Dead Man (1995)

Ohjannut Jim Jarmusch

USA, Saksa & Japani 1995, 121 min.

Lännenelokuva, Draama, Seikkailu

Pääosissa: Johnny Depp, Gary Farmer

Every night and every morn, some to misery are born.

 

Arka kirjanpitäjä William Blake (Depp) matkustaa junalla halki Yhdysvaltojen. Pienestä pääteaseman kaupungista ei lopulta löydykään luvattua pestiä ja kaiken lisäksi William päätyy vahingossa tappamaan miehen. Karkumatkalla vastaan tulee mies nimeltä Nobody (Farmer), joka uskoo Williamin olevan samannimisen runoilijan reinkarnaatio. On aloitettava valmistelut, jotta William voidaan johdattaa takaisin henkimaailmaan omiensa pariin.

Jim Jarmuschin elokuvaa on luonnehdittu psykedeeliseksi westerniksi tai acid westerniksi, ja sehän filmiiin sopii, sillä kutkuttavat länkkärielementit soinnuttavat erikoista tarinaa taitavasti. Tummasävyistä huumoriakin on mukana. Äänimaisema sekä Neil Youngin säveltämät laulut tulevat iholle ja tyylikäs mustavalkokuvaus syventää varjot kotikatsomoon saakka. Tarina on sinällään hyvin yksinkertainen, mutta enempää ei tarvitse. Ansiokasta on sekin, ettei amerikkalaisia alkuperäiskansoja kuvata perinteisissä pahisrooleissa vaan huomattavasti monimuotoisemmin.

 

Dead Man on saanut kerrontaansa inspiraatiota William Blaken runoudesta. Mystikko-runoilijan säkeitä lausuu innokkaasti Nobody, jonka rooli olisi useimmissa elokuvissa olla pelkkä "villi". Tässä tarinassa hänellä on monia rooleja, persoonia ja valtavasti tietoa. Williamin hahmo puolestaan ei tunne nimikkorunoilijansa, ei osaa käsitellä aseita eikä tunne henkimaailman kutsua. Hahmot ovat toistensa vastinpari, mutta heistä tulee myös ystävät. Cannesissa ensi-iltansa saanut Dead Man jakoi kriitikoiden mielipiteitä, mutta ylistyksettä se ei ole jäänyt. Elokuva oli jopa ehdolla Kultaisen palmun saajaksi. Lännenelokuvan lajia viehkosti kehittelevä teos on minusta Jarmuschin parhaita ohjaustöitä, ellei jopa paras.

Pisteytys: 8/10