A History of Violence (2005)

Ohjannut David Cronenberg 

USA, Kanada, Iso-Britannia & Saksa 2005, 96 min.

Rikos, Trilleri, Draama

Pääosissa: Viggo Mortensen, Maria Bello, Ed Harris, Ashton Holmes, William Hurt

 

Who's Joey?

 

Tom Stall (Mortensen) on rehti ja rauhallinen perheenisä, joka työskentelee pikkukaupungin dinerissä. Yllättäen Tom saa tahatonta mainetta paikallisena sankarina, sillä hän taltuttaa yksin kaksi aseistautunutta ryöstäjää. Mediahuomiota saanut tapaus poikii ikäviä jälkiseurauksia: pian Tomin kotikonnuille saapuu lisää kutsumattomia vieraita. Tomin ovelle saapuu philadelphialaisia gangstereita, jotka väittävät tuntevansa Tomin väkivaltaisena rikollisena nimeltään Joey Cusack.

Hämyisen tunnelmallinen rikoselokuva perustuu samannimiseen mafiasarjakuvaan (1997). Elokuvassa juoni tikittää tarkasti, eikä mysteeri avaudu yhtään liikaa. Gangstereiden ja Tomin tarinat saavat epäilemään, uskomaan ja vaikuttumaan. Kuka Joey on? Miksi gangsterit riivaavat Tomia? Voiko itsensä kadottaa? Epävarmuudella pelaaminen on taitavaa loppuun saakka, vaikka keskeinen juju lopulta paljastuukin. Katsoja saa täydentää aukkoja oman mielensä mukaan: toisella katselukerralla olisi varmasti mahdollista löytää vihjeitä, jotka ensinäkemältä jäävät huomiotta.

A History of Violence on noussut esille monilla listoilla, joilla hekumoidaan 2000-luvun parhaita elokuvia. Jo ilmestyessään filmi oli arvostelumenestys, vaikka suurten yleisöjen megahittiä elokuvasta ei tullutkaan. Taitavasti kerrottu tarina kiistämättä kuuluu vuotensa elokuvatapauksiin, eikä vain tasapainoisen tarinansa ansiosta. Viggo Mortensenin vaativa päärooli on onnistunut, Maria Bello hallitsee skaalan vihaa, pelkoa ja epävarmuutta, ja mieleen jää myös William Hurtin lyhyt mutta intensiivinen mafiosotulkinta. Yksi ontuva seksikohtaus on oikeastaan elokuvan ainoa outo töyssy, jossa ajan patina näkyy kiusallisesti. A History of Violence on silti valtaosin sangen onnistunut rikostrilleri. Tarina hyytää, vaan ei jätä kylmäksi.

Pisteytys: 8/10

The Bridges of Madison County - Hiljaiset sillat (1995)

Ohjannut Clint Eastwood 

USA 1995, 135 min.

Romantiikka, Draama

Pääosissa: Meryl Streep, Clint Eastwood, Annie Corley, Victor Slezak 

 

This kind of certainty comes but just once in a lifetime.

Kotirouva Francesca Johnson (Streep) valmistautuu viettämään yksinäisiä hellepäiviä, sillä hänen perheensä lähtee muutaman päivän matkalle. Äidin ja vaimon vapaapäivät saavat odottamattoman käänteen, sillä Francesca salamarakastuu paikkakunnalla vierailevaan valokuvaajaan, Robert Kincaidiin (Eastwood). Huumaavat päivät päättyvät liian nopeasti, mutta rakkaus ei unohdu. Vuosikymmeniä myöhemmin Francescan lapset Carolyn (Corley) ja Michael (Slezak) saavat lopulta kuulla äitinsä salaisesta rakkaudesta ja toteuttaa hänen viimeisen toiveensa.

Hiljaiset sillat on haikea ja realistinen draamaromanssi. Vaikka Francescan ja Robertin rakkaustarina on syvyydessään satumainen ja elämää sijoilleen nyrjäyttävä, kerronnassa pysyy tolkku ja uskottavuus. Surumielisyys voisi langeta turhaan sentimentaalisuuteen, mutta siltä onneksi vältytään. Nopeasti syvenevässä romanssissa on sopivassa suhteessa rakastumisen ihmeellisyyttä ja arjen realiteetteja. Francescan lapsia seuraava kehyskertomus katkaisee ajoittain pääparin välisen taian, mutta toisaalta juonilinja täydentää tarinaa taitavasti.

Maltillista sydämenläpätystä aiheuttava Hiljaiset sillat perustuu Robert James Wallerin samannimiseen bestseller-romaaniin (1992). Alkuperäisteoksen hittipotentiaali täyttyi elokuvassakin, joka oli lippuluukuilla sangen suosittu. Kriitikot kehuivat, mutta ainoa Oscar-ehdokkuus tuli Meryl Streepille. Ehdokkuus oli tuolloin jo rutiininomaisesti Streepin kymmenes. Roolisuorituksessa on näyttelijän taattuja elkeitä ja Clint Eastwood asettuu taitavasti elämäänsä pohtivan Francescan pariksi. Pätevästi rakennettu, rauhallinen romanssi rakkaudenkaipuisille.

Pisteytys: 8/10

The Freshman - Keltanokka (1925)

Ohjannut Fred C. Newmeyer & Sam Taylor

USA 1925, 77 min.

Mykkäelokuva, Komedia, Romantiikka, Draama

Pääosissa: Harold Lloyd, Jobyna Ralston, Brooks Benedict

 

There's the man to model yourselves after!

 

Harold Lamb (Lloyd) aloittaa college-opintonsa intoa puhkuen. Lukukauden ensimmäisinä päivinä yli-innokas nuorukainen saa huomata, ettei porukkaan pääsy olekaan aivan helppoa. Haroldista tulee tahtomattaan vuosikurssinsa klovni, jonka kommellukset ovat yleinen vitsailun aihe.  Sinnikkään asenteensa ansiosta Harold onnistuu kilvoittelemaan tovereidensa suosiosta juhlissa ja urheilukentällä, mutta tärkeintä on kuitenkin erään hurmaavan neidon (Ralston) rakkaus.

 

Vauhdikkaita opiskelijarientoja kuvaava Keltanokka on tasapainoinen komedia, jossa Harold Lloyd esiintyy itselleen tyypillisenä sympaattisena tohelona. Vaikka tarina ja sen lähtökohdat ovat tuttuja, kokonaisuus on raikas ja hauska. Mukana on rahtunen aika vakavaakin draamaa, sillä Haroldin yksinäisyys on pohjimmiltaan pakahduttavan surullista. Nuorukainen tekee mitä vain saadakseen suosiota ja ystäviä, mutta saa osakseen vain pilkkaa. Loppukohtaus kruunaa kaiken upealla katharsiksellaan, josta ei puutu huumoria ja urheiluotteluiden huimaa jännitystä.

Keltanokka oli valtava menestys ja näyttävä kassamagneetti. Elokuvan ohjaajina toimivat jo tuttuun tapaan Fred C. Newmayer ja Sam Taylor, jotka olivat ohjanneet useita Lloyd-elokuvia yhdessä ja erikseen. Tunnetumpina töinä Keltanokan ohella on mainittava Turvallisuus viimeiseksi (1923). Tämän elokuvan jälkeen Newmayer lähti kuitenkin uusien tuulien perään, mutta Lloydin menestys jatkui siitä huolimatta vielä useiden elokuvien verran. Vanhojen klassikoiden tenho kantaa edelleen: Keltanokka on mainio elokuva vaikkapa lukuvuodenaloittajaisiin ja opiskeluaikojen muisteluun. Mutta nähdäänkö elokuvassa aherrusta, kirjoja ja pänttäämistä? Ei lainkaan!

Pisteytys: 8/10

Heinäkuun elokuvat 2025

Matkalla sukulaisten luo Haminaan 

Ohjannut Juha Koiranen 

Suomi 2025, 11 min. 

Lyhytelokuva, Komedia, Romantiikka

Pääosissa: Tiina Pirhonen, Pertti Sveholm 

 

 

 

Arkinen mykkäkomedia käsittelee parisuhdekriisiä keskellä kukkeinta kesää. Lomamatkalla auto hyytyy, suklaa sulaa ja hermot kiristyvät. Miksi tämä on aina tämmöistä? Mutta onko ruoho vihreämpää muualla? Virkistävä ja kenties monille samaistuttava lyhytelokuva.

Pisteytys: 7/10

 

Wicked
Ohjannut Jon M. Chu

USA & Japani 2024, 160 min.

Musikaali, Fantasia 

Pääosissa: Cynthia Erivo, Ariana Grande

 

 

 

Ihmemaa Ozin noitien nuoruusvuosista on syntynyt värikäs musikaali, joka palkittiin jostain syystä lavaste-Oscarilla. Maailma on muovinen ja tarina ärsyttävän lepsu, mutta niin vain elokuvasta on tullut hitti. Jatko-osa on tietenkin jo tekeillä, vaikka tälläkin tarinalla on vähintään tunti liikaa kestoa. Jännite löytyy vasta loppukohtauksessa. Elokuva perustuu paitsi Oz-tarinaperinteeseen, myös Gregory Maguiren romaaniin Noita (1995) ja sen Broadway-versioon (2003). Ainakin elokuvaversion laulut ovat mitäänsanomattomia, mutta sentään päätähdet suoriutuvat niistä tyylipuhtaasti.

