Henry V - Henrik V (1944)

Ohjannut Laurence Olivier
Iso-Britannia 1944, 137 min.
Historia, Draama, Biografia
Pääosissa: Laurence Olivier, Leslie Banks, Renee Asherson

O King Henry!

Kaikkien aikojen kehuimpiin Shakespeare-elokuvasovituksiin lukeutuva Henrik V on kauniin värikäs sekä mielenkiintoisella tavalla toteutettu teatterin ja elokuvan muotojen yhteensulautuma. Ajallisesti näytelmä sijoittuu satavuotisen sodan taistoihin eli 1400-luvun alkuun. Englannin kuningas Henrik (Olivier), tuo yksi keskiajan sotapäälliköistä menestyksekkäin, johdattaa joukkonsa Ranskaan ja kunniakkaaseen voittoon kuuluisaksi jääneessä Agincourtin taistelussa.

William Shakespearen näytelmä (1599) edustaa historiallisiin tositapahtumiin pohjaavaa draamaa, joskin näytelmämestarille tuttuun tapaan kertomus on paikoin myös hyvinkin humoristinen - varsinkin, kun käsittelyssä ovat pöyhkeät ranskalaiset! Klassikkonäytelmää kiinnostavammaksi elementiksi nousee kuitenkin erikoinen tapa, jolla elokuva on toteutettu. Se alkaa 1600-luvun Lontoosta, Globen teatterilavalta, ja vähitellen tapahtuu siirtymä elokuvallisempaan ilmaisuun: lavasteet ja aidot maisemat sulautuvat upeasti tarinaa elävöittäväksi näyttämöksi, joskin teatraalinen tyyli säilyy vahvana loppuun saakka.

Shakespearen tuotannosta olen kirjallisessa muodossa tutustunut lähinnä tragedioihin ja komedioihin, ja nämä historialliset kuningasnäytelmät ovat tuttuja vain nimellisesti. Ehkäpä varsinkin tästä syystä elokuvan seuraaminen oli jotenkin vaan tosi tylsää ja raskasta, vaikka onhan omalaatuinen Henrik V kieltämättä upeasti tehty. Elokuvaversiosta saanee enemmän irti, jos ennalta paneutuu näytelmätekstiin, ellei sitten ole kiinnostunut vain Laurence Olivierin mielenkiintoisesta elokuvaa ja teatteria yhdistelevästä visiosta.

Pisteytys:
6/10

Meet Me in St. Louis - Tyttö ja kosija (1944)

Ohjannut Vincente Minnelli
USA 1944, 113 min.
Komedia, Draama, Musikaali
Pääosissa: Judy Garland, Mary Astor, Tom Drake, Margaret O'Brien, Lucille Bremer, Leon Ames

The boy next door - I just adore him.

Smithien perhe elää onnellista, turvallisiin uomiinsa asettunutta elämää St. Louisin kaupungissa Louisianassa. Kun perheen pää ilmoittaa muutosta New Yorkiin, koko muu perhe pistää vastaan. Suurkaupungin elämänmeno huolettaa äitiä, tyttäret eivät halua jättää mielitiettyjään ja ystäviään, ja Smithien taloudenhoitajallakin on oma mielipiteensä New Yorkin kehnoista uuneista! Lopulta on tehtävä ratkaisu perheen parhaaksi.

Tyttö ja kosija on kauttaaltaan lämminhenkinen ja viehättävä nostalgiatuulahdus romantisoidusta menneisyydestä. Maailmannäyttelyn mukanaan tuomat uudet teknologian ihmeet, nuori lempi ja lasten halloween-kepposet sulautuvat leppoisaksi tarinaksi, jota rytmittävät tarttuvat musikaalisävelmät - jotka muuten soivat päässä monta päivää. Monet elokuvan laulut kohosivat hiteiksi, joista tänä päivänä tunnetuin lienee Frank Sinatrankin sittemmin levyttämä Have Yourself a Merry Little Christmas.

Kirjailija Sally Bensonin lapsuusmuistoihin perustuva elokuva vetosi aikalaisyleisöihin, jotka saattoivat paeta hetkeksi sodan loppuvaiheiden riipivää todellisuutta Smithien perheidylliin, entisaikojen rauhalliseen onnelaan. Tähtinäyttelijöiden riemukasta työskentelyä on myös ilo seurata, eritoten lapsinäyttelijä Margaret O'Brien on aivan ihana ja toki myös Judy Garland loistaa pääroolissaan. Tämän elokuvan myötä muuten alkoi Judy Garlandin ja ohjaaja Vincente Minnellin avioliittoon johtanut romanssi!

Pisteytys:

8/10

Lokakuun elokuvat 2015

Inside Out - Mielen sopukoissa
Ohjannut Pete Docter & Ronnie Del Carmen
USA 2015, 94 min.
Animaatio, Draama, Komedia
Pääosissa: Amy Poehler, Phyllis Smith, Kaitlyn Dias, Richard Kind

Inside Out - Mielen sopukoissa kertoo, miten erilaiset tunteet ja muistot myllertävät pääkopassamme. Idea on yksinkertainen, mutta samalla valtavan monipuolinen ja paljon mahdollistava. Samoin käsikirjoitus on loistava, oivaltava ja tunteita herättävä. Värikylläisessä animoinnissakaan ei ole mitään vikaa. Täysosuma Pixarilta!

Pisteytys: 10/10

Saludos Amigos - Oppitunti

Ohjannut Wilfred Jackson, Norman Ferguson, Jack Kinney, Hamilton Luske & Bill Roberts

USA 1942, 42 min.

Animaatio, Seikkailu

Pääosissa: Fred Shields, José Oliveira, Clarence Nash, Pinto Colvig

Disney-piirtäjien matka Etelä-Amerikkaan poiki 6. Disney-klassikon, jossa muun muassa Aku Ankka (Nash), Joe Carioca (Oliveira), Hessu Hopo (Colvig) ja postikone Pedro esittelevät vieraan maanosan eksotiikkaa wanhassa kunnon Rooseveltin naapurustohengessä. Viimeinen Brasilia-visiitti on upea, mutta muutoin koko leffa tuntuu vähän turhalta välityöltä. Elokuvalle kyhättiin myös huomattavasti parempi jatko-osa Kolme caballeroa (1944). Heikkouksistaan huolimatta Oppitunti on osin leppoisaa sunnuntaiaamun viihdettä ja toisaalta kiinnostavan pölyinen tuulahdus suoraan 1940-luvulta.

Pisteytys: 6/10

Interstellar

Ohjannut Christoper Nolan

USA 2014, 169 min.

Scifi, Seikkailu, Draama

Pääosissa: Matthew McConaughey, Mackenzie Foy, Anne Hathaway

Joukko tutkimusmatkailijoita sukeltaa avaruudesta löytyneeseen madonreikään etsiäkseen maan asukkaille uutta planeettaa tuhott... asutettavaksi. Tulevaisuusdystopiat, avaruusseikkailu ja aikamatkustus ovat kaikki jänniä teemoja pohdiskeltavaksi, ja Interstellarin tapauksessa näitä aihioita käsitellään aluksi kiinnostavasti. Kokonaisuus kuitenkin lässähtää mahtipontiseen yritykseen kertoa suurempaa tarinaa kuin mihin rahkeet riittävät. Vaikka nyt sitten se rakkauselementti: tokihan rakkaus on upea supervoima, mutta tämän elokuvan koossapitäväksi voimaksi siitä ei ole.

Pisteytys: 6/10

The Amazing Spider-Man 2

Ohjannut Marc Webb

USA 2014, 142 min.

Scifi, Toiminta

Pääosissa: Andrew Garfield, Emma Stone, Jamie Foxx, Dane DeHaan

Toisen Spider-Man -trilogian kakkososassa Hämis (Garfield) käy kamppailua niin uusien pahisten, arkisten velvoitteiden kuin parisuhdehuolienkin kanssa. Niinpä myös koko elokuva on täynnä mitä erilaisempia elementtejä: on näyttävää toimintaa, lukuisia hahmoja, kipeä teiniromanssi, kevyttä komediaa ja useita juonilinjoja. Esimerkiksi pääparin (Garfield & Stone) rakkaustarina on kuvattu aidon ja koskettavan tuntuisesti, mutta kokonaisuutena elokuva on liian sekava, epätasapainoinen ja puuduttavan pitkä. Trilogian esiosa oli lupaava, mutta The Amazing Spider-Man 2 on pettymys.

Pisteytys: 4/10

Toy Story 2

Ohjannut John Lasseter

USA 1999, 92 min.

Animaatio, Seikkailu, Komedia

Pääosissa: Tom Hanks, Tim Allen, Joan Cusack, Wayne Knight

Toy Story 2 vie Andy-pojan lelut jälleen uusiin hauskoihin ja jännittäviin seikkailuihin, kun cowboy-nukke Woody (Hanks) päätyy vahingossa ahneen lelukeräilijän Alin (Knight) kokoelmiin. Mitä käykään, kun lapsi ei enää leiki leluillaan? Onko pölyinen unohdus museovitriiniä pahempi kohtalo? Ah, mitä mahtavaa ekan osan syvennystä ja jo kolmosenkin petailua! Toki tämä toimii ihan itsenäisenä kokonaisuutenaankin.

 

1001-listan mukainen arvio täällä.

Pisteytys: 8/10

Star Wars Episode I: The Phantom Menage
Star Wars Episodi I: Pimeä uhka

Ohjannut George Lucas

USA 1999, 136 min.

Fantasia, Seikkailu, Toiminta

Pääosissa: Liam Neeson, Jake Lloyd, Natalia Portman

Uusimman Star Warsin (VII) ensi-illan lähestyessä päätin rohkaistua katsomaan uudelleen nämä paljon parjatut uudemmat episodit (I-III). Katselu tyssäsi kuitenkin jo tähän ensimmäiseen, olivatko nämä tosiaan näin huonoja? Pimeä uhka kertoo, kuinka jediritarit löysivät nuoren ja lahjakkaan Anakin Skywalkerin (Lloyd). Samalla katsojille selviää, millaisessa poliittisessa sekamelskassa galaksi tuolloin olikaan. Onpa sitä toki surkeampiakin filmejä katsottu, mutta kokonaisuus haisee rahastukselta.

Pisteytys: 4/10

Nightmare on Elm Street - Painajainen Elm Streetillä

Ohjannut Wes Craven

USA 1984, 91 min.

Kauhu

Pääosissa: Heather Langencamp, Robert Englund, Johnny Depp

Teinikauhuklassikossa hyytävän näköinen murhaaja Freddy (Englund) jahtaa teinejä heidän unissaan. Kauhukuvitelmat ja todellisuus sekoittuvat mahtavalla tavalla: mukana on sopivasti huumoria, fantasiaa ja jotain sellaista täydellistä mielikuvituksen maailmaan heittäytymistä, että älyttömätkään asiat eivät tunnu typeriltä. Nerokasta! Lisäksi ensimmäisessä elokuvaroolissaan nähtävä nuori ja viaton Johnny Depp on hyvä, eikä vielä mikään ärsyttävä maneerinäyttelijä.

 

1001-listan mukainen arvostelu täällä.

Pisteytys: 8/10

The Omen - Ennustus

Ohjannut Richard Donner

USA 1976, 111 min.

Kauhu, Mysteeri

Pääosissa: Gregory Peck, Lee Remick, Harvey Stephens

Paholaisen inkarnaatio saapuu suurlähettiläsperheeseen ottolapsen (Stephens) muodossa, ja aiheuttaa kaikenlaista harmia. Vanhempien epäilykset heräävät vähitellen ja tarina rakentuu kiehtovasti, muutama karmiva kuolemakin säpsäyttää sopivasti. Elokuva oli menestys ilmestyessään ja se poiki 3 jatko-osaa, joita en ainakaan vielä tätä kirjoittaessani ole nähnyt. Luonnollisesti 2000-luvulla tälle on myös pitänyt vääntää samanniminen remake, joka vaikuttaa ainakin trailerin perusteella ihan todella turhalta. Jos saatanallisen kakaran aiheuttama perhekriisi kiinnostaa, kannattanee siis katsoa tämä aito ja alkuperäinen The Omen.

Pisteytys: 7/10

Fires Were Started (1943)

Ohjannut Humphrey Jennings
Iso-Britannia 1943, 63 min.
Draama, Sota
Pääosissa: Philip Dickson, George Gravett, Fred Griffiths

The Blitz.

Realistisen oloinen sotadraama Fires Were Started seuraa vapaapalokuntalaisten arkea Lontoon pommitusten aikana. Elokuvassa nähdään palomiehiä kohottamassa yhteishenkeään vapaa-ajalla ja toki myös puurtamassa raskaiden ja vaarallisten työtehtävien parissa. Elokuva on toteutettu dokumentaarisella otteella, joskin ymmärrettävästi sammutustehtävät ovat rekonstruktioita. Lähes kaikki näyttelijätkin ovat ihka oikeita palomiehiä, eivätkä suinkaan elokuva-alan ammattilaisia. Tyyli tuo mieleen italialaisen neorealismin, vaikkei tätä dokumentaarista draamaa voikaan lukea tuohon genreen kuuluvaksi.

Humphrey Jennings oli ja on arvostettu ohjaaja, joka tosin on jäänyt verrattain tuntemattomaksi suuruudeksi. Jenningsin tunnetuimpia teoksia lienevät propagandistiset, sota-aikana tehdyt lyhytelokuvat ja toki myös tämä Fires Were Started, joka jäi ohjaajan ainoaksi kokopitkäksi draamaelokuvaksi. Jennings menehtyi tapaturmaisesti Kreikassa etsiessään uusia filmauspaikkoja, vain 43-vuotiaana.

Kaikkinensa Fires Were Started on kovin mielenkiintoinen elokuvahelmi. Se on yhtä aikaa korutonta aikalaiskuvausta, dramatisoitua dokumentointia ja toki myös sotapropagandaa. Kuvakulmat ovat kauniita ja hyvin sommiteltuja. Elokuvan juoni ei ole kummoinen, mutta se ei ole kokonaisuuden kannalta kovin keskeinen elementti. Juonen vähäpätöisyys antaa tilaa dokumentaariselle kuvaukselle ja aitouden tunnulle: hetkittäin elokuvaa katsoessa jopa unohtaa, että kyseessä on näytelmä!

Pisteytys:

8/10

The Ox-Bow Incident - Kuolemantuomiopaikka (1943)

Ohjannut William A. Wellman
USA 1943, 75 min.
Lännenelokuva, Draama, Rikos
Pääosissa: Henry Fonda, Harry Morgan, Harry Davenport, Frank Conroy Dana Andrews

Hangin' is any man's business that's around.

Ratsumiehet Gil Carter (Fonda) ja Art Croft (Morgan) saapuvat Bridger's Wellsin kaupunkiin, jossa Gilin tulinen luonne ajaa heidät tappeluun. Tuota pikaa kaupunkiin myös saapuu viesti erään karjankasvattajan murhasta, jonka tekijöiksi epäillään seudulla liikkuneita karjavarkaita. Kaupunkilaiset kokoavat lynkkauspartion ilman viranomaisten lupaa saati tarkempaa tietoa asiasta. Gil ja Art näkevät parhaaksi lyöttäytyä kostopartion mukaan, etteivät joutuisi itse epäillyiksi. Lopulta vihainen väkijoukko löytää sopivat syylliset ja kuolemanrangaistus päätetään toteuttaa pikimmiten. Mutta lienevätkö pidätetyt kulkijat sittenkin syyttömiä?

Kuolemantuomiopaikka käsittelee muukalaisvihaa, järjetöntä kostonhimoa ja epäluuloa. 1940-luvulla kuvaus hirmutekoihin yllytetystä väkijoukosta tuntui varmasti ajankohtaiselta, joskin ihmisyyteen liittyvien pelkojen tutkiskelu on myös teemana melko ajaton. Karmeaa, mutta kertomuksen rankka sanoma ja vahva moraaliviesti tuntuvat edelleen puistattavan osuvilta - natsiassosiaatioita myöten.

Kertakaikkisen synkkä tragedia on katsomisen arvoinen erityisesti vavahduttavan kertomuksen vuoksi. On myös mielenkiintoista, ettei tässä elokuvassa kukaan hahmo varsinaisesti nouse erityisen suureen rooliin: päähenkilöt jäävät taustalle ja kaikki sivuhenkilöt ovat keskenään melko tasavertaisia. Huomio kiinnittyy myös pienen budjetin lavasteisiin, jotka osaltaan luovat elokuvalle omanlaistaan tunnelmaa. Elokuvan fokuksena ei siis ole liioin mikään yksittäinen sankari tai romanttinen todellisuuspako, vaan nimenomaan kertomus ja sen moraali.

Pisteytys:

9/10

I Walked with a Zombie - Yö voodoo-saarella (1943)

Ohjannut Jacques Tourneur
USA 1943, 69 min.
Kauhu
Pääosissa: Frances Dee, Tom Conway, James Ellison

Everything good dies here...

 

Sairaanhoitaja Betsy Connell (Dee) saapuu Karibialle Saint Sebastianin saarelle, sillä hänen on määrä ryhtyä plantaasinomistaja Paul Hollandin (Conway) parantumattomasti sairaan vaimon henkilökohtaiseksi hoitajaksi. Betsy kiintyy työnantajaansa ja päättää yrittää parantaa potilaansa keinolla millä hyvänsä - vaikka sitten sekaantumalla henkensä uhalla alkuasukkaiden voodoo-menoihin. Tietenkin vastaan tulee myös zombi-hahmo, joka tässä elokuvassa on taioilla luotu tyhjä ihmiskuori vailla omaa tahtoa. Vuosikymmenten saatossa käsitys zombeista on muokkaantunut aika tavalla, eli tältä elokuvalta on turha odottaa viruksen runtelemia saalistajapetoja.

Kiehtovan Kissaihmiset-kauhun (1942) jälkeen Jacques Tourneur ryhtyi ohjaamaan uutta elokuvaa, niin ikään yliluonnollisesta ja salaperäisestä aiheesta: voodoo-taioista. Voodoo-aiheesta haistaa nykypäivänä väkisinkin melkoisen tuulahduksen entisajan eksotisointia. Hieman yllättävää kyllä, pohjatarinaksi valikoitui Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani (1847). Romaanin ja elokuvan yhteyksiin lukeutuu selkeimmin päähenkilön suhde tämän rakastamaan mieheen ja myös miehen mielisairaaseen vaimoon. Enpä muista tavoittaneeni kovin voimakkaita siirtomaateemoja Brontën romaanista, mutta ainakin valtasuhteita romaanissa kuvaillaan.

Elokuvan kauhu perustuu Tourneurille tyypillisesti salaperäisen tunnelman luomiseen. Tärkeintä on se mitä ei näytetä eli yön pimeydessä ja varjoissa hiipivät kauhut. Toisinaan pelkkä varjo on erikoistehosteita ja maskeerauksia tehokkaampaa! Yö voodoo-saarella on monella tapaa mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä klassikko, mutta sen katselusta jäi silti vähän kumma ja tyhjä olo. Mystisen saaren unenomainen tunnelma kiehtoo, vaikka jokin teemassa hiertää.

Pisteytys:
6/10

Syyskuun elokuvat 2015

The Shawshank Redemption - 
Rita Hayworth - Avain pakoon

Ohjannut Frank Darabont

USA 1994, 142 min.

Draama, Rikos

Pääosissa: Tim Robbins, Morgan Freeman, Bob Gunton

Stephen Kingin pienoisromaaniin perustuva Avain pakoon herättää ajatuksia vallasta, vapaudesta ja oikeudenmukaisuudesta - mutta myös toivosta, ystävyydestä ja elämästä. Elokuva kertoo murhasta tuomitusta Andy Dufresnesta (Robbins), joka päätyy Shawshankin vankilassa mukaan vankilanjohtaja Nortonin (Gunton) erikoislaatuisiin bisneksiin. Tarina on mukaansatempaava verkkaisuudestaan huolimatta. Innostuin pohtimaan katsojan empaattista ja ymmärtävää suhdetta protagonistiin: tämänkin elokuvan kohdalla on helppoa asettautua päähenkilön puolelle ja uskoa tämän syyttömyyteen, vaikkei todisteena ole muuta kuin Dufresnen oma kertomus. Uskomatonta, että katsoin tämän vasta nyt ensimmäistä kertaa.

 

1001-listan mukainen arvostelu täällä.

Pisteytys: 9/10

Satan's Little Helper - Pirun pikku apuri

Ohjannut Jeff Lieberman

USA 2004, 96 min.

Kauhu, Komedia

Pääosissa: Alexander Brickel, Joshua Annex, Katheryn Winnick

Saatanaa fanittava poika Douglas (Brickel), jolla on ilmeisesti suuria ongelmia todellisuuden hahmottamisen kanssa, tapaa Halloween-iltana ihka oikean Saatanan (Annex) ja ryhtyy keppostelemaan tämän kanssa kohtalokkain seurauksin. Juoni on aivan käsittämätön ja vaikuttaa syntyneen suunnilleen kuvausprosessin aikana. Erittäin huono, mutta siten myös kohtalaisen viihdyttävä kauhutörttöily, jossa on miellyttävä määrä hämmennystä ja repeilyä aiheuttavia elementtejä.

Pisteytys: 5/10

Annabelle

Ohjannut John R. Leonetti

USA 2014, 99 min.

Kauhu

Pääosissa: Annabelle Wallis, Ward Horton, Tony Amendola

Warning: positively do not watch. Annabelle on hätäisesti kyhätty spinoff mainiosta Kirottu-elokuvasta (2013). Elokuva kertoo kirotusta nukesta, joka aiheuttaa päänvaivaa ja vaaratilanteita eräälle nuorelle perheelle sekä parille avuliaalle aatulle. Tarina perustuu löyhästi tositapahtumiin, jos sellaisiin nyt haluaa uskoa. Päähenkilöt ovat surkeita ja näyttelijäntyö tökeröä, tarina tylsän ennalta-arvattava ja itse kauhuelementit ovat pelkkää kulahtanutta säpsäyttelyä. Parissa kohtauksessa on sentään ihan kivaa valaistuskikkailua.

Pisteytys: 2/10

The Return of Jafar - Jafarin paluu

Ohjannut Toby Shelton, Tad Stones & Alan Zaslove

USA 1994, 69 min.

Animaatio, Seikkailu

Pääosissa: Scott Weigner, Jonathan Freeman, Gilbert Gottfried

Jafarin paluu on menestyneen Aladdinin (1992) surkeahko jatko-osa, jossa paha Jafar (Freeman) palaa ilkeänä ja kiukkuisena, ja Iago-papukaija (Gottfried) vaihtaa leiriä. Jatko-osaksi elokuvassa on miltei yllättävän paljon ajatusta, mutta silti sisältö on pelkkää hölmöä meuhkaamista ja animaatiokin näyttää vasemmalla kädellä hutaistulta. Jonkun lapsuusmuistikuvan mukaan Jafarin paluu oli ihan ok jatkis, mutta... ehkä elokuvan huumori vetosi lapsena paremmin. Nyt pikemminkin naurattaa se, että tämmöinenkin typerä animaatio on viitsitty tehdä (ja että katsoin sen alusta loppuun!).

Pisteytys: 3/10

Big Hero 6

Ohjannut Don Hall & Chris Williams

USA 2014, 102 min.

Animaatio, Seikkailu, Toiminta

Pääosissa: Ryan Potter, Scott Adsit

San Fransokyon kaupungissa nuori Hiro (Potter) ystävystyy edesmenneen isoveljensä robotin Baymaxin (Adsit) kanssa, ja perustaa ystävineen supersankarijengin. Big Hero 6 edustaa jälleen sisällöltään tyhjää ja ulkoisesti nättiä Disneyn nykylinjaa, jonka kaava on suunnilleen seuraava: yksioikoinen ja liian ennalta-arvattava tarina, laimeaa hehkutusta kulloisestakin teemasta tai sanomasta (tällä kertaa teknologia), samalla kaavalla hätäisesti väkerretyt stereotypiahahmot plus joku kiintiösöpö olio. Viimeksimainittu on kyllä tällä kertaa onnistunut: hoivaajarobo Baymax on hauska yhdistelmä slapstickia, Totoroa ja Iron Mania! Animaatio on toki hienon näköistä ja myös kivan yksityiskohtaista. Katseleehan tämän kertaalleen, vaikka mitään ei jää käteen.

Pisteytys: 6/10

There is Something About Mary - Sekaisin Marista

Ohjannut Bobby Farrelly & Peter Farrelly

USA 1998, 119 min.

Komedia, Romantiikka

Pääosissa: Ben Stiller, Cameron Diaz, Matt Dillon, Lee Evans, Chris Elliott

Romanttisessa komediassa Ted (Stiller) ja muut stalkkerit rakastuvat kilvan Maryyn (Diaz). Elokuva koostuu lähinnä runkku- ja vammaisvitseistä sekä kohtauksista, joissa Ben Stiller joutuu noloon tilanteeseen. Paremmilla vitseillä juonikuvio toimisi ihan hyvin, mutta tällä munat-jäi-vetoketjun-väliin -huumorilla edes kohtalainen tarina ei riitä pelastamaan katsojia alatyylisen ja teennäisen huulenheiton aiheuttamalta tuskalta.

 

1001-listan mukainen arvostelu täällä.

Pisteytys: 4/10

We Need to Talk About Kevin - Poikani Kevin

Ohjannut Lynne Ramsay

USA 2011, 112 min.

Draama

Pääosissa: Tilda Swinton, Ezra Miller, Jasper Newell, John C. Reilly

Ahdistavassa, mutta runsaasti ajatuksia herättävässä draamassa äiti (Swinton) käsittelee tunteitaan lapsensa (Miller/Newell) syyllistyttyä karmeaan rikokseen. Johtuuko kaikki lapselleen etäiseksi jääneestä äidistä, vai onko syy täysin pojan? Poikani Kevin on sikäli hieno elokuva, että se ei tarjoa yhtä oikeaa vastausta tai asetu väittämään, että Kevin-pojan hirmutekoon olisi jokin tietty syy. Sen sijaan elokuva tarkastelee syyllisyydentuntoa, yhteisön tapaa käsitellä järkytystä sekä myös äitiyttä tai vanhemmuutta. Tilda Swinton on roolissaan loistava. Myös elokuvan hajanaiset takaumat, punaisen värin vertauskuvallinen käyttö, lavastustekniset seikat sekä musiikkivalinnat ohjaavat pohdintoja erinomaisesti.

Pisteytys: 8/10

Toy Story

Ohjannut John Lasseter

USA 1995, 81 min.

Animaatio, Seikkailu, Komedia

Pääosissa: Tom Hanks, Tim Allen, Don Rickles, Jim Varney

Pixarin Toy Story -trilogian avausosassa Andy-lapsukaisen lelujoukkio lisääntyy yhdellä, kun Buzz Lightyear (Hanks) saapuu lahjapaketista haastamaan Woodyn (Hanks), Andyn entisen lempilelun. Lelujen kahinoiden kautta elokuva tarkastelee hienovaraisesti monia teemoja, kuten ystävyyttä, jokaisen ainutlaatuisuutta ja jopa kateutta. Aikanaan hieno animaatio näyttää jo hieman tökeröltä. Se nyt ei haittaa mitään, mutta on hauska huomata, miten animaatiotekniikka on kehittynyt eri osien välillä.

