Memoirs of a Geisha - Geishan muistelmat (2005)

Ohjannut Rob Marshall

USA 2005, 145 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Ziyi Zhang, Ken Watanabe, Michelle Yeoh

 

The heart dies a slow death.

Nuori Chiyo Sakamoto (Zhang) myydään geishataloon orjaksi. Lapsuutta värittävät epätoivoiset karkumatkat ja vastoinkäymiset, kunnes Chiyo lopulta otetaan geishaoppilaaksi. Rakkaus vaurasta Puheenjohtajaa (Watanabe) kohtaan ohjaa Chiyon ponnisteluja: aherrus ei mene hukkaan, mutta uusia vaikeuksia on aina vain edessä. Dramaattisten käänteiden sävyttämä tarina perustuu Arthur Goldenin samannimiseen romaaniin (1997) ja lienee jopa pohjateostaan tunnetumpi.

En ole lukenut kirjaa, joten vertailu sikseen. Elokuva on tunnelmallisen kaunis mutta muuten nihkeää seurattavaa. Kerrontaa vaivaa Hollywood-katse, joka ei tavoita todellista Japania. Suurimmat riesat ovat miljööseen täysin sopimaton aksentti-englanti, eksotisoinnin sivumaku ja tarinassa välähtävät groomaus-elementit. Geishan muistelmia on lisäksi kritisoitu muun muassa kiinalaisnäyttelijöistä (eikö japanilaisia löytynyt?) sekä monista aikakauteen sopimattomista yksityiskohdista. Vääränlaiset kampaukset eivät haittaa katselua, ellei ole erityisen perehtynyt geishakulttuuriin. Sinne päin -toteutus kuitenkin tuntuu jo ajatuksena valjulta.

Parasta Geishan muistelmissa ovat upeat lavasteet ja puvustus, vaikka ehkäpä nekin ovat hieman romantisoituja ja toistavat länsimaisia mielikuvia Japanista. Juuri näistä esteettisistä ansioistaan elokuva voitti kolme Oscaria (kuvaus, lavastus, puvustus). Ehdokkuuksia oli kokonaisuudessaan hulppeat kuusi, mutta musiikki- ja äänipalkinnot jäivät saamatta. Sentään parhaan elokuvan kisailuun Geishan muistelmia ei otettu, vaikka eipä vuoden voittajakaan ollut kaksinen: himotuimman pystin vei lattea rasismidraama Crash (2004). Akatemiaehdokkuuksien tai -voittojen määrä ei tosiaankaan aina ole laadun tae.

Pisteytys: 4/10

The Man Who Would Be King - Seikkailujen sankarit (1975)

Ohjannut John Huston

Iso-Britannia & USA 1975, 129 min.

Seikkailu, Draama, Komedia

Pääosissa: Sean Connery, Michael Caine, Christopher Plummer

 

Now listen to me you benighted muckers!

Rudyard Kiplingin tarinaan (1888) perustuva seikkailuelokuva sijoittuu brittiläiseen Intiaan ja kaukaiseen Kafiristaniin. Kaksi rikasta elostelijaa, Daniel Dravot (Connery) ja Peachy Carnehan (Caine), lähtevät valloittamaan salaperäistä Kafiristania, jonne pääsy on todettu liki mahdottomaksi. Veijaripari pääsee ihmeen kaupalla perille ja ryhtyy opettamaan paikallisille brittiläisiä tapoja, haaveenaan nousta maailmankolkan hallitsijoiksi. Ehkäpä kerätä hieman rikkauksia ja palata kotiin kuninkaina... Vaan kuinka käy, kun omatekoinen imperiumi on saatu pystytettyä?

 

Seikkailujen sankarit on kevytmielinen seikkailuelokuva, jossa kuplii ironinen kolonialismikritiikki. Humoristinen valloitusretki osoittaa brittiläisten ylemmyydentunnon ja sen aiheuttaman sokeuden. Toki perinteisiin seikkailutunnelmiinkin päästään, sillä elokuvan erämaamaisemat ovat komeaa katsottavaa. Tulee suorastaan tunne, että tässä todella ollaan aivan tuntemattomassa valtakunnassa, jossa vallitsevat omat tapansa ja vieraan uskonnon omalaatuiset lait. Eipä ole laisinkaan ihme, että elokuvan neljään Oscar-ehdokkuuteen lukeutuivat lavastus ja puvustus.
 

Muutamat palkintoehdokkuudet eivät tuoneet voittoja, eikä elokuvasta tullut kovin suurta hittiä. Kriitikoiden kehut ovat kuitenkin olleet suopeita sekä omana aikanaan että myöhempinä vuosikymmeninä. Kiistämättä Seikkailujen sankarit on mainiota viihdettä, vaikka se ei vedä vertoja John Hustonin parhaille legendoille. Sierra Madren aarre (1948) tai Afrikan kuningatar (1951) vievät voiton, mutta kyllä tämäkin filmi viettelee samanlaiseen hauskanjännittävään reissutunnelmaan.  Yhteistä tuntuu olevan varsinkin Sierra Madren kanssa: ahneus ei takaa onnea.

Pisteytys: 7/10

Onnenpeli (1965)

Ohjannut Risto Jarva

Suomi 1965, 93 min.

Komedia, Romantiikka, Draama

Pääosissa: Jaakko Pakkasvirta, Anneli Sauli, Eija Pokkinen, Kaisa Korhonen

 

Minulla on elämä: tämä päivä ja tulevaisuus.

Onnenpeli kuvaa nuorten aikuisten vauhdikasta arkea urbaanissa Helsingissä. Elämää sykkivän kivikaupungin kehitys on keskeinen osa uudenaikaista elokuvaa. Vapaasti etenevä tarina rytmittyy tansseista, lauluista ja kesäyön huumasta, vaan välillä varjoissa välähtävät kolmiodraaman synkät sävyt. Elokuvakerronta on saanut vaikutteita ranskalaisesta uudesta aallosta. Pariisi välähtää hahmojen puheissa ja kokemuksissa, mutta kertomus juurtuu silti Suomeen.

Risto Jarvan (1934─1977) ensimmäinen täysin oma ohjaustyö vastaanotettiin pääasiassa positiivisin mielin. Onnenpeli sai muun muassa valtion elokuvapalkinnon ja Jarvalle lyötiin käteen ohjaus-Jussi. Seuraavana vuonna ensi-iltansa sai kuuluisa nuorisofilmi, Mikko Niskasen Käpy selän alla (1966), jossa käsitellään samankaltaisia teemoja ja tunnelmia. Uuden aikakauden elokuva teki voimallisesti tuloaan ─ tai oikeastaan Onnenpelin myötä uusi aika oli jo alkanut.

 

Elokuvahistoriallisen antinsa ohella Onnenpeli on hauskaa ja kevyttä seurattavaa. Kiehtovinta ylipäätään on ajankuva, joka ulottuu aikansa tuoreen elokuvakerronnan ohella hahmoihin ja miljööseen. Elokuva toimiikin miellyttävänä aikamatkana 1960-luvun Helsinkiin: moni kohtaus tapahtuu sisätiloissa, mutta reippaasti kuljeskellaan pitkin pääkaupungin tuttuja katuja ja kurkistetaan jopa Suomenlinnan salakäytäviin. Musiikissakin ajankuva kuultaa hauskan monipuolisesti, sillä samaan filmiin mahtuu Kaj Chydeniuksen säveliä ja Spede Pasasen Pronominirock ─ 1960-luvun eri sävyt soivat kiehtovasti rinnakkain.

Pisteytys: 7/10

Taxi - Taxi Teheran (2015)

Ohjannut Jafar Panahi

Iran 2015, 82 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Jafar Panahi

All movies are worth watching.

 

Ohjaaja Jafar Panahi on ryhtynyt taksikuskiksi, joka kiertelee pitkin Teheranin katuja. Kyytiin nousee tuttuja ja tuntemattomia, jotka laukovat kuskille suoria sanoja elämänmenosta ympärillään. On koulutehtävää pähkäilevä sukulaislapsi, laitonta videovuokrausta harjoittava mies ja kiireisiä vanhoja rouvia, kaikki arkiselta tuntuvia asiakkaita jokapäiväisine huomioineen. Osa keskusteluista sivuaa sitä, että auton kojelaudalla vaikuttaa nököttävän kamera ─ tekeekö ohjaaja sittenkin uutta elokuvaa? 

 

Jafar Panahin taksissa käytävät keskustelut tuntuvat tavallisuudessaan dokumentaarisilta, vaikka elokuva on käsikirjoitettu. Siksi keskusteluiden sävyt ja aiheet nostavat esille hiljaisena myhäilevän ohjaajan omia kärkkäitä kommentteja. Syy elokuvan muodolle ja sisällölle kytkeytyy Panahin omaan asemaan kotimaassaan. Kehutun ohjaajan elokuvat on tuomittu Iranissa propagandaksi ja Panahia on kielletty tekemästä elokuvia, mutta vankeus- ja arestirangaistuksista huolimatta ohjaaja ei ole lopettanut luovaa työtään. Taxi Teheran kysyy, mitä iranilaisyhteiskunnasta voi kertoa, jos kaiken on oltava epätodellisen siloiteltua. Tällaistahan arki on! Entä kuka saa kuvata ja mitä?

 

Nerokkaalla tavalla kantaaottava Taxi Teheran oli maailmanlaajuinen arvostelumenestys, joka palkittiin muun muassa Berliinin Kultaisella karhulla. Menestys ei puhdistanut miehen mainetta kotimaassaan, mutta ura jatkuu edelleen, sitkeästi ja pelottomasti. Taxi Teheranin jälkeen ilmestyneet kokopitkät elokuvat ovat niittäneet menestystä Iranin ulkopuolella. Niissäkin kerrontakeinot rakentuvat yhä kotimaassa harjoitetun sensuurin ehdoilla.

 

Pisteytys: 8/10

Tammikuun elokuvat 2025

Ohjus
Ohjannut Miia Tervo

Suomi & Viro 2024, 110 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Oona Airola, Pyry Kähkönen, Hannu-Pekka Björkman, Tommi Korpela

 

 

 

Tuore toimittaja Niina (Airola) päätyy ensimmäisellä juttukeikallaan keskelle Inarijärven ohjusselkkausta vuodenvaihteessa 1984─1985. Tositapahtumia hyödyntävässä draamakomediassa tutkitaan rajojen vetämistä niin ihmissuhteissa kuin valtioiden välillä. Suomettuminen rinnastuu osuvasti naisen asemaan miehisessä maailmassa. Mehevää kasaritykittelyä!

Pisteytys: 7/10

 

Neljä pientä aikuista
Ohjannut Selma Vihunen

Suomi & Ruotsi 2023, 122 min.

Draama, Romantiikka, Komedia

Pääosissa: Alma Pöysti, Eero Milonoff, Oona Airola, Pietu Wikström

Juulian (Pöysti) ja Matiaksen (Milonoff) avioliitto avautuu uusiin suuntiin, kun Matias jää kiinni salasuhteesta. Avoimen rakkauden aika koittaa, mutta kuten missä tahansa suhteessa, elo ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista vaan myös vaikeita keskusteluja, omien tunteiden kohtaamista ja rajanvetoja. Kaunis, hauska, tunteikas ja rehellinen elokuva, jossa on taitava tasapaino draaman ja komedian välillä. Raikasta ihmissuhdedraamaa!

Pisteytys: 8/10

 

Babylon
Ohjannut Damien Chazelle

USA 2022, 189 min.

Draama, Komedia, Historia

Pääosissa: Brad Pitt, Margot Robbie, Diego Calva

 

 

 

 

Riehakas Babylon tarjoilee ylipitkät bileet 1920-luvun lopun Hollywoodissa. Jos Baz Luhrmann tekisi oman versionsa  The Artistista (2011), tällaista se varmaan olisi: hyperhysteriaa, aikakausien ja aihioiden hengästyttävää sekamelskaa ja siinä sivussa hatunnosto entisajan elokuvamaailmalle. Aiheessa on potentiaalia, mutta toteutus on uuvuttava. Latteaa sekoilua ja provosointiin löysästi tähtäävää sontasuihkua piristää ainoastaan erinomainen jazz-soundtrack.

Pisteytys: 4/10

 

Velvet Goldmine
Ohjannut Todd Haynes

Iso-Britannia & USA 1998, 118 min.

Draama

Pääosissa: Christian Bale, Ewan McGregor, Jonathan Rhys Meyers

 

 

 

Toimittaja (Bale) ryhtyy jäljittämään takavuosien suosittua rock-tähteä Brian Sladea (Meyers). Sukellus muistoihin osoittaa, ettei kimaltava 1970-luku ollutkaa pelkkää glitteriä ja hekumaa. Elokuvan kokeellinen käsikirjoitus horjahtelee ajoittain, mutta glamrockin tuoma pöyhkeä riemu ja iloinen, kasuaali queerius tuovat hymyn huulille heikkoinakin hetkinä.

Pisteytys: 7/10

 

Do lok tin si - Fallen Angels
Ohjannut Wong Kar-Wai

Hongkong 1995, 99 min.

Rikos, Draama, Komedia

Pääosissa: Leon Lai, Michelle Reis, Charlie Yeung

 

 

 

 

Wong Kar-Wain musavideoestetiikkaa huokuvassa elokuvassa hengailee palkkamurhaajia ja muita pätkätyöläisiä. Filmi on ehdottomasti enemmän tyyliä kuin tarinaa, kokeilunhalussaan hauskaa seurattavaa. Omalla persoonallisella tavallaan Fallen Angels on viehko ja upottava kuvaelma Hongkongin sykkeestä, vaikkei elokuva tarinallisesti olekaan ohjaajan parhaimmistoa.

Pisteytys: 7/10

 

Metropolitan

Ohjannut Whit Stillman

USA & Espanja 1990, 98 min.

Draama, Komedia, Romantiikka

Pääosissa:  Edward Clements, Carolyn Farina, Chris Eigeman

 

 

Joukko eliittinuorisoa viettää joululomaansa juhlien. Kemujen jatkoilla keskustellaan syvällisiä elämästä, rakkaudesta, kirjallisuudesta ja arvoista. Whit Stillmanin indiedraama oli aikanaan yllättävän hyvä menestys, sillä filmi oli esimerkiksi Oscar-ehdokkaana käsikirjoituksestaan. Tarinassa on realismia ja hienoista yläluokan piikittelyä, mutta myös lämpöä ja hyvää tahtoa.

Pisteytys: 7/10