Här börjar äventyret - Täällä alkaa seikkailu (1965)

Ohjannut Jörn Donner 

Suomi & Ruotsi 1965, 84 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Harriet Andersson, Matti Oravisto, Claude Titre

 

Olen väsynyt sinuun ja tähän pikkukaupunkiin.

 

Keskikesän kukkeassa Helsingissä kaivataan, rakastetaan ja riudutaan. Ruotsalainen muotisuunnittelija Anna Englund (Andersson) on saapunut kaupunkiin tapaamaan rakastettuaan, arkkitehti Toivo Pajusta (Oravisto). On aika asettaa piste lyhyelle mutta kiihkeälle suhteelle, sillä Annan kintereillä kulkee pitkäaikainen heila, ranskalainen liikemies Jacques (Titre). Intohimot vetävät puoleensa ja jättävät silti etäälle ─ kenet Anna valitsee?

Täällä alkaa seikkailu kuvaa tyylikkäästi aikakautensa Helsinkiä kansainvälisyyden ja suomalaisuuden ristipaineessa. Elokuvassa puhutaan monia kieliä ja Helsinki toimii kohtaamispaikkana, mutta juro suomalaisuus pilkistää muutamissa hetkissä taka-alalta. Elokuva on kiinnostava pari toiselle saman vuoden Helsinki-filmille Onnenpeli (1965): molemmat teokset kuvaavat rakkautta kesäisessä pääkaupungissa, jolla on tarinassa keskeinen rooli. Yhteistä on myös vaikuttuminen ranskalaisesta uudesta aallosta, joskin tunnelma on aivan erilainen. Onnenpeli on kepeä ja Donnerin visio puolestaan raskas, täynnä Michelangelo Antonionin elokuvien vieraantuneisuutta (esim. Yö, 1961)

 

Vaikka Jörn Donnerin Helsinki-kuvaelmassa on hienot hetkensä, tarinana elokuva ei ole erityisen mieleenjäävä. Tympeintä on dialogi, joka on toisinaan lähes koomisen kömpelöä. Moni kriitikko on kiinnittänyt huomion samaan kiusallisuuteen ja osa aikalaiskommentaattoreista piti elokuvaa pitkäveteisenä. Elokuva sai toki kehujakin, ja Täällä alkaa seikkailu palkittiin muun muassa valtion elokuvapalkinnolla sekä käsikirjoitus-Jussilla. Kansainvälisyyttä korostava elokuva pääsi levitykseen maailmalle, vaikka kansainvälistä hittiä siitä ei tullutkaan. Kotimaassa lippuluukuilla kuitenkin kävi iloinen kassakoneen kilkatus ja haikeasta kaupunkiromanssista tuli varsin suosittu.

Pisteytys: 6/10

The Cheat (1915)

Ohjannut Cecil B. DeMille

USA 1915, 59 min.

Mykkäelokuva, Draama 

Pääosissa: Fannie Ward, Sessue Hayakawa, Jack Dean

 

You cannot cheat me twice.

 

Ahnas hienostorouva Edith Hardy (Ward) janoaa uusia vaatteita ja elää yli varojensa. Akuutissa rahapulassa Wardy anastaa Punaisen ristin hyväntekeväisyysvarat, sillä yhdistyksen rahastonhoitajana hänellä on helppo pääsy pullealle kassakaapille. Wardy sijoittaa potin osakkeisiin ja häviää kaiken ─ mikä skandaali! Muuan japanilainen norsunluukauppias Hishuru Tori (Hayakawa) lupaa lainata Wardylle kadonneen summan, mutta lainalla onkin lihallinen korkovaatimuksensa...

Ohjaaja Cecil B. DeMille (1881─1959) teki pitkän uran Hollywoodissa. Jälkipolville tunnetuin teos lienee viimeiseksi jäänyt näyttävä ohjaustyö Kymmenen käskyä (1956), joka edustaa aikansa tyypillisiä Hollywood-megatuotantoja. Sen sijaan tämä uran alkuvaiheita edustava The Cheat on tarinana pienimuotoisempi mutta omaperäisempi. Draama säilyttää taitavasti jännitteen, joka tihenee halki tarinan. Loppuratkaisu tosin ei ole järin kiehtova, mutta ehkäpä se huojensi aikalaisyleisöjä. Elokuva oli suuri menestys, vuotensa katsotuimpia ja tuottoisimpia teoksia.