 

1001-listan mukainen arvostelu täällä.

Pisteytys: 8/10

The Jungle Book - Viidakkokirja

Ohjannut Wolfgang Reiterman

USA 1967, 78 min.

Animaatio, Seikkailu, Musikaali

Pääosissa: Bruce Reitherman, Phil Harris, Sebastian Cabot

Löyhäjuoninen Disney-klassikko nro 19. perustuu jotakuinkin Rudyard Kiplingin samannimiseen teokseen (1894). Viidakossa varttuneen Mowgli-pojan seikkailu kohti ihmiskylää täyttyy lähinnä svengaavista lauluista, ja erityisen hauskaa on kuulla jazzmuusikko Louis Priman revittelevän apinakuninkaana! Vuonna 2016 ensi-iltansa saavaa uusintaversiota odotellessa tämäkin on katsomisen arvoinen klassikko, vaikkei sisällöltään olekaan kovin kummoinen. Toisaalta on kivaa, että on olemassa myös tällaisia rennon rauhallisia satutarinoita, joissa ei ole mitään väkinäistä tai ylimääräistä.

Linkki 1001-projektin tuoreempaan arvosteluun tässä.

Pisteytys: 6/10

The Rescuers - Pelastuspartio Bernard ja Bianca

Ohjannut John Lounsbery, Wolfgang Reitherman & Art Stevens

USA 1977, 78 min.

Animaatio, Seikkailu

Pääosissa: Bob Newhart, Eva Gabor, Geraldine Page, Jim Jordan

Margery Sharpin The Rescuers -kirjoihin perustuva Disney-klassikko nro 29. kertoo urhoollisista, kansalliseen pelastuspartioon kuuluvista hiiristä Bernardista (Newhart) ja Biancasta (Gabor), jotka lähtevät pelastamaan kaapattua orpotyttöä. Pelastuspartio Bernard ja Bianca tosin ei ole yhtään niin mainio, kuin sen Australiaan sijoittuva jatko-osa Bernard ja Bianca Australiassa (1990). Jatkis hyödyntää tehokkaasti ekan osan hyvät puolet ja parantelee niitä, mutta ei tämäkään lainkaan huono teos ole! Ei Disneyn parhaimmistoa, mutta silti kiva ja vauhdikas seikkailu. Myös animointi näyttää hyvältä, ja jopa alkutekstitkin on toteutettu upeasti.

Pisteytys: 7/10

Lupaus

Ohjannut Ilkka Vanne

Suomi 2005, 112 min.

Sota, Draama

Pääosissa: Laura Birn, Karoliina Vanne, Turkka Mastomäki, Pertti Sveholm, Miitta Sorvali

Lupaus on visuaalisesti näyttävä elokuva talvi- ja jatkosodasta lottien näkökulmasta kerrottuna. Lotta Svärd -järjestön imago on ohjannut elokuvan esitystavan ärsyttävän idealistiseksi paatokseksi, jossa ei välillä tunnu olevan realismin häivääkään. Taustajärjestön vaatimukset selittävät korostetun patriotismin ja sensuurilinjan, sekä kirjakieltä myöten puhtaaksi siivotun ihannetarinan. Sinällään lottien näkökulma on kiinnostava, joten toivottavasti seuraava aiheeseen pureutuva elokuva nojaisi enemmän realismiin kuin romantiikkaan. Sitä odotellessa voi vaikka lukaista Ville Kivimäen teoksen Murtuneet mielet (2013). Lupauksen ansiot lepäävät kuitenkin erinomaisessa puvustuksessa ja lavastuksessa. On itse tarinassakin hyvät hetkensä, eikä näyttelijöitä käy moittiminen.

Pisteytys: 5/10