Ohjannut Luis Buñuel
Ranska & Italia 1967, 100 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Catherine Deneuve, Jean Sorel, Geneviève Page
 |
| I'm not asking for your real name. |
Kotirouva Séverine Serizy (Deneuve) on pitkästynyt. Parisuhteesta on kadonnut kaikki intohimo ja päivät toistavat itseään; vapautta tarjoavat vain villit fantasiat. Séverine päätyy piristämään päiviään toisella elämällä. Päivisin Séverine tunnetaan Päiväperhona, hienon bordellin himottuna tähtenä. Samppanja virtaa ja ruoskat viuhuvat ─ kummasta elämäntavasta lopulta tulee vallitseva todellisuus?
Päiväperho sekoittaa kiehtovasti unta ja totta, eikä katsoja aina tiedä, mitkä elementit ovatkin vain Séverinen fantasiaa. Surrealismiin vivahtavat kerrontakeinot ovat tuttuja Luis Buñuelin repertuaarista. Tässä elokuvassa unentulkinnat äityvät melko freudilaisiksi seksuaalisuuden kuviksi. Kertomus käsittelee silti kiinnostavasti sosiaalisia rooleja, joiden vuoksi todellinen minuus tai sen tietyt puolet joutuvat tukahdutetuiksi. Porvariston tapakulttuuri on toinen buñuelilainen klassikkoteema!
Séverinen hahmon kahtiajakautuneisuus kuvastaa osuvasti naisen yhteiskunnallista roolia ja toimijuuden mahdollisuuksia. Kerronta ei onneksi ole lainkaan sellaista ummehtunutta porsastelua kuin ennakkoon varovaisesti pelkäsin, vaikka tietyt yksityiskohdata toki henkivät aikaansa. Päiväperho ei minusta ole aivan iskevintä Buñuelia, vaikkakin teoksen pienissä mysteereissä riittäisi kutkuttavaa tulkittavaa toiselle jos kolmannellekin katselulle. Maineikas teos on joka tapauksessa katsomisen väärti. Jo elokuvan aikalaismenestys oli kiittelevää ja filmi palkittiin Venetsiassa Kultaisella leijonalla.
Pisteytys: 7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti