Shadow of a Doubt - Epäilyksen varjo (1943)

Ohjannut Alfred Hitchcock
USA 1943, 108 min.
Trilleri, Jännitys
Pääosissa: Teresa Wright, Joseph Cotten, Macdonald Carey, Henry Travers, Patricia Collinge

An average family...

Alfred Hitchcockin mestarillinen trilleri kertoo rikoksen paljastumisesta, petoksesta sekä nimensä mukaisesti epäilyksen langettamista syvistä varjoista. Newtonien perhe nauttii Kalifornian lämmöstä idyllisessä kodissaan, mutta teini-ikäinen tytär Charlotta, lempinimeltään Charlie (Wright) kaipaa elämäänsä jotain uutta. Charlien suureksi iloksi hänen suuresti ihailemansa Charlie-eno (Cotten) saapuu perheen luokse vierailulle, mutta vähitellen ilmenee, ettei kaikki ole kohdallaan. Kaima-enon kumma käytös saa nuoremman Charlien epäilemään, että hänen idolinsa onkin etsintäkuulutettu murhaaja.

Epäilyksen varjo lukeutuu Hitchcockin kehutuimpien elokuvien joukkoon, ja se oli tiettävästi myös ohjaajan itsensä suosikkiteos. Tarina on tuttuun tapaan lähtökohdiltaan nerokkaan yksinkertainen, mutta samalla tavattoman monipuolinen ja kihelmöivän jännittävä. Sydämensykkeen nostatuksen lisäksi elokuvassa on Hitchcockille ominaista huumoria sekä myös todella kiinnostavia hahmoja erilaisine motiiveineen ja ratkaisuineen. Trilleriasetelma on luotu mestarillisesti: katsoja saa jännittää vaarasta autuaan tietämättömien päähenkilöiden puolesta ja seurata silmä kovana Charlotan kiihtyvää kamppailua kiintymyksen ja pelon välillä. Onhan aina kamalaa, kuinka uhka voikaan luikerrella vaivihkaa turvalliseen yhteisöön, kotoisan ydinperheen ytimeen... Tai nousta yhteisöstä itsestään, hiipiä varoittamatta pahaa-aavistamattomien, aivan tavallisten ihmisten kiusaksi.

Pisteytys:

8/10

Elokuun elokuvat 2015

Birdman: Or (The Unexpected Virtue of Ignorance)
Ohjannut Alejandro Gonzáles Iñárritu
USA 2014, 119 min.
Komedia, Draama
Pääosissa: Michael Keaton, Emma Stone, Edward Norton

Suuresti hehkutettu ja runsaasti palkittu Birdman kertoo entisestä menestysnäyttelijästä (Keaton), joka yrittää luoda uutta vakavastiotettavaa uraa teatterilavalla. Menneisyyden toilailuista ja Birdman-maskista luopuminen ovat kuitenkin työn takana. Kuvaus ja leikkaus ovat ehdottomasti elokuvan parasta antia: koko kaksituntinen tuntuu nimittäin vain yhdeltä nopeatempoisesti etenevältä otokselta, joka kiemurtelee vauhdikkaasti teatterin kulisseissa. Oivaa mustaa komediaa.

1001-listan mukainen arvio täällä.

Pisteytys: 8/10

Terminator 2: Judgment Day - Tuomion päivä
Ohjannut James Cameron
USA 1991, 137 min.
Toiminta, Scifi
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Linda Hamilton, Edward Furlong, Robert Patrick

Tajunnanräjäyttävä Terminator 2 on yksi parhaita jatko-osia ja toimintaleffoja kautta aikain. Juoni on hykerryttävä: Arskan edellisosassa (1984) näyttelemä paha tuhoajarobotti on taas saapunut ihmiskunnan keskuuteen, joskin hieman toisenlaisissa tehtävissä. Matkan varrella nähdään erinomaisen viihdyttäviä takaa-ajoja, räjähdyksiä, tiukkoja tilanteita ja tulenkatkuista tykitystä.

Pisteytys: 9/10

Ernest & Celestine
Ohjannut Benjamin Renner, Stéphane Aubier & Vincent Patar
Ranska & Belgia 2012, 80 min.
Animaatio, Komedia, Draama
Pääosissa: Lambert Wilson, Pauline Brunner

Kauniisti animoitu Ernest & Celestine on viehättävä tarina yllättävästä ystävyydestä ja ennakkoluulojen murtamisesta. Elokuvan maailmassa hiiret ja karhut eivät voi sietää toisiaan, mutta kahden erikoislaatuisen lajinsa edustajan, siis Ernest-karhun (Wilson) ja Celestine-hiiren (Brunner), kohtaaminen johtaa kauniin ystävyyden syntymiseen. Elokuva oli parhaan animaation Oscar-ehdokkaana vuonna 2014, mutta yllätyksettömästi pysti meni Disney-tusinatavaralle.

