Här börjar äventyret - Täällä alkaa seikkailu (1965)

Ohjannut Jörn Donner 

Suomi & Ruotsi 1965, 84 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Harriet Andersson, Matti Oravisto, Claude Titre

 

Olen väsynyt sinuun ja tähän pikkukaupunkiin.

 

Keskikesän kukkeassa Helsingissä kaivataan, rakastetaan ja riudutaan. Ruotsalainen muotisuunnittelija Anna Englund (Andersson) on saapunut kaupunkiin tapaamaan rakastettuaan, arkkitehti Toivo Pajusta (Oravisto). On aika asettaa piste lyhyelle mutta kiihkeälle suhteelle, sillä Annan kintereillä kulkee pitkäaikainen heila, ranskalainen liikemies Jacques (Titre). Intohimot vetävät puoleensa ja jättävät silti etäälle ─ kenet Anna valitsee?

Täällä alkaa seikkailu kuvaa tyylikkäästi aikakautensa Helsinkiä kansainvälisyyden ja suomalaisuuden ristipaineessa. Elokuvassa puhutaan monia kieliä ja Helsinki toimii kohtaamispaikkana, mutta juro suomalaisuus pilkistää muutamissa hetkissä taka-alalta. Elokuva on kiinnostava pari toiselle saman vuoden Helsinki-filmille Onnenpeli (1965): molemmat teokset kuvaavat rakkautta kesäisessä pääkaupungissa, jolla on tarinassa keskeinen rooli. Yhteistä on myös vaikuttuminen ranskalaisesta uudesta aallosta, joskin tunnelma on aivan erilainen. Onnenpeli on kepeä ja Donnerin visio puolestaan raskas, täynnä Michelangelo Antonionin elokuvien vieraantuneisuutta (esim. Yö, 1961)

 

Vaikka Jörn Donnerin Helsinki-kuvaelmassa on hienot hetkensä, tarinana elokuva ei ole erityisen mieleenjäävä. Tympeintä on dialogi, joka on toisinaan lähes koomisen kömpelöä. Moni kriitikko on kiinnittänyt huomion samaan kiusallisuuteen ja osa aikalaiskommentaattoreista piti elokuvaa pitkäveteisenä. Elokuva sai toki kehujakin, ja Täällä alkaa seikkailu palkittiin muun muassa valtion elokuvapalkinnolla sekä käsikirjoitus-Jussilla. Kansainvälisyyttä korostava elokuva pääsi levitykseen maailmalle, vaikka kansainvälistä hittiä siitä ei tullutkaan. Kotimaassa lippuluukuilla kuitenkin kävi iloinen kassakoneen kilkatus ja haikeasta kaupunkiromanssista tuli varsin suosittu.

Pisteytys: 6/10

The Cheat (1915)

Ohjannut Cecil B. DeMille

USA 1915, 59 min.

Mykkäelokuva, Draama 

Pääosissa: Fannie Ward, Sessue Hayakawa, Jack Dean

 

You cannot cheat me twice.

 

Ahnas hienostorouva Edith Hardy (Ward) janoaa uusia vaatteita ja elää yli varojensa. Akuutissa rahapulassa Wardy anastaa Punaisen ristin hyväntekeväisyysvarat, sillä yhdistyksen rahastonhoitajana hänellä on helppo pääsy pullealle kassakaapille. Wardy sijoittaa potin osakkeisiin ja häviää kaiken ─ mikä skandaali! Muuan japanilainen norsunluukauppias Hishuru Tori (Hayakawa) lupaa lainata Wardylle kadonneen summan, mutta lainalla onkin lihallinen korkovaatimuksensa...

Ohjaaja Cecil B. DeMille (1881─1959) teki pitkän uran Hollywoodissa. Jälkipolville tunnetuin teos lienee viimeiseksi jäänyt näyttävä ohjaustyö Kymmenen käskyä (1956), joka edustaa aikansa tyypillisiä Hollywood-megatuotantoja. Sen sijaan tämä uran alkuvaiheita edustava The Cheat on tarinana pienimuotoisempi mutta omaperäisempi. Draama säilyttää taitavasti jännitteen, joka tihenee halki tarinan. Loppuratkaisu tosin ei ole järin kiehtova, mutta ehkäpä se huojensi aikalaisyleisöjä. Elokuva oli suuri menestys, vuotensa katsotuimpia ja tuottoisimpia teoksia.

The Cheatin antagonistina julmistelee kylmänviileästi japanilainen Sessue Hayakawa (1886─1973). Aikanaan elokuva sai osakseen kritiikkiä siitä, millaisen kuvan se antoi japanilaisista. Kritiikki huomioitiin: kun elokuva julkaistiin uudelleen vuonna 1918, hahmo muutettiin burmalaiseksi ja nimi vaihdettiin. Kiistämättä kuva ei ole järin mairitteleva vaan suoraan sanottuna rasistinen. Hayakawan roolisuoritus on joka tapauksessa loistava. Sen ansiosta miehestä tuli tähti, jonka myöhemmistä töistä muistetaan eritoten rooli eversti Saitona sotaklassikossa Kwai-joen silta (1957).

Pisteytys: 7/10

Rollerball (1975)

Ohjannut Norman Jewison

Iso-Britannia, Kanada & USA 1975, 125 min. 

Scifi, Toiminta

Pääosissa: James Caan, John Beck, John Houseman

 

This wasn't meant to be a game! Never!

 

On vuosi 2018 ja valtioiden sijaan maailmaa johtavat suuryritykset. Kilpailullisen ja kovan maailman symbolina loistaa armoton urheilulaji, jonka tähtenä säteilee vahva ja vikkelä Jonathan E. (Caan). Lajin tavoitteena ei kuitenkaan ole leipoa sankareita: siksipä yleisön suosikiksi noussutta Jonathania vaaditaan eläköitymään, ennen kuin hänet sysätään syrjään väkivalloin.

Rollerball on omalaatuinen urheiludystopia. Tarina on idealtaan kiinnostavan kantaaottava ja Kummisetä-elokuvan (1972) tähti James Caan kamppailee mestaruushaaveidensa kanssa rehellisesti. Katselun suurin riesa on kuitenkin elokuvan liiallinen kesto. Moni kohtaus on venytetty piinallisen pitkäksi ja filmi tuntuu muutenkin ottavan itsensä hieman turhan vakavasti. Dystopia on lähtökohtaisesti synkkää, mutta Rollerball maustuu väkisinkin tahattomalla koomisuudella.

Melko keskinkertaiset aikalaisarviot saanut Rollerball on sittemmin saanut osakseen hieman suopeamman suhtautumisen. Tarinassa on nähty sen verran potentiaalia, että elokuvasta on jopa tehty uusintaversio vuonna 2002, mutta moderni teos oli täysi floppi. Rollerballin aikalainen, vain pari kuukautta aiemmin ensi-iltansa saanut Kalmanralli 2000 (1975) on myös urheiludystopiaa. Aikalaissilmin Rollerball vastaanotettiin positiivisemmin, mutta jälkimaineeltaan Kalmanralli on ikonisempi kulttiklassikko.

Pisteytys: 6/10

Toukokuun elokuvat 2025

Robot Dreams
Ohjannut Pablo Berger

Espanja & Ranska 2023, 103 min.

Animaatio, Draama, Komedia

 

 

 

 

 

Sanaton animaatio sijoittuu 1980-luvun Manhattanille. Robotin ja koiran toveruudesta kertova tarina tutkii herttaisesti erilaisia ystävyyksiä. Siinä sivussa filmi viljelee muodinmukaisella tavalla popkulttuuriviitteitä, sopivan säännöstellysti toki. Hienoinen tiivistys olisi sinänsä terävöittänyt tarinaa, vaikka eipä näiden robottiunien parissa tylsää tule. Robot Dreams oli parhaan animaatioelokuvan Oscar-ehdokkaana, mutta hävisi Hayao Miyazakin unenomaiselle Poika ja haikara (2023) -fantasiaseikkailulle.

Pisteytys: 7/10

Tatami

Ohjannut Zar Amir Ebrahimi & Guy Nattiv

Georgia, USA, Iso-Britannia & Israel 2023, 105 min.

Draama, Trilleri 

Pääosissa: Arienne Mandi, Zar Amir Ebrahimi

 

 

 

 

Iranilaisesta judokasta (Mandi) kertova draama kasvaa poliittiseksi trilleriksi ja lisäjännitystä tuovat taitavalta vaikuttavat judo-ottelut. Iranin uskonnollinen hallinto painostaa urheilijaa luopumaan mitalihaaveistaan, sillä hän ei saa kamppailla Israelin edustajaa vastaan uskonnollisista syistä. Taistellako ja minkä vuoksi? Aihe ja käsittelytapa ovat kyllä varsin hyviä ja taitavasti hallittuja, mutta kivi hiertää kengässä: Israelia ei suljeta tatameilta, vaikka todellakin syytä olisi. Iran ei ole ainoa valtio, joka rikkoo räikeästi ihmisoikeuksia. Noh, sepä seikka selittyi, kun elokuvan katsottuani perehdyin tarkemmin elokuvan tuotantotaustoihin. Plääh, hyvä jännite vesittyi.

Pisteytys: 6/10 

 

Âya to majo - Aya ja noita

Ohjannut Goro Miyazaki 

Japani 2020, 82 min. 

Animaatio, Fantasia 

Pääosissa: Kokoru Hirasawa, Shinobu Terajima, Etsushi Toyokawa

 

 

 

Studio Ghiblin elokuvien joukossa on vain kaksi aidosti huonoa teosta: Maameren tarinat (2006) ja tämä kammottava digipökäle. Elokuvia yhdistää ohjaajapolo Goro Miyazaki, jota käy jo miltei sääliksi. Mutta ei auta ─ Aya ja noita (engl. Earwig and the Witch) on tarinaltaan täysin päätön elokuva, joka näyttää karsealta. Brittiläiseen lastenkirjaan (2011) perustuva filmi seuraa kipakkaa ja pohjattoman ärsyttävää noitalasta (Hirasawa), mutta juttu ei oikein käynnisty missään vaiheessa. Animaatio onnistuu joissakin taustakulisseissa. Laiha lohtu, kun hahmot ovat kammottavia muovinaamareita. Katselun jälkeen täytyy pestä silmät saippualla.

Pisteytys: 1/10

Last Action Hero

Ohjannut John McTiernan 

USA 1993, 130 min.

Toiminta, Komedia, Fantasia

Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Austin O'Brien

 

 

 

 

Toimintaleffoja ahmiva nuori Danny (O'Brien) tempautuu valkokankaan toiselle puolen. Toimintasankari Jack Slaterin (Schwarzenegger) matkassa sattuu ja tapahtuu, mutta kuinka väkivahva Slater osaisi tuoda pojankoltiaisen takaisin tosimaailmaan? Last Action Hero on huomattavasti mainettaan parempi toimintaparodia! Aikanaan filmi floppasi pahasti, mutta jälkimaine on sentään ollut hieman suopeampaa. Katselusuositus metavitsailun ystäville & Arskan toimintafilmejä katselleille.

Pisteytys: 7/10

Witness for the Prosecution - Todistaja
Ohjannut Billy Wilder 

USA 1957, 116 min. 

Mysteeri, Rikos, Draama

Pääosissa: Charles Laughton, Marlene Dietrich, Tyrone Power

 

 

 

Agatha Christien murhatarina, karismaattisia tähtinäyttelijöitä ja legendaarinen Billy Wilder ─ mehevä jännitysnäytelmä on taattu! Todistaja seuraa murhaoikeudenkäyntiä, jonka loppukäänteet ovat vertaansa vailla. Konkariasianajaja (Laughton) saa tehtäväkseen puolustaa herra Volenia (Power), jota epäillään naisystävänsä murhasta. Mitä tapaukseen sanoo rouva Volen? Aihe on mitä vakavin, mutta käsittelytapa on taitavan kevyt ja jopa humoristinen. Oikeussalidraamojen aatelia.

Pisteytys: 8/10

Bad Boys - Pahat pojat (1995)

Ohjannut Michael Bay

USA 1995, 119 min.

Toiminta, Komedia, Rikos

Pääosissa: Will Smith, Martin Lawrence, Téa Leoni

 

My shit always works sometimes!

Kyttäkaverukset Mike Lowrey (Smith) ja Marcus Burnett (Lawrence) päätyvät tutkimaan mehevää mafiajuttua. Homma menee likaiseksi, kun valtava heroiinilasti varastetaan, luodit laulavat ja kello tikittää armottomasti. Kaksikko päätyy suojelemaan jutun avaintodistajaa, viehättävää Julie Mottia (Leoni), joka herättää raavaissa katujen sankareissa helliä tunteita.

 

Bad Boys -toimintakohellus on samanaikaisesti tuttu ja tuore. Elokuva toistaa monia Hongkongin ja Hollywoodin toimintakliseitä, joskin ilmestyessään Bad Boys onnistui uudistamaan lajityyppiä nopeatempoisuudellaan. Vauhtia sinänsä jaksaa seurata, mutta huumori on kulahtanutta vänkäämistä menneiden vuosikymmenten testosteronihuuruissa. Sille on sentään annettava arvoa, että moni sanailu syntyi improvisaationa. Spontaanius sopii filmin vauhdikkaaseen tyyliin.

Kassamagneetiksi ampaissut Bad Boys oli ilmestyessään varsin suosittu, joskaan ei kriitikoiden keskuudessa. Tämä jakolinja on määrittänyt ohjaaja Michael Bayn myöhempää uraa; Bad Boys oli räjähtävä esikoinen, joka teki mainoksia ja musavideoita ohjanneesta Baysta hetkessä tunnetun. Samoin elokuva oli läpimurto sen päätähdille, räppäri Will Smithille ja näyttelijänuraansa aloitelleelle Martin Lawrencelle. Sittemmin Bayn hitteihin ovat lukeutuneet muun muassa Armageddon (1998), Pearl Harbor (2001) ja Transformers (2007) ─ unohtamatta pahispoikien jatkista Bad Boys II (2003). Elokuvasarjaan on sittemmin tullut vielä kaksi osaa (2020, 2022) uusien ohjaajien voimin. Tämä ja muutama muu aiemmin näkemäni Bay-filmi eivät suoranaisesti kasvata intoa ohjaajan muun tuotannon koluamiseen. Elokuvia on tulossa edelleen: tällä hetkellä tuotannossa on muun muassa "Skibidi Toilet" -filmi. Kriitikoiden suosikkia tuskin tulee siitäkään, mutta katsojia riittää varmasti.

Pisteytys: 4/10

The Hitchhiker's Guide to the Galaxy - Linnunradan käsikirja liftareille (2005)

Ohjannut Garth Jennings

Iso-Britannia & USA 2005, 109 min.

Scifi, Seikkailu, Komedia

Pääosissa: Martin Freeman, Yasiin Bey, Zooey Deschanel, Sam Rockwell, Stephen Fry

 

A cup of tea would restore my normality.

Douglas Adamsin legendaarinen kuunnelmasarja Linnunradan käsikirja liftareille (1978) kääntyi ensin kirjamuotoon (1979) ja sittemmin moniksi muiksi kulttuurituotteiksi. Avaruuteen sinkoutuva tarina alkaa maapallon tuhosta, sillä planeettamme sattuu olemaan hyperavaruuden moottoritien rakennustyömaalla. Muuan Arthur Dent (Freeman) onnistuu liftaamaan ohikiitävään avaruusalukseen alienystävänsä Fordin (Bey) avustuksella. Alkaa seikkailu halki universumin!

 

Elokuvan pulppuilevasta juonesta pääsee jotenkuten jyvälle, vaikka ei olisi tutustunut kirjaan tai kuunnelmaan. Toki ne syventävät elokuvaelämystä ja auttavat vauhdissa pysymistä. Menevä scifiparodia toimii silti ehdottomasti parhaiten kuunnelmana tai kirjana, sillä verbaliikka ei pääse elokuvassa oikeuksiinsa. Sinänsä filmi on ihan hyväntuulisen hauska, vaikka jääkin hyvin pintapuoliseksi esittelyksi Adamsin maailmankaikkeudesta. Muutamat kohtaukset ovat komeita: eritoten loppuvaiheessa esiteltävä maailmanluominen on valloittavaa seurattavaa.

 

Linnunradan käsikirja liftareille lunasti korkeat odotuksensa jotenkuten ja sen arviot ovat vaihdelleet myötäsukaisista keskinkertaisiin. Suurta megahittiä elokuvasta ei tullut, sillä tarina lienee hieman liian omaperäistä kulttikamaa ollakseen jättisuosittua valtavirtaviihdettä. Ja toisaalta tarina taipuu elokuvamuotoon hankalasti, vaikkei tehtävä olekaan mahdoton. Kohtalaiset lipputulot jäivät sen verran mataliksi, ettei jatko-osan tekoon ryhdytty. Ehkei olisi ollut tarvekaan, mutta Linnunrata kiehtoo yhä uusia tekijöitä. Adamsin kertomuksesta on toistaiseksi tehty yksi tv-sarja (1981) ja toista on viime vuosina odoteltu, ilmeisesti turhaan. Vieläkö uusia adaptaatioita on luvassa?

 

Pisteytys: 6/10

Dheepan (2015)

Ohjannut Jacques Audiard

Ranska & Intia 2015, 115 min.

Draama, Rikos

Pääosissa: Jesuthasan Antonythasan, Kalieaswari Srinivasan, Claudine Vinasithamby

 

The war is not over, but for me... it's over.

Sri Lankan sisällissota repii maata kappaleiksi. Perheensä menettänyt mies (Antonythasan) etsii pakolaisleiriltä itselleen uuden perheen: orvoksi jääneen lapsen (Vinasithamby) ja nuoren naisen (Srinivasan), jolla on palava halu päästä turvaan Eurooppaan sisarensa luo. Valeperhe pakenee Ranskaan, jossa alkaa uusi elämä. On totuttava uuden maan tavoille, opittava kieli, tehtävä työtä ─ ja tultava toimeen keinotekoisena perheenä. Elämään vyöryy uusia vaaroja, kun paikallinen huumeliiga ottaa yhteen naapurustossa. Loppuuko sota ja selviytyminen koskaan?

Jacques Audiardin (s. 1952) pakolaiselokuva alkaa draamana, mutta puolivälin jälkeen filmi sävyttyy rikoksilla ja rakkaudella. Lajityypit sulautuvat toisiinsa hyvin, mutta elokuva jää silti hieman hajanaisen tuntuiseksi ja kuitenkin tarina tuntuu aavistuksen liian pitkältä. Esimerkiksi lapsen vaiheiden kuvaus alkaa kiinnostavasti, mutta sitten koko mukula unohtuu. Dheepan pääsee silti hyvin kiinni pakolaiskokemuksiin ja sotatraumoihin, vaikka kerronta ei olekaan aivan ehyttä.

Dheepan sai ensi-iltansa näyttävästi Cannesissa, jossa filmi palkittiin Kultaisella palmulla. Hieno saavutus, vaikka tuntuu hieman liioitellulta. Tähän mennessä Dheepan lienee Jacques Audiardin kehutuin elokuva, mutta ei välttämättä enää tunnetuin. Tuorein ohjaustyö Emilia Pérez (2024) nimittäin oli näkyvästi esillä Cannesissa ja Oscareissa. Parhaan elokuvan palkinto ja Kultainen palmu jäivät haaveeksi, sillä loppumetreillä elokuva aiheutti rasismikohun ja ylipäätään puhutti aihevalinnoillaan. Audiardista varmasti kuullaan vielä, sillä hänellä on tilillään jo viisi Kultaisen palmun ehdokkuutta ja Dheepanin tuoma voitto. Minne päin maailmaa tie vienee seuraavaksi?

Pisteytys: 7/10

The Southerner - Etelän mies (1945)

Ohjannut Jean Renoir

USA 1945, 92 min.

Draama

Pääosissa: Zachary Scott, Betty Field, Beulah Bondi, J. Carrol Naish

 

I reckon we oughta stay.

 

Paahteiset päivät lämmittävät Texasin puuvillapeltoja. Tuckerien köyhä perhe kärvistelee pienillä tuloilla, joita saadaan ankarasta puuvillanpoiminnasta. Vastoinkäymisten yllyttämänä perheen isä Sam Tucker (Scott) sisuuntuu ja päättää hankkia oman farmin. Alku on vaikea ja naapuri vihamielinen, mutta vähitellen Tuckerien perhe raivaa sijansa uudelle asuinseudulle.

Vaikka kertomuksessa kuvataan kovia aikoja, tarinassa säilyy lempeys ja toivo. Tämän tästä löytyy aikaa pienelle huumorille, jota tarinaan tuo eritoten perheen kärtty mutta rakas isoäiti (Bondi). Kertomus itsessään on periamerikkalainen kuvaus suuren laman jälkiaalloista ja siitä selviämisestä. Elokuvan ohjaaja on kuitenkin ranskalainen legenda Jean Renoir, joka asui Yhdysvalloissa halki 1940-luvun ja työskenteli Hollywoodissa. Renoirmainen, ranskalainen sävy näkyy tiettynä kauneutena, joka kuitenkaan ei anna periksi sentimentaalisuudelle. Sievää realismia?

Vaikka The Southerner on viehättävä elokuva, se ei ole samalla tavalla ikimuistoinen kuin moni muu Renoirin merkkiteos. Elokuvaa on kuitenkin pidetty Hollywood-kauden kärkiteoksena ja se menestyi suhteellisen hyvin jo ilmestyessään. Kolmen Oscarin ehdokas ei lopulta voittanut pystejä, mutta Renoirille myönnettiin Oscar-kunniapalkinto uransa saavutuksista. Hyväntahtoinen lamaelokuva sai ensi-iltansa muutamia kuukausia Saksan antautumisen ja toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Luottavainen suhtautuminen tulevaan tuntuu nykyisessä kriisien ajassa jopa hieman naiivilta, mutta täytyykö sen olla niin? Toivoakin tarvitaan.

Pisteytys: 7/10

Huhtikuun elokuvat 2025

American Fiction
Ohjannut Cord Jefferson

USA 2023, 117 min.

Komedia, Draama

Pääosissa: Jeffrey Wright, Issa Rae, Sterling K. Brown

 

 

 

 

Kirjailija (Wright) kyllästyy mustien representaatioon ja rakentaa mehevän satiirin, josta tuleekin väärinymmärretty hitti. Persoonallinen ja terävä draamakomedia haastaa hauskasti mustista kerrottuja tarinoita. Päähenkilö ei ole mikään lähiögangsta, vaan perhearjessa luoviva vauraahko jäykkis. Tavallaan teemat tuntuvat rönsyävän ihan liikaa, mutta toisaalta koko käsikirjoitus haastaa osuvasti stereotypioita. Viidestä Oscar-ehdokkuudesta napsahti käsikirjoitus-pysti.

Pisteytys: 7/10

Mission: Impossible – Dead Reckoning Part One
Ohjannut Christopher McQuarrie

USA 2023, 163 min.