 

Pisteytys: 3/10

 

Ilveskuiskaaja
Ohjannut Juha Suonpää

Suomi 2023, 80 min.

Dokumentti 

 

 

 

 

 

Metsä on monelle suomalaiselle vieras maa. Toisin on laita Hannu Rantalan, joka on omistautunut ilvesten elämän seuraamiselle. Poikkeuksellisen tyylikkäästi toteutettu luontodokumentti tutkii kunnioittavaa kanssakulkijuutta. Äänessä ovat pääasiassa vain Rantala ilveksineen. Katsoja saa uppoutua kissaeläinten taikapiiriin ja metsän rauhoittavaan hämyyn.

Pisteytys: 7/10

 

Entre tinieblas - Yön sisaret
Ohjannut Pedro Almodóvar 

Espanja 1983, 114 min.

Komedia, Draama 

Pääosissa: Cristina Sánchez Pascual, Laura Cepeda, Julieta Serrano

 

 

Räävitöntä menoa nunnaluostarissa! Yön sisaret (engl. Dark Habits) astelee pyhyyden keskelle pakopaikkaa etsivän yökerholaulajan (Pascual) matkassa. Luostarissa himoitaan, päihdytään ja sekoillaan ilahduttavan estottomasti. Pedro Almodóvarin varhaisissa elokuvissa on hajanaisuutta mutta myös kihelmöivää anarkiaa. Tässä elokuvassa tutkitaan kujeilevasti uskontoa ja syntiä, jonka taakka tosin ei filmin riehakkaita nunnia paljoa paina.

Pisteytys: 8/10

Munich - München (2005)

Ohjannut Steven Spielberg

Ranska, Kanada & USA, 164 min. 

Trilleri, Historia

Pääosissa: Eric Bana, Daniel Craig, Ciarán Hinds

 

We can't afford to be that decent anymore.

 

Vuonna 1972 Münchenin kesäolympialaisten yhteydessä tapahtui terrori-isku. Yksitoista Israelin olympiatiimin jäsentä menehtyi ja jäljelle jäi suru sekä syvä kauna iskun suorittaneita palestiinalaisia kohtaan. Tapahtumasarja ei saanut alkuaan tyhjästä, vaan taustalla oli pitkällinen koston kierre. Verenvuodatukselle ei tule loppua, sillä Münchenin tapauksen seurauksena agentti Avner Kaufman (Bana) lähetetään tappoiskun tekijöiden jäljille. Kaufman joutuu punnitsemaan tarkasti tekojensa seurauksia ja sitä, mitä järkeä koko tehtävässä on. Loppuuko kosto kostamalla?

Tarina on kerrottu israelilaisten näkökulmasta, mutta elokuva ei lopulta asetu heidän puolelleen. München pyrkii neutraaliuteen ja tavoitteena on antaa ääni sekä israelilaisille ja palestiinalaisille, vaikka jälkimmäiset jäävät melko kasvottomiksi. Kukaan ei ole sankari tai konna, vaan tarinan henkilöt ovat tavallisia ihmisiä pitkittyneen konfliktin jaloissa ─ tai oikeastaan he vaikuttavat vain ajelehtivan virran mukana. Puolueeton ymmärtäminen on toki arvokasta, mutta voiko elokuva todella olla neutraali? Nykytapahtumien valossa tyyli tuntuu väistämättä melko lattealta. Jos kuitenkin unohdetaan hetkeksi elokuvan konteksti, trillerinä München kyllä toimii: Kaufmanin vainoharhaisuus ja pelko kasvavat tehokkaasti tapahtumien edetessä.

München on vakavinta Spielbergiä sitten Schindlerin listan (1993), aiheessakin on samoja kaikuja. Surumielinen trilleri kiinnosti katsojia ja se nousi monien kriitikoiden top-listoille vuoden 2005 elokuvasadosta. Kaikki kritiikki ei kuitenkaan ole ollut pelkkää ylistystä, vaan puolueetonta lähestymistapaa on myös karsastettu: soraääniä on tullut sekä israelilaisten että palestiinalaisten suunnalta. Tavallaan elokuvan vastaanotto heijastuu Oscar-kisailussa: München tienasi viisi ehdokkuutta (mm. paras elokuva, käsikirjoitus), mutta yhtäkään pystiä sille ei annettu.

Pisteytys: 6/10

Desperado (1995)

Ohjannut Robert Rodriguez

USA & Meksiko, 104 min.

Toiminta, Rikos, Lännenelokuva, Komedia 

Pääosissa: Antonio Banderas, Salma Hayek, Steve Buscemi, Joaquim de Almeida

 

It's easier to pull the trigger than play guitar.

Myyttinen El Mariachi (Banderas) on mies, jolla on kosto mielessään. Entinen kitaristi ja nykyinen asesankari jahtaa huumeparoni Buchoa (Almeida), joka on syypää moniin turhiin kuolemiin. Hikiset päivät muuttuvat yhä kuumemmiksi, kun tarinat El Mariachista saavuttavat erään pikkukaupungin Meksikon ja Yhdysvaltojen rajalla. Siellä El Mariachille riittää töitä, sillä koko kaupunki on tavalla tai toisella kietoutunut Buchon huumebisnesten pyörittämiseen.

Vauhdikas Desperado on jatko-osa elokuvalle El Mariachi (1992). Tämä on kuitenkin elokuvista nimekkäämpi ja toimii vallan mainiosti myös itsenäisenä teoksena. Desperado yhdistelee reippaalla tavalla eri lajityyppejä: on lännenklassikkoa, kovaa toimintaa, ripaus romantiikkaa ja roimasti itseironista huumoria. Tarina ei sinänsä ole kummoinen, mutta eipä tällainen viihdetoiminta kovin syvällistä sisältöä vaadikaan. Terävästi leikattua ja taitavasti etenevää kostohupia!

 

Robert Rodriguezin Meksiko-teemaiset elokuvat jatkuvat vielä filmissä Once Upon a Time in Mexico (2003), jossa Antonio Banderas ja Salma Hayek saavat seurakseen Johnny Deppin. Arvioiden perusteella löyhän saagan päätösosa ei vedä vertoja Desperadolle, jonka tarina kiistämättä ei tunnu kaipaavan enää yhtään pidennystä. Yksi vauhdikas toimintafilmi riittää El Mariachin tarinalle erinomaisesti: onhan tässäkin jo aineksia toimintaklassikoksi.

Pisteytys: 7/10

The Diary of a Teenage Girl (2015)

Ohjannut Marielle Heller

USA 2015, 102 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Bel Powley, Alexander Skarsgård, Kristen Wiig

 

So, maybe nobody loves me.

 

Teini-ikäinen Minnie Goetze (Powley) piirtää rujoja sarjakuvia ja haaveilee kiihkeästä kosketuksesta. Onko hän ruma, haluaako hän liikaa rakkautta, ymmärtääkö kukaan? Kun Minnie aloittaa seksisuhteen äitinsä (Wiig) kolmekymppisen poikaystävän Monroen (Skarsgård) kanssa, rakkauden ja halun mahdottomuus saa elämän raiteiltaan. Ympärillä sykkii 1970-luvun San Francisco villeine bileineen: elämä kuohuu kaduilla ja klubeilla kiihkeänä, pelottavana ja kysymyksiä täynnä.

Marielle Hellerin esikoisohjaus on rehellisyyteen pyrkivä elokuva nuoren naisen heräävästä seksuaalisuudesta. On hyvä, ettei tarina ole hyssyttelyä ja sievistelyä! Kertomus väistää taitavasti kiusallisuuden tirkistelyn tunteen, vaikka Minnien ajatukset saavat liitää vapaina. Keveyttä tuo musta huumori, jonka avulla melko hurjaa kolmiodraamaa on helpompaa tarkastella. Käsikirjoitus pohjautuu samannimiseen autofiktiiviseen romaaniin (2002), joten osittainen tosipohja tuo kertomukseen aitoutta. Seksuaalisuuden ja yleisen teiniyden ohella tarinassa kulkee sivujuonteena kipeä äiti-tytär-suhde. 

 

The Diary of a Teenage Girl on tervetullutta vaihtelua useimmille teinikomedioille, eritoten raikkaan naisnäkökulmansa vuoksi. Jokin tarinassa jättää silti vielä kaipaamaan hieman enemmän. Ajankuva jää tuhnuiseksi taustakulissiksi, ehkä tarkoituksella, mutta maailma voisi näyttää upeammaltakin. Mikä Minnien tarinassa on ajatonta, mikä mennyttä maailmaa? Animaatiopätkät ovat hauskaa piristystä keskellä seitkytluvun-ruskeaa. Elokuva jättää joka tapauksessa mielenkiinnon Marielle Hellerin myöhempiä töitä kohtaan. Toistaiseksi olen nähnyt vain vain tyylillisesti samankaltaisen draamakomedian Can You Ever Forgive Me? (2019), joka sijoittuu 1990-luvun New Yorkiin.

Pisteytys: 7/10