Pisteytys: 8/10

Cinderella - Tuhkimo
Ohjannut Clyde Geronimi, Hamilton Luske & Wilfred Jackson
USA 1950, 74 min.
Animaatio, Fantasia
Pääosissa: Ilene Woods, Luis Van Rooten, Eleanor Audley

Prinsessaklassikko Tuhkimo kertoo karmeiden puolisukulaistensa sortaman, kauniin ja hyveellisen Tuhkimon (Woods) tarinan lasikenkineen ja bibbidibobbidibuineen päivineen. Tuhkimo edusti Disneylle merkittävää paluuta sota-ajan jälkeen, ja se myös asettuu selkeästi samaan jatkumoon esimerkiksi Lumikin (1937) kanssa. Visuaalisesti elokuva on kaunis, joskin sen sisältö taas jää hieman köykäiseksi. Esimerkiksi sivuosissa vipeltävät eläinhahmot liikkuvat kyllä mainiosti, mutta niiden osakseen saama suuri ruutuaika tuntuu välillä turhalta täytteeltä. Muutoinkin kokonaisuutta on venytetty liiaksi. Silti parempaa kuin nyky-Disney.

Pisteytys: 7/10

Boxtrolls - Boksitrollit
Ohjannut Graham Annable & Anthony Stacchi
USA 2014, 96 min.
Animaatio, Seikkailu, Komedia
Pääosissa: Isaac Hempstead Wright, Elle Fanning, Ben Kingsley, Jared Harris

Coralinen (2009) ja ParaNormanin (2012) tekijöiden uusin, jälleen stop motion -tekniikalla hauskannäköiseksi piiperretty seikkailu kertoo Cheesebridgen kaupungin omalaatuisten asukkaiden kohtaamisista. Kaupungin alla lymyävät pahoina pidetyt, oikeasti toki kiltit boksitrollit ja maan päällä taas elelee kaikenlaisia kummia persoonia aina vallanahneista peikkometsästäjistä juustonhimoisiin hienostelijoihin. Boksitrollit käsittelee hauskasti, joskin välillä turhan alleviivaavasti, hyvis-pahis -asetelmaa ja toteaa, että pahiskin voi ihan itse valita puolensa. Lopputulemana seikkailu on kivannäköinen, mutta sisällöllisesti vähän tylsä ja hienoinen pettymys. Ei oikein yllä aiemmalle Laika-studion tasolle.

Pisteytys: 6/10

Naked Gun 33 1/3 - Mies ja alaston ase 33 1/3
Ohjannut Peter Segal
USA 1994, 83 min.
Komedia, Rikos
Pääosissa: Leslie Nielsen, Priscilla Presley, George Kennedy

Mies ja alaston ase -leffojen väsähtänyt päätösosa oli joskus - uskomatonta kyllä - lempiosani. Kulahtaneessa poliisisekoilussa kyseenalainen sankarikyttä Frank Drebin (Nielsen) on jäänyt eläkkeelle, mutta joutuu pomminetsintätehtäviin ja lopulta päätyy aiheuttamaan pahennusta Oscar-gaalassa. Osa vitseistä naurattaa jostain syystä edelleenkin, mutta suurilta osin tämän seksistisen kohelluksen seuraaminen on piinallista. Katsokaa nyt tuota kuvaakin. Tuntuu pahalta pettyä lapsuuden sankareihin tällä tavalla, nyyh.

Pisteytys: 4/10

La piel que habito - Iho jossa elän
Ohjannut Pedro Almodóvar
Espanja 2011, 120 min.
Trilleri
Pääosissa: Antonio Banderas, Elena Anaya, Jan Cornet

Pedro Almodóvarin loistoteos mukailee kertomuksensa puolesta niin ikään upeaa ranskalais-italialaista trilleriä Silmät ilman kasvoja (1960). Iho jossa elän kertoo taitavan plastikkakirurgin ja tämän vakioasiakkaan erikoisesta suhteesta, jonka karmeat yksityiskohdat avautuvat vähitellen. Elokuva herättää oivasti ajatuksia muun muassa sukupuolen ja identiteetin pysyvyydestä sekä olemuksesta.

Pisteytys: 9/10

Bean - äärimmäinen katastrofielokuva
Ohjannut Mel Smith
Iso-Britannia & USA 1997, 89 min.
Komedia
Pääosissa: Rowan Atkinson, Peter MacNicol, Pamela Reed

Nolojen tilanteiden mies mr. Bean (Atkinson) lähtee ensimmäisessä elokuvassaan Yhdysvaltoihin toilailemaan. Juoni on tietenkin vain hutiloitu taustakehys pitkälle sketsimaratonille, mutta kokonaisuus toimii silti ihmeen hyvin. Joukossa on huonoja ja kohtalaisia vitsejä sekä tietenkin viittauksia alkuperäissarjaan. Arvata saattaa, ettei maanmainion tv-sarjan henki oikein välity kokopitkässä elokuvassa, mutta paremman puutteessa hupia kyllä irtoaa.

Pisteytys: 6/10

One Hour Photo
Ohjannut Mark Romanek
USA 2002, 96 min.
Draama, Trilleri
Pääosissa: Robin Williams, Connie Nielsen, Michael Vartan

Yksinäinen valokuvankehittäjä Seymour Parrish (Williams) stalkkaa täydelliseltä vaikuttavaa perhettä ja yrittää täyttää elämänsä harmaata tyhjiötä keinotekoisilla väreillä. Perheidyllin kulissien rakoillessa myös Seymourin elämä romahtaa. One Hour Photo on keskinkertainen jännityselokuva, jossa moni elementti tuntuu hivenen kömpelöltä. Robin Williams on kuitenkin loistava itselleen epätyypillisessä roolissa, ja erikoisesta juonesta riittää mielenkiintoista seurattavaa yhdeksi katsomiskerraksi.

Pisteytys: 6/10

The World According to Garp - Garpin maailma
Ohjannut George Roy Hill
USA 1982, 136 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Robin Williams, Mary Beth Hurt, John Lithgow

Garpin maailma tarkastelee erikoislaatuisen kirjailijan T.S. Garpin (Williams) värikkäitä elämänvaiheita 1940-1970 -lukujen Yhdysvalloissa. Lukiessani John Irvingin kirjoittamaa Garpin maailmaa (1978) en todellakaan voinut kuvitella sen elokuvaversiota Robin Williamsin tähdittämänä draamakomediana. Alkuperäisteokseen nähden tämä tulkinta on tiivistetty onnistuneesti, mutta sen omituisen sievistelty sävy muistuttaa lähinnä erikoista perheleffaa. John Lithgow on mainio näyttelijä, mutta aika aikaansa kutakin. Moista roolitusta ei onneksi enää tänä päivänä tehtäisi (ainakaan ilman kohua).

Pisteytys: 5/10

The Babadook
Ohjannut Jennifer Kent
Australia 2014, 93 min.
Kauhu, Draama, Trilleri
Pääosissa: Essie Davis, Noah Wiseman

The Babadook on ahdistusta ja myötätuntoa herättävä kauhukertomus yksinhuoltajaäidin (Davis) ja tämän traumatisoituneen lapsen (Wiseman) koettelemuksista. Elokuvan Babadook-mörkö ei ole yliluonnollinen ilmiö, vaan saa alkunsa vaikeasta elämäntilanteesta ja luikertelee pienen perheen vaivoiksi vähitellen. Elokuvan kauhu on psykologista ja riipaisevan todentuntuista, eikä mitään turhaa säpsäyttelyä. Jokin omaperäisyys tarinastsa jäi silti uupumaan.

Pisteytys: 7/10

The Mist
Ohjannut Frank Darabont
USA 2007, 126 min.
Kauhu, Scifi, Trilleri
Pääosissa: Thomas Jane, Laurie Holden, Andre Braugher

Stephen Kingin kertomukseen pohjautuva The Mist sijoittuu pikkukaupunkiin, jonne laskeutuva outo usva tuo mukanaan karmeita olentoja toisesta maailmasta. Elokuva tarkastelee yhteisön flippaamista ja joukkohysteriaa ihan kohtalaisen onnistuneesti, käsiteltyä tulee myös ihmisen pienuus universumin kummallisten tallaajien rinnalla. Yhteisöaihe on kiinnostava, mutta elokuva ei silti oikein tunnu saavan siitä - tai mistään - kaikkea irti. Vika lienee puolivillaisissa hahmoissa, jotka on käsikirjoitettu turhan tyypitellen - tai sitten näyttelijävalinnat ontuvat. Esimerkiksi pääroolissa tuskaileva Thomas Jane ei kertakaikkiaan istu tunnepitoiseen rooliinsa.

Pisteytys: 6/10

Moulin Rouge!
Ohjannut Baz Luhrmann
USA & Australia 2001, 127 min.
Musikaali, Romantiikka, Draama, Komedia
Pääosissa: Ewan McGregor, Nicole Kidman, Richard Roxburgh

Baz Luhrmannin kenties paras teos Moulin Rouge! sijoittuu belle époquen Pariisiin, jossa Moulin Rougen kiihkeän rytmin sykkeessä syntyy ainutlaatuinen rakkaustarina köyhän kirjailijan (McGregor) ja kaikkien himoitseman kurtisaanin (Kidman) välille. Luhrmannin tavaramerkkinä tunnettu räikeä postmodernismi sopii elokuvan alkupuolen teatraaliseen komediahenkeen mainiosti, mutta  draaman syventyessä spektaakkeli lässähtää. Pääosakaksikon ihailtava eläytyminen kuitenkin kannattelee loppuun saakka.

 

1001-listan mukainen arvostelu täällä.

Pisteytys: 6/10

Ossessione - Riivaajat (1943)

Ohjannut Luchino Visconti
Italia 1943, 140 min.
Draama, Rikos, Romantiikka
Pääosissa: Massimo Girotti, Clara Calamai, Juan de Landa

Lust.

Rutiköyhä kulkuri Gino (Girotti) matkaa Italian maaseudulla ja saapuu nuhjuiselle huoltoasemalle, josta hän saa töitä mekaanikkona. Paikan omistajan (de Landa) vaimo Giovanna (Calamai) vihaa miestään ja rakastuu komeaan Ginoon. Pian toisiaan himoava kaksikko ryhtyy juonimaan Giovannan aviomiehen murhaa. Haaveissa häilyy parempi elämä, mutta piinaava syyllisyys ei anna armoa. Rikostarina pohjautuu James M. Cainin tunnettuun rikosromaaniin Vahinko kello kaulassa (1934), joka on 1990-luvulla suomennettu myös nimellä Postimies soittaa aina kahdesti.

Luchino Viscontin Riivaajia on pidetty italialaisen neorealistisen tyylisuunnan esiteoksena. Neorealismilla tarkoitetaan 1940-1950-luvuilla Italiassa ilmennyttä yhteiskuntakriittistä suuntausta, joka kuvasi erityisesti arjen muutosta ja köyhyyttä sodanjälkeisessä fasistisessa Italiassa. Neorealistisille teoksille leimallisia piirteitä ovat esimerkiksi amatöörinäyttelijät sekä aitojen kuvauspaikkojen käyttö. Arvata voi, etteivät antifasistiset elokuvat olleet ajan Italiassa valtavirtaa. Kahden vuosikymmenen aikana neorealistisina pidettyjä elokuvia ilmestyikin vain alle sata.

Köyhälle maaseudulle sijoittuva Riivaajat on riipivän tarkkanäköinen analyysi Mussolinin ajasta ja sodanjälkeisestä tuskasta. Rähjäisen huoltoaseman takahuone, rasvankäry ja pölyiset maantiet tulevat lähelle ja tarinan seuraaminen tuntuu miltei ahdistavan todelliselta. Samoin elokuvan teemat tuntuvat kaunistelemattomilta ja lohduttoman realistisilta. Köyhyyden ja epätoivon keskellä jäljellä ovat vain himo ja unelmat, joiden kohteita tavoitellessa ainoana vaihtoehtona on astua rikoksen poluille.

Pisteytys:

10/10

The Life and Death of Colonel Blimp - Se alkoi Berliinissä (1943)

Ohjannut Michael Powell & Emeric Pressburger
Iso-Britannia 1943, 163 min.
Draama, Sota, Romantiikka
Pääosissa: Roger Livesey, Anton Walbrook, Deborah Kerr

I know what war is!

Se alkoi Berliinissä (tunnettu myös nimellä Ystävykset) on ihastuttavan värikylläinen aikamatka 1900-luvun ensimmäiselle puoliskolle kenraali Clive Wynne-Candyn (Livesey) matkassa. Tarina alkaa ns. nykyhetkestä, eli noin vuodesta 1943. Takautumien kautta kerrataan Candyn, tuon vanhan jäärän, elämänvaiheita vuosisadan alun sotatuoksinnoista toisen maailmansodan syttymiseen saakka. Elokuva on myös ensimmäisiä ja tunnetuimpia yhteisohjauksia Powell & Pressburger -kaksikolta, joiden tuotanto poikkesi valtavirrasta viehättävällä tavalla - ja jota tosin ei aina aivan ymmärretty. Partnereiden omaperäisyys ja erikoinen tarkastelutapa näkyvät vahvasti tässäkin elokuvassa.

Lievästi satiirinen huumori antaa kertomukselle omalaatuista hauskuutta ja vieno propagandakin häilyy taustalla, mutta ennen kaikkea Se alkoi Berliinissä on koskettava draama rajat ylittävästä ystävyydestä ja saavuttamattomasta rakkaudesta. 1900-luvun alun Berliinissä alkanut ystävyys Candyn ja saksalaisen Theo Kretschmar-Schuldorffin (Walbrook) välillä kestää sota-aikojen koettelemukset ja valtioiden väliset kahnaukset. Deborah Kerr tekee upean kolmoisroolin esittäen kaikkia naisia Candyn (ja hieman Theonkin) elämässä; draamallinen ratkaisu on kerrassaan mielenkiintoinen ja onnistunut!

Colonel Blimp -sarjakuvasta nimensä saanut Se alkoi Berliinissä on totta vie upean näköinen ja sisällöllisesti sykähdyttävä, mutta ilmestyessään elokuva oli aikalaisille kauhistus ja sen valmistusta parjattiin suuresti. Jopa itse Winston Churchill vastusti kiihkeästi moisen roskaelokuvan tekoa, peläten ilmeisesti joutuvansa itse ivan kohteeksi. Toki britin ja saksalaisen ystävyydestä kertovan elokuvan teko vaikutti vähintäänkin epäilyttävältä samaan aikaan, kun natsit pommittivat Lontoota minkä ehtivät. Runsaasti vettä sai Thamesissa virrata, ennen kuin elokuvaa lopulta ryhdyttiin pitämään todellisena brittiklassikkona, terävänäköisenä ja modernina draamana.

Pisteytys:

8/10

Meshes of the Afternoon (1943)

Ohjannut Maya Deren & Alexander Hammid
USA 1943, 14 min.
Lyhytelokuva, Avantgarde, Surrealismi
Pääosissa: Maya Deren, Alexander Hammid

(Epä)todellisuuksia.

Kokeellinen ja omalaatuinen, minimibudjetilla toteutettu Meshes of the Afternoon on kuuluisien avantgarde-taiteilijoiden Maya Derenin ja Alexander Hammidin taidonnäyte. Maya Deren (1917-1961) oli taiteilija, esseisti ja teoreetikko, joka oli kiinnostunut ajan ja tilan esilletuonnista elokuvailmaisussa. Derenin tunnetuimmaksi jäänyt teos, Meshes of the Afternoon, on toiminut vahvana vaikuttimena uudenlaista ilmaisua etsiville elokuvantekijöille: esimerkiksi David Lynchin erikoinen tuotanto tuntuu saaneen vahvoja vaikutteita tästä Derenin merkkiteoksesta. Ennen kuin seuraavan kerran katsot Mulholland Driven (2001), katso ensin tämä!

Meshes of the Afternoon on kuin uni unessa, kiehtova ja pyörryttävä, lukemattomien vaihtoehtojen maailma. Nuori nainen nukkuu kotonaan, mutta uni ei ole rauhallista. Viikatemiestä muistuttava olento, naisen useat versiot itsestään ja symboliset ydinelementit, kuten veitsi, avain ja kukka toistuvat surrealistisessa kuvakertomuksessa jättäen lopullisen tulkinnan täysin katsojan mielikuvituksen vastuulle.

Tyylilaji tuo mieleen surrealismin kuuluisat teokset, eritoten mieleen palaa Luis Buñuelin Andalusialainen koira (1929) tai Kulta-aika (1930). Näitä valtavirrasta poikkeavia elokuvia yhdistää todellisuuden hämärtyminen ja unenomainen epäloogisuus, joka sotkee perinteisen ja totutun tarinankerronnan kaavan. Sen sijaan tilalla on jotain hypnoottista ja tajunnanräjäyttävää, jonka pariin on välttämätöntä palata useamman kerran oivaltaakseen jotain uutta.