The Cheatin antagonistina julmistelee kylmänviileästi japanilainen Sessue Hayakawa (1886─1973). Aikanaan elokuva sai osakseen kritiikkiä siitä, millaisen kuvan se antoi japanilaisista. Kritiikki huomioitiin: kun elokuva julkaistiin uudelleen vuonna 1918, hahmo muutettiin burmalaiseksi ja nimi vaihdettiin. Kiistämättä kuva ei ole järin mairitteleva vaan suoraan sanottuna rasistinen. Hayakawan roolisuoritus on joka tapauksessa loistava. Sen ansiosta miehestä tuli tähti, jonka myöhemmistä töistä muistetaan eritoten rooli eversti Saitona sotaklassikossa Kwai-joen silta (1957).

Pisteytys: 7/10

Rollerball (1975)

Ohjannut Norman Jewison

Iso-Britannia, Kanada & USA 1975, 125 min. 

Scifi, Toiminta

Pääosissa: James Caan, John Beck, John Houseman

 

This wasn't meant to be a game! Never!

 

On vuosi 2018 ja valtioiden sijaan maailmaa johtavat suuryritykset. Kilpailullisen ja kovan maailman symbolina loistaa armoton urheilulaji, jonka tähtenä säteilee vahva ja vikkelä Jonathan E. (Caan). Lajin tavoitteena ei kuitenkaan ole leipoa sankareita: siksipä yleisön suosikiksi noussutta Jonathania vaaditaan eläköitymään, ennen kuin hänet sysätään syrjään väkivalloin.

Rollerball on omalaatuinen urheiludystopia. Tarina on idealtaan kiinnostavan kantaaottava ja Kummisetä-elokuvan (1972) tähti James Caan kamppailee mestaruushaaveidensa kanssa rehellisesti. Katselun suurin riesa on kuitenkin elokuvan liiallinen kesto. Moni kohtaus on venytetty piinallisen pitkäksi ja filmi tuntuu muutenkin ottavan itsensä hieman turhan vakavasti. Dystopia on lähtökohtaisesti synkkää, mutta Rollerball maustuu väkisinkin tahattomalla koomisuudella.

Melko keskinkertaiset aikalaisarviot saanut Rollerball on sittemmin saanut osakseen hieman suopeamman suhtautumisen. Tarinassa on nähty sen verran potentiaalia, että elokuvasta on jopa tehty uusintaversio vuonna 2002, mutta moderni teos oli täysi floppi. Rollerballin aikalainen, vain pari kuukautta aiemmin ensi-iltansa saanut Kalmanralli 2000 (1975) on myös urheiludystopiaa. Aikalaissilmin Rollerball vastaanotettiin positiivisemmin, mutta jälkimaineeltaan Kalmanralli on ikonisempi kulttiklassikko.

Pisteytys: 6/10

Toukokuun elokuvat 2025

Robot Dreams
Ohjannut Pablo Berger

Espanja & Ranska 2023, 103 min.

Animaatio, Draama, Komedia

 

 

 

 

 

Sanaton animaatio sijoittuu 1980-luvun Manhattanille. Robotin ja koiran toveruudesta kertova tarina tutkii herttaisesti erilaisia ystävyyksiä. Siinä sivussa filmi viljelee muodinmukaisella tavalla popkulttuuriviitteitä, sopivan säännöstellysti toki. Hienoinen tiivistys olisi sinänsä terävöittänyt tarinaa, vaikka eipä näiden robottiunien parissa tylsää tule. Robot Dreams oli parhaan animaatioelokuvan Oscar-ehdokkaana, mutta hävisi Hayao Miyazakin unenomaiselle Poika ja haikara (2023) -fantasiaseikkailulle.

Pisteytys: 7/10

Tatami

Ohjannut Zar Amir Ebrahimi & Guy Nattiv

Georgia, USA, Iso-Britannia & Israel 2023, 105 min.

Draama, Trilleri 

Pääosissa: Arienne Mandi, Zar Amir Ebrahimi

 

 

 

 

Iranilaisesta judokasta (Mandi) kertova draama kasvaa poliittiseksi trilleriksi ja lisäjännitystä tuovat taitavalta vaikuttavat judo-ottelut. Iranin uskonnollinen hallinto painostaa urheilijaa luopumaan mitalihaaveistaan, sillä hän ei saa kamppailla Israelin edustajaa vastaan uskonnollisista syistä. Taistellako ja minkä vuoksi? Aihe ja käsittelytapa ovat kyllä varsin hyviä ja taitavasti hallittuja, mutta kivi hiertää kengässä: Israelia ei suljeta tatameilta, vaikka todellakin syytä olisi. Iran ei ole ainoa valtio, joka rikkoo räikeästi ihmisoikeuksia. Noh, sepä seikka selittyi, kun elokuvan katsottuani perehdyin tarkemmin elokuvan tuotantotaustoihin. Plääh, hyvä jännite vesittyi.

Pisteytys: 6/10 

 

Âya to majo - Aya ja noita

Ohjannut Goro Miyazaki 

Japani 2020, 82 min. 

Animaatio, Fantasia 

Pääosissa: Kokoru Hirasawa, Shinobu Terajima, Etsushi Toyokawa

 

 

 

Studio Ghiblin elokuvien joukossa on vain kaksi aidosti huonoa teosta: Maameren tarinat (2006) ja tämä kammottava digipökäle. Elokuvia yhdistää ohjaajapolo Goro Miyazaki, jota käy jo miltei sääliksi. Mutta ei auta ─ Aya ja noita (engl. Earwig and the Witch) on tarinaltaan täysin päätön elokuva, joka näyttää karsealta. Brittiläiseen lastenkirjaan (2011) perustuva filmi seuraa kipakkaa ja pohjattoman ärsyttävää noitalasta (Hirasawa), mutta juttu ei oikein käynnisty missään vaiheessa. Animaatio onnistuu joissakin taustakulisseissa. Laiha lohtu, kun hahmot ovat kammottavia muovinaamareita. Katselun jälkeen täytyy pestä silmät saippualla.

Pisteytys: 1/10

Last Action Hero

Ohjannut John McTiernan 

USA 1993, 130 min.

Toiminta, Komedia, Fantasia

Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Austin O'Brien

 

 

 

 

Toimintaleffoja ahmiva nuori Danny (O'Brien) tempautuu valkokankaan toiselle puolen. Toimintasankari Jack Slaterin (Schwarzenegger) matkassa sattuu ja tapahtuu, mutta kuinka väkivahva Slater osaisi tuoda pojankoltiaisen takaisin tosimaailmaan? Last Action Hero on huomattavasti mainettaan parempi toimintaparodia! Aikanaan filmi floppasi pahasti, mutta jälkimaine on sentään ollut hieman suopeampaa. Katselusuositus metavitsailun ystäville & Arskan toimintafilmejä katselleille.

Pisteytys: 7/10

Witness for the Prosecution - Todistaja
Ohjannut Billy Wilder 

USA 1957, 116 min. 

Mysteeri, Rikos, Draama

Pääosissa: Charles Laughton, Marlene Dietrich, Tyrone Power

 

 

 

Agatha Christien murhatarina, karismaattisia tähtinäyttelijöitä ja legendaarinen Billy Wilder ─ mehevä jännitysnäytelmä on taattu! Todistaja seuraa murhaoikeudenkäyntiä, jonka loppukäänteet ovat vertaansa vailla. Konkariasianajaja (Laughton) saa tehtäväkseen puolustaa herra Volenia (Power), jota epäillään naisystävänsä murhasta. Mitä tapaukseen sanoo rouva Volen? Aihe on mitä vakavin, mutta käsittelytapa on taitavan kevyt ja jopa humoristinen. Oikeussalidraamojen aatelia.

Pisteytys: 8/10

Bad Boys - Pahat pojat (1995)

Ohjannut Michael Bay

USA 1995, 119 min.

Toiminta, Komedia, Rikos

Pääosissa: Will Smith, Martin Lawrence, Téa Leoni

 

My shit always works sometimes!

Kyttäkaverukset Mike Lowrey (Smith) ja Marcus Burnett (Lawrence) päätyvät tutkimaan mehevää mafiajuttua. Homma menee likaiseksi, kun valtava heroiinilasti varastetaan, luodit laulavat ja kello tikittää armottomasti. Kaksikko päätyy suojelemaan jutun avaintodistajaa, viehättävää Julie Mottia (Leoni), joka herättää raavaissa katujen sankareissa helliä tunteita.

 

Bad Boys -toimintakohellus on samanaikaisesti tuttu ja tuore. Elokuva toistaa monia Hongkongin ja Hollywoodin toimintakliseitä, joskin ilmestyessään Bad Boys onnistui uudistamaan lajityyppiä nopeatempoisuudellaan. Vauhtia sinänsä jaksaa seurata, mutta huumori on kulahtanutta vänkäämistä menneiden vuosikymmenten testosteronihuuruissa. Sille on sentään annettava arvoa, että moni sanailu syntyi improvisaationa. Spontaanius sopii filmin vauhdikkaaseen tyyliin.

Kassamagneetiksi ampaissut Bad Boys oli ilmestyessään varsin suosittu, joskaan ei kriitikoiden keskuudessa. Tämä jakolinja on määrittänyt ohjaaja Michael Bayn myöhempää uraa; Bad Boys oli räjähtävä esikoinen, joka teki mainoksia ja musavideoita ohjanneesta Baysta hetkessä tunnetun. Samoin elokuva oli läpimurto sen päätähdille, räppäri Will Smithille ja näyttelijänuraansa aloitelleelle Martin Lawrencelle. Sittemmin Bayn hitteihin ovat lukeutuneet muun muassa Armageddon (1998), Pearl Harbor (2001) ja Transformers (2007) ─ unohtamatta pahispoikien jatkista Bad Boys II (2003). Elokuvasarjaan on sittemmin tullut vielä kaksi osaa (2020, 2022) uusien ohjaajien voimin. Tämä ja muutama muu aiemmin näkemäni Bay-filmi eivät suoranaisesti kasvata intoa ohjaajan muun tuotannon koluamiseen. Elokuvia on tulossa edelleen: tällä hetkellä tuotannossa on muun muassa "Skibidi Toilet" -filmi. Kriitikoiden suosikkia tuskin tulee siitäkään, mutta katsojia riittää varmasti.

Pisteytys: 4/10

The Hitchhiker's Guide to the Galaxy - Linnunradan käsikirja liftareille (2005)

Ohjannut Garth Jennings

Iso-Britannia & USA 2005, 109 min.

Scifi, Seikkailu, Komedia

Pääosissa: Martin Freeman, Yasiin Bey, Zooey Deschanel, Sam Rockwell, Stephen Fry

 

A cup of tea would restore my normality.

Douglas Adamsin legendaarinen kuunnelmasarja Linnunradan käsikirja liftareille (1978) kääntyi ensin kirjamuotoon (1979) ja sittemmin moniksi muiksi kulttuurituotteiksi. Avaruuteen sinkoutuva tarina alkaa maapallon tuhosta, sillä planeettamme sattuu olemaan hyperavaruuden moottoritien rakennustyömaalla. Muuan Arthur Dent (Freeman) onnistuu liftaamaan ohikiitävään avaruusalukseen alienystävänsä Fordin (Bey) avustuksella. Alkaa seikkailu halki universumin!

 

Elokuvan pulppuilevasta juonesta pääsee jotenkuten jyvälle, vaikka ei olisi tutustunut kirjaan tai kuunnelmaan. Toki ne syventävät elokuvaelämystä ja auttavat vauhdissa pysymistä. Menevä scifiparodia toimii silti ehdottomasti parhaiten kuunnelmana tai kirjana, sillä verbaliikka ei pääse elokuvassa oikeuksiinsa. Sinänsä filmi on ihan hyväntuulisen hauska, vaikka jääkin hyvin pintapuoliseksi esittelyksi Adamsin maailmankaikkeudesta. Muutamat kohtaukset ovat komeita: eritoten loppuvaiheessa esiteltävä maailmanluominen on valloittavaa seurattavaa.

 

Linnunradan käsikirja liftareille lunasti korkeat odotuksensa jotenkuten ja sen arviot ovat vaihdelleet myötäsukaisista keskinkertaisiin. Suurta megahittiä elokuvasta ei tullut, sillä tarina lienee hieman liian omaperäistä kulttikamaa ollakseen jättisuosittua valtavirtaviihdettä. Ja toisaalta tarina taipuu elokuvamuotoon hankalasti, vaikkei tehtävä olekaan mahdoton. Kohtalaiset lipputulot jäivät sen verran mataliksi, ettei jatko-osan tekoon ryhdytty. Ehkei olisi ollut tarvekaan, mutta Linnunrata kiehtoo yhä uusia tekijöitä. Adamsin kertomuksesta on toistaiseksi tehty yksi tv-sarja (1981) ja toista on viime vuosina odoteltu, ilmeisesti turhaan. Vieläkö uusia adaptaatioita on luvassa?

 

Pisteytys: 6/10

Dheepan (2015)

Ohjannut Jacques Audiard

Ranska & Intia 2015, 115 min.

Draama, Rikos

Pääosissa: Jesuthasan Antonythasan, Kalieaswari Srinivasan, Claudine Vinasithamby

 

The war is not over, but for me... it's over.

Sri Lankan sisällissota repii maata kappaleiksi. Perheensä menettänyt mies (Antonythasan) etsii pakolaisleiriltä itselleen uuden perheen: orvoksi jääneen lapsen (Vinasithamby) ja nuoren naisen (Srinivasan), jolla on palava halu päästä turvaan Eurooppaan sisarensa luo. Valeperhe pakenee Ranskaan, jossa alkaa uusi elämä. On totuttava uuden maan tavoille, opittava kieli, tehtävä työtä ─ ja tultava toimeen keinotekoisena perheenä. Elämään vyöryy uusia vaaroja, kun paikallinen huumeliiga ottaa yhteen naapurustossa. Loppuuko sota ja selviytyminen koskaan?

Jacques Audiardin (s. 1952) pakolaiselokuva alkaa draamana, mutta puolivälin jälkeen filmi sävyttyy rikoksilla ja rakkaudella. Lajityypit sulautuvat toisiinsa hyvin, mutta elokuva jää silti hieman hajanaisen tuntuiseksi ja kuitenkin tarina tuntuu aavistuksen liian pitkältä. Esimerkiksi lapsen vaiheiden kuvaus alkaa kiinnostavasti, mutta sitten koko mukula unohtuu. Dheepan pääsee silti hyvin kiinni pakolaiskokemuksiin ja sotatraumoihin, vaikka kerronta ei olekaan aivan ehyttä.

Dheepan sai ensi-iltansa näyttävästi Cannesissa, jossa filmi palkittiin Kultaisella palmulla. Hieno saavutus, vaikka tuntuu hieman liioitellulta. Tähän mennessä Dheepan lienee Jacques Audiardin kehutuin elokuva, mutta ei välttämättä enää tunnetuin. Tuorein ohjaustyö Emilia Pérez (2024) nimittäin oli näkyvästi esillä Cannesissa ja Oscareissa. Parhaan elokuvan palkinto ja Kultainen palmu jäivät haaveeksi, sillä loppumetreillä elokuva aiheutti rasismikohun ja ylipäätään puhutti aihevalinnoillaan. Audiardista varmasti kuullaan vielä, sillä hänellä on tilillään jo viisi Kultaisen palmun ehdokkuutta ja Dheepanin tuoma voitto. Minne päin maailmaa tie vienee seuraavaksi?

Pisteytys: 7/10