Hong gao liang ─ Punainen pelto (1987)

Ohjannut Yimou Zhang

Kiina 1987, 91 min.

Draama, Historia, Romantiikka

Pääosissa: Gong Li, Wen Jiang

Keep ahead and don't turn back.

Jossain päin kiinalaista maaseutua nuori tyttö Jiu'er (Li) naitetaan vanhalle ja sairaalle äijänkäppänälle. Onneksi tai epäonneksi mies kuolee pian oudolla tavalla ja hänen omistamansa viinanpolttimo jää nuoren vaimon pyöritettäväksi. Polttimo nousee uuteen kukoistukseen ja nuori lempikin roihahtaa työn touhussa. Punaisen durraviinan ohella pelloilla virtaa kuitenkin pian veri, sillä toinen maailmansota on käynnissä ja japanilaissotilaat marssivat syrjäseutujenkin pelloille.

 

Punainen pelto (engl. Red Sorghum) perustuu Nobel-palkitun Mo Yanin romaaniin Punainen durra (1986). Hidastempoinen mutta monitasoinen kertomus käsittelee Kiinan lähihistoriaa yksilötarinan kautta. Elokuvan kertojaääni paljastaa, että tarinassa on kyse hänen isovanhempiensa kohtalosta. Symboleita hyödyntävä kerronta avautuu hyvin, vaikka kiinalaista kulttuuria ei järin hyvin tuntisikaan. Upean värikästä ja kauniisti kuvattua tarinaa on ilo katsoa, vaikka jokin merkitys jäisikin hoksaamatta.

Berliinin Kultaisella karhulla palkittu elokuva on Yimou Zhangin esikoisohjaus. Aiemmin kuvaajana työskennellyt Zhang hallitsee estetiikan tajun taitavasti, sillä Kiinalle keskeisen punaisen värin erilaiset merkitykset pilkahtelevat esiin mielenkiintoisesti. Missä määrin viitataan tai ollaan viittaamatta kommunismiin? Zhangin (nyt jo ex-) puoliso Gong Li puolestaan tekee Punaisessa pellossa ensimmäisen pääroolinsa, joita pariskunnan yhteisissä elokuvissa tuli sittemmin lisääkin. Taitava esikoinen molemmilta!

Pisteytys: 8/10

Wanda (1970)

Ohjannut Barbara Loden

USA 1970, 102 min.

Draama, Rikos

Pääosissa: Barbara Loden, Michael Higgins

If you don't have anything, you're as good as dead.

 

Elämäänsä tyytymätön kotirouva Wanda (Loden) lähtee perheensä luota rahatta ja vailla paikkaa, minne mennä. Päämäärättömästi harhaileva Wanda tapaa sattumalta pankkiryöstöä valmistelevan herra Dennisin (Higgins), jonka suunnitelma tosin ei vaikuta kovin pätevältä. Wandan vaellus osoittaa, että Amerikassa riittää sellaisiakin teitä ja unelmia, jotka eivät johda minnekään.

Barbara Lodenin ohjaama ja käsikirjoittama indie-elokuva pureutuu osuvasti naisen osaan ja unelmiin. Päähenkilö on melko mitätön hahmo, eikä anna itsestään juuri mitään, mutta hänenkin tarinallaan on merkitystä. Lodenin hienovarainen roolisuoritus on onnistunut. Hänen ja Michael Higginsin ohella elokuvassa ei juuri ollut ammattinäyttelijöitä, sillä filmi syntyi minimibudjetilla. Amatöörien aitous luo omanlaistaan tunnelmaa, neorealismiin vivahtavaa rehellisyyttä.

 

Wanda muistuttaa tyyliltään ja teemoiltaan myöhemmin ilmestynyttä John Cassavetesin draamaa Naisen parhaat vuodet (1974). Tässä kotiäidin henkilökuvassa äitiyden myytti on jo ravisteltu yltä ja päähenkilö on kameran edessä rooleista riisuttuna. Kaikki aikalaiskriitikot eivät ymmärtäneet Wandan sanomaa, mutta menestystäkin tuli. Teos sai ensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla, jossa se palkittiin parhaana ulkomaisena elokuvana. Tällä vuosituhannella elokuva on noussut unholasta ja restauroitu teos on tehnyt paluun valkokankaille ja televisioruuduille.

Pisteytys: 8/10

Good Morning, Vietnam ─ Hyvää huomenta, Vietnam (1987)

Ohjannut Barry Levinson

USA 1987, 121 min.

Draama, Komedia, Sota

Pääosissa: Robin Williams, Forest Whitaker, Bruno Kirby

Goooooooood morning Vietnam!

Rääväsuinen radiotoimittaja Adrian Cronauer (Williams) saapuu Saigoniin ja astuu Yhdysvaltain asevoimien radioaseman palvelukseen. Moottoriturvan huumori ja riehakkaat musiikkivalinnat kauhistuttavat upseereita, mutta suuri yleisö haluaa lisää. Radioasemalla napit ovat vastakkain myös silloin, kun sodan traagisuudesta järkyttynyt Cronauer vaatii saada kertoa sotauutisia rehellisesti, ilman sensuuria.

Hyvää huomenta, Vietnam on M*A*S*Hia (1970) muistuttava Vietnam-komedia, joka kuitenkaan ei turvaudu ainoastaan koheltavaan huumoriin. Radiotoimituksen seinien tuolla puolen käydään vakavia taisteluita ja yksi pommi räjähtää lopulta ihan tutuilla kulmilla. Cronauerin vitsailu osoittautuu keinoksi pitää yllä sotilaiden mielialaa ja hurtti huumori auttaa heitä selviämään raskaista koettelemuksista. Käsikirjoitus ei ole ikimuistoisen loistava, vaikka tarina tasapainoileekin onnistuneesti revittelevän komedian ja synkkiäkin sävyjä saavan draaman välillä.

Robin Williamsin eheä roolisuoritus sodan kauhut kohtaavana vitsitykkinä on elokuvan parasta antia: tausta stand-up-koomikkona näkyy juontorepliikeissä, joista osa on improvisoituja. Mikä taito! Onnistunut rooli toi Williamsille lopullisen läpimurron eturivin näyttelijäksi ja poiki Oscar-ehdokkuudenkin. On harmi, että sinne tänne ripoteltu seksistinen huumori tuntuu 2020-luvulla sangen ummehtuneelta, vaikka se kuvaakin osuvasti aikaansa ja sotatantereiden äijäkerhoa.

Pisteytys: 6/10

Au revoir les enfants ─ Näkemiin lapset (1987)

Ohjannut Louis Malle

Ranska, Länsi-Saksa & Italia 1987, 104 min.

Draama, Sota

Pääosissa: Gaspard Manesse, Raphael Fejtö, Francine Racette, François Berléand

Are there wolves in these woods?

 

Tositapahtumiin ja Louis Mallen omiin lapsuusmuistoihin perustuva elokuva vie natsien miehittämään Ranskaan ja erääseen katolilaiseen sisäoppilaitokseen. Äitiään kaipaava herkkä Julien (Manesse) esittää kovanaamaa ja suhtautuu kouluun saapuneisiin uusiin tulokkaisiin yrmeästi, mutta ystävystyy samanikäisen Jeanin (Fejtö) kanssa. Hiljalleen Julielle valkenee, että vanhemmistaan ja taustastaan vaikeneva Jean on tosiasiassa juutalainen. Natsipartioiden pelko kasvaa todelliseksi uhaksi. 

 

Näkemiin lapset menestyi erinomaisesti kotimaassaan ja elokuva huomioitiin lukuisin César-palkinnoin. Venetsian elokuvajuhlilla ensi-iltansa saanut teos palkittiin Kultaisella leijonalla, ja lisää mainetta sekä kunniaa toivat Golden Globet, Baftat ja kaksi Oscar-ehdokkuutta. Sisäoppilaitosdraaman menestys on ansaittua, sillä elokuva onnistuu häkellyttävän hyvin kuvaamaan sekä lapsuutta että ystävyyttä rehellisesti ja liikoja kaunistelematta.

 

Koskettavaa on myös sodan keskellä eletty arki: koululaisten päiviä rytmittävät oppitunnit, ilmahälytykset, pommien jylinä ja etäällä häilyvä pelko. Poikien railakkuus, leikki ja kisailu vaihtuvat välillä herkkyyteen, toverillisuuteen ja keskinäiseen solidaarisuuteen. Sodan keskellä lapsille järjestetään ilojakin: lasten seuraama Chaplin-näytös (Charlie siirtolaisena, 1917) on ajaton muistutus elokuvan voimasta todellisuuspakona ja samaistumisen välineenä. Tässäkin elokuvassa huumori ja inhimillisyys ovat jo saaneet katsojan puolelleen, ennen kuin todellinen tragedia alkaa.

Pisteytys: 9/10

The Untouchables ─ Lahjomattomat (1987)

Ohjannut Brian De Palma

USA 1987, 119 min.

Rikos, Trilleri, Draama, Biografia

Pääosissa: Kevin Costner, Sean Connery, Charles Martin Smith, Andy Garcia, Robert De Niro

Never stop fighting till the fight is done.

Kieltolain vuodet käyvät kuumana ja salaviinabisnes kukoistaa. Chicagon alamaailmaa pyörittää pahamaineinen Al Capone (De Niro), jonka vallan verkostot ulottuvat aina viranomaisiin saakka. Poliisivoimat saavat vahvistuksekseen Eliot Nessin (Costner), joka on päättänyt toimittaa Caponen vankilaan. Määrätietoinen Ness kokoaa ympärilleen lahjomattomien joukon, jota ei vaienneta rahalla. Caponella on kuitenkin muita keinoja käytössään ─ kumpi miekkosista lopulta on nokkelampi?

Lahjomattomat on mukaansatempaavaa gangsteriviihdettä. Erilaisten, toisiaan täydentävien hahmojen kavalkadi on hitusen turhan tyypitelty, mutta näyttelijät tekevät hyvää työtä. Pienet kompuroinnit ovat makuasioita ja joka tapauksessa ne unohtaa nopeasti, sillä menevä tarina pitää otteessaan. Jännityksen ohella ansiokasta on sekin, että vaikka verta, suolenpätkiä ja luoteja ei säästellä, Chicagon alamaailmajahti ei typisty pelkäksi väkivaltaroiskeeksi.

Tositapahtumia mukaileva Lahjomattomat perustuu samannimiseen kirjaan (1957) ja tv-sarjaan (1959─1963). Virkavallan, gangstereiden ja salaviinan lumo tenhosi yleisöihin jälleen, ja niinpä Lahjomattomat takoi kovia lipputuloja. Elokuvaa kiiteltiin eritoten toimintakohtauksistaan ja miljööstään, ja myös Ennio Morriconen score sai useita palkintoehdokkuuksia ja pari voittoakin. Oscar-kisailussa neljästä ehdokkuudesta ainoan palkinnon sai Sean Connery taitavasta sivuroolistaan. Pysti jäi veteraaninäyttelijän ainoaksi Oscariksi.

Pisteytys: 7/10

Der Himmel über Berlin ─ Berliinin taivaan alla (1987)

Ohjannut Wim Wenders

Länsi-Saksa & Ranska 1987, 128 min.

Draama, Fantasia, Romantiikka

Pääosissa: Bruno Ganz, Solveig Dommartin, Otto Sander, Peter Falk

Why am I me, and why not you?

Berliinin taivaan alla (engl. Wings of Desire) on runollinen kertomus kahdesta enkelistä, joista toinen haluaa tulla ihmiseksi rakkauden tähden. Ihmisyyttä pohdiskelevassa elokuvassa jumala tuntuu kadonneen, jos häntä koskaan olikaan, mutta ihmisten tuskissa myötäelävät enkelit Damiel (Ganz) ja Cassiel (Sander) vaeltavat jaetun Berliinin kaduilla auttaen masentuneita sieluja. Voiko enkeli silti ymmärtää, mitä kaikkea on olla ihminen? Tutkimusmatkallaan ihmisyyteen Damiel huomaa, että painovoima on vetänyt monia muitakin enkeleitä puoleensa ja saanut nämä hylkäämään siipensä.

Valloittavan kauniisti kuvattu Berliinin taivaan alla jakautuu mustavalkoisiin, enkeleiden näkökulmasta kuvattuihin kohtauksiin ja ihmisten värikylläiseen maailmaan. Idea on samankaltainen kuin fantasiaelokuvassa Kysymys elämästä ja kuolemasta (1946), ja toki ihmisiä auttavia enkeleitäkin nähdään sangen monissa filmeissä. Berliinin taivaan alla on silti aivan ainutlaatuisen valloittava teos ja eritoten kiehtova oman aikakautensa kuva. Teoksen yksi päähenkilö on jaettu Berliini historiallisine kerroksineen ja kaupunkia halkova muuri, joka kaatui pari vuotta elokuvan ensi-illan jälkeen.

Berliinin taivaan alla sai ensi-iltansa Cannesissa, jossa Wim Wenders huomioitiin mestariteoksestaan parhaan ohjaajan palkinnolla. Ylipäätänsä elokuva menestyi parhaiten Euroopassa, vaikka vanhan mantereen taide-elokuvaksi filmi sai keskimääräistä paremmat lipputulot myös Yhdysvalloissa. Elokuva on kiistämättä hyvin eurooppalainen, mutta aiheiltaan yleismaailmallinen. Mitä on ihmisyys? Miksi emme opi virheistämme? Vaikka tarinassa on melankoliaa, kerronta on lämminhenkistä ja hellää. Elokuva suhtautuu ihmisiin enkelin tavoin: ymmärtäen, lohduttaen ja myötäeläen.

Pisteytys: 9/10

Huhtikuun elokuvat 2021

Stowaway

Ohjannut Joe Penna

Saksa & USA 2021, 116 min.

Draama, Scifi

Pääosissa: Toni Collette, Anna Kendrick, Daniel Dae Kim, Shamier Anderson

Kolmihenkinen miehistö on matkalla Marsiin kaksivuotiselle komennukselle. Matka saa heti odottamattoman käänteen, kun aluksesta löytyy tahaton salamatkustaja. Netflixin avaruusdraama käsittelee elämän ja kuoleman konfliktia onnistuneen vähäeleisesti, neljään päähenkilöönsä keskittyen ja ilman ylimääräistä ryminää. Suurista teemoista huolimatta Stowaway ei herätä järin suuria tunteita ja onhan filmissä kömpelötkin hetkensä, mutta rauhallisempana selviytymistaistona se erottuu edukseen monista muista avaruuspaniikeista.

Pisteytys: 6/10

Emma.

Ohjannut Autumn de Wilde

Iso-Britannia 2020, 124 min.

Romantiikka, Komedia, Draama

Pääosissa: Anya Taylor-Joy, Johnny Flynn, Mia Goth

Jane Austenin Emma-romaaniin (1815) perustuva elokuva kertoo nuoresta Emma-neidosta (Taylor-Joy), joka on mieltynyt tuttaviensa avioliittojen järjestelyyn. Amorina toimiminen ei kuitenkaan olekaan aivan yksinkertaista, koska tunne ei kuuntele järkeä. Emma on viehättävän kaunis elokuva ja varma nautinto pukudraamojen ystäville. Tarina on taattua Austenia, mutta tiiviimpi toteutus olisi tehnyt rakkauskiemuroiden esittelylle ihmeitä. Hauskempi ja modernimpi versio tarinasta on Amy Heckerlingin Clueless (1995).

Pisteytys: 6/10

A Shaun the Sheep Movie: Farmageddon -

Late Lammas -elokuva: Farmageddon

Ohjannut Will Becher & Richard Phelan

Iso-Britannia 2019, 86 min.

Animaatio, Komedia, Seikkailu

Pääosissa: Justin Fletcher, John Sparkes, Amalia Vitale

Lyhytanimaatioista ja Late Lammas -elokuvasta (2015) tuttu farmijengi sinkoutuu tällä kertaa avaruuteen saakka. Hauskan pikkutarkka stop motion -animaatio on viehättävää, monet pikkuvitsit naurattavat ja aikuiskatsojien iloksi easter egg -hupailuja on viljelty matkan varrelle iso liuta. Elokuva ei kuitenkaan nouse edeltäjänsä tasolle, sillä pääjuoni on hieman turhan löperö.

Pisteytys: 7/10

Kaksi ruumista rannalla

Ohjannut Anna Paavilainen

Suomi 2019, 20 min.

Lyhytelokuva, Komedia

Pääosissa: Laura Birn, Rea Mauranen, Tommi Korpela

Anna Paavilaisen lyhytelokuva kommentoi #metoo -ilmiön hengessä naisen osaa elokuvissa. Laura Birn on loistava "nuorempi nainen", joka ajelehtii verkkosukkahousuissaan lajityypistä toiseen haastaen kyllästyneenä osansa järjettömyyttä. Nerokas ja hauska pieni filmi, jota katsoessani nauroin ja kirosin. Lukusuosituksena oheen Anu Silfverbergin silmiä avaava esseeteos Sinut on nähty (2020).

Pisteytys: 8/10

Journey's End - Matkan pää

Ohjannut Saul Dibb

Iso-Britannia 2017, 107 min.

Sota, Draama

Pääosissa: Sam Claffin, Asa Butterfield, Paul Bettany

Matkan pää seuraa brittijoukkojen matelevia päiviä mudan ja löyhkän keskellä, hieman ennen odotettua suurhyökkäystä ja varmalta tuntuvaa kuolemaa. Pätevä sotadraama taltioi ensimmäisen maailmansodan juoksuhautojen piinallisen odottavan tunnelman, vaikka muutamassa kohtauksessa tarina ei sukella ihan niin syvälle kuin voisi. Matkan pää on jo viides elokuva-adaptaatio Simon Readen samannimisestä näytelmästä (1928).

Pisteytys: 7/10