Ohjannut Steven Spielberg
USA 1993, 195 min.
Historia, Biografia, Sota, Draama
Pääosissa: Liam Neeson, Ben Kingsley, Ralph Fiennes
 |
| Whoever saves one life, saves the world entire. |
Schindlerin lista on tositapahtumiin perustuva elokuva, joka on käsikirjoitettu Thomas Keneallyn samannimisen romaanin (1982) pohjalta. Päähenkilö Oskar Schindler (Neeson) oli todellisuudessakin elänyt saksalainen liikemies, joka päätyi toisen maailmansodan aikana pelastamaan yli tuhat juutalaista palkkaamalla heidät työskentelemään tehtaisiinsa. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat sota-aikaan, jolloin Schindler havahtuu natsien harjoittamaan väkivaltaan, ja liiketoimien sijaan hänen mielenkiintonsa suuntautuu yhä enemmän ihmishenkien pelastamiseen.
Vuosi 1993 osoittautui Steven Spielbergille erinomaisen menestyksekkääksi. Kesällä ensi-iltansa sai blockbusteriksi noussut jättimenestys Jurassic Park (1993) ja aivan vuoden lopussa valkokankailla kauhistuttivat muinaisia petojakin pahemmat hirviöt, kanssaihmiset ja sota. Viihde-elokuvia ohjanneen Spielbergin kykyä tarttua vakavaan aiheseen epäiltiin, mutta niinpä vain elokuvasta tuli valtaisa menestys. Kauniisti kuvattu ja koskettava elokuva huomioitiin näyttävästi kahdellatoista Oscar-ehdokkuudella, joista filmi voitti seitsemän palkintoa (mm. Paras elokuva).
Schindlerin lista on synkkä elokuva, mutta kiistämättä siitä aistii Hollywoodin viihteellisen tyylin ja katsoja säästetään pahimmalta kauhulta. Teoksen sävy on silti vakavan arvokas ja ihmiskunnan pahuus viiltää sydämestä. Vaikka elokuvasta pidänkin, ymmärrän hyvin holokaustidokumentti Shoahin (1985) ohjaajaa Claude Lanzmannia, jonka mielestä Spielbergin elokuva oli massatuotettua huttua ja historian yksinkertaistamista. Tätä ei käy kiistäminen, mutta viihteellisemmälläkin esityksellä on paikkansa. Amerikkalaisesta näkökulmasta kerrotussa tarinassa on omat ansionsa, ja teokseen sisältyy vakava moite: Yhdysvalloissa tiedettiin, mitä ghetoissa tapahtuu, mutta asiaan ei puututtu. Tätä Spielberg halusi korostaa mustavalkoisessa elokuvassa kulkevalla punatakkisella tytöllä, joka nousee juutalaisvainojen symboliksi. Herra Schindler puolestaan on kuin Yhdysvallat tai mikä tahansa taho, jota vaino ei suoraan kosketa. Painajaiseen herää vasta, kun se tulee tarpeeksi lähelle.
Pisteytys: 8/10
Vuosi 1993 osoittautui Steven Spielbergille erinomaisen menestyksekkääksi. Kesällä ensi-iltansa sai blockbusteriksi noussut jättimenestys Jurassic Park (1993) ja aivan vuoden lopussa valkokankailla kauhistuttivat muinaisia petojakin pahemmat hirviöt, kanssaihmiset ja sota. Viihde-elokuvia ohjanneen Spielbergin kykyä tarttua vakavaan aiheseen epäiltiin, mutta niinpä vain elokuvasta tuli valtaisa menestys. Kauniisti kuvattu ja koskettava elokuva huomioitiin näyttävästi kahdellatoista Oscar-ehdokkuudella, joista filmi voitti seitsemän palkintoa (mm. Paras elokuva).
Schindlerin lista on synkkä elokuva, mutta kiistämättä siitä aistii Hollywoodin viihteellisen tyylin ja katsoja säästetään pahimmalta kauhulta. Teoksen sävy on silti vakavan arvokas ja ihmiskunnan pahuus viiltää sydämestä. Vaikka elokuvasta pidänkin, ymmärrän hyvin holokaustidokumentti Shoahin (1985) ohjaajaa Claude Lanzmannia, jonka mielestä Spielbergin elokuva oli massatuotettua huttua ja historian yksinkertaistamista. Tätä ei käy kiistäminen, mutta viihteellisemmälläkin esityksellä on paikkansa. Amerikkalaisesta näkökulmasta kerrotussa tarinassa on omat ansionsa, ja teokseen sisältyy vakava moite: Yhdysvalloissa tiedettiin, mitä ghetoissa tapahtuu, mutta asiaan ei puututtu. Tätä Spielberg halusi korostaa mustavalkoisessa elokuvassa kulkevalla punatakkisella tytöllä, joka nousee juutalaisvainojen symboliksi. Herra Schindler puolestaan on kuin Yhdysvallat tai mikä tahansa taho, jota vaino ei suoraan kosketa. Painajaiseen herää vasta, kun se tulee tarpeeksi lähelle.
Pisteytys: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti