Pierrot le Fou ─ Hullu Pierrot (1965)

Ohjannut Jean-Luc Godard

Ranska & Italia 1965, 110 min.

Rikos, Draama, Romantiikka

Pääosissa: Jean-Paul Belmondo, Anna Karina

Life may be sad, but it's always beautiful.

Jean-Luc Godardin road moviessa rötöstellään ja rakastetaan. Villisti kurvailevan elokuvan vauhdissa on vaikea pysyä, mutta tarina käsittelee pääpiirteissään arkiseen elämänmenoonsa kyllästyneen miehen irtiottoa. Päähenkilö Ferdinand tai Pierrot (Belmonto) jättää tylsän avioelämänsä ja lähtee perheen lastenhoitajan Mariannen (Karina) kanssa riehakkaalle pakomatkalle. Elämä muuttuu elokuvaksi, toiminnaksi ja tunteeksi, mutta tuoko sekään tyydytystä?

Hullu Pierrot (engl. Crazy Pete) on uuden aallon sähäkkää tunnetta, villiä kokeellisuutta ja räiskyviä värejä. Näennäisesti simppeli juoni, jossa keskeisessä osassa on Godardin tapaan "tyttö ja ase", on mainio alusta kokeilla mitä erilaisempia elokuvakerronnan keinoja. Neljäs seinä kaatuu, genret vaihtuvat ja katsojan huomio kiinnitetään tyhjänpäiväiseen lörpöttelyyn. Monet keinot ja hahmot ovat tuttuja jo Godardin aiemmista elokuvista, mutta silti aivan omanlaisiaan.

 

Auteur-ohjaajan arvostetussa teoksessa piisaisi analysoitavaa ja ihmeteltävää monen katselukerran ratoksi. Runsaan ja rönsyävän elokuvan leikkisyys on inspiroinut myöhempiä elokuvantekijöitä. Muutamaa vuotta myöhemmin ensi-iltansa sai yhdysvaltalaiseen uuteen aaltoon lukeutuva Bonnie ja Clyde (1967), joka ammentaa ideoita Hullun Pierrotin räjähtävästä tunnelmasta. Jos jatketaan matkaa hieman eteenpäin, kaikuja kantaa myös Terrence Malickin Julma maa (1973).

Pisteytys: 8/10