Sing Street (2016)

Ohjannut John Carney

Irlanti, Iso-Britannia & USA 2016, 106 min.

Draama, Komedia, Romantiikka

Pääosissa: Ferdia Walsh-Peelo, Lucy Boynton, Jack Reynor

 

This is life, Conor. Drive it like you stole it.

 

Nuori Conor Lalor (Walsh-Peelo) kamppailee teini-iän tuskien kanssa 1980-luvun Dublinissa. Perheriitoja, jatkuvaa rahapulaa ja ankaraa koulukuria pakeneva Conor perustaa bändin, joka tähtää tähtiin. Musiikillinen linja hakee muotoaan, mutta yhteissoitto toimii. Bänditouhujensa ansiosta lauluja rustaava Conor onnistuu lähestymään ihanaa, tavoittamatonta Rafinaa (Boynton), jonka katse tähyää jo parempaa elämää kaukana Lontoossa.

Sing Streetin teinitarina ei ole ennenkuulumaton: nuorukainen kapinoi (lempeästi) auktoriteetteja vastaan ja kokee kaihoisia sydänsuruja. Kuitenkin Sing Street laulaa tutun veisun sydämeenkäyvällä sympatialla. Kevyesti kulkevaa tarinaa seuraa mielellään, eikä vaikeuksiin jäädä jankkaamaan liikaa. Pohjavire on positiivinen ja iloinen, vaikka vaikeuksia riittää joka nurkalla: tavallaan tyylilaji on kitchen sink -realismia, jossa on kitkeryyden sijaan roimasti toivoa.

Irlantilaisohjaaja John Carney muistetaan eritoten läpimurtofilmistään Once (2007), joka kertoo köyhien muusikoiden haaveista Dublinin koleilla kaduilla. Sing Streetissä on samaa kotikutoista tunnelmaa ja lämpöä. Sundancessa ensi-iltansa saanut elokuva otettiin vastaan kehuen, vaikka filmistä ei tullutkaan Oncen kaltaista hittiä. Näiden elokuvien ystäviä ilahduttanee tieto siitä, että tänä vuonna ensi-iltansa on määrä saada Carneyn seuraava musiikkielokuva Power Ballad (2026).

Pisteytys: 7/10

Zwartboek - Black Book (2006)

Ohjannut Paul Verhoeven

Alankomaat, Saksa, Iso-Britannia & Belgia 2006, 145 min.

Sota, Draama, Trilleri

Pääosissa: Carice van Houten, Sebastian Koch, Thom Hoffman

 

Work is work, right?

Juutalainen laulajatähti Rachel Stein (van Houten) joutuu jättämään parrasvalot natsimiehityksen vuoksi. Alankomaissa kytee kapina ja kovia kokenut Stein osallistuu päättäväisesti vastarintaliikkeen toimintaan. Edessä on kovia uhrauksia, sillä Stein soluttautuu käärmeenpesään ja aloittaa lemmensuhteen kapteeni Ludwig Müntzen (Koch) kanssa. Sota ei ole mustavalkoista: vaikeita valintoja, pahuutta, itsekkyyttä on kaikkialla, mutta niin myös pyyteettömyyttä ja avunantoa.

Black Book on pohjimmiltaan vakoojajännäri, jota on Paul Verhoevenin tapaan maustettu hienoisella erotiikalla. Onneksi pahimmalta kiusallisuudelta vältytään ja fokus on enemmän vastarintaliikkeen toiminnassa. Elokuvalla on kestoa, mutta intensiteetti säilyy hyvin loppuun saakka. Verhoeven on aiemminkin käsitellyt kotimaansa vaiheita toisessa maailmansodassa: Gestapon vihollinen numero 1 (1977) on niin ikään pitkä mutta hyvin rytmitetty sotatrilleri, joka kertoo vastarintaliikkeestä.

Venetsiassa ensi-iltansa saanut Black Book vastaanotettiin pääosin positiivisesti ja elokuva oli jopa ehdolla Kultaisen leijonan saajaksi. Verhoevenin paluu Hollywoodista kotimaahansa oli onnistunut, ja sittemmin ura on jatkunut Euroopan kamaralla muutaman filmin voimin (mm. Elle, 2016). Suomessa Black Book ei tainnut saada laajaa teatterikierrosta, vaikka filmi menestyikin maailmalla hyvin. Näinä eurooppalaisen vastarinnan aikoina Black Book sopii mainiosti katsottavaksi, jos kaipaa terävää poikkiteloin asettautumista. Tyyli ammentaa Hollywoodista, mutta on kuitenkin leimallisen eurooppalaista ja monisävyistä tarinankerrontaa.

 

Pisteytys: 7/10

The Color of Money - Suuret setelit (1986)

Ohjannut Martin Scorsese

USA 1986, 119 min.

Draama 

Pääosissa: Paul Newman, Tom Cruise, Mary Elizabeth Mastrantonio

 

You gotta have brains and you gotta have balls.

Eddie "Fast Eddie" Nelson (Newman) on eläköitynyt biljardimestari, joka ei kuitenkaan ole hylännyt tuttuja pelikuppiloitaan. Eddie ottaa oppilaakseen nuoren ja itsevarman Vincentin (Cruise), jonka näyttämisenhalu seisoo menestyksen tiellä. Eddien suoraviivaisessa biljardikoulussa Vincent etenee aina vain suurempiin ja rahakkaampiin pelipöytiin, mutta myös Eddiellä on matkan varrella paljon opittavaa. Kuka lopulta vie suurimman turnauksen jättipotin?

Suuret setelit on jatko-osa Robert Rossenin jännittävälle biljardi-draamalle Suurkaupungin hait (1961). Paul Newman uusii roolinsa takavuosien biljardihaina, joka nyt on kohonnut mentoroitavasta mentoriksi. Ekasta elokuvasta Newman sai Oscar-ehdokkuuden ja Suuret setelit toi lopulta voiton, pitkän ja taitavan uran ainoan akatemiapystin. Elokuva sai myös kolme muuta Oscar-ehdokkuutta ja varsin kiitettävän vastaanoton. Suuret setelit ei aivan yllä esiosansa tasolle maineessa tai laadussa, mutta se on silti taitava jatko-osa.

Erityisen hyvin Suuret setelit onnistuu siinä, että sen kasvutarina on moniulotteinen. Eddie ei jää taustalle hymisteleväksi papaksi, vaan hän on edelleen tiukasti pääosassa, vahvana ja vahvistuvana, sopivissa hetkissä hauraana. Hahmon tarina jatkuu. Kokonaisuutena elokuva ei silti ole parasta ja iskevintä Martin Scorsesea; ehkäpä 1980-luku ei ollut ohjaajan parasta kulta-aikaa, vaikka syntyneet filmit eivät missään nimessä ole huonoja. Suuret setelit on joka tapauksessa vetävä sporttileffa intohimosta ja itsensä etsimisestä, rehellinen ja viskinmakuinen tarina pölyisistä kuppiloista ja lumisilta takakujilta.

Pisteytys: 7/10

Beyond a Reasonable Doubt - Sähkötuoli odottaa (1956)

Ohjannut Fritz Lang

USA 1956, 80 min.

Rikos, Draama 

Pääosissa: Dana Andrews, Joan Fontaine, Sidney Blackmer

 

What about the risks?

Voiko syytön joutua sähkötuoliin? Kuolemanrangaistusta vastustava Austin Spencer (Blackmer) haluaa paljastaa Yhdysvaltain oikeusjärjestelmän aukot. Sanomalehden omistava Spencer innostaa toimittaja Tom Garretin (Andrews) pistämään likoon itsensä ja maineensa: Garrett lavastaa itsensä syylliseksi ratkaisemattomaan murhaan ja Spencer dokumentoi projektin tarkasti. Aivan kaikkea nokkelat toimittajatkaan eivät osaa ottaa huomioon ja pian Garrett on pahassa pulassa.

Sähkötuoli odottaa on tarinaltaan jännittävä, mutta toteutukseltaan innoton elokuva. Sitä selittää elokuvan tuotantovaihe. Ohjaaja Fritz Lang oli ajautunut kärhämään Hollywood-studioiden kanssa, Joan Fontainen ura oli hiipumassa ja päätähti Dana Andrews kärsi vaikeasta alkoholismista. Lang ohjasi film noirinsa loppuun pitkin hampain, muutti pikimmiten takaisin Saksaan ja ilmoitti vihaavansa viimeiseksi jäänyttä Hollywood-teostaan. Saksassa syntyi vielä muutama heikosti menestynyt filmi, mutta aiemman mestariohjaajan ura oli jo vääjäämättä saapunut ehtoopuolelle.

 

Onnettomista tuontanto-oloistaan huolimatta Sähkötuoli odottaa on ihan kelvollinen rikosdraama, jossa on myös hyvät hetkensä. Armoton loppuratkaisu tosin tuntuu henkivän Langin ärtymystä ja piittaamattomuutta; toisenlainen suunta olisi voinut kasvattaa kokonaisuudesta kiinnostavamman ja ennen muuta uskottavamman. Saman käsikirjoituksen pohjalta on sittemmin tehty uusintafilmatisointi Väärä alibi (2009), joka tosin on menestynyt vielä Langin versiotakin heikommin.

 

Pisteytys: 6/10

Highlander - kuolematon (1986)

Ohjannut Russell Mulcahy

Iso-Britannia & USA 1986, 116 min.

Fantasia, Toiminta

Pääosissa: Christopher Lambert, Sean Connery, Clancy Brown, Roxanne Hart

 

There can be only one!

 

Connor MacLeod (Lambert) saa poliisit peräänsä, sillä häntä epäillään oudosta murhasta. Mies on syytön tapahtumaan, mutta hänen menneisyyteensä kuuluu vuosisatojen verran verenvuodatusta. MacLeod nimittäin lukeutuu harvalukuisten kuolemattomien joukkoon, joiden päiviä ei päätä mikään muu kuin kaulan katkaisu. Lopulta kuolemattomia on määrä jäädä henkiin vain yksi, ja nyt vuosisatoja jatkunut taistelu on jälleen käynnissä...

Hervotonta fantasiatoimintaa luritteleva Highlander on juoneltaan niin pöljä, ettei sen parissa voi olla viihtymättä. Elokuva alkaa mehevästi parkkihallissa käydyllä kankealla miekkailunäytöksellä ja siirtyy takaumien kautta 1500-luvun Skotlantiin, jossa MacLeod saa tietää erikoiskyvystään. Kuolemattomien olemassaolon syytä, tai mitään muutakaan, ei hirveästi selitellä: tämä tarina täytyy vain ottaa annettuna ja koittaa nauttia sen kömpelöstä viehätysvoimasta. Yksi mieleenpainuva ja sinänsä aivan toimiva elementti on Queenin musiikki, joka tahdittaa kummaa tarinaa.

Highlander ei saanut suurta suosiota ilmestyessään, mutta vähitellen elokuvalle on kertynyt kulttimainetta. Sen innoittamana tarina on saanut jatkoa peräti neljän elokuvan verran (1991, 1994, 2000, 2007). Tarinasta on niin ikään syntynyt animaatioita, pari tv-sarjaa ja aivan viime vuosina on kuhistu mahdollisesta uudelleenfilmatisoinnista. Kun tähän lisätään vielä sarjakuvat ja pelit, Highlander alkaakin vaikuttaa lopulta melko suositulta kasariviihteeltä. Tuskinpa vuosikymmenensä parasta toimintaa, mutta silti yllättävän ikimuistoista miekankalistelua.

Pisteytys: 6/10

Ostre sledované vlaky - Tarkoin vartioidut junat (1966)

Ohjannut Jirí Menzel

Tsekkoslovakia 1966, 92 min.

Draama, Komedia, Sota 

Pääosissa: Václav Neckár, Josef Somr, Vlastimil Brodský, Jitka Bendová

 

The curse of an erotic century! Armageddon!

 

Eletään toisen maailmansodan lopun aikoja ja sodan ratkaisua odotetaan kiihkeästi. Nuori Milos (Neckár) ajattelee jo kaikkea muuta kuin jatkuvia taisteluita, kurjuutta ja ties mitä attentaatteja: hänen mielensä on vallannut rautateillä työskentelevä kaunis Mása (Bendová). Milos pääsee ihastuksensa lähelle aloittaessaan työt pienellä rautatieasemalla, mutta nuoruuden epävarmuus on hauraan lemmen tiellä.

 

Tsekkoslovakian uuden aallon merkkiteos kertoo täyteläisesti ajasta nuoruuden ja aikuisuuden rajamailla. Sodan vakavuus on Milosin kokemusmaailman reunamilla, sillä hänen huomionsa kohteina ovat vain orastava rakkauselämä, seksuaalisesti kokeneemmat, irstailevat työtoverit ja pelko omasta huonommuudesta petipuuhissa. Miehisyyttä tarkastellaan ensisijaisesti humoristisessa valossa. Kaksinaismoralismi tulee esille mustana huumorina esimerkiksi kohdassa, jossa siveyttä vartioivat ukkomiehet kuulostelevat nuorelta naiselta tämän osallisuutta lemmenleikkeihin.

Aiheiltaan herkkä, hauska ja rohkea elokuva herättää suurta sympatiaa. Vaikka sota jää tavallaan kulissiksi, se on myös tarinan ytimessä: miten paljon heleää ja orastavaa ihmiselämää sota tuhoaa tieltään! Elokuvan loppu on järisyttävä. Tarkoin vartioidut junat (engl. Closely Watched Trains) on tätä nykyä klassikko, mutta oivaa menestystä tuli jo teoksen ilmestyessä. Elokuva palkittiin muun muassa parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla. Häkellyttävää on sekin, että filmi on ohjaaja-käsikirjoittaja Jirí Menzelin (1938─2020) ensimmäinen kokopitkä ohjaus. Elokuva tosin lopulta jäi Menzelin tunnetuimmaksi teokseksi, vaikka muitakin onnistumisia mahtui pitkälle uralle.

 

Pisteytys: 

9/10 

Marraskuun ja joulukuun elokuvat 2025

The Helsinki Effect
Ohjannut Arthur Franck

Suomi, Norja & Saksa 2025, 88 min.

Dokumentti, Historia 

 

 

 

 

 

Onko diplomatian historia tylsää?  Sitä tutkii Etyk-konferenssia (1975) ja sen perintöä tutkiva dokumentti, jonka viihdyttävä tyyli onnistuu tempaamaan mukaansa. Monille Etyk näyttäytyy taatusti pintapuolisesti pitkäveteisenä jorinana, joten ehkäpä räväkkää tyyliä tarvitaan. Väitteet Etykin vaikutuksista ovat ehkä tyyliltään hieman suoraviivaisia ja kärkkäitä, mutta ne ovat silti kiinnostavia. The Helsinki Effect tuntuu sangen ajankohtaiselta nykypäivänä, kun Euroopan asema maailmanpolitiikassa on kysymysmerkki ja uudet uhat häilyvät maanosamme reunamilla.

 

Pisteytys: 7/10 

 

Warfare
Ohjannut Alex Garland & Ray Mendoza

USA & Iso-Britannia 2025, 95 min. 

Sota, Historia 

Pääosissa: D'Pharaoh Woon-A-Tai, Will Poulter, Cosmo Jarvis

 

 

 

Uudistaako Warfare sotaelokuvaa? Ei, vaikka filmi viekin sotarealismia totuttua pidemmälle. Elokuvassa nähdään reaaliaikainen muisto yhdestä Irakin sodan turhasta taistelusta. Näkökulma on yhdysvaltalaisissa erikoisjoukkojen sotilaissa, jotka joutuvat pelottavaan pattitilanteeseen. Katsojalle ei selitetä mitään, mutta jännitteisiin pääsee silti helposti mukaan, vaikka sotilassanastosta ja tekniikasta ei mitään älyäisikään. Kaaos on teknisesti hienosti toteutettu, mutta lopulta vain sieluttomaksi etäännytetty raportti. Henkilöt ja paikat eivät juuri herätä tunteita tai jätä muistijälkeä.

 

Pisteytys: 6/10 

 

Twisters
Ohjannut Lee Isaac Chung 

USA & Japani 2024, 122 min. 

Toiminta, Trilleri

Pääosissa: Daisy Edgar-Jones, Glen Powell 

 

 

 

 

Twisterin (1996) itsenäisessä jatko-osassa tornadonmetsästäjien uusi sukupolvi kaahailee jälleen myrskyjahdissa Oklahomassa. Tarina on sopivassa suhteessa tuttu ja uudistettu, mutta valtaosa elokuvasta on toisteista kohellusta. Jännitteet eivät kasva hurrikaaneiksi vaan jäävät kepeiksi tuulenlöyhähdyksiksi. Keskinkertaista katastrofiviihdettä.

Pisteytys: 5/10

 

Competencia ofical - Kilpailusarjaa
Ohjannut Mariano Cohn & Gastón Duprat

Espanja & Argentiina 2021, 115 min. 

Komedia, Draama

Pääosissa: Penélope Cruz, Antonio Banderas, Oscar Martínez

 

 

 

Elokuvakulisseissa kuohuu, kun kaksi erilaista näyttelijälegendaa (Banderas & Martínez) ja mestariohjaaja (Cruz) kiinnitetään samaan suurtuotantoon. Syntyykö tästä sotkusta koskaan valmista elokuvaa, joka tyydyttäisi kaikkia? Espanjalais-argentiinalainen satiiri tutkii taiteentekoa ja sen ulkoisia puitteita. Teräviä vitsinaiheita on paljon, mutta homma jää monien piikittelyiden osalta vähän puolitiehen. Silti aivan viihdyttävää diivailua konkarinäyttelijöiltä.

 

Pisteytys: 7/10 

 

Happy New Year, Colin Burstead
Ohjannut Ben Wheatley

Iso-Britannia 2018, 95 min.

Draama, Komedia 

Pääosissa: Neil Maskell, Sura Dohnke, Sam Riley

 

 

 

 

Colin järjestää perheelleen uudenvuodenjuhlat, mutta Bursteadin suvussa yhteiselo ei ota sujuakseen. Elokuva on tutun tummapaahtoista brittihuumoria ja mukana on monia hyviä yksittäisiä kohtauksia. Kokonaisuus kuitenkin jättää liian etäälle, enkä aivan päässyt kiinni vinksahtaneiden kemujen tunnelmaan saati hahmojen mielenmaisemaan.

Pisteytys: 6/10

 

Saawariya
Ohjannut Sanjay Leela Bhansali 

Intia 2007, 142 min. 

Romantiikka, Draama 

Pääosissa: Rabir Kapoor, Sonam Kapoor

 

 

 

Fjodor Dostojevskin kertomus taipuu omaperäiseksi Bollywood-elokuvaksi, ja kummallinen rakkaustarina sijoittuu oudon siniseen kulissimaailmaan. Laulut ovat meneviä ja lyriikoiden suomennoksissa on hilpeää Euroviisu-tunnelmaa. Saawariya on silti vähän joka mittapuulla heikko kokonaisuus, vaikka kömpelyytensä vuoksi elokuva toisaalta on aavistuksen viihdyttävä. Minkä ihmeen takia tämä on saanut niin laajan levityksen ympäri maailmaa?

 

Pisteytys: 4/10 

 

8 femmes - 8 naista
Ohjannut François Ozon

Ranska & Italia 2002, 111 min.

Mysteeri, Komedia, Musikaali 

Pääosissa: Catherine Deneuve, Isabelle Huppert, Fanny Ardant

 

 

 

Kahdeksan naista jää jumiin lumen saartamaan kartanoon, jossa on tapahtunut murha. Kuka on syyllinen, kun kaikilla tuntuu oleva jotain salattavaa? Nyt kaivetaan esille vanhat kaunat ja perhejoulujen patoumat! Kevyt ja herkullisen värikäs elokuva sopii mainiosti jouluisen murhamysteerin kaipuuseen. Lisäiloa tulee hauska yllättävistä queer-juonenkäänteistä.

 

Pisteytys: 7/10 

 

Ghost World
Ohjannut Terry Zwigoff

USA, Iso-Britannia & Saksa 2001, 111 min.  

Draama, Komedia

Pääosissa: Thora Birch, Scarlett Johansson, Steve Buscemi

 

 

 

Daniel Glowesin samannimiseen underground-sarjikseen perustuvassa elokuvassa nähdään tympääntyneitä teinejä. High schoolista valmistuvat ystävykset Enid (Birch) ja Rebecca (Johansson) ovat uuden elämänvaiheen edessä, mutta tappavat aikaa kujeilemalla seuranhakupalstoilla. Angstin kuvaus on osuvaa sekä sarjakuvassa että filmissä, mutta jokin tässä lakonisuudessa ei iske minuun. Molempien kulttisuosion silti ymmärtää. 

 

Pisteytys: 6/10