Toiminta, Trilleri

Pääosissa: Tom Cruise, Hayley Atwell, Ving Rhames, Simon Pegg

 

 

 

Maapallon tulevaisuus on vaakalaudalla! Taistelu uhkaavan tekoälyn herruudesta käy kiivaana ja niin massiivisena, että juttu jatkuu kakkososassa (2025). Reipasta toimintaa ja klassista mahdotonta tehtävää ─ eli justiinsa hyvää ja mehevää todellisuuspakoa tosimaailman ahdingosta, vaikka melko tuskaisa on elokuvankin taustatarina. Lieneekö tämä koko sarjan paras osa? Kallein ainakin. Tom Cruisen stunteissa ja elokuvan efekteissä ei olla jarruteltu.

Pisteytys: 8/10

 

Il Postino - Posteljooni
Ohjannut Michael Radford & Massimo Troisi

Italia, Ranska & Belgia 1994, 108 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Massimo Troisi, Philippe Noiret, Maria Grazia Cucinotta

 

 

 

Fiktiivinen draama kertoo runoilija Pablo Nerudan (Noiret) ja hänen postinkantajansa Mario Ruoppolon (Troisi) ystävyydestä. Voisiko runoilija auttaa tavallista köyhää tallaajaa, joka on armottoman rakastunut ihanaan Beatriceen (Cucinotta)? Lämminhenkinen elokuva menestyi Baftoissa ja Oscareissa, vaikka saikin surullista lisänäkyvyyttä ohjaaja-käsikirjoittaja-näyttelijä Massimo Troisin menehdyttyä yllättäen ennen elokuvan ensi-iltaa. Herttainen matka 1950-luvun italialaiseen pikkukaupunkiin, aikaan entiseen.

Pisteytys: 7/10
 

The Prime of Miss Jean Brodie - Jean Brodien parhaat vuodet
Ohjannut Ronald Neame

Iso-Britannia 1969, 116 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Maggie Smith, Pamela Franklin, Gordon Jackson

 

 

 

Veikeä tarina 1930-luvun Edinburghista, jossa eksentrinen tyttökoulun opettaja Jean Brodie (Smith) aiheuttaa kasapäin ihastusta ja pahennusta. Tarinassa tutkitaan yllättävin tavoin seksuaalisuutta, jonka varttuneemmat osaavat kätkeä ja jonka heräämisen kanssa nuoret painiskelevat. Taitava Maggie Smith palkittiin omaperäisestä roolistaan Oscarilla ja Baftalla.

Pisteytys: 7/10

Land and Freedom - Maa ja vapaus (1995)

Ohjannut Ken Loach

Iso-Britannia, Ranska, Saksa, Italia & Espanja 1995, 109 min.

Sota, Draama, Historia

Pääosissa: Ian Hart, Rosana Pastor, Tom Gilroy

 

Join in the battle, wherein no man can fail.

Vuonna 1936 Espanjassa puhkesi verinen sisällissota, joka enteili tulevan suursodan vastakkainasetteluita. Vaaleilla valitun hallituksen joukkoja vastaan taisteli, muiden fasistimaiden tukemana, kenraali Francisco Franco joukkoineen. Työläiselokuvistaan tunnetun Ken Loachin elokuva seuraa brittimiestä, David Carria (Hart), joka liittyy hajanaisten punalippujen rintamaan. Davidin tarina on sinänsä fiktiota, mutta sodassa todella taisteli useita ulkomaalaisia, muutamia suomalaisiakin. Millainen todellisuus oli perillä ja kuinka se matkalaisia muokkasi?

 

Maa ja vapaus onnistuu osoittamaan taisteluiden ja joukkojen tuskallisen hajanaisuuden, tiedonkulun ongelmat ja sodan edetessä kasvavan kaaoksen. Lopputulos tiedetään: kapinakenraali Franco voitti ja teki raunioituneesta Espanjasta diktatuurin. Elokuvassa on kehystarina, jossa Davidin lapsenlapsi tutustuu sotakokemuksiin vanhoja kirjeitä lukemalla. Se tarina jää sopivasti taka-alalle, mutta rytmittää kerrontaa. Loppukohtauksella Loach halunnee osoittaa, ettei sisällissodassa annettuja uhrauksia pitäisi unohtaa. Se on sinänsä tärkeä tavoite, koska taistelu fasismia vastaan näemmä jatkuu edelleen.

Realistiselta tuntuva sotaelokuva on taattua Ken Loachia; aatteellista ja arkista. Rintaman pölyisillä tantereilla käydyt pitkät keskustelut aate-eroista ja kirjeisiin vuodatetut pohdinnat ovat tärkeämmässä osassa kuin taistelut, joita ei käydä megaluokan paukuin. Kerronnassa on jännitteitä mutta myös rauhaa. Maa ja vapaus palkittiin parhaana eurooppalaiselokuvana European Film Awardseissa ja Cannesistakin tuli muutama voitto, vaikka Kultainen palmu jäi saamatta.

Pisteytys: 7/10

2 yötä aamuun (2015)

Ohjannut Mikko Kuparinen

Suomi & Liettua 2015, 84 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Marie-Josée Croze, Mikko Nousiainen

 

I don't speak english.

 

Kaksi työmatkalaista kohtaa liettualaisessa hotellissa. Ranskalainen Caroline (Croze) pakenee arkensa ongelmia työntekoon ja irtosuhteisiin, kun taas suomalainen Jaakko (Nousiainen) takoo rahaa menestyvänä artistina. Yhden illan kohtaaminen muuttuu kahden päivän syvälliseksi tutustumiseksi, sillä tulivuoren sylkemä tuhkapilvi peittää Euroopan ilmatilan.

2 yötä aamuun avaa kerroksiaan hitaasti. Caroline ja Jaakko suhtautuvat toisiinsa uteliaasti, mutta olettavat enemmän kuin kuuntelevat. Lopulta ennakkoluulot väistyvät. Käsikirjoitus on kiinnostava ja paljastaa kaksikon tarinasta vain tarpeellisen. Parannettavaa olisi oikeastaan vain kömpelössä dialogissa ja pääparin keskinäisessä kemiassa, joka jää hieman puolitiehen. Vai onko sillä oikeastaan väliä? Pääasia on, että satunnainen kohtaaminen ja paikalleen pysähtyminen käynnistävät jotain uutta. Suureen rakkaustarinaan ei silti riitä rahkeita. Ehkä se ei ole tarkoituskaan. Lopulta hotellihuoneet siivotaan ja edellisöiden vieraat unohdetaan.

Elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja Mikko Kuparinen on työskennellyt urallaan pääosin tv-sarjojen parissa. Elokuvan vaatimaan tiiviimpään muotoon löytyisi näemmä rahkeita, sillä 2 yötä aamuun on vasta Kuparisen toinen kokopitkä filmi ja sellaisena varsin hallittu. Vähäeleinen draama jäi kyllä ilmestyessään hieman varjoihin, vaikka moni arvio olikin positiivinen. Sääli, ettei seuraavasta ohjaustyöstä ole vielä tietoa. Aki Ollikaisen Nälkävuosi-romaaniin (2012) pohjautuva filmatisointi on ilmeisesti jäissä, vaikka aihe olisi taatusti kertomisen väärti.

Pisteytys: 6/10

Hombre (1967)

Ohjannut Martin Ritt

USA 1967, 111 min.

Lännenelokuva, Draama

Pääosissa: Paul Newman, Richard Boone, Diane Cilento

 

Guess I brought my dirty laundry down by mistake.

 

Apassi-heimon parissa varttunut John Russel (Newman) joutuu palaamaan valkonaamojen pariin, sillä hänen on lunastettava kaupungissa perintöosuutensa. Nihkeä paluumatka taittuu postivaunussa erikoisessa seurueessa, jossa alkuperäiskansoihin suhtaudutaan karsaasti ja Russeliakin katsotaan vinoon. Lopulta seurue ryöstetään, mutta Russel on ainoa, joka uskaltaa tarttua aseisiin. Sankarin viittaa on turha odottaa, sillä moraalittomat matkalaiset eivät ole avuksi.

Asetelmasta tulee mieleen legendaarinen lännenklassikko Hyökkäys erämaassa (1939), mutta aika on toinen ja tarina paljon monisyisempi. Uuden ajan tunnelmaa alleviivaa sekin, että tämän elokuvan todellisuudessa rautatien aika on juuri tulossa ja tämä postivaunu on reittinsä viimeinen kulkija. Monien lännenelokuvien helmasynti on alkuperäiskansojen mustavalkoinen kuvaaminen. Tässä elokuvassa suhtautuminen on myötämielistä ja isottelevat valkoiset ovat pahisten puolella. Korkealla moraalilla ja syvällä epäluulolla varustettu John Russel on vaitelias hahmo, jota Paul Newman tulkitsee taitavasti. Elokuvan maailmankuva on kyyninen, eikä kytevä konflikti ratkea.

Paul Newman oli näytellyt 1960-luvulla useassa Martin Rittin elokuvassa, joista tämän elokuvan lisäksi tunnetuin on modernin ajan western Hud - lännen kapinallinen (1963); siinäkin pohditaan moraalikysymyksiä ja päähenkilön irrallisuutta häntä ympäröivästä yhteisöstä. Hombre jäi kaksikon viimeiseksi yhteistyöksi. Kassamagneetiksi kohonnut elokuva miellytti katsojia ja kriitikoita, mutta palkintosesongissa filmi jäi harmillisen näkymättömiin.

 

Pisteytys: 8/10

The Little Colonel - Pikku eversti (1935)

Ohjannut David Butler

USA 1935, 81 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Shirley Temple, Lionel Barrymore, Evelyn Venable, Bill Robinson

 

How can there be a new way to go upstairs?

 

Yhdysvaltain sisällissota jätti arpensa kansakuntaan ja perheisiin. Etelävaltioiden vanha eversti Lloyd (Barrymore) sydämistyy tyttärelleen (Venable), joka kehtaa avioitua pohjoisvaltioiden riveissä taistelleen nuorukaisen kanssa. Vuodet vierivät ja pariskunta saa lapsen, suloisen pikku-Lloydin (Temple). Ärhäkän mutta herttaisen lapsosen avulla vanhat kaunat lopulta hautautuvat!

Lapsitähti Shirley Templen näyttelijänura oli 1930-luvulla huipussaan. Vuosittain hän ehti tähdittää useampaa elokuvaa: vuonna 1935 sai ensi-iltansa kolme Temple-elokuvaa, joista Pikku eversti on tunnetuin. Maineikkainta elokuvassa on Templen ja kanssanäyttelijä Bill Robinsonin kuuluisa porrastanssi (kuvassa), sillä se oli kaikkien aikojen ensimmäinen mustan ja valkoisen näyttelijän yhteistanssi elokuvassa. Siitäpä päästäänkin elokuvan aihepiiriin, joka herttaisuuden alle kätkeytyy.

 

Pikku eversti pyrkii olemaan liennyttävä ja riitelijöitä yhdistävä lempeä elokuva. Eipä Temple-elokuva kovin vakavamielinen voisi ollakaan, ja lopulta kaikki käy hyvin. Nykymittapuulla filmi tuntuu ajoittain sangen kiusalliselta, sillä siinä on useita vaivaannuttavan rasistisia kohtauksia. Aikansa kuvaahan se tietenkin on ja sellaisena elokuvaan on suhtauduttava. Kokonaisuutta haittaa oikeastaan vielä enemmän hieman löperö tarina, jossa tuoksahtaa rahastuksen maku.

Pisteytys: 5/10

Get Shorty - hyvä pätkä (1995)

Ohjannut Barry Sonnenfeld

USA 1995, 105 min.

Komedia, Rikos

Pääosissa: John Travolta, Gene Hackman, Rene Russo

 

Rough business, this movie business.

Chili Palmer (Travolta) on piinkova koronkiskuri ja innokas elokuvafriikki, joka päättää vaihtaa alaa. Onneksi kiristämällä ja hiillostamalla pääsee pitkälle jopa Hollywoodissa! Los Angelesin auringon alla ei kuitenkaan ole pelkkiä elokuvamoguleita, vaan ärhäkkä mafiakoneisto on pian kiinni Palmerin nahkatakissa. Palmerin urahaaveet kietoutuvat törppöjen rikollisten juoniin, joten aiemmille väkivaltataidoille tulee rutkasti käyttöä.

Barry Sonnenfeldin (s. 1953) väkivaltainen gangsterikomedia ei säästele verta ja luoteja, mutta tekee mäjäyttelyn viihdyttävän kevyesti. Koska tarina sijoittuu showbisneksen kulisseihin, kertomukseen on ripoteltu hauskaksi lisäksi erilaisia elokuvaknoppeja ja filmiparodia-vitsejä. Omaperäinen gangsteritarina saa rikolliset näyttämään virkistävän hölmöiltä, vaikka toki tarina hyödyntää myös perinteisiä lajityypin asetelmia: sinänsä elokuva kelpaa gangsterisatiiriksi ja siksikin se on hauskaa kohellusta Chili Palmerin kaltaisille elokuvaintoilijoille.

 

Sonnenfeldin tunnetuimpia ohjaustöitä ovat Men in Black (1997) ja Addams Family (1991) jatko-osineen. Get Shortyn huumori on melko samaa lajia: räväkkää ja väkivaltaista! En voi luonnehtia elokuvaa vallattoman hauskaksi, mutta on se silti harvinaisen hymyilyttävää väkivaltaviihdettä. Ilmankos Get Shorty on Sonnenfeldin parhaiten menestyneiden elokuvien joukossa. John Travolta palkittiin Golden Globella roolisuorituksestaan, joka on toisaalta jäisen viileä ja, aina elokuvien tullessa puheeksi, poikamaisen innostunut ja lämmin. Jälkimmäiseen on helppo samaistua!

Pisteytys: 7/10

Kôkaku Kidôtai - Ghost in the Shell (1995)

Ohjannut Mamoru Oshii

Japani 1995, 83 min.

Animaatio, Scifi, Toiminta, Trilleri

Pääosissa: Atsuko Tanaka, Akio Ôtsuka, Kôichi Yamadera

 

 

I guess once you start doubting, there's no end to it.

Ghost in the Shell -mangasarjaan (1989─1991) perustuva anime-elokuva sijoittuu futuristiselle 2020-luvulle. Tietoverkot ovat tulleet kiinteäksi osaksi ihmiskehoja, joita osataan muokata kyberneettisin implantein. Nukkemestarina tunnettu vaarallinen kyberterroristi murtautuu ihmisten mieliin ja muokkaa heidän muistojaan, mutta turvallisuusosasto 9 on hänen jäljillään. Poliisiupseeri Motoko Kusanagin (Tanaka) keho on lähes sataprosenttisesti keinotekoinen ja hänen kollegansakin ovat osittain paranneltuja. Saako teknologian vahvistama yksikkö Nukkemestarin taltutettua?

Kylmänviileä scifitoiminta kuvaa komeasti tyylikkään harmaata mutta ankeaa maailmaa. Surullinen tulevaisuuskuva tuo mieleen Blade Runnerin (1982) sateisen kolkkouden, temaattisestikin elokuvissa on paljon samaa. Ghost in the Shell on hyvin rytmitettyä menoa, mutta siinä on runsaasti tilaa ihmisyyden filosofoinnille. Milloin ihmisyys katoaa kehosta? Onko ihmisyys tietoisuutta? Mikä on muistojen ja todellisuuden suhde? Tällä todellisella 2020-luvulla emme vielä ole aivan tässä pisteessä, mutta tekoälyaihe on polttavan ajankohtainen. Elokuvan kysymykset ovat hyviä.

Ghost in the Shell on teemaansa sopivasti animoitu sekä tietokoneella että käsin piirtämällä. Filmi näyttää tyylikkäältä ja tunnelman viimeistelee erinomainen musiikki. Katsoessa ei ihmetytä, että elokuvalla on laaja kulttimaine! Ghost in the Shell on vaikuttanut voimakkaasti eritoten Matrixiin (1999), jossa on lukuisia yhtymäkohtia animen esittelemiin teemoihin ja tunnelmiin. Cyberpunk-tarina on lisäksi jatkunut omassa universumissaan, jossa on suuri liuta sarjakuvia, elokuvia ja pelejä. Tuorein elokuva on tämän alkuperäisen tarinan Hollywood-remake Ghost in the Shell (2017), joka on saanut osakseen ristiriitaisen vastaanoton.

Pisteytys: 8/10

Maaliskuun elokuvat 2025

Beetlejuice Beetlejuice
Ohjannut Tim Burton

USA & Ranska 2024, 105 min.

Komedia, Fantasia, Kauhu

Pääosissa: Michael Keaton, Winona Ryder, Jenna Ortega

 

 

 

 

Tim Burtonin räväkän Beetlejuicen (1988) jatko-osa syöksyy jälleen tuttuun sekoiluun. Vuosikymmenten jälkeen Deetzien perhe palaa vanhaan kotitaloonsa ja vanhat hirviöt heräävät. Yllättävän hauska ja näyttävä kauhukomedia, mutta ei niin kekseliäs kuten edeltäjänsä. Beetlejuice Beetlejuice osuu samaan 1980-luvun nostalgiafilmien aaltoon kuin esimerkiksi Ghostbusters: Afterlife (2021) jatko-osineen, mutta Tim Burton onnistuu uusinnassaan Haamujengiä paremmin.

Pisteytys: 7/10

 

The Wild Robot - Villi robotti
Ohjannut Chris Sanders

USA & Japani 2024, 102 min.

Animaatio, Seikkailu

Pääosissa: Lupita Nyong'o, Pedro Pascal, Kit Connor

 

 

 

 

Haaksirikkoutunut robotti (Nyong'o) ryhtyy hanhenpojan (Connor) äidiksi. Teknologian ja luonnon kohtaamisesta rakentuu kiva tarina ja elokuva on hyväntahtoisen sympaattinen. Temaattisesti tarina käsittelee yksinäisyyttä ja joukkoon kuulumista, rehellisesti mutta ei liian raadollisesti. Animaatio-Oscarin ehdokkaaksi noussut Villi robotti on kauneimmillaan laajoissa maisemakuvissa.

Pisteytys: 7/10

 

Zielona granica - Green Border
Ohjannut Agnieszka Holland

Puola, Ranska, Tsekki & Belgia 2023, 152 min.

Draama

Pääosissa: Jalal Altawil, Maja Ostaszewska, Behi Djanati Atai

 

 

 

EU:n rajoilla velloo kipeä pakolaiskriisi. Agnieszka Hollandin tulenpalava draama tarpoo piikkilanka-aitojen kauhumaisemissa, eikä säästä katsojaa metsiin kätketyltä todellisuudelta. Elokuva on raadollinen ja rehellinen: katselu on tärkeällä tavalla kamalaa mutta myös kapinaan kannustavaa. Hieman ytimekkäämpi kesto tehostaisi sanomaa, mutta hyvä se on näinkin.

Pisteytys: 8/10

Songs My Brothers Taught Me
Ohjannut Chloé Zhao

USA 2015, 98 min.

Draama

Pääosissa: John Reddy, Jashaun St. John

 

 

 

Chloé Zhaon (mm. Nomadland, 2020) esikoiselokuva sijoittuu nykypäivän reservaattiin. Arki on päihteitä ja tuhkaksi palavia siteitä menneeseen: siksi nuori Joshua (Reddy) suunnittelee uutta elämää Los Angelesissa. Toisaalta reservaatissa on pikkusisar Jashaun (St. John), joka tarvitsee turvaa ympärilleen. Arkinen, vähäeleinen ja silti paljonpuhuva draama Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen nykytodellisuudesta.

Pisteytys: 7/10

Death at Funeral - Arvoituksia arkussa

Ohjannut Frank Oz

Iso-Britannia, Alankomaat, Saksa & USA 2007, 

Komedia

Pääosissa: Matthew Macfadyen, Ewen Bremner, Peter Dinklage

 

 

 

Perheen patriarkan arvokkaat hautajaiset tursuavat vääriä pillereitä, yllätysvieraita, kipunoivia perhesuhteita ─ ja farssi on valmis! Vitsit rakentuvat paikoitellen räävittömistä elementeistä, mutta huumori ei lipeä mauttomaksi. Arvoituksia arkussa ei kenties ole brittihuumorin suurin klassikko, mutta kelvollisen hauskaa hurvittelua yhtä kaikki. Tarinasta on sittemmin tehty muutama uudelleenfilmatisointi, tunnetuimpana Hollywood-versio Death at Funeral (2010).

Pisteytys: 7/10

Sininen imettäjä (1985)

Ohjannut Markku Lehmuskallio

Suomi & Ruotsi 1985, 99 min.

Draama, Fantasia

Pääosissa: Niilo Hyttinen, Kaija Kiiski, Esko Hukkanen, Aino-Maija Tikkanen

 

Taide merkitsee niin vähän ihmisten maailmassa.

 

Kainuun maaseudulla kohtaavat luonto, taide ja ihminen. Joel Ström (Hyttinen) on kuuro taidemaalari, jota lähipiiri pitää tosielämästä irrallisena. Enkelinkuvia, kummia tapoja ja työnvieroksuntaa ─ miten sellainen mies maailmassa pärjää? Joel ei kuitenkaan ole maailmasta erillinen olento, vaikka hänen arkitodellisuutensa ja katsantotapansa ovat totutusta poikkeavia.

 

Markku Lehmuskallio (s. 1938) tunnetaan parhaiten laajasta dokumentaarisesta tuotannostaan, joka keskittyy arktisen alueen alkuperäiskansojen kuvaamiseen. Muutamat fiktiiviset elokuvatkin sijoittuvat pohjoiseen. Sinisen imettäjän pakahduttavan kaunis vuodenaikakuvaus tukee tarinassa ilmenevää realismin ja fantasian yhdistymistä, sillä luonnossa ovat ne molemmat: arjen ajoittainen armottomuus sekä jumalallinen kauneus, elämän ihme ja mielenrauha.

Sininen imettäjä on kaunis yhdistelmä totta ja satua. Näkökulman kautta päästään kiehtovasti tutkimaan taiteen merkitystä ja olemusta. Mitä taide esittää ja miten? Mitä taide merkitsee? Näkemystä antaa pääosanäyttelijä Niilo Hyttinen (1940─2010), arvostettu kainuulaistaiteilija, jonka upean tummanpuhuvia teoksia elokuvassa nähdään runsaasti. Sen verran marginaalissa filmi kuitenkin on, ettei elokuva ollut vuotensa näkyvimpien teosten joukossa. Taiteen ystäville Sininen imettäjä on ihastuttava aarre, hieman unohdettu kotimainen klassikko!

Pisteytys: 8/10

Brick (2005)

Ohjannut Rian Johnson

USA 2005, 110 min.

Rikos, Trilleri, Mysteeri

Pääosissa: Joseph Gordon-Levitt, Lukas Haas, Emilie de Ravin

 

I'll call you if whatever.

High school -nuorten kellareissa kukoistaa huumebisnes ja koulunkäynti on pelkkää etäistä taustakohinaa. Erakkoelämään mieltynyt Brendan (Gordon-Levitt) joutuu sukeltamaan sekopäiseen teinirihmastoon, sillä hänen ex-tyttöystävänsä Emily (de Ravin) on pahassa pulassa. Nuorten alamaailman rikoskiemurat avautuvat, mutta Brendan ei peräänny tai pelkää.

Rian Johnsonin (s. 1973) esikoisohjaus Brick on tarinaltaan, dialogiltaan ja hahmoiltaan täyttä film noiria. Erikoista on kuitenkin tarinan sijoittuminen 2000-luvun high schooliin, olkoonkin, että koulu todella jää vieraaksi todellisuudeksi. