Ohjannut Mika Kaurismäki
Suomi 1985, 76 min.
Rikos, Draama
Pääosissa: Kari Väänänen, Martti Syrjä
 |
| Sono un italiano, olen suomalainen. |
Giancarlo Rosso (Väänänen) on saanut tarpeekseen rikollisesta elämästään Italian auringon alla, sillä hänen rakastamansa nainen on kadonnut kauas Suomeen. Rosso ottaa auton alleen ja lähtee kohti Pohjolaa, jossa hän vaeltaa eksyksissä. Avukseen Rosso saa Martin (Syrjä), joka auttaa onnetonta italialaista löytämään rakastettunsa. Matkan varrella aseet laulavat ja kuilu syvenee.
Mika Kaurismäen tie-elokuvaa sävyttää musta huumori. Linssin alla ovat ainakin maskuliinisuus ja suomalaisuus, joita tutkitaan lähettämällä italiaano-mafioso Pohjanmaan tulviville lakeuksille. Tyyli ja miljöö tuovat mieleen muutamaa vuotta vanhemman elokuvan Arvottomat (1982), joka on koruttomassa nuhjuisuudessaan kenties Kaurismäen paras elokuva. Rosso ei ole tunnelmassaan yhtä täyteläinen, mutta silti kiehtova ja kekseliäs rikosdraama 1980-luvun Suomesta.
Rosson suomalais-italialainen sävy on oivaltava ja oman hupinsa siihen lisää tieto siitä, että idea syntyi suomalaisessa italialaisessa ravintolassa Rossossa. Tietysti! Elokuvan maine ja arvostus on kasvanut vuosien saatossa, vaikka kyllä filmi jo aikanaan keräsi roimasti kehuja ja ihan kohtalaisesti katsojiakin. Hienoista kritiikkiä, jo aikanaan, sai elokuvan ohut naiskuva. Sitä ei käy kiistäminen, sillä naishahmot ovat väsyttävän tuttuun tapaan vain miesten halujen ja vaatimusten kohteita, vailla omaa toimijuutta. Elokuvaa katsoessani tosin tulkitsin sitä ironiana, mutta olikohan tulkintani liian moderni? Ehkäpä nykypäivän Rossossa päähenkilön rakas Marja saisi uudenlaisen roolin.
Pisteytys: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti