Ohjannut Jean Eustache
Ranska 1973, 210 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Jean-Pierre Léaud, Bernadette Lafont, Françoise Lebrun
 |
| I'm often in love. |
Alexandre (Léaud) viettää päivänsä Pariisin kuppiloissa viskiä siemaillen tai kotona levyjään kuunnellen. Mutta olisiko miehen aika vakiintua? Alexander kosii ex-tyttöystäväänsä, ja rukkaset saatuaan hän ajautuu suhteeseen vapaamielisen Veronikan (Lebrun) kanssa. Rakkaussuhteisiin oman mausteensa antaa Alexandren asuinkumppani Marie (Lafont), rakastettu ja vastuuntuntoinen äitihahmo, jolle Alexandren vetelehtiminen alkaisi jo riittää.
Vuoden 1968 kuohunnan jälkeiseen aikaan sijoittuva Äiti ja huora tutkii oivaltavasti aikansa henkeä. Alexandren elämän täyttää haikailu ja päämäärättömys: tunnelma huokuu pitkän rönsyävistä mitättömistä puheista ja loputtomasta vaeltelusta. Kolmen ja puolen tunnin mittainen päätön jaarittelu ja vetelehtiminen kuulostavat tylsältä, mutta ei! Elokuva antaa hahmoilleen armollisesti aikaa olla etenemättä juuri minnekään, tekemättä mitään järkevää. Tarina antaa silti paljon.
Äiti ja huora (engl. The Mother and the Whore) on aikansa lapsi siinäkin mielessä, että elokuvan kolmiodraama suodattuu välillä aika väkevän mieskatseen kautta. Toisaalta naishahmot ovat aikansa vapautta henkien vahvoja ja omaäänisiä, eikä Alexandre pyöritä showta yksin. Aikaansa terävästi kuvaava elokuva innoitti aikalaiskriitikoita ja filmi palkittiin Cannesin Grand Prixillä. Uuden aallon jälkeistä aikaa huokuva elokuva muistetaan edelleen Jean Eustachen (1938─1981) merkkiteoksena.
Pisteytys: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti