 6/10

The Train - Juna

Ohjannut John Frankenheimer

Ranska, Italia & USA 1964, 133 min.

Toiminta, Trilleri, Sota

Pääosissa: Burt Lancaster, Paul Scofield, Jeanne Moreau

Miehitetyssä Ranskassa kuohuu ja Pariisin vapautus on lähellä. Mylläkkään varautuvat natsit varastavat junalastillisen ranskalaisia taideaarteita, joten vastarintaliikkeen iskuryhmän on puolestaan varastettava koko hiivatin juna. Oiva sotafilmi pitäytyy etäällä rintamista, mutta komeita pamahduksia nähdään silti. Vaikka jylinää on luvassa, sitä enemmän elokuva luottaa yhteistyön voimaan. Hikistä jännitystä piisaa joka tapauksessa ihan loppumetreille saakka.

Pisteytys: 8/10