Ohjannut Bruce Robinson
Iso-Britannia 1987, 107 min.
Komedia, Draama
Pääosissa: Paul McGann, Richard E. Grant, Richard Griffiths
We want the finest wines available to humanity. |
Svengaava 1960-luku on tullut päätökseensä ja kahden näyttelijäystävyksen päihteidentäyteinen elämä on myös saavuttanut eräänlaisen rajapyykin. Uusia töitä ei ole tiedossa, rahat hupenevat pubeihin ja pian velkojatkin varmaan ovat kannoilla. Withnail (Grant) sekä "I" (McGann) päättävät paeta Lontoon ummehtuneita huuruja maaseudun raittiiseen ilmaan. Oleiluun sopivan mökin tarjoaa Withnailin Monty-setä (Griffiths), joka iskee silmänsä toisen nuorukaisen suloihin.
Onnen kiertolaiset on koukuttavan erikoinen brittikomedia, jonka musta huumori pikemminkin vääntää suupielet vinoon hymyyn kuin nostattaa räjähtäviä nauruja. Toisella katselukerralla voisi olla jo erilainen vaikutus, kun loistavasti käsikirjoitettuja repliikkejä osaisi jo odottaa. Vitsailu kohdistuu yhtäältä päähenkilöiden elämänvaiheeseen ja ryyppyreissujen päämäärättömyyteen, jotka ovat hiljalleen muuttuneet vapaudesta pikemminkin taakaksi. Kaikessa perinpohjaisessa brittiläisyydessään myös luokkayhteiskunta tulee näkyväksi, mutta erikoisella tavalla. Elokuvan hahmot ovat osa yhteiskuntaansa, mutta tavallaan jokainen on hieman sen ulkokehällä.
Onnen kiertolaiset on koukuttavan erikoinen brittikomedia, jonka musta huumori pikemminkin vääntää suupielet vinoon hymyyn kuin nostattaa räjähtäviä nauruja. Toisella katselukerralla voisi olla jo erilainen vaikutus, kun loistavasti käsikirjoitettuja repliikkejä osaisi jo odottaa. Vitsailu kohdistuu yhtäältä päähenkilöiden elämänvaiheeseen ja ryyppyreissujen päämäärättömyyteen, jotka ovat hiljalleen muuttuneet vapaudesta pikemminkin taakaksi. Kaikessa perinpohjaisessa brittiläisyydessään myös luokkayhteiskunta tulee näkyväksi, mutta erikoisella tavalla. Elokuvan hahmot ovat osa yhteiskuntaansa, mutta tavallaan jokainen on hieman sen ulkokehällä.
Tietystä surumielisyydestään ja harmaudestaan huolimatta Onnen kiertolaiset tekee mieli katsoa uudelleen miltei välittömästi. Miljöö on kolkko ja ankea, mutta silti ihmeen lämminhenkinen ja vastustamaton. Kenties absurdissa kurjuudessa on jotain, mihin surkeimpina päivinä on helppo samaistua. Moni tosifani onkin palannut kulttielokuvan äärelle kerta toisensa jälkeen, ja onpa sen katseluun kehitetty verrattoman vaarallinen juomapelikin. Elokuvassa nimittäin viinaa kiskotaan siinä määrin, että vastaavan satsin nauttiminen vajaassa parissa tunnissa (tai edes yhdessä illassa) olisi aika rankka saavutus.
Pisteytys: 8/10
Pisteytys: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti