Fitzcarraldo (1982)

Ohjannut Werner Herzog

Länsi-Saksa & Peru 1982, 158 min.

Seikkailu, Draama

Pääosissa: Klaus Kinski, Claudia Cardinale, José Lewgoy

 

I want my opera house!

 

Brian "Fitzcarraldo" Fitzgerald (Kinski) on liikemies, jonka suurena haaveena on perustaa oopperatalo keskelle viidakkoa. Kalliin projektin rahoittamiseksi Fitzcarraldo päättää rikastua kumibisneksellä, mutta mehevimmät kumipuuapajat odottavat vaikeiden kulkureittien päässä. Sinnikäs Fitzcarraldo ei anna periksi, vaikka ainoana mahdollisuutena on kantaa kokonainen jokilaiva viidakon halki ─ mutta mitäpä mies ei unelmansa eteen tekisi.

Löyhästi todelliseen henkilöön, kumiparoni Carlos Fitzcarraldiin, perustuva elokuva on tarina unelmista ja pakkomielteistä. Fitzcarraldon määrätietoisuus on ihailtavaa, mutta koko touhu muuttuu järjettömäksi viimeistään silloin, kun ihmishenget alkavat olla vaarassa. Kiinnostavaksi elokuva muuttuu siksi, että koko filmin tekoprosessi oli yhtä älytön urakka. Werner Herzog tyrannisoi kuvauksia, oli ilmiriidassa päänäyttelijä Klaus Kinskin kanssa ja hirveissä kuvausolosuhteissa sattui jopa muutama kuolemantapaus. Ja sitä valtavaa paattia todella raahattiin pitkin viidakkoa!

Fitzcarraldon tarina käsittelee unelmia, mutta myös epäonnistumista. Päähenkilö ei ole mikään sankari, pikemminkin hieman hyljeksitty nuhjuinen mies, jonka urakka etenee jatkuvasti vain rimaa hipoen. Hahmo tuntuu suorastaan traagiselta, ja Klaus Kinskin tulkinta on erinomainen. Sekä kertomus että kulissien kauhut herättävät pohtimaan unelmien hintaa. Mitä kaikkea taiteen vuoksi saa tehdä? Oliko lopputulos vaivannäön väärti? Lopullisia vastauksia ei tarina kerro. Varmaa on vain vanha suomalainen pessimistiviisaus: unelmat ovat pettymysten kivijalka.

Pisteytys:

8/10