Little Women - Pikku naisia (2019)

Ohjannut Greta Gerwig

USA 2019, 135 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Saoirse Ronan, Florence Pugh, Emma Watson, Timothée Chalamet

I can't get over my disappointment at being a girl.

Louisa May Alcottin klassikkoromaani Pikku naisia (1868─1869) on filmatisoitu lukuisia kertoja. Elokuvaversioista mainittakoot esimerkiksi George Cuckorin teos, ensimmäinen ääniversio Pikku naisia (1933), joka muistetaan lämpimän nostalgisesta ja jopa konservatiivisesta sävystään. Greta Gerwigin tuorein filmatisointi keskittyy modernilla tavalla naisista kerrottuihin tarinoihin, vaikka kyseessä onkin lämminhenkisellä tavalla entisaikaa kuvaava pukudraama.

Pikku naisia kertoo neljän sisaruksen nuoruusvuosista 1860-luvun Yhdysvalloissa. Keskushahmo on tässäkin tarinaversiossa omapäinen Jo (Ronan), joka haaveilee kirjailijanurasta. Kohtalo ja haaveet vievät sisaria eri suuntiin, mutta he säilyttävät aina keskinäisen yhteytensä. Tämä elokuva korostaa unelmien ja omaehtoisuuden tärkeyttä. Samalla alleviivataan sitä, ettei naisilla kuitenkaan aina ole ollut mahdollisuutta seurata täysin sydäntään ─ eikä ole vieläkään.

Tyylikkäästi adaptoitu Pikku naisia voitti kriitikot puolelleen. Kuudesta Oscar-ehdokkuudesta voitto tosin tuli vain puvustuksesta, joskin sangen odotetusti ja ihan ansaitusti. Ajankuva on ylipäätään luotu todella kauniisti ja entisaikaan romanttisesti upottavalla tavalla. Miljöön ja tyylin ohella elokuvaa on kehuttu paljon käsikirjoituksestaan, joka rikkoo romaanin tuttua aikajanaa. Versiointi on onnistunut, sillä tarina on omanlaisensa mutta silti perinteisiin riittävän turvallisesti nojaava.

Pisteytys: 8/10

The Farewell - Jäähyväiset (2019)

Ohjannut Lulu Wang

USA & Kiina 2019, 100 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Awkwafina, Shuzhen Zhao

Isn't it wrong to lie?

 

Kiinalais-amerikkalainen Billi (Awkwafina) on läheinen isoäitinsä Nai Nain (Zhao) kanssa, vaikka he asuvat eri puolilla maailmaa. Kun Nai Nailla todetaan vakava keuhkosyöpä, Billin perhe päättää lähteä Kiinaan jäähyväisvisiitille, tekosyynään erään serkun hääjuhla. Harhautusta tarvitaan, sillä Nai Nai ei saa missään nimessä tietää sairaudestaan. Perinteiseen kiinalaistyyliin surun taakka päätetään kantaa muiden perheenjäsenten kesken, mutta Billistä kiinalaisvalheita on vaikea sietää.

Lulu Wangin (s. 1983) ohjaama ja käsikirjoittama elokuva perustuu alkutekstien mukaan "tosielämän valheeseen". Jäähyväiset kertookin paljon kiinalaisesta kulttuurista ja samalla kulttuurierojen välissä elämisestä. Billillä on paljon pureskeltavaa: kuinka sietää salattua surua ja lapsuuden katoamista? Onko hän enää kiinalainen laisinkaan, kun viimeisetkin omien juurien rippeet ovat katoamassa? Aiheet ovat vakavia, mutta teemaa käsitellään taitavasti myös komedian avulla.

Jäähyväiset on taitava draamakomedia, jonka omintakeinen perhedynamiikka tuntuu realistiselta. Kaikki hahmot ovat rakkaudella luotuja! Indie-elokuvaksi Jäähyväiset on saanut osakseen paljon kehuja ja huomiota. Elokuva on Lulu Wangin toinen ohjaustyö. Esikoinen Posthumous (2014) ei ole menestynyt järin hyvin, mutta jospa Wangilta on lupa odottaa vielä toista yhtä kiehtovaa filmiä kuin Jäähyväiset. Tällä erää esituotannossa on teos, jonka idea kytkeytyy japanilaisdraamaan Isänsä poika (2013). Aasialaisen kulttuurin käsittely siis kenties jatkuu seuraavassakin Wang-filmissä.

Pisteytys: 8/10

Parasite (2019)

Ohjannut Bong Joon-ho

Etelä-Korea 2019, 132 min.

Draama, Komedia, Trilleri

Pääosissa: Choi Woo-sik, Park So-dam, Song Kang-ho

 

You can't go wrong with no plans.

 

Bong Joon-hon pikimusta komedia sukeltaa viemäriin ja pulpahtaa hetkeksi haukkomaan happea yläluokkaisessa luksuskodissa. Kimien perhe elää köyhää arkeaan nuhjuisessa kellariasunnossaan, mutta onnenkantamoisen avulla nuorukainen Ki-Woo (Woo-sik) pääsee sijaisopettajaksi rikkaaseen perheeseen. Juonittelun avulla koko perhe onnistuu hankkimaan pestit samasta hyväuskoisten elostelijoiden taloudesta, mutta köyhyyden löyhkä ei silti katoa.

Parasite on idealtaan hykerryttävän yksinkertainen elokuva, joka kuitenkin mutkittelee syvälle köyhälistön kellarikerroksiin. Kerronta on nerokasta ja terävää, ja se kuljettaa katsojaa huvittuneisuudesta syvään ahdinkoon. Eri tyylilajeja yhdistelevä elokuva on niin hyvin hallittu, että toisinaan Parasiten kierous on samaan aikaan hauskaa ja hätkähdyttävää. Yllättäväksi kasvava jälkipuoli toimii parhaiten ilman ennakkotietoja, mutta myös uudelleenkatselu tuntuu täysosumalta.

 

Kultaisella palmulla, neljällä Oscarilla (mm. paras elokuva) ja monella muulla palkinnolla huomioitu Parasite on valokeilansa ansainnut. Elokuva on paitsi Bong Joon-hon uran toistaiseksi paras teos, myös ylipäätään koko 2010-luvun elokuvien aatelia. Odotukset ovat korkealla, kun Joon-hon seuraava elokuva Mickey 17 saa ensi-iltansa, näillä näkymin vuoden 2025 alussa. Vaikka Parasiten näppäryys ei toistuisikaan, ohjaajan tuotanto on kuitenkin kautta linjan laadultaan hyvää. Jotain veikeää lienee joka tapauksessa jälleen luvassa, vaikka seuraava filmi ei olekaan korealaista tuotantoa.

Pisteytys: 10/10

Once Upon a Time... in Hollywood (2019)

Ohjannut Quentin Tarantino

USA, Iso-Britannia & Kiina 2019, 161 min. 

Draama

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Brad Pitt, Margot Robbie

 

It's official, old buddy. I'm a has-been.

 

Eletään vuotta 1969 ja Hollywoodissa puhaltavat uudet tuulet. Western-tähti Rick Dalton (DiCaprio) kamppailee uransa suunnan kanssa ja pelkää kaiken olevan ohitse. Sentään Dalton saa kokea tähteytensä hiipumisen luotetun stunttimiehensä, apulaisensa ja ystävänsä Cliff Boothin (Pitt) kanssa. Quentin Tarantinon periodikuvauksen päähenkilöt ovat fiktiivisiä, mutta heidän ympärillään avartuu koko todellinen aikakauden Hollywood tunnettuine tekijöineen, hitteineen ja katastrofeineen.

 

Once Upon a Time... in Hollywood on pitkä mutta silti sopivan viipyilevä aikamatka. Sävyt ovat nostalgisia, vaikka aiheet sinänsä osoittavat yhden puolen elokuva-alan (tai taiteilijuuden) ikuisesta raadollisuudesta. Toisaalta Rick Dalton on varsin mehevästi toimeentuleva mies, jonka surkuttelu saa jopa hieman koomisia piirteitä. Boothin hahmo antaa sopivaa perspektiiviä. Ajankuvana Once Upon on tyylikkään näköistä ja viimeiseen asti viilattua aina musiikkeja, asuja ja sivuhahmoja myöten. Yksityiskohtia on lukemattomia, eikä edes pari katselukertaa vielä riitä kaiken havainnointiin.

Quentin Tarantinon menestyksekäs ura elokuvaohjaajana lähenee loppuaan, sillä Tarantino on itse julistanut tekevänsä vain kymmenen elokuvaa. Ohjaajan laskutavan mukaan Once Upon a Time... in Hollywood on filmeistä yhdeksäs, eli jotain lienee vielä takataskussa. Tässä elokuvassa on jo hitunen synteesin makua, sillä 1960-luvun elokuvamaailma vaikutteet näkyvät jo Tarantinon aiemmissakin töissä. Elokuva menestyi odotetulla tavalla eli erinomaisesti. Erityisen hyvin suosiota sai Brad Pitt onnistuneesta sivuroolistaan, tienaten muun muassa Oscarin ja Baftan. Kultaisen palmun ja parhaan elokuvan Oscarin kisailuissa Once Upon jäi rannalle, mutta Tarantinon viimeisellä filmillä lienee vielä mahdollisuus jättipottiin. Ainakin panokset ovat korkealla.

Pisteytys: 8/10

Portrait de la jeune fille en feu - Nuoren naisen muotokuva (2019)

Ohjannut Céline Sciamma

Ranska 2019, 122 min. 

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Noémie Merlant, Adèle Haenel

 

Who do you think I'm observing?

Taidemaalari Marianne (Merlant) saapuu Bretangen jylhiin maisemiin. Hänen tehtävänään on maalata muotokuva nuoresta Héloïsesta (Haenel), jonka on määrä astua avioon. Héloïse ei halua antautua avioliitolle tuntemattoman miehen kanssa, eikä esiintyä muotokuvamallina. Mutkien kautta kaksi naista löytää yhteyden ja lopulta keskinäisen rakkauden, vaikka aika lemmelle käy vähiin.

Céline Sciamman surumielinen draama kuvaa naisten erilaisia rooleja ja mahdollisuuksia. Kontekstina on 1700-luku, mutta vertauksia nykypäivään ei tarvitse etsimällä etsiä. Elokuvan eri naisten kautta avautuu kuva patriarkaatin jykevästä asemasta, joka ei ole murtunut vieläkään. Tarinan naisten toimijuus on joko maailmanmenon hyväksymistä, sitä vastaan kapinontia tai jopa pakenemista kuoleman syleilyyn. Mariannen asema on itsenäinen: tämäkin rooli on ajankuvan vuoksi tärkeä olla esillä, sillä eivät naiset 1700-luvullakaan olleet pelkkiä muiden armoilla ajelehtijoita.

Nuoren naisen muotokuva (engl. Portrait of a Lady on Fire) oli arvostelumenestys, joka nousi muun muassa ehdolle Kultaisen palmun saajaksi. Pääpalkintoa ei Cannesista tullut, mutta Céline Sciamma palkittiin Queer Palm -pystillä sekä parhaan käsikirjoituksen palkinnolla. Sittemmin Sciammalta on ilmestynyt toinen haikea draama Maja lapsuuden reunalla (2021), joka tutkii kauniisti äidin ja lapsen välistä suhdetta. Aihe on erilainen, mutta elokuvissa on samaa herkkyyttä. Sciamman tulevia teoksia ei voi kuin odottaa suurella mielenkiinnolla.

Pisteytys: 9/10

Booksmart (2019)

Ohjannut Olivia Wilde

USA 2019, 102 min.

Komedia, Draama

Pääosissa: Kaitlyn Dever, Beanie Feldstein

We are not one-dimensional. We are smart and fun!

Vuosikurssi 2019 on valmis jättämään high schoolin taakseen. Viimeisen koulupäivän aikana hikariystävykset Amy (Dever) ja Molly (Feldstein) huomaavat, ettei tiukka ahertaminen olisi sittenkään kannattanut. He ovat jääneet paitsi kaikista bileistä ja riennoista, mutta rajusti bailanneet koulutoveritkin ovat saaneet aivan kelvollisia opiskelupaikkoja. On aika ottaa vahinko takaisin ja ryhtyä metsästämään viimeisen illan suurimpia sekoilubileitä.

Booksmart keskittyy onnistuneesti kahden nuoren naisen keskinäiseen ystävyyssuhteeseen. Molemmilla on omat unelmansa ja ihastuksensa, mutta mikään ei varasta valokeilaa ystävyyssuhteen kuvaamiselta. Teinikomediassa on raikkautta ja hyvää rytmiä, mutta kankea huumori tuntuu ajoittain tylsältä ja pahimmillaan kiusalliselta. Ystävyystarina on kuitenkin niin hyvä, ettei komedian kömpelyys pääse liikaa vaivaamaan. Lisäpisteitä Booksmartille on annettava kasuaalista queeriudesta, seksipositiivisesta asenteesta ja luontevasta räväkkyydestä.

Vaikka huumori ei suurimmalta osaltaan purrut minuun, moni Booksmartin katsoja on saanut elokuvasta makeat naurut. Useita kriitikoita miellyttänyt elokuva ei kuitenkaan ole pelkkä sketsimaraton, vaan myös vakavastiotettavaa draamaa. Jatkuuko kouluaikojen ystävyys, kun arki muuttuu? Booksmart on Olivia Wilden esikoisohjaus, jota on toistaiseksi seurannut hieman keskinkertaisemmin menestynyt draamatrilleri Don't Worry Darling (2022). Uusia ohjaustöitä on kuitenkin tekeillä jo iso liuta, joten jospa Booksmartin menestys vielä toistuisi ja ylittyisi.

Pisteytys: 7/10

Toy Story 4 (2019)

Ohjannut  Josh Cooley

USA 2019, 100 min.

Animaatio, Draama, Komedia, Seikkailu

Pääosissa: Tom Hanks, Annie Potts, Tony Hale

 

I'm trash.

 

Suursuosittu Toy Story -animaatiosarja seuraa tuttujen lelujen edesottamuksia ja yhdistää hupsutteluun vakavia teemoja. Ensimmäinen Toy Story (1995) käsittelee ystävyyttä, Toy Story 2 (1999) pohtii ulkopuolisuutta sekä hyväksytyksi tulemista ja Toy Story 3 (2010) jatkoi luopumisen ja yhteishengen teemoilla. Sarjan kolmas osa oli sarjalle hieno päätös. Siksipä nelososa tuli valkokankaille hieman yllätyksenä. Vaan mikäpä rahasampoa sammuttaisi?

Toy Story 4 alkaa siitä, mihin edellisosassa jäätiin. Tuttu lelujoukko on uuden lapsen hoivissa, mutta lojaalilla Woodylla (Hanks) ei enää olekaan lempilelun asemaa. Kun Bonnie-lapsosen askartelema Forky-lelu (Hale) katoaa, Woody lähtee järjettömälle pelastusretkelle ja oppii lopulta katsomaan totuutta silmiin. Vaikka Toy Story 4 ei kenties ole tarpeellinen jatko-osa, se on silti ihan kiva päätös tuttujen hahmojen tarinalle ─ vaikka eipä sarjan loppuminen tähänkään jää. Toy Story 5 ilmestyy näillä näkymin vuonna 2026.

Erityisen suositun Toy Story -sarjasta taitaa tehdä se, että se on paitsi hauskaa katsottavaa lapsille, myös aikuisille on tarinassa tuumittavaa. Varsinkin tässä osassa mietitään aikuisteemoja: mikä on elämän suunta ja tarkoitus, kun lapset kasvavat, ura päättyy tai jokin elämänvaihe ylipäätään on tulossa päätökseensä? Onnistuneiden tarinoiden ohella sarjan tavaramerkkinä on kautta linjan ollut laadukas animointi. Nytkin taidokkaan näköiset animaatiot palkittiin animaatio-Oscarilla.

Pisteytys: 7/10

Elokuun elokuvat 2024

El secreto de sus ojos - Katseeseen kätketty
Ohjannut Juan José Campanella

Argentiina & Espanja 2009, 129 min.

Rikos, Draama, Trilleri

Pääosissa: Ricardo Darín, Soledad Villamil, Pablo Rago

 

 

 

 

Ratkeamatta jäänyt murha piinaa rikosetsivää (Darín), joka purkaa menneisyyden patoumiaan romaaniin. Sulavasti eri aikatasoissa liikkuva draama on viipyilevä, mutta jännite säilyy silti. Katseeseen kätketty (engl. The Secret in Their Eyes) palkittiin parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla. Kehutusta argentiinalaisfilmistä on sittemmin tehty samanniminen Hollywood-uusinta (2015), joka ei noussut vastaavanlaiseksi menestykseksi.

 

Pisteytys: 7/10

 

School of Rock
Ohjannut Richard Linklater

USA & Saksa 2003, 109 min.

Komedia

Pääosissa: Jack Black, Joan Cusack, Mike White

 

 

 

 

Rokkijäbä Dewey Finn (Black) ajautuu rahapulassa sijaisopettajaksi hienostokouluun. Kun ei muutakaan osaa, Finn ryhtyy salaa koulimaan oppilaista menestyvää bändiä. Jack Blackin energia on aika rasittavaa seurattavaa, mutta muuten tarina murentaa hauskasti turhaa pönötystä. Ainakin soundtrackin hittikimara on hyvä, ellei muuta. Kelvollista kevytviihdettä.

 

 Pisteytys: 6/10

Fried Green Tomatoes - Paistetut vihreät tomaatit

Ohjannut Jon Avnet

USA 1991, 130 min.

Draama

Pääosissa: Mary Stuart Masterson, Mary-Louise Parker, Kathy Bates, Jessica Tandy

 

 

 

Elämäänsä kyllästynyt Evelyn Couch (Bates) päätyy kuuntelemaan herttaisen Ninny-mummelin (Tandy) tarinoita entisajasta. Menneisyys on täynnä synkkyyttä ja silti rakkautta. Queer-teemat ovat vahvemmin läsnä romaaniversiossa (1987), mutta eipä valtavirtafilmissä niitä olisi voinut vielä 1990-luvun alussa tämän selvemmin kuvatakaan. Filmi on monessa muussakin mielessä aikansa tuote: esimerkiksi rasisminvastaisuus ilmenee käytännössä kiusallisena "valkoinen pelastaja" -trooppina, vaikka tarkoitus ei olekaan pahantahtoinen. Kelpo periodidraama, ajan patinasta huolimatta.

Pisteytys: 7/10

 

Death on the Nile - Kuolema Niilillä
Ohjannut John Guillermin

Iso-Britannia 1978, 140 min.

Rikos, Mysteeri

Pääosissa: Peter Ustinov, Mia Farrow, Bette Davis, Angela Lansbury

 

 

 

Agatha Christien samannimiseen romaaniin (1937) perustuva whodunit-murhamysteeri sijoittuu Niilin loistoristeilylle. Montako luotia laivalla laukeaa ja kuka ne ampui? Onneksi ja epäonneksi mukana risteilyllä on belgialainen salapoliisiystävämme Hercule Poirot (Ustinov), jonka harmaille aivosoluille murhamysteeri tuo sopivaa haastetta. Värikylläisessä elokuvassa säkenöi nimekäs tähtikaarti, joka loihtii Christien tarinasta mainiota valkokangasviihdettä.

Pisteytys: 7/10

Lásky jedné plavovlásky - Vaaleaverikön rakkaus

Ohjannut Milos Forman

Tsekkoslovakia 1965, 88 min.

Draama, Romantiikka, Komedia

Pääosissa: Hana Brejchová, Vladimír Pucholt

 

 

 

 

Milos Formanin työläisdraama on tsekkoslovakialaisen uuden aallon klassikkoteos. Vaaleaverikön rakkaus (engl. Loves of a Blonde) kertoo pikkukaupungissa elävästä nuoresta Andulasta (Brejchová), joka ihastuu ensitapaamisella erääseen pianistiin (Pucholt) ja lähtee tämän perään Prahaan. Tarina on karu ja pettymyksiä täynnä, mutta silti kerronnassa on paljon kujeilevaa huumoria, hieman samanlaista kuin Formanin myöhemmässä komediassa Palaa, palaa (1967).

Pisteytys: 8/10

There's No Business Like Show Business - Rytmiä veressä

Ohjannut Walter Lang

USA 1954, 117 min.
Musikaali, Komedia, Draama

Pääosissa: Ethel Merman, Donald O'Connor, Marilyn Monroe

Kevytmielinen musikaali kertoo showbisnes-perheen vaiheista parin vuosikymmenen ajalta. Tarina ei ole kummoinen eikä tunnu lopulta kertovan oikein mistään, mutta musiikkinumerot viihdyttävät ─ tai ainakin osa niistä. Hieman heikkoja arvioita saanut elokuva ei todella ole Marilyn Monroen tähtihetkiä, eikä näyttelijä itsekään tainnut olla filmistä järin innoissaan.

Pisteytys: 5/10

The Battle of the Century - Vuosisadan taistelu

Ohjannut Clyde Bruckman & Leo McCarey

USA 1927, 19 min.

Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Komedia

Pääosissa: Stan Laurel, Oliver Hardy

 

 

 

 

Ruokasotaklassikossa piiraat lentävät armotta! Laurel ja Hardy yrittävät tienata tuohta nyrkkeilykehässä, mutta moni asia menee mönkään ─ tappelun tohina kuitenkin jatkuu ringin ulkopuolellakin. Kuuluisaa piiraskohtausta lukuunottamatta Vuosisadan klassikko oli pitkään kadoksissa, mutta vuonna 2015 filmi saatiin restauroitua.

Pisteytys: 8/10