Fires Were Started (1943)

Ohjannut Humphrey Jennings
Iso-Britannia 1943, 63 min.
Draama, Sota
Pääosissa: Philip Dickson, George Gravett, Fred Griffiths

The Blitz.

Realistisen oloinen sotadraama Fires Were Started seuraa vapaapalokuntalaisten arkea Lontoon pommitusten aikana. Elokuvassa nähdään palomiehiä kohottamassa yhteishenkeään vapaa-ajalla ja toki myös puurtamassa raskaiden ja vaarallisten työtehtävien parissa. Elokuva on toteutettu dokumentaarisella otteella, joskin ymmärrettävästi sammutustehtävät ovat rekonstruktioita. Lähes kaikki näyttelijätkin ovat ihka oikeita palomiehiä, eivätkä suinkaan elokuva-alan ammattilaisia. Tyyli tuo mieleen italialaisen neorealismin, vaikkei tätä dokumentaarista draamaa voikaan lukea tuohon genreen kuuluvaksi.

Humphrey Jennings oli ja on arvostettu ohjaaja, joka tosin on jäänyt verrattain tuntemattomaksi suuruudeksi. Jenningsin tunnetuimpia teoksia lienevät propagandistiset, sota-aikana tehdyt lyhytelokuvat ja toki myös tämä Fires Were Started, joka jäi ohjaajan ainoaksi kokopitkäksi draamaelokuvaksi. Jennings menehtyi tapaturmaisesti Kreikassa etsiessään uusia filmauspaikkoja, vain 43-vuotiaana.

Kaikkinensa Fires Were Started on kovin mielenkiintoinen elokuvahelmi. Se on yhtä aikaa korutonta aikalaiskuvausta, dramatisoitua dokumentointia ja toki myös sotapropagandaa. Kuvakulmat ovat kauniita ja hyvin sommiteltuja. Elokuvan juoni ei ole kummoinen, mutta se ei ole kokonaisuuden kannalta kovin keskeinen elementti. Juonen vähäpätöisyys antaa tilaa dokumentaariselle kuvaukselle ja aitouden tunnulle: hetkittäin elokuvaa katsoessa jopa unohtaa, että kyseessä on näytelmä!

Pisteytys:

8/10

The Ox-Bow Incident - Kuolemantuomiopaikka (1943)

Ohjannut William A. Wellman
USA 1943, 75 min.
Lännenelokuva, Draama, Rikos
Pääosissa: Henry Fonda, Harry Morgan, Harry Davenport, Frank Conroy Dana Andrews

Hangin' is any man's business that's around.

Ratsumiehet Gil Carter (Fonda) ja Art Croft (Morgan) saapuvat Bridger's Wellsin kaupunkiin, jossa Gilin tulinen luonne ajaa heidät tappeluun. Tuota pikaa kaupunkiin myös saapuu viesti erään karjankasvattajan murhasta, jonka tekijöiksi epäillään seudulla liikkuneita karjavarkaita. Kaupunkilaiset kokoavat lynkkauspartion ilman viranomaisten lupaa saati tarkempaa tietoa asiasta. Gil ja Art näkevät parhaaksi lyöttäytyä kostopartion mukaan, etteivät joutuisi itse epäillyiksi. Lopulta vihainen väkijoukko löytää sopivat syylliset ja kuolemanrangaistus päätetään toteuttaa pikimmiten. Mutta lienevätkö pidätetyt kulkijat sittenkin syyttömiä?

Kuolemantuomiopaikka käsittelee muukalaisvihaa, järjetöntä kostonhimoa ja epäluuloa. 1940-luvulla kuvaus hirmutekoihin yllytetystä väkijoukosta tuntui varmasti ajankohtaiselta, joskin ihmisyyteen liittyvien pelkojen tutkiskelu on myös teemana melko ajaton. Karmeaa, mutta kertomuksen rankka sanoma ja vahva moraaliviesti tuntuvat edelleen puistattavan osuvilta - natsiassosiaatioita myöten.

Kertakaikkisen synkkä tragedia on katsomisen arvoinen erityisesti vavahduttavan kertomuksen vuoksi. On myös mielenkiintoista, ettei tässä elokuvassa kukaan hahmo varsinaisesti nouse erityisen suureen rooliin: päähenkilöt jäävät taustalle ja kaikki sivuhenkilöt ovat keskenään melko tasavertaisia. Huomio kiinnittyy myös pienen budjetin lavasteisiin, jotka osaltaan luovat elokuvalle omanlaistaan tunnelmaa. Elokuvan fokuksena ei siis ole liioin mikään yksittäinen sankari tai romanttinen todellisuuspako, vaan nimenomaan kertomus ja sen moraali.

Pisteytys:

9/10

I Walked with a Zombie - Yö voodoo-saarella (1943)

Ohjannut Jacques Tourneur
USA 1943, 69 min.
Kauhu
Pääosissa: Frances Dee, Tom Conway, James Ellison

Everything good dies here...

 

Sairaanhoitaja Betsy Connell (Dee) saapuu Karibialle Saint Sebastianin saarelle, sillä hänen on määrä ryhtyä plantaasinomistaja Paul Hollandin (Conway) parantumattomasti sairaan vaimon henkilökohtaiseksi hoitajaksi. Betsy kiintyy työnantajaansa ja päättää yrittää parantaa potilaansa keinolla millä hyvänsä - vaikka sitten sekaantumalla henkensä uhalla alkuasukkaiden voodoo-menoihin. Tietenkin vastaan tulee myös zombi-hahmo, joka tässä elokuvassa on taioilla luotu tyhjä ihmiskuori vailla omaa tahtoa. Vuosikymmenten saatossa käsitys zombeista on muokkaantunut aika tavalla, eli tältä elokuvalta on turha odottaa viruksen runtelemia saalistajapetoja.

Kiehtovan Kissaihmiset-kauhun (1942) jälkeen Jacques Tourneur ryhtyi ohjaamaan uutta elokuvaa, niin ikään yliluonnollisesta ja salaperäisestä aiheesta: voodoo-taioista. Voodoo-aiheesta haistaa nykypäivänä väkisinkin melkoisen tuulahduksen entisajan eksotisointia. Hieman yllättävää kyllä, pohjatarinaksi valikoitui Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani (1847). Romaanin ja elokuvan yhteyksiin lukeutuu selkeimmin päähenkilön suhde tämän rakastamaan mieheen ja myös miehen mielisairaaseen vaimoon. Enpä muista tavoittaneeni kovin voimakkaita siirtomaateemoja Brontën romaanista, mutta ainakin valtasuhteita romaanissa kuvaillaan.

Elokuvan kauhu perustuu Tourneurille tyypillisesti salaperäisen tunnelman luomiseen. Tärkeintä on se mitä ei näytetä eli yön pimeydessä ja varjoissa hiipivät kauhut. Toisinaan pelkkä varjo on erikoistehosteita ja maskeerauksia tehokkaampaa! Yö voodoo-saarella on monella tapaa mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä klassikko, mutta sen katselusta jäi silti vähän kumma ja tyhjä olo. Mystisen saaren unenomainen tunnelma kiehtoo, vaikka jokin teemassa hiertää.

Pisteytys:
6/10

Syyskuun elokuvat 2015

The Shawshank Redemption - 
Rita Hayworth - Avain pakoon

Ohjannut Frank Darabont

USA 1994, 142 min.

Draama, Rikos

Pääosissa: Tim Robbins, Morgan Freeman, Bob Gunton

Stephen Kingin pienoisromaaniin perustuva Avain pakoon herättää ajatuksia vallasta, vapaudesta ja oikeudenmukaisuudesta - mutta myös toivosta, ystävyydestä ja elämästä. Elokuva kertoo murhasta tuomitusta Andy Dufresnesta (Robbins), joka päätyy Shawshankin vankilassa mukaan vankilanjohtaja Nortonin (Gunton) erikoislaatuisiin bisneksiin. Tarina on mukaansatempaava verkkaisuudestaan huolimatta. Innostuin pohtimaan katsojan empaattista ja ymmärtävää suhdetta protagonistiin: tämänkin elokuvan kohdalla on helppoa asettautua päähenkilön puolelle ja uskoa tämän syyttömyyteen, vaikkei todisteena ole muuta kuin Dufresnen oma kertomus. Uskomatonta, että katsoin tämän vasta nyt ensimmäistä kertaa.

 

1001-listan mukainen arvostelu täällä.

Pisteytys: 9/10

Satan's Little Helper - Pirun pikku apuri

Ohjannut Jeff Lieberman

USA 2004, 96 min.

Kauhu, Komedia

Pääosissa: Alexander Brickel, Joshua Annex, Katheryn Winnick

Saatanaa fanittava poika Douglas (Brickel), jolla on ilmeisesti suuria ongelmia todellisuuden hahmottamisen kanssa, tapaa Halloween-iltana ihka oikean Saatanan (Annex) ja ryhtyy keppostelemaan tämän kanssa kohtalokkain seurauksin. Juoni on aivan käsittämätön ja vaikuttaa syntyneen suunnilleen kuvausprosessin aikana. Erittäin huono, mutta siten myös kohtalaisen viihdyttävä kauhutörttöily, jossa on miellyttävä määrä hämmennystä ja repeilyä aiheuttavia elementtejä.

Pisteytys: 5/10

Annabelle

Ohjannut John R. Leonetti

USA 2014, 99 min.

Kauhu

Pääosissa: Annabelle Wallis, Ward Horton, Tony Amendola

Warning: positively do not watch. Annabelle on hätäisesti kyhätty spinoff mainiosta Kirottu-elokuvasta (2013). Elokuva kertoo kirotusta nukesta, joka aiheuttaa päänvaivaa ja vaaratilanteita eräälle nuorelle perheelle sekä parille avuliaalle aatulle. Tarina perustuu löyhästi tositapahtumiin, jos sellaisiin nyt haluaa uskoa. Päähenkilöt ovat surkeita ja näyttelijäntyö tökeröä, tarina tylsän ennalta-arvattava ja itse kauhuelementit ovat pelkkää kulahtanutta säpsäyttelyä. Parissa kohtauksessa on sentään ihan kivaa valaistuskikkailua.

Pisteytys: 2/10

The Return of Jafar - Jafarin paluu

Ohjannut Toby Shelton, Tad Stones & Alan Zaslove

USA 1994, 69 min.

Animaatio, Seikkailu

Pääosissa: Scott Weigner, Jonathan Freeman, Gilbert Gottfried

Jafarin paluu on menestyneen Aladdinin (1992) surkeahko jatko-osa, jossa paha Jafar (Freeman) palaa ilkeänä ja kiukkuisena, ja Iago-papukaija (Gottfried) vaihtaa leiriä. Jatko-osaksi elokuvassa on miltei yllättävän paljon ajatusta, mutta silti sisältö on pelkkää hölmöä meuhkaamista ja animaatiokin näyttää vasemmalla kädellä hutaistulta. Jonkun lapsuusmuistikuvan mukaan Jafarin paluu oli ihan ok jatkis, mutta... ehkä elokuvan huumori vetosi lapsena paremmin. Nyt pikemminkin naurattaa se, että tämmöinenkin typerä animaatio on viitsitty tehdä (ja että katsoin sen alusta loppuun!).

Pisteytys: 3/10

Big Hero 6

Ohjannut Don Hall & Chris Williams

USA 2014, 102 min.

Animaatio, Seikkailu, Toiminta

Pääosissa: Ryan Potter, Scott Adsit

San Fransokyon kaupungissa nuori Hiro (Potter) ystävystyy edesmenneen isoveljensä robotin Baymaxin (Adsit) kanssa, ja perustaa ystävineen supersankarijengin. Big Hero 6 edustaa jälleen sisällöltään tyhjää ja ulkoisesti nättiä Disneyn nykylinjaa, jonka kaava on suunnilleen seuraava: yksioikoinen ja liian ennalta-arvattava tarina, laimeaa hehkutusta kulloisestakin teemasta tai sanomasta (tällä kertaa teknologia), samalla kaavalla hätäisesti väkerretyt stereotypiahahmot plus joku kiintiösöpö olio. Viimeksimainittu on kyllä tällä kertaa onnistunut: hoivaajarobo Baymax on hauska yhdistelmä slapstickia, Totoroa ja Iron Mania! Animaatio on toki hienon näköistä ja myös kivan yksityiskohtaista. Katseleehan tämän kertaalleen, vaikka mitään ei jää käteen.

Pisteytys: 6/10

There is Something About Mary - Sekaisin Marista

Ohjannut Bobby Farrelly & Peter Farrelly

USA 1998, 119 min.

Komedia, Romantiikka

Pääosissa: Ben Stiller, Cameron Diaz, Matt Dillon, Lee Evans, Chris Elliott

Romanttisessa komediassa Ted (Stiller) ja muut stalkkerit rakastuvat kilvan Maryyn (Diaz). Elokuva koostuu lähinnä runkku- ja vammaisvitseistä sekä kohtauksista, joissa Ben Stiller joutuu noloon tilanteeseen. Paremmilla vitseillä juonikuvio toimisi ihan hyvin, mutta tällä munat-jäi-vetoketjun-väliin -huumorilla edes kohtalainen tarina ei riitä pelastamaan katsojia alatyylisen ja teennäisen huulenheiton aiheuttamalta tuskalta.

 

1001-listan mukainen arvostelu täällä.

Pisteytys: 4/10

We Need to Talk About Kevin - Poikani Kevin

Ohjannut Lynne Ramsay

USA 2011, 112 min.

Draama

Pääosissa: Tilda Swinton, Ezra Miller, Jasper Newell, John C. Reilly

Ahdistavassa, mutta runsaasti ajatuksia herättävässä draamassa äiti (Swinton) käsittelee tunteitaan lapsensa (Miller/Newell) syyllistyttyä karmeaan rikokseen. Johtuuko kaikki lapselleen etäiseksi jääneestä äidistä, vai onko syy täysin pojan? Poikani Kevin on sikäli hieno elokuva, että se ei tarjoa yhtä oikeaa vastausta tai asetu väittämään, että Kevin-pojan hirmutekoon olisi jokin tietty syy. Sen sijaan elokuva tarkastelee syyllisyydentuntoa, yhteisön tapaa käsitellä järkytystä sekä myös äitiyttä tai vanhemmuutta. Tilda Swinton on roolissaan loistava. Myös elokuvan hajanaiset takaumat, punaisen värin vertauskuvallinen käyttö, lavastustekniset seikat sekä musiikkivalinnat ohjaavat pohdintoja erinomaisesti.

Pisteytys: 8/10

Toy Story

Ohjannut John Lasseter

USA 1995, 81 min.

Animaatio, Seikkailu, Komedia

Pääosissa: Tom Hanks, Tim Allen, Don Rickles, Jim Varney

Pixarin Toy Story -trilogian avausosassa Andy-lapsukaisen lelujoukkio lisääntyy yhdellä, kun Buzz Lightyear (Hanks) saapuu lahjapaketista haastamaan Woodyn (Hanks), Andyn entisen lempilelun. Lelujen kahinoiden kautta elokuva tarkastelee hienovaraisesti monia teemoja, kuten ystävyyttä, jokaisen ainutlaatuisuutta ja jopa kateutta. Aikanaan hieno animaatio näyttää jo hieman tökeröltä. Se nyt ei haittaa mitään, mutta on hauska huomata, miten animaatiotekniikka on kehittynyt eri osien välillä.

 

1001-listan mukainen arvostelu täällä.

Pisteytys: 8/10

The Jungle Book - Viidakkokirja

Ohjannut Wolfgang Reiterman

USA 1967, 78 min.

Animaatio, Seikkailu, Musikaali

Pääosissa: Bruce Reitherman, Phil Harris, Sebastian Cabot

Löyhäjuoninen Disney-klassikko nro 19. perustuu jotakuinkin Rudyard Kiplingin samannimiseen teokseen (1894). Viidakossa varttuneen Mowgli-pojan seikkailu kohti ihmiskylää täyttyy lähinnä svengaavista lauluista, ja erityisen hauskaa on kuulla jazzmuusikko Louis Priman revittelevän apinakuninkaana! Vuonna 2016 ensi-iltansa saavaa uusintaversiota odotellessa tämäkin on katsomisen arvoinen klassikko, vaikkei sisällöltään olekaan kovin kummoinen. Toisaalta on kivaa, että on olemassa myös tällaisia rennon rauhallisia satutarinoita, joissa ei ole mitään väkinäistä tai ylimääräistä.

Linkki 1001-projektin tuoreempaan arvosteluun tässä.

Pisteytys: 6/10

The Rescuers - Pelastuspartio Bernard ja Bianca

Ohjannut John Lounsbery, Wolfgang Reitherman & Art Stevens

USA 1977, 78 min.

Animaatio, Seikkailu

Pääosissa: Bob Newhart, Eva Gabor, Geraldine Page, Jim Jordan

Margery Sharpin The Rescuers -kirjoihin perustuva Disney-klassikko nro 29. kertoo urhoollisista, kansalliseen pelastuspartioon kuuluvista hiiristä Bernardista (Newhart) ja Biancasta (Gabor), jotka lähtevät pelastamaan kaapattua orpotyttöä. Pelastuspartio Bernard ja Bianca tosin ei ole yhtään niin mainio, kuin sen Australiaan sijoittuva jatko-osa Bernard ja Bianca Australiassa (1990). Jatkis hyödyntää tehokkaasti ekan osan hyvät puolet ja parantelee niitä, mutta ei tämäkään lainkaan huono teos ole! Ei Disneyn parhaimmistoa, mutta silti kiva ja vauhdikas seikkailu. Myös animointi näyttää hyvältä, ja jopa alkutekstitkin on toteutettu upeasti.

Pisteytys: 7/10

Lupaus

Ohjannut Ilkka Vanne

Suomi 2005, 112 min.

Sota, Draama

Pääosissa: Laura Birn, Karoliina Vanne, Turkka Mastomäki, Pertti Sveholm, Miitta Sorvali

Lupaus on visuaalisesti näyttävä elokuva talvi- ja jatkosodasta lottien näkökulmasta kerrottuna. Lotta Svärd -järjestön imago on ohjannut elokuvan esitystavan ärsyttävän idealistiseksi paatokseksi, jossa ei välillä tunnu olevan realismin häivääkään. Taustajärjestön vaatimukset selittävät korostetun patriotismin ja sensuurilinjan, sekä kirjakieltä myöten puhtaaksi siivotun ihannetarinan. Sinällään lottien näkökulma on kiinnostava, joten toivottavasti seuraava aiheeseen pureutuva elokuva nojaisi enemmän realismiin kuin romantiikkaan. Sitä odotellessa voi vaikka lukaista Ville Kivimäen teoksen Murtuneet mielet (2013). Lupauksen ansiot lepäävät kuitenkin erinomaisessa puvustuksessa ja lavastuksessa. On itse tarinassakin hyvät hetkensä, eikä näyttelijöitä käy moittiminen.

Pisteytys: 5/10

Shadow of a Doubt - Epäilyksen varjo (1943)

Ohjannut Alfred Hitchcock
USA 1943, 108 min.
Trilleri, Jännitys
Pääosissa: Teresa Wright, Joseph Cotten, Macdonald Carey, Henry Travers, Patricia Collinge

An average family...

Alfred Hitchcockin mestarillinen trilleri kertoo rikoksen paljastumisesta, petoksesta sekä nimensä mukaisesti epäilyksen langettamista syvistä varjoista. Newtonien perhe nauttii Kalifornian lämmöstä idyllisessä kodissaan, mutta teini-ikäinen tytär Charlotta, lempinimeltään Charlie (Wright) kaipaa elämäänsä jotain uutta. Charlien suureksi iloksi hänen suuresti ihailemansa Charlie-eno (Cotten) saapuu perheen luokse vierailulle, mutta vähitellen ilmenee, ettei kaikki ole kohdallaan. Kaima-enon kumma käytös saa nuoremman Charlien epäilemään, että hänen idolinsa onkin etsintäkuulutettu murhaaja.

Epäilyksen varjo lukeutuu Hitchcockin kehutuimpien elokuvien joukkoon, ja se oli tiettävästi myös ohjaajan itsensä suosikkiteos. Tarina on tuttuun tapaan lähtökohdiltaan nerokkaan yksinkertainen, mutta samalla tavattoman monipuolinen ja kihelmöivän jännittävä. Sydämensykkeen nostatuksen lisäksi elokuvassa on Hitchcockille ominaista huumoria sekä myös todella kiinnostavia hahmoja erilaisine motiiveineen ja ratkaisuineen. Trilleriasetelma on luotu mestarillisesti: katsoja saa jännittää vaarasta autuaan tietämättömien päähenkilöiden puolesta ja seurata silmä kovana Charlotan kiihtyvää kamppailua kiintymyksen ja pelon välillä. Onhan aina kamalaa, kuinka uhka voikaan luikerrella vaivihkaa turvalliseen yhteisöön, kotoisan ydinperheen ytimeen... Tai nousta yhteisöstä itsestään, hiipiä varoittamatta pahaa-aavistamattomien, aivan tavallisten ihmisten kiusaksi.

Pisteytys:

8/10

Elokuun elokuvat 2015

Birdman: Or (The Unexpected Virtue of Ignorance)
Ohjannut Alejandro Gonzáles Iñárritu
USA 2014, 119 min.
Komedia, Draama
Pääosissa: Michael Keaton, Emma Stone, Edward Norton

Suuresti hehkutettu ja runsaasti palkittu Birdman kertoo entisestä menestysnäyttelijästä (Keaton), joka yrittää luoda uutta vakavastiotettavaa uraa teatterilavalla. Menneisyyden toilailuista ja Birdman-maskista luopuminen ovat kuitenkin työn takana. Kuvaus ja leikkaus ovat ehdottomasti elokuvan parasta antia: koko kaksituntinen tuntuu nimittäin vain yhdeltä nopeatempoisesti etenevältä otokselta, joka kiemurtelee vauhdikkaasti teatterin kulisseissa. Oivaa mustaa komediaa.

1001-listan mukainen arvio täällä.

Pisteytys: 8/10

Terminator 2: Judgment Day - Tuomion päivä
Ohjannut James Cameron
USA 1991, 137 min.
Toiminta, Scifi
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Linda Hamilton, Edward Furlong, Robert Patrick

Tajunnanräjäyttävä Terminator 2 on yksi parhaita jatko-osia ja toimintaleffoja kautta aikain. Juoni on hykerryttävä: Arskan edellisosassa (1984) näyttelemä paha tuhoajarobotti on taas saapunut ihmiskunnan keskuuteen, joskin hieman toisenlaisissa tehtävissä. Matkan varrella nähdään erinomaisen viihdyttäviä takaa-ajoja, räjähdyksiä, tiukkoja tilanteita ja tulenkatkuista tykitystä.

Pisteytys: 9/10

Ernest & Celestine
Ohjannut Benjamin Renner, Stéphane Aubier & Vincent Patar
Ranska & Belgia 2012, 80 min.
Animaatio, Komedia, Draama
Pääosissa: Lambert Wilson, Pauline Brunner

Kauniisti animoitu Ernest & Celestine on viehättävä tarina yllättävästä ystävyydestä ja ennakkoluulojen murtamisesta. Elokuvan maailmassa hiiret ja karhut eivät voi sietää toisiaan, mutta kahden erikoislaatuisen lajinsa edustajan, siis Ernest-karhun (Wilson) ja Celestine-hiiren (Brunner), kohtaaminen johtaa kauniin ystävyyden syntymiseen. Elokuva oli parhaan animaation Oscar-ehdokkaana vuonna 2014, mutta yllätyksettömästi pysti meni Disney-tusinatavaralle.

Pisteytys: 8/10

Cinderella - Tuhkimo
Ohjannut Clyde Geronimi, Hamilton Luske & Wilfred Jackson
USA 1950, 74 min.
Animaatio, Fantasia
Pääosissa: Ilene Woods, Luis Van Rooten, Eleanor Audley

Prinsessaklassikko Tuhkimo kertoo karmeiden puolisukulaistensa sortaman, kauniin ja hyveellisen Tuhkimon (Woods) tarinan lasikenkineen ja bibbidibobbidibuineen päivineen. Tuhkimo edusti Disneylle merkittävää paluuta sota-ajan jälkeen, ja se myös asettuu selkeästi samaan jatkumoon esimerkiksi Lumikin (1937) kanssa. Visuaalisesti elokuva on kaunis, joskin sen sisältö taas jää hieman köykäiseksi. Esimerkiksi sivuosissa vipeltävät eläinhahmot liikkuvat kyllä mainiosti, mutta niiden osakseen saama suuri ruutuaika tuntuu välillä turhalta täytteeltä. Muutoinkin kokonaisuutta on venytetty liiaksi. Silti parempaa kuin nyky-Disney.

Pisteytys: 7/10

Boxtrolls - Boksitrollit
Ohjannut Graham Annable & Anthony Stacchi
USA 2014, 96 min.
Animaatio, Seikkailu, Komedia
Pääosissa: Isaac Hempstead Wright, Elle Fanning, Ben Kingsley, Jared Harris

Coralinen (2009) ja ParaNormanin (2012) tekijöiden uusin, jälleen stop motion -tekniikalla hauskannäköiseksi piiperretty seikkailu kertoo Cheesebridgen kaupungin omalaatuisten asukkaiden kohtaamisista. Kaupungin alla lymyävät pahoina pidetyt, oikeasti toki kiltit boksitrollit ja maan päällä taas elelee kaikenlaisia kummia persoonia aina vallanahneista peikkometsästäjistä juustonhimoisiin hienostelijoihin. Boksitrollit käsittelee hauskasti, joskin välillä turhan alleviivaavasti, hyvis-pahis -asetelmaa ja toteaa, että pahiskin voi ihan itse valita puolensa. Lopputulemana seikkailu on kivannäköinen, mutta sisällöllisesti vähän tylsä ja hienoinen pettymys. Ei oikein yllä aiemmalle Laika-studion tasolle.

Pisteytys: 6/10

Naked Gun 33 1/3 - Mies ja alaston ase 33 1/3
Ohjannut Peter Segal
USA 1994, 83 min.
Komedia, Rikos
Pääosissa: Leslie Nielsen, Priscilla Presley, George Kennedy

Mies ja alaston ase -leffojen väsähtänyt päätösosa oli joskus - uskomatonta kyllä - lempiosani. Kulahtaneessa poliisisekoilussa kyseenalainen sankarikyttä Frank Drebin (Nielsen) on jäänyt eläkkeelle, mutta joutuu pomminetsintätehtäviin ja lopulta päätyy aiheuttamaan pahennusta Oscar-gaalassa. Osa vitseistä naurattaa jostain syystä edelleenkin, mutta suurilta osin tämän seksistisen kohelluksen seuraaminen on piinallista. Katsokaa nyt tuota kuvaakin. Tuntuu pahalta pettyä lapsuuden sankareihin tällä tavalla, nyyh.

Pisteytys: 4/10

La piel que habito - Iho jossa elän
Ohjannut Pedro Almodóvar
Espanja 2011, 120 min.
Trilleri
Pääosissa: Antonio Banderas, Elena Anaya, Jan Cornet

Pedro Almodóvarin loistoteos mukailee kertomuksensa puolesta niin ikään upeaa ranskalais-italialaista trilleriä Silmät ilman kasvoja (1960). Iho jossa elän kertoo taitavan plastikkakirurgin ja tämän vakioasiakkaan erikoisesta suhteesta, jonka karmeat yksityiskohdat avautuvat vähitellen. Elokuva herättää oivasti ajatuksia muun muassa sukupuolen ja identiteetin pysyvyydestä sekä olemuksesta.

Pisteytys: 9/10

Bean - äärimmäinen katastrofielokuva
Ohjannut Mel Smith
Iso-Britannia & USA 1997, 89 min.
Komedia
Pääosissa: Rowan Atkinson, Peter MacNicol, Pamela Reed

Nolojen tilanteiden mies mr. Bean (Atkinson) lähtee ensimmäisessä elokuvassaan Yhdysvaltoihin toilailemaan. Juoni on tietenkin vain hutiloitu taustakehys pitkälle sketsimaratonille, mutta kokonaisuus toimii silti ihmeen hyvin. Joukossa on huonoja ja kohtalaisia vitsejä sekä tietenkin viittauksia alkuperäissarjaan. Arvata saattaa, ettei maanmainion tv-sarjan henki oikein välity kokopitkässä elokuvassa, mutta paremman puutteessa hupia kyllä irtoaa.

Pisteytys: 6/10

One Hour Photo
Ohjannut Mark Romanek
USA 2002, 96 min.
Draama, Trilleri
Pääosissa: Robin Williams, Connie Nielsen, Michael Vartan

Yksinäinen valokuvankehittäjä Seymour Parrish (Williams) stalkkaa täydelliseltä vaikuttavaa perhettä ja yrittää täyttää elämänsä harmaata tyhjiötä keinotekoisilla väreillä. Perheidyllin kulissien rakoillessa myös Seymourin elämä romahtaa. One Hour Photo on keskinkertainen jännityselokuva, jossa moni elementti tuntuu hivenen kömpelöltä. Robin Williams on kuitenkin loistava itselleen epätyypillisessä roolissa, ja erikoisesta juonesta riittää mielenkiintoista seurattavaa yhdeksi katsomiskerraksi.

Pisteytys: 6/10

The World According to Garp - Garpin maailma
Ohjannut George Roy Hill
USA 1982, 136 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Robin Williams, Mary Beth Hurt, John Lithgow

Garpin maailma tarkastelee erikoislaatuisen kirjailijan T.S. Garpin (Williams) värikkäitä elämänvaiheita 1940-1970 -lukujen Yhdysvalloissa. Lukiessani John Irvingin kirjoittamaa Garpin maailmaa (1978) en todellakaan voinut kuvitella sen elokuvaversiota Robin Williamsin tähdittämänä draamakomediana. Alkuperäisteokseen nähden tämä tulkinta on tiivistetty onnistuneesti, mutta sen omituisen sievistelty sävy muistuttaa lähinnä erikoista perheleffaa. John Lithgow on mainio näyttelijä, mutta aika aikaansa kutakin. Moista roolitusta ei onneksi enää tänä päivänä tehtäisi (ainakaan ilman kohua).

Pisteytys: 5/10

The Babadook
Ohjannut Jennifer Kent
Australia 2014, 93 min.
Kauhu, Draama, Trilleri
Pääosissa: Essie Davis, Noah Wiseman

The Babadook on ahdistusta ja myötätuntoa herättävä kauhukertomus yksinhuoltajaäidin (Davis) ja tämän traumatisoituneen lapsen (Wiseman) koettelemuksista. Elokuvan Babadook-mörkö ei ole yliluonnollinen ilmiö, vaan saa alkunsa vaikeasta elämäntilanteesta ja luikertelee pienen perheen vaivoiksi vähitellen. Elokuvan kauhu on psykologista ja riipaisevan todentuntuista, eikä mitään turhaa säpsäyttelyä. Jokin omaperäisyys tarinastsa jäi silti uupumaan.

Pisteytys: 7/10

The Mist
Ohjannut Frank Darabont
USA 2007, 126 min.
Kauhu, Scifi, Trilleri
Pääosissa: Thomas Jane, Laurie Holden, Andre Braugher

Stephen Kingin kertomukseen pohjautuva The Mist sijoittuu pikkukaupunkiin, jonne laskeutuva outo usva tuo mukanaan karmeita olentoja toisesta maailmasta. Elokuva tarkastelee yhteisön flippaamista ja joukkohysteriaa ihan kohtalaisen onnistuneesti, käsiteltyä tulee myös ihmisen pienuus universumin kummallisten tallaajien rinnalla. Yhteisöaihe on kiinnostava, mutta elokuva ei silti oikein tunnu saavan siitä - tai mistään - kaikkea irti. Vika lienee puolivillaisissa hahmoissa, jotka on käsikirjoitettu turhan tyypitellen - tai sitten näyttelijävalinnat ontuvat. Esimerkiksi pääroolissa tuskaileva Thomas Jane ei kertakaikkiaan istu tunnepitoiseen rooliinsa.

Pisteytys: 6/10

Moulin Rouge!
Ohjannut Baz Luhrmann
USA & Australia 2001, 127 min.
Musikaali, Romantiikka, Draama, Komedia
Pääosissa: Ewan McGregor, Nicole Kidman, Richard Roxburgh

Baz Luhrmannin kenties paras teos Moulin Rouge! sijoittuu belle époquen Pariisiin, jossa Moulin Rougen kiihkeän rytmin sykkeessä syntyy ainutlaatuinen rakkaustarina köyhän kirjailijan (McGregor) ja kaikkien himoitseman kurtisaanin (Kidman) välille. Luhrmannin tavaramerkkinä tunnettu räikeä postmodernismi sopii elokuvan alkupuolen teatraaliseen komediahenkeen mainiosti, mutta  draaman syventyessä spektaakkeli lässähtää. Pääosakaksikon ihailtava eläytyminen kuitenkin kannattelee loppuun saakka.

 

1001-listan mukainen arvostelu täällä.

Pisteytys: 6/10

Ossessione - Riivaajat (1943)

Ohjannut Luchino Visconti
Italia 1943, 140 min.
Draama, Rikos, Romantiikka
Pääosissa: Massimo Girotti, Clara Calamai, Juan de Landa

Lust.

Rutiköyhä kulkuri Gino (Girotti) matkaa Italian maaseudulla ja saapuu nuhjuiselle huoltoasemalle, josta hän saa töitä mekaanikkona. Paikan omistajan (de Landa) vaimo Giovanna (Calamai) vihaa miestään ja rakastuu komeaan Ginoon. Pian toisiaan himoava kaksikko ryhtyy juonimaan Giovannan aviomiehen murhaa. Haaveissa häilyy parempi elämä, mutta piinaava syyllisyys ei anna armoa. Rikostarina pohjautuu James M. Cainin tunnettuun rikosromaaniin Vahinko kello kaulassa (1934), joka on 1990-luvulla suomennettu myös nimellä Postimies soittaa aina kahdesti.

Luchino Viscontin Riivaajia on pidetty italialaisen neorealistisen tyylisuunnan esiteoksena. Neorealismilla tarkoitetaan 1940-1950-luvuilla Italiassa ilmennyttä yhteiskuntakriittistä suuntausta, joka kuvasi erityisesti arjen muutosta ja köyhyyttä sodanjälkeisessä fasistisessa Italiassa. Neorealistisille teoksille leimallisia piirteitä ovat esimerkiksi amatöörinäyttelijät sekä aitojen kuvauspaikkojen käyttö. Arvata voi, etteivät antifasistiset elokuvat olleet ajan Italiassa valtavirtaa. Kahden vuosikymmenen aikana neorealistisina pidettyjä elokuvia ilmestyikin vain alle sata.

Köyhälle maaseudulle sijoittuva Riivaajat on riipivän tarkkanäköinen analyysi Mussolinin ajasta ja sodanjälkeisestä tuskasta. Rähjäisen huoltoaseman takahuone, rasvankäry ja pölyiset maantiet tulevat lähelle ja tarinan seuraaminen tuntuu miltei ahdistavan todelliselta. Samoin elokuvan teemat tuntuvat kaunistelemattomilta ja lohduttoman realistisilta. Köyhyyden ja epätoivon keskellä jäljellä ovat vain himo ja unelmat, joiden kohteita tavoitellessa ainoana vaihtoehtona on astua rikoksen poluille.

Pisteytys:

10/10