Amarcord (1973)

Ohjannut Federico Fellini
Italia & Ranska 1973,  123 min.
Komedia, Draama
Pääosissa: Bruno Zanin, Armando Brancia, Pupella Maggio

A cigarette? It's on me.

Federico Fellinin omaelämäkerrallisista aineksista ammentava Amarcord sijoittuu 1930-luvun Italiaan. Päähenkilö on Titta (Zanin), joka varttuu nuorukaiseksi sympaattisessa italialaiskylässä. Titta raastaa isänsä (Brancia) ja opettajiensa hermoja jatkuvilla poikamaisilla kujeillaan, vaikka miehistymisen aika on jo koittanut. Seksuaalisuuden heräämistä ällistellään poikaporukalla, mutta arat ensikokeilut tuntuvat olevan nuorelle miehelle vielä hieman liikaa.

Temaattisesti Amarcord käsittelee mieheksi varttumista, elämän kevättä ja nostalgiaa. Vaikka elokuva on pääasiallisesti komedia, antaa 1930-luvun alun heräävä fasismi tarinalle synkän sävynsä, samaten aimo annoksen realismia satuun siivilöi päähenkilön perhepiirin kohdannut suru. Amarcord on kauniin unenomainen, mutta myös rujon elämänmakuinen elokuva. Unien ja arjen tapaan mitään kovin selkeää juonta elokuvasta ei löydä. Sen sijaan kertomusta kantavat viehättävästi liioitellut hahmot, joiden piirteistä jokainen varmasti voi löytää jotain tuttua.

Amarcord on kepeän humoristinen muistelo, johon sekoittuu Fellinin aiemmasta tuotannosta tuttua fantasiaa. Osa nuoruusajan tapahtumista on piirtynyt muistiin tarkasti, mutta jokaisen muiston reunat hämärtyvät kuin unessa. Lopulta ohjaaja itsekään ei tiennyt, mikä perustui tositapahtumiin! Ylipäätään koko 1970-luku oli Fellinille nostalgian vuosikymmen, jonka ikimuistoisimmaksi teokseksi nousee juurikin Amarcord. Parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla palkittu teos keräsi kiitosta arvosteluissa ja oli myös iso kaupallinen menestys. Lopulta Amarcord taisi myös jäädä Fellinin viimeiseksi suureksi elokuvaksi, ja niinpä myös 1001-listalla se on Fellinin viimeinen elokuva.

Pisteytys:

8/10