Ohjannut Krzysztof Kieslowski
Ranska, Puola & Norja 1991, 98 min.
Draama
Pääosissa: Irène Jacob, Philippe Volter, Sandrine Dumas
Puolalainen nuori nainen nimeltä Weronika (Jacob) tuntee, ettei ole koskaan yksin. Sama ajatus väräjää ranskalaisen Véroniquen (Jacob) sisällä, kunnes yhteys muuttuu menetyksen tunteeksi. Naiset ovat keskenään lähes identtisiä ulkonäöltään, taidoiltaan ja harrastuksiltaan, mutta pienet asiat vievät heidän elämänsä eri suuntaan. Mistä syntyy kahden yksilön välinen hauras etäisyys, mikä rikkoo yhteyden?
Puolalaisohjaaja Krzysztof Kieslowskin (1941─1996) useat elokuvat käsittelevät yksilöllisyyttä ja subjektiivista kokemusta. Veronikan kaksoiselämä (engl. The Double Life of Véronique) käsittelee aihetta oivaltavasti kahden toisiinsa limittyvän hahmon kautta, ja Irène Jacob tekee taitavasti vaikean tuplaroolin. Tärkeäksi nousee myös katsojan oma kokemus, sillä erikoisia symboleita ei liiemmin selitetä. Katsoja saa itse tulkita niiden merkityksen ja aistia tarinan omalla tavallaan.
Kieslowskin elokuvien herkkä eteerisyys teki minuun purevamman vaikutuksen reilut viitisentoista vuotta sitten, kun tutustuin ensi kerran muun muassa väritrilogiaan (1993─1994). Löysin elokuvista uutuudenviehätystä ja sisälläni resonoivaa melankoliaa, joskaan enää en noita tunteita meinaa tavoittaa. Veronikan kaksoiselämän haahuilu tuntuu nyt huomattavasti raskaammalta seurata, hieman koomiseltakin, vaikka toisaalta varttuneempana katsojana ymmärrän subjektiivisuuden idean paremmin ja sitä on helpompi analysoida. Taitava minuuden tutkielma menestyi aikanaan hyvin ja palkittiin moninkertaisesti Cannesissa.
Pisteytys: 7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti