The Maltese Falcon - Maltan haukka (1941)

Ohjannut John Huston
USA 1941, 100 min.
Rikos, Jännitys
Pääosissa: Humphrey Bogart, Mary Astor, Peter Lorre, Sydney Greenstreet

How are you gonna get the bird?

Kovaksikeitetty yksityisetsivä Sam Spade (Bogart) ajautuu keskelle monimutkaista rikosvyyhtiä. Ensin hänen työparinsa murhataan, ja pian hänet palkkaa epäluotettava nainen Ruth Wonderly (Astor). Vähitellen kaikki vihjeet johtavat maltan haukan, salaperäisen ja suunnattoman arvokkaan patsaan jäljille. Spaden täytyy ratkaista tapaus pian, koska poliisit epäilevät hänen olevan murhien takana. Enempää tarinasta ei kannata paljastaa, sillä arvoituksellisen juonen vähittäinen avautuminen on osa elokuvan antamaa nautintoa.

Mittavan uran tehneen John Hustonin esikoisohjaus on nimitetty paristakin syystä elokuvahistorian merkkipaaluksi: ensinnäkin sitä pidetään ensimmäisenä film noir -elokuvana, ja toiseksi sitä on luonnehdittu yhdeksi maailman parhaista salapoliisielokuvista. Koko filmi todellakin henkii mehukkaan jännittävää, tyylikästä ja charmikasta film noiria. Film noirilla viitataan kyyniseen rikosdraamaan, jolle tyypillistä on muun muassa saksalaista ekspressionismia henkivä visuaalisuus, protagonistin antisankarius ja tätä houkutteleva femme fatale -hahmo. Film noir toki on aika vaikeasti rajattava kokonaisuus, eikä sitä kaikkien mielestä voida edes kuvata omaksi tyylilajikseen.

Maltan haukka on upeiden näyttelijöiden show. Hieman unohduksissa ollut Mary Astor draamailee kenties ikimuistoisimman roolinsa ja karismaattinen Humphrey Bogart teki elokuvan myötä lopullisen läpimurtonsa. Konnaa näytellyt Peter Lorre tunnetaan muun muassa huikeasta rikoselokuvasta M - kaupunki etsii murhaajaa (1931). Erityisen upeaa Maltan haukassa on se, miten pienin keinoin - vain vähäistä lavastusta käyttäen tai ilman erityisiä teknisiä kommervenkkejä - elokuvan tunnelma on käsinkosketeltavan jännittävä. Kaikkinensa on upeaa, miten vaatimattomista lähtökohdista klassikko on rakennettu: teos on esikoisohjaajan tekemä uudelleenfilmatisointi (aiemmat olivat Maltan haukka, 1931 & Satan Met a Lady, 1936), jonka rooleista suosionsa huipulla olevat tähtinäyttelijät kieltäytyivät. Sittemmin unohduksiin jäänyttä, tosin vielä 1940-luvulla menestyksen nektaria nauttinutta George Raftia mahtoi jälkeenpäin harmittaa Maltan haukan pääosasta kieltäytyminen.

Pisteytys:

10/10

Huhtikuun elokuvat 2015

Tenkû no shiro Rapyuta - Laputa - linna taivaalla
Ohjannut Hayao Miyazaki
Japani 1986, 124 min.
Animaatio, Seikkailu
Pääosissa: Mayumi Tanaka, Keiko Yokozawa, Kotoe Hatsui

Legendaarisen Hayao Miyazakin varhaisteos Laputa - linna taivaalla on kaunis ja mielikuvituksellinen animaatio, joka kertoo salaperäisestä, kauan sitten kadonneesta Laputan valtakunnasta ja sen etsijöistä. Temaattisesti elokuvassa käsitellään menneisyyden kaihoa ja vallan väärinkäyttöä. Tarina on sympaattinen ja vauhdikkaan seikkailun lisäksi elokuvassa on myös sopivissa määrin taianomaisuutta ja huumoria, mutta kokonaisuutena Laputa ei aivan tavoita Miyazakin myöhempien mestariteosten herkkyyttä.

Pisteytys: 8/10

The Fault in Our Stars - Tähtiin kirjoitettu virhe
Ohjannut Josh Boone
USA 2014, 126 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Shaileine Woodley, Ansel Elgort, Nat Wolff, Laura Dern

Syöpää sairastavien tukiryhmässä tavanneet Hazel (Woodley) ja Gus (Elgort)  ystävystyvät, rakastuvat ja iloitsevat keskenjäävästä elämästä. Traagiseen tarinaan on yritetty saada erikoista twistiä ja mustaa huumoria, mutta muka-radikaali sovinnaisuuksia rikkova sarkasmi jää liian kiltisti puolitiehen ja kliseiset romantiikkakohtaukset viimeistelevät ontuvan kokonaisuuden. Niukasti keskivertoa parempi teiniromanssi, mutta silti lähinnä ajanhukkaa.

Pisteytys: 4/10

X-Men: Days of Future Past
Ohjannut Bryan Singer
USA 2014, 131 min.
Scifi, Toiminta, Seikkailu
Pääosissa: Hugh Jackman, James McAvoy, Michael Fassbender, Jennifer Lawrence

Superin supersankaritrilogian superhyvä kakkososa kiidättää mutantit tällä kertaa 1970-luvulle muuttamaan menneisyyttä, jotta tuhoontuomittu tulevaisuus pelastuisi. Efektit toimivat, tarina on tasapainoinen ja sarjisfaneja hemmotellaan. Muutamat juonenkäänteet tosin jäivät ainakin ensikatselulla vähän hämäriksi tai epäloogisiksi. Laaja hahmogalleria puolestaan on elokuvan heikkous ja vahvuus: mutanttien bongailu on kyllä hauskaa, mutta draaman kannalta koko repertuaarin esittely ei aina tunnu ihan perustellulta. Pienistä vioista huolimatta kokonaisuus toimii mainiosti.

Pisteytys: 8/10

Night Will Fall - Keskitysleirien salattu totuus
Ohjannut André Singer
Iso-Britannia 2014, 75 min.
Dokumentti, Historia
Pääosissa: Helena Bonham Carter, Alfred Hitchcock, Sidney Bernstein

Äärettömän järkyttävä ja pysäyttävä dokumentti käsittelee holokaustin historiaa - aihetta, jota ei koskaan saa unohtaa. Jo vuonna 1945 Alfred Hitchcock ja Sidney Bernstein ryhtyivät työstämään dokumenttifilmiä keskitysleireistä, jotta niiden kauhut saataisiin koko maailman tietoisuuteen. Erinäisistä syistä elokuva ei kuitenkaan koskaan valmistunut. Kuitenkin tämä 69 vuotta myöhemmin valmistunut dokumentti viimeistelee keskeneräiseksi jääneen projektin ja tutkii samalla syitä sille, miksi näin valtavan tärkeä dokumentointi päätyi keskeneräisenä arkistoon.

Pisteytys: 10/10

Mrs. Doubtfire - Isä sisäkkönä
Ohjannut Chris Columbus
USA 1993,125 min.
Komedia, Draama
Pääosissa: Robin Williams, Sally Field, Pierce Brosnan

Hupaisa komedia kertoo perheenisästä (Williams), joka avioeron jälkeen tekeytyy vanhaksi brittirouvaksi ja juonittelee itsensä ex-vaimonsa taloudenhoitajaksi saadakseen tavata lapsiaan. Yllättävän hyvä perheleffa on myös kiinnostavaa ajankuvaa. Eroperheen ongelmien käsittely ja nykypäivänä snadisti epäkorrekteilta tuntuvat sukupuolivitsit kuvastavat 90-luvun mielenmaisemaa. Robin Williams imitointitaitoineen on tietenkin elokuvan kirkkain tähti. Leffan mahtavat maskeeraukset huomioitiin myös Oscar-palkinnolla.

Pisteytys: 7/10

En duva satt på en gren och funderade på tillvaron
Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien
Ohjannut Roy Andersson
Ruotsi 2014, 101 min.
Komedia, Draama
Pääosissa: Holger Andersson, Nils Westblom, Viktor Gyllenberg

Roy Anderssonin ihmisyystrilogian loistava päätösosa vastaa vuosien aikana kertyneisiin odotuksiin täydellisesti. Elokuva on runollinen ihmisyyssinfonia, mustaakin mustempi komedia, ihailtavan etäännyttävä ja samalla oudon realistinen kuvaus paljaasta ihmisyydestä. Kyyhkynen oksalla istui olevaista pohtien vie visuaalisesti valloittaviin sfääreihin ja on kaikin puolin oivaltava, mutta se myös on trilogian selkeimmin yhteiskuntakriittisin ja kantaaottavin teos. Utmärkt!

Pisteytys: 10/10

Dumbo (1941)

Ohjannut Ben Sharpsteen
USA 1941, 64 min.
Animaatio, Musikaali
Pääosissa: Edward Brophy, Verna Felton, Herman Bing, Cliff Edwards

A baby with eyes of blue, straight from heaven, right to you.

Vuosikymmenen alku oli Disneylle vaikeaa aikaa. Eurooppalaisten sota näkyi studiolla lähinnä valtavina lipunmyyntitappioina, kun Pinocchio (1940) ja Fantasia (1940) eivät osoittautuneetkaan kummoisiksi menestyksiksi. Lisäksi työntekijöiden lakko ja vaatimukset kunnon palkasta aiheuttivat Walt-sedälle päänvaivaa. Seuraava elokuva päätettiinkin tuottaa pienellä budjetilla ja animaatiota yksinkertaistettiin rutkasti. Disneyn onneksi vuonna 1941 ensi-iltansa saanut Dumbo nettosi valtavat lipunmyyntitulot - sen herkkyys ja sympaattisuus vetosi vaikeina sota-aikoina lämminhenkistä viihdettä kaipaaviin ihmisiin.

Lastenkirjaan perustuva Dumbo kertoo hyväksytyksi tulemisesta, ainutlaatuisuudesta ja vaikeuksien voittamisesta. Päähenkilö on pieni norsuvauva Dumbo, joka joutuu sirkuksessa hylkiöksi suurten korviensa takia. Dumbo on tietenkin valtavan hellyyttävä! Liikuttavat ja hauskat kohtaukset vaaleanpunaisine elefantteineen, ikimuistoiset laulut sekä vapauttavaa katharsista kohti rytmikkäästi lipuva tarina muodostavat todella kauniin kokonaisuuden. Dumbon tarinasta kaavailtiin alunperin vain lyhytelokuvaa, mutta budjettihuolien takia siitä päätettiinkin tehdä halvasti tuotettu, kokopitkä elokuva. Tämä, ja arvatenkin myös tiukka budjetti, selittävät elokuvan poikkeuksellisen vähäisen keston.

Olin katsonut Dumbon viimeksi alle kouluikäisenä, joten muistot tästä klassikosta olivat aika hatarat. Tunteikas animaatio pomppasi kertaheitolla kamppailemaan Disney-lemppareideni kärkipaikoista! Pelkistetty animaatio on todella eläväistä ja täynnä upeita oivalluksia. Elokuva on hyvin selkeästi suunnattu lapsille, joten sen (ja hieman huolimattoman tuotannon) vuoksi sanoma ei ole erityisen monisävytteinen tai syvällinen - mutta ei sellaistakaan aina jaksa kaivata. Kokonaisuus on kuitenkin valloittava. Elämystä nihkeyttävät ainoastaan sivuhahmot, jotka nykypäivänä tuntuvat rasistisilta.

Pisteytys:

8/10

How Green Was My Valley - Vihreä oli laaksoni (1941)

Ohjannut John Ford
USA 1941, 118 min.
Draama
Pääosissa: Roddy McDowall, Donald Crisp, Sara Allgood, Maureen O'Hara, Walter Pidgeon, Irving Pichel

How green was my valley then....

1800-luvun Walesin sydämessä, kuvankauniissa laaksossa on pieni herttainen kylä, jonka asukkaat saavat toimeentulonsa hiilikaivoksesta. Tarinan keskipisteenä on Morganien monilapsisen perheen kuopus Huw (McDowall/Pichel), joka kaihoisasti muistelee noita lapsuutensa kauniita, kadotettuja aikoja. Huw on perheensä ainoa kouluja käynyt lapsi, mutta opintojen jatkamisen sijaan hän haluaa kiihkeästi työskennellä hiilikaivoksessa isoveljiensä ja isänsä tapaan ja olla näin osana ikuiselta tuntuvaa perinteen jatkumoa.

Vaikka Huwin muistoissa lapsuus on idyllistä onnen aikaa, oli maailma jo todellisuudessa muuttunut. Hiilikaivoksen tuottavuus ei ollut entisen veroista, ja nuori polvi kauhistutti vanhempiaan osallistumalla ammattiyhdistystoimintaan tai muuttamalla meren taakse Amerikkaan. Uutta aikaa heijastelee myös perheen tyttären Angharadin (O'Hara) epäonninen romanssi saarnamies Gruffyddin (Pidgeon) kanssa. Vihreä oli laaksoni onkin kertomus nostalgiasta, menneisyyden kaipuusta ja aikojen muutoksesta.

Nostalgia on mielenkiintoinen mielenmaisema. Menneisyyttä kohtaan koettu kaiho kertoo usein esimerkiksi kulta-aikojen etsimisestä tai eksotiikan kaipuusta. Vanhoihin hyviin aikoihin palataan muistojen avulla, mutta tämä tapa on vääjäämättä subjektiivisuudessaan epävarmaa. Tämän ja monen muun tekijän summana menneisyys onkin lopulta aina nykyisyyden tuotos. Elokuvan maailmassakin muisteltu kulta-aika on jo muuttumassa, eivätkä muistot välttämättä täysin vastaa todellisuutta. Kuvattu pieni kylä on kliseinen unelma, mutta sellaisenaan toki hyvin aito. Myös kulisseissa autenttisuuden puute on havaittavissa: näyttelijäkaarti ei suinkaan ole Walesista, saati sitten että maailmansodan tuoksinnoissa elokuvaa oltaisi voitu kuvata muualla kuin Yhdysvaltalaisissa lavasteissa. Nämä seikat eivät kuitenkaan vähennä elokuvan laatua tai arvoa, oikeastaan jopa päinvastoin.

Mielenkiintoisen tematiikan lisäksi John Fordin ohjaama draama on kaunis sekä tarinaltaan että visuaaliselta ilmeeltään. Myös roolisuoritukset ovat upeita ja eritoten nuoren Roddy McDowallin Huw on valloittava! Vuoden 1941 myllerryksissä kaihoisa ja koskettava elokuva otettiin vastaan ilolla: suurmenestys palkittiin muun muassa viidellä Oscarilla, ja se nappasi parhaan elokuvan pystin sellaistenkin klassikoiden kuten Citizen Kanen ja Maltan haukan nenän edestä. Vihreä oli laaksoni on omaan makuuni hivenen turhan sentimentaalinen, vaikka sen viehättävyyttä ja kiinnostavuutta en tohdikaan kiistää.

Pisteytys:

8/10

Maaliskuun elokuvat 2015

Paratiisin avaimet
Ohjannut Hamy Ramezan
Suomi, Saksa & Turkki 2014, 27 min.
Lyhytelokuva, Draama, Historia
Pääosissa: Salar Ashtiyani, Yazdan Akhoondi

Paratiisin avaimet on koskettava, surullinen ja kaunis tuokiokuva maailmasta, tarkemmin sanottuna vuoden 1984 Iranista. Kodittomat veljekset, 15-vuotias Majid (Ashtiyani) ja 10-vuotias Adel (Akhoondi) tekevät kaikkensa selviytyäkseen arjesta sotaa käyvässä maassa: käyvät koulua, tekevät töitä ja haaveilevat paremmasta tulevaisuudesta. Tarinassa on ainekset pidempäänkin elokuvaan, mutta oikeastaan tämä lienee pysäyttävämpi tällaisenaan.

Pisteytys: 10/10

Independence Day - Maailmojen sota
Ohjannut Roland Emmerich
USA 1996, 145 min.
Scifi, Toiminta
Pääosissa: Will Smith, Bill Pullman, Jeff Goldblum, Vivica A. Fox

Roland Emmerichin paras elokuva kertoo koko maailmaa - eli Yhdysvaltoja - kohtaavasta täystuhosta. Valtavat avaruusoliot hyökkäävät maapallolle juuri Yhdysvaltain itsenäisyyspäivän kynnyksellä, mutta onneksi jenkkien lentäjä-ässät ja niin ikään lentotaitoinen presidentti (Pullman) osaavat pelastaa tilanteen. Such wow! Jättimäisiä räjähdyksiä, jättimäisiä ufoja, huvittavia hahmoja ja riemukkaan mahtipontinen, mutta myös hellyyttävän kökkö tarina - eli kaikkinensa ihan kelpoa viihdettä. Aikansa menestyselokuva on ilmeisesti myös saamassa jatkoa lähivuosina, jäämme odottamaan jännityksellä.

 

1001-listan mukainen arvostelu täällä.

Pisteytys: 7/10

Girl with a Pearl Earring - Tyttö ja helmikorvakoru
Ohjannut Peter Webber
Iso-Britannia & Luxemburg 2003, 100 min.
Draama, Romantiikka, Historia
Pääosissa: Scarlett Johansson, Colin Firth, Cillian Murphy

Jan Vermeerin kuuluisimman maalauksen (Turbaanipäinen tyttö) inspiroima fiktiivinen tarina kertoo piikatytöstä 1600-luvun hollantilaisessa kaupungissa. Tronie-maalausten hengessä myös Peter Webberin elokuva on eräänlainen tutkielma Grietin (Johansson) henkilöhahmosta. Tyttö ja helmikorvakoru on kuvattu upeasti: läikehtivä valo ja satunnaisilta tuntuvat, mutta tarkkaan harkitut sommitelmat ovat kuin Vermeerin maalauksista. Tracy Chavalierin samannimiseen kirjaan perustuva tarina on lähtökohdiltaan kiinnostava, mutta jää kuitenkin jotenkin ohueksi ja etäiseksi.

Pisteytys: 7/10

Frogs - Sammakot
Ohjannut George McCowan
USA 1972, 91 min.
Kauhu, Mysteeri
Pääosissa: Ray Milland, Sam Elliot, Joan Van Ark

Frogs on äärettömän hidastempoinen B-kauhu ja "luonto kostaa" -elokuva. Toivoin elokuvan olevan riemukkaan hauska, mutta voi pettymysten pettymys - hassuja kohtauksia oli ehkä kaksi tai kolme. Sammakkofobiasta kärsiville tämä saattaa toki aiheuttaa sydämentykytyksiä. Juonipaljastuksena täytyy kyllä kertoa, että sammakoiden rooli on vain kurnuttaa ja loikkia pahaenteisesti. Likaiset työt jäävät muiden eliölajien kontolle, ja selvää on, etteivät kummalliset kuolemat ole vahinkoja. Sammakot ovat selvästi kaiken takana.... Siis ihan konkreettisestikin, takana, edessä ja sivuilla - niitä on tosi paljon. Kaikkialla.

Pisteytys: 3/10

Pinocchio's Revenge
Ohjannut Kevin Tenney
USA 1996, 96 min.
Kauhu, Fantasia
Pääosissa: Rosalind Allen, Brittany Alyse Smith

Pinocchio's Revenge on hauskaa paskakauhua, jossa on muun muassa yllättävän yritteliäs juoni ja upean turha seksikohtaus. Elokuvassa kiireinen asianajajaäiti (Allen) tutkii murhakeissiä ja tuntee huonoa omatuntoa terapiassa ravaavan tyttärensä (Smith) laiminlyönnistä. Perhekriisi vyöryy kohti huipennustaan, kun lapsukainen ystävystyy riettaan ja pahoihin tekoihin yllyttävän Pinokkio-nuken kanssa. Epäselväksi tosin jäi, mitä ihmettä Pinokkio haluaa kostaa, ja kenelle.

Pisteytys: 5/10

Cutthroat Island - Kurkunleikkaajien saari
Ohjannut Renny Harlin
USA 1995, 124 min.
Seikkailu, Toiminta
Pääosissa: Geena Davis, Matthew Modine, Frank Langella

Surullisen kuuluisa Kurkunleikkaajien saari kertoo piraatista (Davis), joka etsii aarresaarta edesmenneen isänsä aarrekartan avulla - mutta saaliilla on tietysti muitakin tavoittelijoita. Lopputulos todellakin on aika surkea ja tahattoman koominen. Renny Harlinin ehkäpä kehnoin tekele on mainio malliesimerkki siitä, miten elokuvaa ei kannata tehdä: raha näkyy, mutta laatua ei silti ole. Lavasteetkin ovat täysin naurettavia. Huisista tapahtumasta toiseen touhotetaan kiivaalla tahdilla, mutta koko seikkailu tuntuu silti vain piinallisen tylsältä.

Pisteytys: 2/10

Populärmusik från Vittula -
Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
Ohjannut Reza Bagher
Ruotsi & Suomi 2004, 105 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Max Enderfors, Andreas af Enehjelm

Mikael Niemen samannimiseen menestysteokseen perustuva Populäärimusiikkia Vittulajänkältä on realismia ja fantasiaa yhdistelevä kuvaus nuoruudesta perähikiällä. Kirja itsessään on mainio, eikä tämä adaptaatiokaan huono ole. Elokuva jäljittelee kirjaa hyvin uskollisesti ja tiivistää sopivista kohdista, tuoden kirjan maailman visuaaliseen muotoon valkokankaalle. Erityisesti näyttelijävalinnat ja ajankuva toimivat. Jotain vähän omaperäisempiä ratkaisuja olisi kuitenkin ollut kiva nähdä, sikäli elokuva jää hieman persoonattomaksi toisinnoksi.

Pisteytys: 7/10

Awakenings - Heräämisiä
Ohjannut Penny Marshall
USA 1990, 121 min.
Draama, Biografia
Pääosissa: Robin Williams, Robert De Niro, Julie Kavner

Tositapahtumiin perustuvassa draamassa ujo lääkäri (Williams) ratkoo mystisen unitaudin ongelmaa. Aihe on jo valmiiksi koskettava ja hämmästyttävä, joten käsittelytavaksi valittu korostettu sentimentaalisuus syö uskottavuutta hivenen. Kiinnostava moraalipohdinta lipeää liikaa koko perheen hempeilyelokuvaksi. Hyvä ja liikuttava draama tämä silti on, ja varsinkin Robert De Niro on loistava.

Pisteytys: 7/10

Wild - Villi vaellus
Ohjannut Jean-Marc Vallée
USA 2014, 115 min.
Draama, Biografia
Pääosissa: Reese Witherspoon, Laura Dern

Omaelämäkerralliseen kirjaan perustuva Wild - Villi vaellus kertoo 26-vuotiaan Cherylin (Witherspoon) matkasta kohti parempaa elämää. Sadan päivän mittaisella rankalla vaelluksella Cheryl etsii itseään, käy läpi äitinsä kuolemaa ja sen jälkeistä irtosuhteiden ja huumeiden ryydittämää masennustaan. Idea tuntuu hieman kuluneelta, mutta Cherylin menneisyyttä välähdyksin avaava elokuva on rakennettu hyvin ja näyttelijät ovat loistavia. Jean-Marc Vallée todistaa jälleen taitonsa ohjata inhimillistä ja aitoa draamaa, vaikka muutamat yksityiskohdat tuntuivatkin hieman epärealistisilta.

Pisteytys: 7/10

Godzilla
Ohjannut Gareth Edwards
USA 2014, 123 min.
Scifi, Toiminta, Jännitys
Pääosissa: Aaron Taylor-Johnson, Ken Watanabe, Elizabeth Olsen

Japanilaisen hirviösaagan toisessa jenkkiviritelmässä armeija sankaroi, kun jättimäiset oliot nousevat merestä ja rymistelevät pitkin maita ja mantuja. Leffassa on hienoja efektejä ja idean hölmöyteen nähden myös ihan hyviä ideoita, mutta joku tässä vaan tökkii. Godzilla karjuu hienosti eikä elokuvalla ole kovin pitkästi kestoakaan, mutta silti se pitkästyttää ja pahasti. Ehkä tämmöiseltä lähtökohtaisesti aivottomalta karjuntaa & räjähdyksiä -leffalta odottaisi, että toiminnan ytimeen päästäisi nopeammin eikä koitettaisi väsätä liian kunnianhimoisia (ja silti niin kliseisiä) isä-poika -tarinoita. Been there, seen that - antakaa jo sen Godzillan karjua!

Pisteytys: 5/10

21 tapaa pilata avioliitto
Ohjannut Johanna Vuoksenmaa
Suomi 2013, 89 min.
Komedia
Pääosissa: Armi Toivanen, Essi Hellén, Riku Nieminen, Aku Hirviniemi

Elokuvateattereissa huikeita katsojalukuja kerännyt 21 tapaa pilata avioliitto on tuskallisen mielikuvitukseton suomileffa. Hyvät näyttelijät eivät pelasta tylsää käsikirjoitusta, jossa ei tunnu olevan yhtäkään omalaatuista oivallusta. Typerän epäuskottava idea kerrotaan vielä kaiken lisäksi kaavamaisen ennalta-arvattavasti. Muutamat, joskin sivujuonteiksi jäävät, sketsimäiset kohtaukset sentään hymyilyttävät.

Pisteytys: 3/10

Only Lovers Left Alive
Ohjannut Jim Jarmusch
USA 2013, 123 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Tilda Swinton, Tom Hiddleston

Vampyyriestetiikalla ja mustalla komedialla herkutteleva Only Lovers Left Alive kertoo vuosisatoja eläneestä vampyyripariskunnasta. Elämällä ei enää ole juuri mitään annettavaa, mutta siitä ei tohtisi luopuakaan. Ideassa on paljon potentiaalia, mutta toteutus on liiankin fiilistelyvoittoinen ja kokonaisuus tuntuu vain mitäänsanomattomalta väläytykseltä. Vuosisataista romanssia olisi voinut tarkastella monipuolisemminkin.

Pisteytys: 6/10

The Imitation Game
Ohjannut Morten Tyldum
Iso-Britannia & USA 2014, 114 min.
Draama, Historia, Biografia
Pääosissa: Benedict Cumberbatch, Keira Knightley, Matthew Goode, Allen Leech

Toisen maailmansodan aikaiseen Iso-Britanniaan sijoittuva draama tarkastelee ihmisyhteisöä ja sen sosiaalista vuorovaikutusta. Päähenkilö  Alan Turning (Cumberbatch) on nerokas matemaatikko, mutta sosiaalisilta taidoiltaan kömpelö töksäyttelijä. Turningin suuri sankariteko on ratkaista saksalaisten Enigma-salakirjoituskoneen arvoitus, mutta sosiaalisten tilanteiden mysteeriä hän ei osaa avata, eikä siksi lopulta saa arvostusta osakseen. Vaikka temaattisesti dramatisointi on toimiva ja jopa kekseliäs, henkilökuvana Turningin tarina jää harmillisen yksiulotteiseksi.

Pisteytys: 7/10

The Lady Eve - Nainen Eeva (1941)

Ohjannut Preston Sturges
USA 1941, 94 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Henry Fonda, Barbara Stanwyck, William Demarest, Charles Coburn, Eugene Pallette

You see, Hopsi, you don't know very much about girls...

Ammattimainen huijari ja miestennielijä Jean Harrington (Stanwyck) iskee rahojen toivossa kyntensä nyhveröön käärmetutkijaan Charles Pikeen (Fonda), kunnes yllättäen menettääkin miekkoselle sydämensä. Kun vastarakastunut pari ajautuu riitaan, rakkauspelien mestari Jean ottaa käyttöönsä parhaat silmänkääntötemppunsa hurmatakseen Charlesin takaisin itselleen. Neiti Eve Sidwichin roolissa Jean langettaa Charles-pololle mestarillisen ansan, jonka virittelyä ja laukeamista on kutkuttavan hauska seurata!

Nainen Eeva on ennen kaikkea loistavan käsikirjoituksen elokuva: dialogi on naseva, kuten kunnon screwball-komediassa kuuluu ollakin. Huumori on myös fyysistä ja visuaalista, ja osansa tekevät toki myös täydellisesti rooleihinsa sopivat näyttelijät. Eritoten Henry Fonda on vallan loistava nynny! Tarina on oivallisella tavalla älytön, mutta siinä on myös jotain sellaista näennäisesti todellista, joka tekee siitä uskottavan. Näennäisesti todellisella viittaan epämääräisesti niihin mentaliteetteihin ja käsityksiin, joita sukupuolirooleihin tai rakkauteen usein liitetään. Vässykkämies ja kieroileva, houkutuksen omenaa tarjoava nainen muodostavat yhden suorastaan rasittavan kliseisen stereotyypin, mutta tämä elokuva käsittelee kliseitäkin kiehtovasti ja railakkaasti hullutellen.

Tiukan sensuurin aikakaudella seksuaalisuuden kuvaus oli tietenkin kiellettyä ja paheellista, mutta se ei silti tarkoita sitä, että tämä synti olisi saatu ihmisistä kitkettyä. Elokuvissakin seksuaalisuutta käsiteltiin erinäisin kiertotein ja tämä komedia on siitä loistava esimerkki. Nainen Eeva on suorastaan hämmästyttävän rietas teos aikaansa nähden, vaikka nykymaailman alastonkuvastoihin verraten se on pikemminkin sofistikoitunutta rakkauskujertelua. Eleganttia huumoria, nokkelia piiloviittauksia ja kaikin puolin komea farssi!

Pisteytys:

9/10

Helmikuun elokuvat 2015

Blackfish
Ohjannut Gabriela Cowperthwaite
USA 2013, 83 min.
Dokumentti

Koskettava dokumentti ottaa selvää siitä, miksi vankeudessa elänyt Tilikum-miekkavalas on käyttäytynyt aggressiivisesti ja tappanut erään hoitajansa. Dokumentissa ilmenee, yllättäen tai sitten ei, että eläin- ja vesipuistot ovat ihmisille hellyyttävää hupia, mutta villieläimille julmia vankiloita. Blackfish käsittelee tärkeää aihetta, mutta se voisi piikitellä ihmisten ahneutta ja itsekkyyttä kärkkäämminkin - tai ainakin tutkia ihmisten luontosuhdetta monipuolisemmin.

Pisteytys: 7/10

Monsters University - Monsterit-yliopisto
Ohjannut Dan Scanlon
USA 2013, 104 min.
Animaatio, Komedia
Pääosissa: Billy Crystal, John Goodman, Steve Buscemi

Monsterit Oy:n (2001) jatko-osassa tutustutaan päähenkilöiden Miken (Crystal) ja Sulleyn (Goodman) nuoruusvuosiin ja jenkkien - eikun siis monstereiden - yliopistoelämään. Elokuva on jatko-osaksi melko onnistunut, eli hetkittäin ihan hauska ja kivasti animoitu, mutta ei kuitenkaan mitenkään erityinen tai esiosan veroinen. Monsterimaailman ideassa on lähtökohtaisesti persoonallisuutta, mutta tämän kohelluspätkän sisältö on kuitenkin liian kliseinen toimiakseen. Elokuvan kohderyhmäkin on vähän hämärä, mutta tämä lienee tarkoitettu ekan osan faneille, joille yliopistomaailmakin ehkä on jo tuttu.

Pisteytys: 5/10

Thor: The Dark World
Ohjannut Alan Taylor
USA 2013, 112 min.
Toiminta, Seikkailu, Fantasia
Pääosissa: Chris Hemsworth, Natalie Portman, Tom Hiddleston, Christoper Eccleston

Thorin (2011) jatko-osassa löytyy salaperäinen muinainen pahuuden voima, joka tietenkin päätyy vääriin käsiin. Thorin (Hemsworth) täytyy siis pelastaa vaatimattomasti koko maailmankaikkeus. Jumalmaailmassa seikkailu toimii hauskan outona ja nättinä mäiskeenä: vähän kuin Star Warsin ja LOTRien sekoitusta seuraisi. Thor: The Dark World on aika ennalta-arvattava toimintaraina, mutta ihan hauskaa viihdettä. Sääli vain, että kiinnostavin hahmo Loki (Hiddleston) ei saa tarpeeksi aikaa valkokankaalla.

Pisteytys: 6/10

Captain America: The Return of the First Avenger
Ohjannut Anthony Russo & Joe Russo
USA 2014, 136 min.
Scifi, Toiminta, Seikkailu
Pääosissa: Chris Evans, Samuel L. Jackson, Scarlett Johansson

Captain American (2011) kakkososassa (alkuperäiseltä nimeltään The Winter Soldier) kapteeni (Evans) totuttelee nykypäivään ja etsii paikkaansa muuttuneessa maailmassa. Elämänmenoa ihmettelevän sankarin lisäksi elokuva pureutuu S.H.I.E.L.D:in toimintaan. Tämä juonellinen ratkaisu paikkaa hienosti kapteenin ongelmakohtia hieman tylsänä sankarina, ja samalla leffa viittailee ihailtavan rohkeasti ajankohtaisiin NSA-vakoiluteemoihin. Valitettavasti suurin osa elokuvasta on vain mäiskettä ja räiskintää. Sinällään ihan viihdyttävää, mutta lopulta aika pitkästyttävää.

Pisteytys: 6/10

Ted
Ohjannut Seth MacFarlane
USA 2012, 106 min.
Komedia, Fantasia
Pääosissa:  Mark Wahlberg, Seth MacFarlane, Mila Kunis

John Bennett (Wahlberg) asuu elävän nallensa Tedin (MacFarlane) kanssa, eikä osaa aikuistua. Nalle-idea on hölmöydessään melkein hauska, mutta harva juttu naurattaa. Perinteisiä ja ankean typeriä mies-nais-bestis -stereotypioita käsittelevä komedia olisi yksinkertaisesti vain sysipaska, jos Ted-nalle olisi korvattu jollain jackblackilla. Elokuvan tilannehuumori toimii muutamaan otteeseen ja hieman yllättäen tarinasta löytyy myös lämminhenkisyyttä. Lisäksi Mark Wahlbergin ainoa, alati hölmistynyt ilme sopii kerrankin johonkin rooliin täydellisesti.

Pisteytys: 4/10

The Stripes - Natsat
Ohjannut Ivan Reitman
USA 1981, 106 min.
Komedia
Pääosissa: Bill Murray, Harold Ramis, Warren Oates

Kaksi luuseria (Murray & Ramis) värväytyvät armeijaan, jossa syntyy tietenkin kaikenlaisia hupaisia tilanteita: naisia nauratetaan ja komentajia ärsytetään. Bill Murrayn lakonisuus on omaa luokkaansa, mutta se ei jaksa naurattaa oikeastaan alkua pidemmälle - jos sitäkään. Elokuvan juoni vyöryy loppua kohti älyttömyyksiin ja alkaa tuntua väkinäiseltä. Pitkäveteinen komedia, jossa onnistuneet sketsit ovat harvassa.

Pisteytys: 4/10

Silent Hill
Ohjannut Christope Gans
USA 2006, 125 min.
Kauhu, Mysteeri
Pääosissa: Radha Mitchell, Jodelle Ferland, Sean Bean, Laurie Holden

Samannimiseen selviytymiskauhupeliin perustuva Silent Hill on jälleen yksi todiste siitä, että mikä toimii upeasti pelatessa, ei välttämättä toimi lainkaan valkokankaalla. Pelin salaperäisen tunnelman täydellisesti vesittävässä elokuvassa epätodellisen hysteerinen äiti (Mitchell) kuskaa lapsensa (Ferland) hylättyyn Silent Hillin kaupunkiin, mutta he jäävätkin jumiin outoon kummitusmaailmaan. Kummituskaupungin ideassa on potentiaalia, mutta toteutus on joka suunnasta tarkasteltuna tahattoman koominen.

Pisteytys: 2/10

Virunga
Ohjannut Orlando von Einsiedel
Iso-Britannia & Kongo 2014, 100 min.
Dokumentti

Kongolaisessa kansallispuistossa Virungassa taistellaan ahneutta ja julmuutta vastaan. Henkensä uhalla työskentelevät metsänvartijat tekevät kaikkensa pelastaakseen ainutlaatuisen maailmanperintökohteen ja siellä asustavat uhanalaiset gorillat. Virunga aiheuttaa akuuttia maailmantuskaa, ja siksi se on syytä katsoa. Toki myös rakenne on toimiva: tapahtumat kiihtyvät dokumentin edetessä ja pieneltä paikalliskonfliktilta kuulostava tapaus kasvaakin elämän ja kuoleman kamppailuksi - kyse ei ole enää vain gorilloista, vaan jostain vielä suuremmasta.

Pisteytys: 8/10

Indiana Jones and the Temple of Doom - 
Indiana Jones ja tuomion temppeli
Ohjannut Steven Spielberg
USA 1984, 118 min.
Seikkailu, Toiminta
Pääosissa: Harrison Ford, Jonathan Ke Quan, Kate Capshaw

Indiana Jones -trilogian toisessa osassa sankariarkeologimme (Ford) seikkailee Intiassa auttamassa kyläläisiä, joiden pyhä kivi on varastettu. Uhkaavasta pelottelutunnelmasta huolimatta Tuomion temppeli on koko alkuperäisen trilogian tylsin Indy. Tarina on vähän ontuva ja sivuhenkilöt hitusen typeriä - mutta katsoohan tämän silti vielä jokseenkin mielellään. Edeltäjänsä tapaan elokuva voitti Oscarin erikoistehosteistaan.

Pisteytys: 6/10

Indiana Jones and the Last Crusade -
Indiana Jones ja viimeinen ristiretki
Ohjannut Steven Spielberg
USA 1989, 127 min.
Seikkailu, Toiminta
Pääosissa: Harrison Ford, Sean Connery, Denholm Elliott

Indy-trilogia huipentuu kahden sukupolven yhteiseen seikkailuun, kun Jones-vanhempi (Connery) ja Jones-junior (Ford) metsästävät Graalin maljaa. Viimeinen ristiretki on aiempia osia mahtipontisempi, jännittävämpi ja eritoten hauskempi. Kuvauspaikat ovat huikeita, näyttelijöiden yhteispeli on saumatonta ja kässäri toimii. Mikä upea seikkailuklassikko! Tähän olisi ollut hyvä lopettaa menestyksekäs ja ikoninen sarja, mutta ei.

Pisteytys: 9/10

20 Feet from Stardom
Ohjannut Morgan Neville
USA 2013, 91 min.
Dokumentti

Vuoden 2014 parhaan dokumenttielokuvan Oscarin voittanut 20 Feet from Stardom kertoo upean tarinan taustalaulajista, musiikin tuntemattomista suuruuksista. Dokumentti on täynnä kiehtovia tarinoita kulisseista, mielettömiä laulusuorituksia ja täydellistä harmoniaa - mutta myös rasismia, epäonnea ja toteutumattomia unelmia. Mielenkiintoinen ja monipuolinen matka musiikin historiaan!

Pisteytys: 8/10

La lampe au beurre de yak - Rasvalamppu
Ohjannut Wei Hu
Ranska & Kiina 2014, 15 min.
Lyhytelokuva

Yllättävän mukaansatempaava Rasvalamppu oli Oscar-ehdokkaana lyhärikategoriassa 2015, mutta ei valitettavasti voittanut. Elokuvassa nuori valokuvaaja ottaa tiibetiläisistä perhekunnista potretteja, ja kameran takana toimitusta seuraava katsoja saa oivaltaa hauskoja asioita kulttuurien kohtaamisesta sekä maailman pienentymisestä!

Pisteytys: 9/10