Pisteytys:
10/10

Dance, Girl, Dance - Tanssi, tyttö, tanssi (1940)

Ohjannut Dorothy Arzner
USA 1940, 90 min.
Musikaali, Komedia, Draama
Pääosissa: Maureen O'Hara, Lucille Ball, Louis Hayward, Ralph Bellamy, Maria Ouspenskaya

A celebration is a celebration!

Tanssivat ystävykset Judy (O'Hara) ja Bubbles (Ball) kisailevat suosiosta ja työpaikoista, ja ihastuvat vielä kaiken lisäksi samaan miehenrenttuun (Hayward). Bubbles on miehiä miellyttävä, burleskin taitava hempukka, kun taas Judy on siveä ja kunnianhimoinen ballerina. Judy tosin menettää uskonsa tanssitaitoihinsa ja joutuu hyvin menestyvän Bubblesin show'n naurettavaksi väliaikanumeroksi.

Elokuva etenee hieman jähmeästi, mutta mukaansatempaavat musikaalikohtaukset kertovat parhaiten, mistä elokuvassa on kyse: feminismiä ennakoivasta naisnäkökulmasta. Harvinaista onkin, että Hollywoodin miehisessä maailmassa ohjaajantuolilla on istunut nainen, urallaan melkoisen hyvin menestynyt Dorothy Arzner. Ohjaajan sukupuoli ei enää nykypäivänä ole ällistelyn aihe, mutta kiistämättä viihdeteollisuuden maailma on edelleen tympeän miehinen.

Naisnäkökulmansa ohella Tanssi, tyttö, tanssi on mielenkiintoinen tuolloin vielä melko tuntemattomien päätähtiensä vuoksi, jotka sittemmin nousivat kuuluisuuteen. Lucille Ball, joka on Bubblesina upean räväkkä vamppi, tuli tunnetuksi 1950- ja 1960-luvuilla tehtyjen ikonisten Lucy-sarjojen myötä. Siinä missä Ball oli vuonna 1940 tehnyt lukuisia roolitöitä B-leffoissa, Maureen O'Hara vasta aloitteli pitkää ja menestyksekästä Hollywood-uraansa.

Pisteytys:

7/10

Now, Voyager - Uusien tähtien alla (1942)

Ohjannut Irving Rapper
USA 1942, 117 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Bette Davis, Paul Henreid, Claude Rains, Gladys Cooper

Shall we just have a cigarette on it?

Charlotte Vale (Davis) on hermoromahduksen partaalla, ja syynä epätoivoon on hänen dominoiva äitinsä (Cooper). Pohjamudissa ryömivä Charlotte pääsee onneksi parantolaan, jossa hänen itsetuntonsa kohoaa: pian nuori neito suuntaa lomaristeilylle Etelä-Amerikkaan ja tapaa siellä kiehtovan miehen, rakkaudettomassa avioliitossa riutuvan Jerry Durancen (Henreid). Charlotte palaa kotiin uutena, itsevarmana ja kauniina naisena. Äidin uhmaaminen johtaa kuitenkin traagisiin tapahtumiin, ja Charlotte joutuu vaikeiden valintojen eteen.

Riipivä melodraama on saanut yleisöt nyyhkimään läpi vuosikymmenten, onhan tarina kauttaaltaan koskettava ja täynnä jäytäviä epäoikeudenmukaisuuksia. Moni on varmasti löytänyt elokuvan aihepiireistä samaistumisen kohteita, aina tuhoontuomituista rakkaustarinoista huonoihin äiti-tytär -suhteisiin. Lisäksi Bette Davis tulkitsee rooliaan loistavasti ja Gladys Cooperin äitihahmo puolestaan on karmean onnistunut harppu! Max Steinerin Oscar-palkittu musiikki on niin ikään upeaa.

"Rumasta ankanpoikasesta itsevarmaksi kaunottareksi" -kertomus taas on ulkonäkökeskeisyytensä vuoksi liian yksioikoinen. Esimerkiksi rilleistä luopuminen ja laihdutus tuntuvat aika älyttömiltä lääkkeiltä heikkoon itsetuntoon. Uusien tähtien alla lienee makuuni myös hieman turhan sentimentaalinen, vaikka synkkä pohjavire tavallaan toimiikin kauniisti. Itsenäistyminen, luopuminen ja pelkoja kohti katsominen ovat kiinnostavia teemoja, joita elokuva käsittelee kohtalaisesti.

Pisteytys:

7/10