Ohjannut Paul Verhoeven
Alankomaat & Belgia 1977, 165 min.
Sota, Draama, Trilleri
Pääosissa: Rutger Hauer, Jeroen Krabbé, Susan Penhaligon
 |
| -What did you write that with? -Sir, with shit, sir. |
Huolettomien opiskelijanuorukaisten elämä muuttuu kertarysäyksellä, kun toinen maailmansota syttyy. Leidenin ilot vaihtuvat totiseksi kauhuksi, sillä kaikkien yllätykseksi Alankomaat ajautuu mukaan sotatapahtumiin. Nuorten miesten tiet vievät sodan eri puolille, ja liian moni katoaa lopulta maan multiin. Tarinan päähenkilöksi kohoaa Erik (Hauer), joka liittyy vastarintaliikkeeseen.
Gestapon vihollinen numero 1 (engl. Soldier of Orange) perustuu toisessa maailmansodassa lentäjänä toimineen Erik Hazelhoff Roelfzeman muistelmiin. Elokuvassa on toverillisten sotakaskujen henkeä ja nuorten miesten seikkailullista uhoa, vaikka valtakunnan kohtalonhetkien edessä vakavoidutaan. Erilaiset sotakohtalot ovat tuttu tarinagenre, mutta elokuva ei kuitenkaan aivan huku sotamuistojen massaan. Erityisen kiinnostavaa on kahtiajakautuneen maan kuvaaminen toverusten kautta. Jokainen valinta tarkoittaa luopumista jostain: isänmaasta, ystävistä, omasta hengestä.
Toiminnantäyteinen elokuva on pitkä, mutta ei pitkästyttävä. Vakoilun, pakojen ja juhlien ohella tarinaan mahtuu aimo annos romantiikkaa. Rytmikkäästi etenevä tarina on silti sopivan täyteläinen, eikä mikään juonenkäänne varsinaisesti tunnu ylimääräiseltä. Gestapon vihollinen numero 1 nousi suureen menestykseen kotimaassaan ja sitä pidetään yhä yhtenä alankomaalaisen elokuvataiteen helmistä. Sittemmin Paul Verhoeven palasi aiheen pariin ohjaamalla sotatrillerin Black Book (2006), jossa niin ikään seurataan vastarintaliikkeen toimintaa.
Pisteytys: 7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti