sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Les enfants du paradis - Paratiisin lapset (1945)

Ohjannut Marcel Carné
Ranska 1945, 190 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Arletty, Jean-Louise Barrault, Pierre Brasseur, Marcel Herrand, Louis Salou

You were right, Garance. Love is simple.
1800-luvun alun Pariisissa kadut täyttyvät ihmisvilinästä ja väki tungeksii myös Funambules-teatterin katsomoon. Suositun teatterin lavalla nähdään kohtauksia rakkaudesta, ja riipivä romantiikka saa jatkoa myös kulisseissa. Ujo miimikko Babtiste (Barrault), hieman röyhkeämpi näyttelijä Frédérick (Brasseur), varas Lacenaire (Herrand) ja rikas dandy Edouar (Salou) piirittävät näyttelijää Garancea (Arletty). Vapaudesta nauttiva Garance vastaa jokaisen rakkauteen hetkellisesti, mutta ei antaudu kenellekään kokonaan.

Paratiisin lapset kuvattiin Vichyn ajan Ranskassa varsin hankalissa olosuhteissa. Tarvikkeista oli pulaa, yksi näyttelijä joutui pakenemaan maasta ja filmikeloja piiloteltiin. Elokuvatyöläisissä oli lukuisia vastarintaliikkeen toimijoita, juutalaisia ja muita natsien vainoamia, jotka joutuivat työskentelemään salaa tai todellisen identiteettinsä kätkien. Suurella vaivalla valmiiksi saatettu elokuva oli määrä esittää heti Pariisin vapauduttua, ja näin myös kävi. Päätähti Arletty tosin ei päässyt nauttimaan ensi-illan huumasta, koska hänet oli vangittu rakkauden vuoksi - rakastaja kun sattui olemaan saksalainen. Lukuisten vastsoinkäymisten jälkeen Paratiisin lapset kuitenkin pääsi valkokankaille ja nousi välittömästi suureen suosioon, ja se on myös vuosien varrella useita kertoja nimetty parhaaksi ranskalaiseksi elokuvaksi. Rapakon toisellakin puolen Paratiisin lapset noteerattiin välittömästi: elokuva nimettiin Oscar-ehdokkaaksi ja tituleerattiin Ranskan Tuulen viemää (1939) -vastineeksi.

Marcel Carnén päätyö Paratiisin lapset on ainutlaatuinen taideteos, joka käsittelee eräitä elämän peruspilareita, rakkautta ja vapautta. Melodramaattiseen tarinaan ja kuvattuun aikakauteen solahtaa mukaan heti ensimmäisistä kuvista alkaen, eikä tuosta upeasta illuusiosta tahtoisi pois. Elokuvassa on myös mieletön määrä erilaisia tasoja, joiden tarkasteluun ei yksi katselukerta riitäkään. Edellämainitun rakkaus & vapaus -teemansa lisäksi Paratiisin lapset on kommentaari ilmestymisaikansa vaikeisiin oloihin. Saavuttamaton, mutta hyväksikäytetty Garance symboloi toisen maailmansodan aikaista vallattua Ranskaa, ja yksittäiset kohtaukset tai sivuhenkilöt tuovat mieleen vastarintaliikkeen toiminnan. Ja mitä taas tulee elokuvan kuvaamaan aikakauteen 1800-lukuun, on päähenkilöillä oikeat historialliset vastineensa. Mainittakoon elokuvan ansioista ja kiinnostavista piirteistä vielä taiturimaiset mimiikkanäytökset sekä seksuaalinormien rajapinnoilla häilyvä intohimoisen rakkauden kuvaus. Täydellinen klassikko.

Pisteytys:
10/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti