 |
| The arch traitor, Lucifer! |
Matka kohti Halloweenia alkaa tänä vuonna sukelluksella muinaiseen helvettiin. Luvassa on jälleen koko kuun mitalle elokuvia tasavuosien takaa, mutta myös muutama viimevuotinen kauhu sekä jotain aivan tuorettakin. Tekstit ilmestyvät perjantaisin ja sunnuntaisin lokakuun 2021 loppuun asti. Mikäli halajaa katsella muita kauhistuttavia mykkäteoksia tasavuosien takaa, parahultaisen synkkää tunnelmaa tarjoaa kuolleiden sieluja kantava Ajomies (1921). Hieman hupaisampi seikkailu taas on Buster Keatonin kummitustalotarina Noiduttu talo (1921).
Ohjannut Francesco Bertolini, Giuseppe de Liguoro & Adolfo Padovan
Italia 1911, 71 min.
Mykkäelokuva, Fantasia, Seikkailu, Kauhu
Pääosissa: Salvatore Papa, Arturo Pirovano
Synkän metsän syövereissä Dante (Papa) eksyy, mutta saa oppaakseen runoilija Virgiliuksen (Pirovano). Ensimmäinen filmatisointi Dante Alighierin Jumalaisesta näytelmästä (1320) vie Danten synkälle matkalle helvetin seitsemään piiriin. Alkuperäisteoksessa kivutaan kiirastuleen ja paratiisiin saakka, mutta tässä elokuvassa avautuvat vain toinen toistaan ankarammat helvetin syöverit.
L'inferno oli aikanaan suuri ponnistus, jonka tekemiseen kulutettiin kolme vuotta, iso summa rahaa ja teknistä taituruutta. Pääomaa saatiin reippaasti takaisinkin, sillä teos menestyi hienosti kotimaassaan ja maailmalla. Laatu näkyy maisemissa ja erikoistehosteissa: helvetin hirviöt ovat parhaimmillaan edelleen puistattavia ja tunnelma on kohdillaan.
Niin maineikkaaseen teokseen kuin L'inferno perustuukin, tarinaa ei voi kehua teoksen vahvimmaksi puoleksi. Elokuva on komea efektinäytös, jolle Alighierin näytelmän kuvaamat helvetin kauhut ainoastaan tarjoavat sopivat puitteet. L'inferno on silti synkkään syysiltaan sopivaa mykkätunnelmaa ja kiintoisa pala historiaa, teos sattuu nimittäin olemaan ensimmäinen kokopitkä italialainen elokuva.
Pisteytys: 6/10
L'inferno oli aikanaan suuri ponnistus, jonka tekemiseen kulutettiin kolme vuotta, iso summa rahaa ja teknistä taituruutta. Pääomaa saatiin reippaasti takaisinkin, sillä teos menestyi hienosti kotimaassaan ja maailmalla. Laatu näkyy maisemissa ja erikoistehosteissa: helvetin hirviöt ovat parhaimmillaan edelleen puistattavia ja tunnelma on kohdillaan.
Niin maineikkaaseen teokseen kuin L'inferno perustuukin, tarinaa ei voi kehua teoksen vahvimmaksi puoleksi. Elokuva on komea efektinäytös, jolle Alighierin näytelmän kuvaamat helvetin kauhut ainoastaan tarjoavat sopivat puitteet. L'inferno on silti synkkään syysiltaan sopivaa mykkätunnelmaa ja kiintoisa pala historiaa, teos sattuu nimittäin olemaan ensimmäinen kokopitkä italialainen elokuva.
Pisteytys: 6/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti