Ohjannut Michael Gracey
USA 2017, 105 min.
Musikaali, Draama, Biografia
Pääosissa: Hugh Jackman, Michelle Williams, Zac Efron
Yhdysvaltalainen liikemies P.T. Barnum (1810─1891) (Jackman) ja perusti elinaikanaan tuottoisan kummajaissirkuksen. "Friikkien" esittelyllä rikastuneen miehen elämästä ja perinnöstä saisi luotua useammankin kiinnostavan elokuvan, mutta The Greatest Showman hyödyntää Barnumin tarinaa vain pintapuolisesti. Tarinaltaan täysin tyhjänpäiväinen elokuva tavoittelee kepeää todellisuuspakoa ja ajatonta sirkuksen riemua. Iloa elokuvassa kyllä riittää, mutta se ei tartu katsojaan.
The Greatest Showmanin ableistinen tarina kertoo kirkasotsaisesti valkoisen, vammattoman miehen loputtomista mahdollisuuksista Yhdysvaltain viihdebisneksessä. Muiden unelmat ovat täysin alisteisia Barnumin tarinalle ja riippuvat hänen olemassaolostaan. Sirkuksen tähdistä paistaa vain kiitollisuus ja niin ikään rouva Barnum (Williams) on onnellinen vain miehensä läsnäollessa. Jos elokuvan päärooliin nousisivat edes sirkuksen tähdet tai Barnumia tutkittaisiin kriittisesti, filmi olisi heti kiinnostavampi. Vaan ei: Barnumin bisneksiä kuvataan ylistävin sanankääntein ja showmies onkin inhimillisyyden sankari. "celebration of humanity", toteaa elokuvassa teatterikriitikko ─ todellako?
Elokuvan ongelmat eivät jää kökköön tarinaan, sillä juuri mikään muukaan ei oikein kulje. Ohjaus on töksähtelevää, miljöö halvan tuntuinen ja kliseiset pop-renkutukset kiusaannuttavat. Toisaalta musiikki on makuasia: lauluja voi myös kehua tarttuviksi ja helposti haltuunotettaviksi, siihen musiikissa ja koko elokuvassa kenties on pyrittykin. Elokuvan sävelmät eivät silti millään mittapuulla ole ikimuistoisia, mutta onneksi veisuja ja tanssikenkien töminää silti on paljon, koska ilman niitä tarina olisi yksinomaan kammottava. Juuri musiikkiensa ansiosta elokuva on kerännyt komean nipun palkintoehdokkuuksia ja sirkuksen vetonaulojen voimabiisi This is Me pääsi Oscareihin asti.
Pisteytys: 2/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti