1001 takana, seuraavat tuhannet edessä!

Ensimmäinen kronologinen 1001-kierros on tullut päätökseensä. Kaksitoista vuotta vierähti ja vielä jäi tekemistä! Viimeisen vuoden aikana on pitänyt hieman jarruttaa tahtia kahdesta syystä. Ensinnäkin olen miettinyt, mitä tehdä seuraavaksi ja toisekseen vauva- ja taaperoarki on verottanut mahdollisuuksia uppoutua harrastustoimintaan. Ja kun töitäkin pitää tehdä; tuli tässä syksyllä yksi väitöskirjakin saatua päätökseensä. Merkkipaaluista huolimatta elämä jatkuu: perhe-arki ei pysähdy, uudet tutkimusideat muhivat ja tietysti iltojeni ilona säilyy elokuvien katselu.

 

Vaikka julistan nyt 1001-listan päättyneeksi, kaikkia listattuja elokuvia ei ole matkan varrella löytynyt. Tämän enempää 1001-filmejä en enää vainukoirien kanssa metsästä. Jos ja kun joku puuttuva filmi sattuu sopivasti tulemaan vastaan, täytän väliin jääneitä aukkoja mielelläni ja kirjoittanen lopuistakin elokuvista. Tässä kohtaa on kuitenkin syytä kääntää jo katse kohti jotain uutta ─ tai vanhaa, koska 2010-luvun lopputaipaleen kyllästämänä kaipaan jo klassikoiden pariin.

1001-urakan aloittamisesta kirjoitin pari vuotta sitten tässä tekstissä, kun tuli kuluneeksi vuosikymmen elokuvalistaharrastusta. Siksikään en nyt tämän enempää kertaa menneitä vaan suuntaan katsetta tulevaan. Koska mielelläni katselen elokuvia järjestelmällisesti & suunnitelmallisesti, olen kuluneen vuoden aikana näpytellyt itselleni kattavaa katselulistaa. Aloitan sen parissa heti alkuvuodesta 2025. Sitä ennen on luvassa vanha kunnon joulukalenteri.

Millainen uusi lista on luvassa? Katseltavaa olen koostanut monista eri lähteistä ja top-listoilta (esim. AFI-listat, NYT 1000 Best Movies Ever Made, Sight & Sound, Antti Alasen elokuvaopas, TSPDT.... monet näistä ovat toki päällekkäisiä keskenään ja 1001-listan kanssa, mikä kertonee tiettyjen filmien ikonisuudesta). Listaa ei mitenkään voi tehdä täydelliseksi tai valmiiksi, vaan se saa elää. En halunnut aloittaa uudestaan mitään täysin kronologista "alusta loppuun" -projektia vaan katsella sieltä täältä, silti suunnitelmallisesti. Joulukalenterin tasavuosikkaat ovat olleet hauska systeemi katsella eri filmejä ja jalostin idean myös tulevalle elokuvalistalle. Siksipä ensi vuonna on luvassa tasavuosia täyttäviä elokuvia aikaväliltä 1915─2015. Tekstejä lienee noin kerran viikkoon, sillä kuten todettua, täytyy hieman tasapainoilla kaiken muun elämän ja muiden harrastusten välillä.

 

Eli tällaista listasekoilua ei missään nimessä lopeteta. Ikonista elokuvien koomikkoklassikkoa lainatakseni: "Well, here's another nice mess you've gotten me into!"

Nomadland (2020)

Ohjannut Chloé Zhao

USA 2020, 107 min.

Draama

Pääosissa: Frances McDormand, David Strathairn, Linda May

 

I'm not homeless. I'm just house-less.

 

Leskeksi jäänyt Fern (McDormand) jättää kotinsa, työnsä ja tutut kuvionsa Nevadassa. Pakuunsa asettunut Fern lähtee kiertämään Yhdysvaltoja nomadina: hän tekee töitä siellä täällä, tutustuu ihmisiin tien päällä ja pysähtyy tärkeän äärelle. Vaeltavaa väkeä on liikkeellä paljon, pakon sanelemana ja omasta vapaasta tahdostaan. Yksinäisestä elämästä löytyy yllättävää yhteisöllisyyttä.

Chloé Zhaon (s. 1982) kaunis draama perustuu Jessica Bruderin tietoteokseen (2017), joka käsittelee liikkuvaa elämäntapaa 2000-luvun taantuman jälkeisinä vuosina. Aiheessa on rankat puolensa, mutta Nomadland ei alleviivaa tragediaa saati surkuttele tai vähättele henkilöitään. Nomadien nahkoihin asetutaan esimerkiksi siten, että valtaosa näyttelijöistä on aivan todellisia nomadeja. Heidän aitoja osiaan täydentää Frances McDormandin upea, Oscar-palkittu roolityö varautuneena Ferninä. Elokuva on muutenkin ansaitusti saanut useita palkintoja, kuten parhaan elokuvan Oscarin, Baftan sekä Venetsian Kultaisen leijonan.

Nomadland on kaunista, ajattelulle tilaa jättävää hidasta draamaa. Maisemia katsellessaan ehtii miettiä monenlaista ja purnata nyky-yhteiskunnan armottomuutta. Toisaalta nomadien vapaudessa on puolensa ─ mitä mieltä tässä oravanpyörässä on? Siitä tippuminen tuntuu silti karvaalta. Ilo ja suru läikehtivät nomadien reiteillä samanaikaisesti: matkatessaan saa jotain uutta ja vanhasta on luovuttava. Listan viimeisenä filminä Nomadland on osuva päätöselokuva 1001-projektille. Paljastan jo nyt, että elokuvaurakkani eivät tähän pääty, vaan uusia tuulia on pian luvassa!

Pisteytys: 9/10

Kolmen kooste ─ BlacKkKlansman (2018), Joker (2019), Tenet (2020)

1001-listalla 2010─2020-luvut ovat koostuneet valtaosin sellaisista elokuvista, jotka olen katsonut jo aikaisemmin. Muutamista olen ehtinyt tehdä pitkän joulukalenteritekstin ennen kuin filmejä oli listalle lisättykään. Näistä kolmen elokuvan kohdalla uusintakatselu ei tuonut elämykseen juuri mitään uutta kulmaa, joten näiden osalta riittäköön tiivis koostepostaus.

 

BlacKkKlansman
Ohjannut Spike Lee

USA 2018, 135 min.

Biografia, Komedia, Rikos

Pääosissa: John David Washington, Adam Driver, Laura Harrier

Poliisi Ron Stallworthin (Washington) omaelämäkertaan perustuva elokuva kertoo siitä, kuinka musta kyttä ajoi ahtaalle Ku Klux Klanin rasistit. BlacKkKlansman peilautuu hyvin Spike Leen aiempaan tuotantoon ja tuttu yhteiskuntakriittisyys ravistelee katsojaa. Kaikki komedia unohtuu lopussa, jolloin hypätään 1970-luvulta nykypäivään. Käsikirjoitus-Oscar meni oikeaan osoitteeseen. Ehdottomasti uusintakatselun väärti!

Pidempi teksti elokuvan ensikatselusta on täällä.

Pisteytys: 8/10

 

Joker

Ohjannut Todd Phillips

USA & Kanada 2019, 122 min.

Trilleri, Draama, Rikos

Pääosissa: Joaquin Phoenix, Frances Conroy, Robert De Niro

 

 

 

Erinomaisesti menestynyt Joker jätti minut ensikatselulla kylmäksi. Toisen katselun jälkeen tunne on lievästi positiivisempi, vaikka olen yhä samaa mieltä elokuvan heikkouksista. Aloitetaan silti positiivisesta: Joker on tyylikkään näköinen ja Oscar-palkittu score tukee onnistuneesti ahdistavaa tarinaa. Joaquin Phoenixin antaumuksellinen rooli on varsin hyvä, Oscarin väärti sekin. Mitä tulee tarinaan, se on sanomaltaan tärkeä ja on upeaa, että elokuva on puhutellut monia. Kuitenkin juoni on paitsi pelkkä Scorsese-pastissi, myös tukahduttavaa rautalangasta vääntämistä. Oikeastaan elokuvan ensiminuutit riittävät: tarina ei siitä enää syvene ja kaikki tarpeellinen on sanottu.

Pidempi teksti elokuvan ensikatselusta on täällä.
 

Pisteytys: 6/10

Tenet

Ohjannut Christopher Nolan

Iso-Britannia & USA 2020, 150 min.

Toiminta, Scifi

Pääosissa: John David Washington, Robert Pattinson

 

 

 

 

Tenet on tyylikkään näköistä, klassista agenttitoimintaa, mutta kierolla aikamatkustusteknologialla maustettuna. Toinen katselukerta alleviivaa sitä, että hyvästä lähtökohdastaan huolimatta idea kannattelee ylipitkää puhinaa varsin heikosti. Tenet on suorastaan huvittavan vakava, tyhjänpäiväisten hahmojen tyhjänpäiväinen tarina. Taannoiseen teatterikokemukseen verrattuna kotikatselun etuna oli sentään se, ettei elokuvaa tarvinnut katsoa sormet korvissa ─ muutoin koettelemus oli vielä edelliskertaakin uuvuttavampi.

Pidempi teksti elokuvan ensikatselusta on täällä.

 

Pisteytys: 3/10

Soul - Sielun syövereissä (2020)

Ohjannut Pete Docter & Kemp Powers

USA 2020, 100 min.

Animaatio, Draama, Seikkailu, Komedia, Fantasia

Pääosissa: Jamie Foxx, Tina Fey

 

You can't crush a soul here.

 

Pianisti Joe Gardner (Foxx) saa elämänsä tilaisuuden päästä jazz-keikalle idolinsa kanssa. Viime hetkellä Joe joutuu onnettomuuteen ja tuota pikaa hänen sielunsa kiitää kohti tuonpuoleista valoa. Pakokauhun vallassa Joe riuhtoo itsensä pakoon: pianistipolo tupsahtaa tulevia sieluja valmistelevaan maailmaan, jossa hän pääsee mentoroimaan elämää kaihtavaa sielupoloista (Fey).

Mielikuvituksellinen Soul on tutun kekseliästä Pixaria. Soul - Sielun syövereissä tutkii kuolemaa ja elämän tarkoitusta kauniin tasapainoisesti eli vakavasti mutta silti kevyesti. Tämän elokuvan sielut tosin vaikuttavat miltei elitistisiltä. Kuinka monella maailman ihmisellä tosiasiassa on tällaisia mahdollisuuksia innostua, inspiroitua ja haaveilla? No, sielujen tasa-arvo ainakin kukoistaa, vaikka maan päällä asiat ovat toisin. Tämä tietysti on vain pieni särö muuten miellyttävässä kertomuksessa, jonka tavoitteena on keskittyä positiivisuuteen ja lempeyteen.

Animaatio-Oscarilla odotetusti palkitun Soulin maailma on kauniisti luotu. Monien nykyanimaatioiden ihmishahmot eivät ole makuuni ja sama vika hiertää tässäkin filmissä. Miljöötä ei sentään voi mitenkään moittia, sillä New York näyttää hulppealta ja sielumaailma se vasta onkin hauskaa katseltavaa. Jos hahmopallerot eivät minua innosta, Soulin niin ikään Oscar-palkittu musiikki sen sijaan hivelee jazzinnälkäisiä korviani. Hyvästä menestyksestä huolimatta Soul on yllättävänkin kaukana Pixarin suurimmista kassamagneeteista. Teemoiltaan elokuva kuitenkin tuo mieleen hittifilmi Inside Outin (2015), jonka fanit nauttinevat suuresti myös Soulin oivaltavuudesta.

Pisteytys: 8/10

Never Rarely Sometimes Always (2020)

Ohjannut Eliza Hittman

USA & Iso-Britannia 2020, 101 min.

Draama

Pääosissa: Sidney Flanigan, Talia Ryder

Don't you ever just wish you were a dude?

Teini-ikäinen Autumn (Flanigan) on tahtomattaan raskaana. Koska raskaus on ehtinyt edetä kymmenen viikkoa, abortti ei enää ole mahdollinen hänen kotiosavaltiossaan Pennsylvaniassa. Ymmärtäväisen työkaverinsa Skylarin (Ryder) kanssa Autumn suuntaa kohti New Yorkin vapaampaa ilmapiriiä. Realistinen aborttireissu kuvaa viiltävästi nykypäivän Yhdysvaltoja. Elokuva tuntuukin karmaisevan päivänpolttavalta, sillä viimeisimmän vaalituloksen myötä suunta lienee yhä synkempi.

Never Rarely Sometimes Always tavoittaa kylmäävästi jatkuvan varuillaanolon, joka on monille arkipäivää. Nuoria naisia seurataan, autetaan ja suojellaan ilman heidän omaa suostumustaan. Joka nurkan takana heille flirttaillaan ja kaikesta odotetaan fyysisiä vastapalveluksia. Toisinaan kuvaan osuu mies, joka lopulta ei tee mitään, mutta entä jos? Uhka on ymmärrettävän todellinen. Naisten oikeus määrätä omasta kehostaan on aiheena ahdistava ja päähenkilö syystäkin sisäänpäinkääntynyt, mutta pääparin ystävyydessä on huojentavaa valoa. Ehkä kaikkea toivoa sentään ei ole menetetty.

Eliza Hittmanin (s. 1979) kolmas kokopitkä elokuva sai ensi-iltansa Sundancessa. Sittemmin pandemia vaikutti merkittävästi tämänkin elokuvan leviämiseen, mutta se ehti kuitenkin saavuttaa ylistystä. Berliinin elokuvajuhlilla filmi oli ehdolla Kultaisen karhun saajaksi. Never Rarely Sometimes Always on tärkeää ajankuvaa ja taitavan herkkävaistoista draamaa. Vielä ei ole tiedossa, onko Hittman tarttumassa uusiin ohjaustöihin, mutta toivottavasti laatuteoksia on vielä tulossa.

Pisteytys: 8/10

Ma Rainey’s Black Bottom (2020)

Ohjannut George C. Wolfe

USA 2020, 94 min.

Draama

Pääosissa: Chadwick Boseman, Viola Davis

A one. A two. A you-know-what-to-do.

Blues-artisti Ma Rainey (Davis) saapuu studiolle painostavana hellepäivänä. Raineyn yhtyeen on määrä äänittää albumi, kun vain levytyssessio saataisiin käyntiin. Odottaessa kipinät leiskuvat ja tunteet kuumenevat kilpaa hikisen takahuoneen kanssa. Nuori ja ylimielinen trumpetisti Levee (Boseman) ei malta pidätellä kärkkäitä kommenttejaan, joiden taustalta lopulta löytyy syy turhautuneeseen vihaan.

Ma Rainey's Black Bottom on taidokasta yhdenpäivän draamaa. Kerronnassa on hieman samaa taikaa kuin esimerkiksi klassikossa Kuka pelkää Virginia Woolfia? (1966), jossa yhden yön aikana muutaman ihmisen väliset jännitteet venyvät ja paukkuvat. Temaattisesti Ma Rainey käsittelee rotuerottelua ja rasismia; molemmat pilkahtelevat esiin kaikkialla, vaikka Ma Raineyn asema onkin poikkeuksellisen arvostettu ja jopa valkoiset studiopomot kumartelevat diivan oikkujen edessä.

 

Vaikka tarina sijoittuu 1920-luvulle, aihe tuntuu vielä 2020-luvulla ajankohtaiselta. Sadan vuoden takainen maailma lisää kerrontaan oman tyylikkään sävynsä. Ajankuva on todella tyylikästä eritoten asuissa, jotka palkittiinkin ansaitusti Oscarilla. Helteinen päivä tuntuu lisäksi valaistuksessa, hikipisaroina, painavana tunnelmana. Elokuva sai myös muutamia Oscar-ehdokkuuksia, joista yksi tuli postuumisti Chadwick Bosemanille hänen viimeisestä, taidokkaasta roolityöstään.

Pisteytys: 8/10

Lokakuun elokuvat 2024

Havumetsän lapset

Ohjannut Virpi Suutari

Suomi 2024, 93 min.

Dokumentti

 

 

 

 

 

Ovatko metsät enää suomalaisille pyhiä? Ei oikein siltä vaikuta, mutta sentään Havumetsän lapset maalailee maamme metsäluonnon myyttisen kauniina satumaana. Virpi Suutarin dokumentti seuraa nuoria luonnonsuojelijoita, jotka taistelevat väsymättä metsiemme puolesta. Kaunis ja rauhallinen elokuva tulenkatkuisesta aiheestaan huolimatta. Painavia sanoja, joita kannattaa kuunnella.

Pisteytys: 8/10

 

Talk to Me
Ohjannut Danny Philippou & Michael Philippou

Australia & Iso-Britannia 2022, 95 min.

Kauhu

Pääosissa: Sophie Wilde, Alexandra Jensen, Joe Bird

 

 

 

 

Teiniporukka huvittelee manaamalla esiin henkiä, kunnes vaarallinen leikki menee liian pitkälle. Talk to Me on yhtäältä valtavirtainen teinikauhu mutta toisaalta sopivan omaperäinen. Viihdyttävä tarina nappaa päähenkilökseen surussa vellovan Mian (Wilde), joka ajautuu jatkuvasti yhä hölmömpiin ratkaisuihin. Tavallaan kliseistä, mutta kelvollisesti perusteltua. Mukavan vastaanoton saaneelle elokuvalle puuhataan jo jatko-osaa.

Pisteytys: 7/10

Fucking with Nobody

Ohjannut Hannaleena Hauru

Suomi 2020, 102 min.

Komedia, Draama

Pääosissa: Hannaleena Hauru, Samuel Kujala, Tanja Heinänen

Hupaisa metaelokuva tutkii illuusioita, joita somemaailma meille syöttää. Voisiko Instagramiin rakentaa kokonaisen valetodellisuuden? Taatusti voi! Ystäväporukka tuuppaa someyleisön ihailtavaksi keksityn romanssin, jonka luomisesta ja vastaanotosta syntyy elokuva. Tunteet kuumenevat ja lyövät yli! Toden ja valheen rajoja koitellaan monin yllättävin tavoin. Ilahduttava teos.

Pisteytys: 8/10

 

These Final Hours
Ohjannut Zak Hilditch

Australia 2013, 87 min.

Scifi, Trilleri, Draama

Pääosissa: Nathan Phillips, Angourie Rice, Jessica De Gouw

 

 

 

Maailma peittyy tulimereen, joka saavuttaa viimeisenä Australian. Kuinka ihmiset toimivat vääjäämättömän lopun edessä? Tarina seuraa viimeisiä megabileitä metsästävää Jamesia (Phillips), jonka omatunto alkaa kolkuttaa kesken kaiken. Synkeä apokalypsitarina jättää ankeaan mielialaan, mutta jos sellaista kaipaat, tässä on täyslaidallinen maailmanlopun lohduttomuutta.

 

Pisteytys: 7/10

The Straight Story

Ohjannut David Lynch

Iso-Britannia, Ranska & USA 1999, 112 min.

Draama

Pääosissa: Richard Farnsworth, Sissy Spacek

 

 

 

 

David Lynchin sympaattinen draama kertoo vanhuksesta (Farnsworth), joka ajelee ruohonleikkurilla satojen kilometrin matkan. Mies tuntee aikansa olevan pian lopussa, mutta veljen kanssa on ensin tehtävä sovinto. Kutkuttavaa, miten elokuva on täyttä Lynchia, mutta ei kuitenkaan ole. Hyväntahtoinen, onnellisten käänteiden tarina lempeään mielentilaan tai sellaisen tavoitteluun!

 

Pisteytys: 8/10

 

Veturimiehet heiluttaa
Ohjannut Kari Paljakka

Suomi & Ruotsi 1992, 86 min.

Draama

Pääosissa: Santeri Kinnunen, Samuli Edelmann

 

 

 

Nuorisoelokuvassa kaksi ystävystä varttuu rinnatusten, mutta elämä vetää eri suuntiin. Hapan (Kinnunen) tie vie lukioon ja lopulta Helsingin yliopistoon, mutta Vähy (Edelmann) uppoaa vuosi vuodelta yhä syvemmälle oluttuoppiin. Santeri Kinnunen ja Samuli Edelmann ovat elokuvassa ensimmäisissä isoissa elokuvarooleissaan ja näyttelevät erinomaisesti, nuoruuden tunteella ja palolla. Vakuuttavan arkista kaljanhuuruista huojuntaa 1980─1990-lukujen Porista.

Pisteytys: 7/10

The Pink Panther - Vaaleanpunainen pantteri

Ohjannut Blake Edwards

USA 1963, 115 min.

Rikos, Komedia

Pääosissa: David Niven, Peter Sellers, Capucine

 

 

 

 

Aaveeksi kutsuttu herrasmiesvaras (Niven) tavoittelee kuuluisaa timanttia, Vaaleanpunaista pantteria. Rikollista metsästää hömelö ranskalaispoliisi Jacques Clouseau (Sellers), jonka vaimo (Capucine) puolestaan oon Aaveen kelkassa! Hauskasta rikoskomediasta tuli menestys ja se käynnisti kokonaisen elokuvasarjan, jonka tähdeksi nousi yleisön suosikki Peter Sellers.

 

Pisteytys: 7/10

 

House on Haunted Hill - Yö kummitustalossa
Ohjannut  William Castle

USA 1959, 75 min.

Mysteeri, Kauhu

Pääosissa: Vincent Price, Carol Ohmart, Richard Long

Viettäisitkö yön kummitustalossa, jos saisit suuren summan rahaa? Tässä filmissä miljonäärin (Price) järjestämä kummitusten yö saa hieman murhamysteerin piirteitä, vaikka yliluonnollisia kohtaamisia on mukana. Hieman pöhkö mutta klassisen tunnelmallinen camp-klassikko sopii syksyiseen tunnelmointiin heillekin, jotka kaihtavat liiallista pelottelua.

Pisteytys: 6/10