Earth - Maa (1930)

Ohjannut Aleksandr Dovzhenko
Neuvostoliitto 1930, 76 min.
Draama
Pääosissa: Stephan Shkurat, Semjon Svashenko, Yuliya Solntseva

Tanssia Ukrainassa

Maa on Aleksandr Dovzhenkon Ukraina-trilogian kolmas teos ja yksi neuvostofilmien viimeisimpiä mykkäelokuvia. Propagandistisella sanomalla ryyditetty filmi keskittyy kuvaamaan ihmisen ja luonnon yhteyttä ja uuden järjestelmän luomista, tavoitellen realistista otetta ukrainalaisten maanviljelijöiden elämästä.

Elokuva kertoo tarinan eräästä ukrainalaisesta kylästä, jolla on edessään valoisa tulevaisuus: kylän ensimmäinen traktori tuo mukanaan uuden ajan ja onnen. Nuori Vasil (Svashenko) ei kuitenkaan pääse nauttimaan uuden ajan riemuista, vaan joutuu surmatyön uhriksi. Vasilin isän (Shkurat) johdolla koko kylä marssii uuteen aikaan hyläten uskonnon ja papin toimittamat hautajaiset.

Maa on yhtä aikaa sekä yksinkertaisen pelkistetty että yllättävänkin monimutkainen teos. Symboliikan huomioiminen vaatisi vähintään toisen katselukerran, joka avaisi muitakin elokuvan sävyjä laaja-alaisemmin. Vaikka Maa on takuulla monella tavoin merkittävä ja upea elokuva, en selvästikään ollut katselua varten mahdollisimman parhaassa vireessä. Mitä minä juuri näin?

Pisteytys:

6/10

L'Age D'Or - Kulta-aika (1930)

Ohjannut Luis Buñuel
Ranska 1930, 60 min.
Komedia, Draama, Surrealismi
Pääosissa: Gaston Modot, Lya Lys

Suddenly.

Muuan intohimoinen pariskunta (Modot & Lys) pyrkii vapauttamaan tukahdetun rakkautensa epäsovinnaisissa tilanteissa ja paikoissa, mutta tietenkin sivulliset pyrkivät estämään kauhistuttavat toimet kaikin keinoin! Ei liene yllätys, että hävyttömäksi ja rienaavaksi tulkitun elokuvan vastaanotto ei ollut suopea. Suurta kuohuntaa aiheuttaneen filmin esittäminen kiellettiin, mutta kaikeksi onneksi filmikeloja ei sentään hävitetty kokonaan.

Luis Buñuelin toinen elokuva on selkeämmin hahmottuva kokonaisuus kuin vuotta aiemmin valmistunut Andalusialainen koira (1929), mutta silti täyttä surrealismin ilotulitusta. Elokuvan ns. juonen kuvaileminen onkin yllättävän hankala tehtävä, mutta sen teemoista voi sentään sanoa jotain: Kulta-aika on täynnä hupaisia yllätyksiä ja oivalluksia aikansa maailmasta, ja pääasiallisesti se on kirkon, porvarillisen elämän ja muiden modernien typeryyksien viihdyttävän viiltävää kritiikkiä.

Kulta-aika tuo mieleen eräät Roy Anderssonin elokuvat, kuten Toisen kerroksen lauluja (2000) tai Sinä elävä (2007). Mikäli edellämainitut filmit viehättävät, tai Andalusialainen koira (1929) kiehtoo, myös tämä elokuva on ehdottomasti nähtävä - mieluummin useamman kerran. Ensimmäisellä katselukerralla tuskin on mahdollista huomata kaikkia Buñuelin maalailemia hienouksia, saati sitten ymmärtää teoksen lukuisia outouksia. Ajatuksia kuitenkin herää runsaasti.

Pisteytys:
9/10

Syyskuun elokuvat 2012

Päätin ryhtyä kirjoittamaan tänne myös muista, kuin 1001-listan elokuvista. Kirjoittelen jatkossa joka kuukausi koosteen katsomistani listan ulkopuolisista elokuvista. Todennäköisesti kuitenkin tulen katsomaan 1001-projektin leffoja muutoinkin kuin listan määrittämässä järjestyksessä. Siispä kirjoitan niistä tiiviin kommentin myös näihin lyhytarvosteluihin, mutta kunhan kunkin listaleffan esittelyvuoro koittaa, palaan niiden pariin uudelleen ja syvällisemmin.

Dorian Gray
Ohjannut Oliver Parker
Iso-Britannia 2009, 112 min.
Draama, Fantasia, Trilleri
Pääosissa: Ben Barnes, Colin Firth, Rebecca Hall

Dorian Gray (Barnes) on nuori, kaunis ja täydellinen. Turmiollista elämää viettävä Dorian säilyy ulkoisesti puhtoisena, mutta hänen muotokuvansa paljastaa totuuden. Oscar Wilden kirjasta hurmioituneena olen jo pitkään halunnut katsoa jonkun alkuperäisteoksesta tehdyn filmatisoinnin. Tosin tässä tapauksessa täytyy sanoa, ettei kirja ole kääntynyt elokuvaksi kovin onnistuneella tavalla. Jos Dorian Grayn tarina kiinnostaa, suosittelen ennemin kirjaa. Mutta jos yrittää unohtaa vaikuttavan alkuperäisteoksen luomat odotukset, tarjoaa tämäkin elokuva menettelevää, sekä ainakin hieman erikoista viihdettä.

Pisteytys: 6/10

Men in Black - Miehet mustissa
Ohjannut Barry Sonnenfeld
Yhdysvallat 1997, 98 min.
Komedia, Scifi
Pääosissa: Will Smith, Tommy Lee Jones

Salaperäiset miehet mustissa työskentelevät kansainvälisissä tehtävissä, nimittäin ulkoavaruudesta tulleiden vieraiden parissa. Jo trilogiaksi kasvaneen leffasarjan ensimmäisessä osassa poliisi J (Smith) osoittaa taitonsa ja saa pestin visusti salassa pidetystä, muukalaisten kanssa asioivasta organisaatiosta. Pian entisellä kytällä on pelastettavanaan kokonainen galaksi. Riemastuttavan leffan toimivuus ja viihdearvo eivät ole vähentyneet hiventäkään, vaikka ensikatselusta on jo melkoisen monta vuotta.

Pisteytys: 8/10

Fantastic Four
Ohjannut Tim Story
Yhdysvallat & Saksa 2005, 106 min.
Toiminta, Seikkailu
Pääosissa: Ioan Gruffudd, Jessica Alba, Chris Evans, Michael Chiklis

Marvelin Ihmeneloset-sarjakuvaan perustuva elokuva kertoo avaruudessa supervoimat saaneesta nelikosta. Kun uudet supervoimat ovat hallussa, saa ihmenelikko tehtäväkseen taltuttaa niinikään supervoimilla varustetun pahiksen. Lähtökohdat elokuvassa ovat sinällään hyvät, mutta lopputulos on mitä on. Marvel-sarjakuvat ja supersankari-äksöni yleensä viihdyttävät ainakin keskinkertaisesti, mutta tämä filmi on pelkkää kuraa. Olen nähnyt elokuvan jo kerran sen ilmestyessä: petyin, mutta en muistellut tämän olevan sentään näin huono. Kenties tämä kestää yhden katselukerran, mutta toinen on ainakin auttamattomasti liikaa.

Pisteytys: 4/10

Planet of the Apes - Apinoiden planeetta
Ohjannut Tim Burton
Yhdysvallat 2001, 119 min.
Toiminta, Seikkailu, Scifi
Pääosissa: Mark Wahlberg, Tim Roth, Helena Bonham Carter

Burtonin Apinoiden planeetta on uudelleenfilmatisointi vuoden 1968 samannimisestä klassikosta. Tapahtumat noudattelevat samankaltaista kaavaa, kuin alkuperäisfilmatisoinnissakin, mutta toki enemmän tai vähemmän muunneltuna. Astronautti Leo Davidson (Wahlberg) laskeutuu oudolle planeetalle, jossa apinat pitävät ihmisiä orjinaan. Pääseekö Leo kotiin ja voiko hän pelastaa planeetan orjat? Jos klassikkoteokset voisi unohtaa (mutta kun ei voi), olisi Tim Burtonin apinaseikkailu jotenkin siedettävää kertakatseluviihdettä, mutta ei siltikään kovin laadukasta sellaista. Loppukohtauksessa on vielä yritetty uusintaa alkuperäistarinan yllätysmomentti. Typeryydessään se kyllä yllättää.

Pisteytys: 2/10

Puhdistus
Ohjannut Antti Jokinen
Suomi & Viro 2012, 118 min.
Draama, Historia
Pääosissa: Laura Birn, Amanda Pilke, Liisi Tandefelt, Peter Franzén

Sofi Oksasen romaaniin ja näytelmään perustuva Puhdistus on kertomus Neuvosto-Eestistä, kahdesta naisesta, monesta ajasta. Eräänä yönä Aliide Truun (Birn) pihaan ilmestyy nuori tyttö (Pilke). Pian menneisyyden verhot avautuvat, vanhat haavat revitään auki. Kipeän menneisyyden yhdistämien yksinäisten kohtaaminen on raskas, mutta avaa uuden tulevaisuuden. Tämän elokuvan kohdalla on ilo huomata, kuinka sulavasti kirja/näytelmä on muokkautunut valkokankaalle. Elokuvanautinto ei läheskään tavoita kirjan lukemisesta syntynyttä intoa, mutta elokuvaversionkin katseleminen on positiivinen kokemus, mitä nyt kirjakielisyys ja suomen pajattaminen hieman vaivaavat.

Pisteytys: 7/10

The Blue Angel - Sininen enkeli (1930)

Ohjannut Josef von Sternberg
Saksa 1930, 124 min.
Draama, Musikaali
Pääosissa: Emil Jannings, Marlene Dietrich

They call me naughty Lola!

Emmanuel Rath (Jannings) on oppilaidensa pilkkaama opettaja, jonka elämä ei ole saanut arvoistaan täyttymystä. Eräänä iltana jäljittäessään kunnottomia oppilaitaan Rath päätyy yökerhoon nimeltä Sininen enkeli, jossa hän hullaantuu yökerhon viehättävästä tähdestä Lola-Lolasta (Dietrich). Elämäänsä kyllästynyt opettaja suostuttelee Lolan kanssaan avioon ja liittyy itsekin kiertävään kabareeseurueeseen. Ratkaisu tuntuu loistokkaalta hetken, mutta uuteen elämään sopeutuminen tuottaa vanhalle professorille vaikeuksia.

Sininen enkeli on tunnettu eritoten Marlene Dietrichin kansainvälisenä läpimurtoelokuvana. Ja mielenkiintoista kyllä, ennen tätä elokuvaa Dietrich oli aloitellut uraansa kabareelaulajana! Dietrichin roolisuoritus Lola-Lolana onkin ehdottomasti tämän elokuvan kohokohta, ja sen kiihkeänä ytimenä on aikansa hittisävelmän Falling in Love Again siivittämä kabaree-esitys. Pääosassa nähtävä Emil Jannings oli myös aikansa tähtinäyttelijöitä ja myös ensimmäisen miespääosan Oscarin (1928) voittaja. Myös Janningsin näyttelijäntyö on oivaa, joskin hänen tunteita herättävä esiintymisensä elokuvassa Viimeinen mies (1924) vetosi ainakin allekirjoittaneeseen vielä syvemmin. Tässä elokuvassa Emmanuel Rath on yksiulotteisesti vain vanha likainen mies, jonka jatkuviin epäonnistumisiin eläytyminen on enemmän puistattavaa, kuin millään muotoa liikuttavaa.

Näyttelijöiden suuresta panoksesta huolimatta tämä elokuva on hyvin suurelta osalta melkoisen kökkö ja töksähtelevä tuotos. Toisinaan tapahtumien epärealistisuus ja outous paistavat läpi lähinnä vaivaannuttavalla tavalla ja joitain kohtauksia on venytetty aivan liian pitkiksi. Tästä filmistä on tehty saksankielisen version lisäksi myös englanninkielinen - joka lienee vielä ns. alkuperäiskielistä kehnompi. Vaikka Sininen enkeli on kokonaisuutena hieman heikko esitys, on siinä silti myös paljon hyvää. Elokuvan hämärät ja ahtaat kabareemiljööt ovat jännittäviä ja kiehtovia, ja juuri tälle salaperäiselle tunnelmalle kuuluu näyttelijöiden ohella suurin kiitos siitä, että katselukokemus oli kuitenkin loppujen lopuksi miellyttävä.

Pisteytys:

7/10

Pandora's Box - Pandoran lipas (1929)

Ohjannut Georg Wilhelm Babst
Saksa 1929, 133 min.
Mykkäelokuva, Draama, Rikos
Pääosissa: Louise Brooks, Fritz Kotner, Francis Lederer

You'll have to kill me to get rid of me!

Tanssijatar Lulu (Brooks) on kaunis ja lumoava miestennielijä. Hänen estoton elämänasenteensa johtaa kuitenkin vähitellen kohti turmiota, eikä Lulun lähipiirikään välty onnettomuuksilta. Elokuvan eroottisuus ja sen esittämä naiskuva olivat ilmestyessään aikalaisyleisöille kerrassaan liikaa, mutta myöhemmin Pandoran lipas on nostettu yhdeksi saksalaisen mykkäelokuvan merkkiteoksista.

Uransa teatteriohjaajana aloittanut Georg Wilhelm Babst ryhtyi tekemään elokuvia 1920-luvun alussa. Yhteiskunnan rappiotilaa käsittelevät elokuvat ovat keskeinen teema hänen tuotannossaan, ja tyylisuunnallisesti Babstia voitaisiin luonnehtia uusasiallisuuden edustajaksi. Tämä tyylisuunta käsitteli yhteiskunnallisia kysymyksiä mahdollisimman realistisesti, toisinaan jopa satiirisesti. Suuntausta on luonnehdittu myös ekspressionismin vahvan tunteikkaan ilmaisun vastavoimaksi. Skandaalinkäryisine teemoineen myös Pandoran lipas edustaa uusasiallisuutta ja realismin paluuta.

Syystä tai toisesta, en voi väittää erityisemmin pitäneeni tästä elokuvasta. Lähtökohdiltaan filmi on kyllä mielenkiintoinen, mutta lopputulos ei silti onnistunut tekemään kovin kummoista vaikutusta. Brooksin roolisuoritus on elokuvan parasta antia, mutta myös erikoislaatuinen tunnelma ja tietyt kauniisti luodut kohtaukset pitävät mielenkiintoa yllä. Pandoran lipas ei kuitenkaan kokonaisuudessaan valloittanut, vaikka ihan kelpo filmi olikin.

Pisteytys:

6/10

The Man with the Movie Camera - Mies ja elokuvakamera (1929)

Ohjannut Dziga Vertov
Neuvostoliitto 1929, 68 min.
Mykkäelokuva, Dokumentti, Avantgarde
Pääosissa: Mikhail Kaufman

Mies ja apparaatti.

Elokuvateatterin yleisö asettuu paikoilleen. Valot himmenevät ja orkesteri on valmiina soittoon - pian kuva heijastuu valkokankaalle ja elokuva voi alkaa. Tästä elokuvan katselemisen tilanteesta alkaa Mies ja elokuvakamera, joka on elokuvana varsin erikoislaatuinen: se on sekä dokumentti elokuvan teosta että suurkaupungin elämää esittelevä kaupunkisinfonia. Tämän elokuvan katselu on miltei kuin viettäisi erään päivän Moskovan ytimessä, tuolloin vuonna 1929.

Dziga Vertovin tavoitteena oli näyttää elokuvan keinoin elämää sen todellisessa muodossaan. Näinpä tämäkin elokuva esittelee lyhyen kestonsa aikana valtavan määrän ihmisten jokapäiväisiä toimia, suuria ja pieniä, arkisia ja juhlavia. Elokuvassa nähdään niin syntymä kuin hautajaissaattuekin, ankarasti puurtavia työläisiä ja vapaa-ajan viettoa uimarannalla. Yhdessä hetkessä katsoja osallistuu nuoren naisen aamutoimiin, välillä kamera seuraa babushkoiden keskustelua torilla. Vaikka varsinaista juonta ei ole, tapahtumat on ryhmitelty teemoittaisiksi kokonaisuuksiksi. Mies ja elokuvakamera esittelee myös laajan kirjon elokuvan teon tekniikkaa, kuten erilaisia leikkauksia sekä erikoisefektejä, ja nähdäänpä filmissä hieman animaatiotakin.

Vaikka elokuva onkin aina tekijöidensä subjektiivinen näkemys, tai Vertovin mukaan konstruktio, Mies ja elokuvakamera tavoittaa toki tiettyä realismia ja siinä on aitouden tuntua. Kamera ja katsojuus ovat elokuvassa läsnä mielenkiintoisella tavalla. Onko katsoja arjen tirkistelijä vaiko tietoinen tuijottaja, jolle kameramies esittelee elämän eri puolia? Avioeropapereita kirjoittamassa oleva pariskunta peittää kasvonsa kameralta, mutta rintaliivejä päälleen pukeva nainen ei tunnu tietävän katsojan olemassaoloa.

Tämän elokuvan katselu on erittäin mielenkiintoista ja kokemuksena ainutlaatuinen. Vastaavanlaisia filmejä toki on muitakin ja eritoten 1920-luvulla kaupunkisinfoniat olivat suosittuja - täytyy tosin todeta, että kovin montaa sellaista en ole vielä nähnyt. Erityislaatuista tässä filmissä on myös elokuvanteon eri puolien esiintuonti: mukana ovat tekniikka, kameran ja kuvaajan esittely sekä elokuvanäytännön yksityiskohdat. Vaikka lähtökohdat ovatkin varsin simppelit, Mies ja elokuvakamera on valtavan monipuolinen elokuva, joka täytyy ehdottomasti katsoa vielä uudelleen.

Pisteytys:
8/10

Blackmail - Puhtauden lunnaat (1929)

Ohjannut Alfred Hitchcock
Iso-Britannia 1929, 84 min.
Rikos, Trilleri
Pääosissa: Anny Ondra, John Longden, Donald Calthrop

Rikospaikka.

Etsivä Frank Webber (Longden) on työlleen omistautunut mies. Vähäisen vapaa-aikansa hän viettää tyttönsä Alicen (Ondra) kanssa, joka on kyllästynyt jäämään toiseksi Frankin uralle. Eräänä iltana Alice lähtee häntä liehittelevän taiteilijan matkaan, mutta hilpeä ilta päättyy karmivalla tavalla. Lipevä taiteilija ei nimittäin aio tyytyä kepeään flirttiin. Pöydältä löytyvä veitsi pelastaa Alicen raiskaukselta - mutta syyttömästä on tullut syyllinen. Tunnontuskien piinaama Alice ei ole tekonsa kanssa yksin, sillä joku muukin tietää, mitä on tapahtunut.

Puhtauden lunnaat on Iso-Britannian ensimmäinen äänielokuva, joskin vielä kuvausten alkaessa  tarkoituksena oli tehdä mykkäelokuva. Kuvausten loppuvaiheessa ääni saatiin elokuvaan mukaan, mutta Alfred Hitchcock vaati liittää äänen mukaan myös aiempiin kohtauksiin. Tässä filmissä onkin paljon mielenkiintoisia ja erikoisia ääniefektejä. Puheosuudet ovat suoraan sanoen melko kökköjä, joten elokuva lienee kuitenkin eheämpi teos mykkäversiona katsottuna - sellainenkin versio on nimittäin vielä tallessa.

Sen lisäksi, että Puhtauden lunnaat sai kunnian olla Iso-Britannian ensimmäinen äänielokuva, on se myös tietynlainen merkkipaalu ohjaajasuuruus Hitchcockin uralla. Niin ikään tämä filmi oli toki myös Hitchcockin ensimmäinen äänielokuva ja samalla viimeinen mykkäelokuva, mutta ennen kaikkea Puhtauden lunnaat vakiinnutti hänen uransa vakavasti otettavana ohjaajana.

Jännittävä tarina sekä valojen ja varjojen synkkä leikki tekevät filmistä hyvän jännärin, joka toimii erinomaisesti vielä tänäkin päivänä. Kenties tämä täytyy nähdä vielä mykkäversiona, jotta tarina ja tunnelma pääsisivät kunnolla oikeuksiinsa - ääniversiossa dialogi ja tarinan eteneminen paikoittain ontuvat, vaikka toisaalta äänikokeilut ovatkin yksi tämän filmiversion kiintoisimmista puolista.

Pisteytys:

7/10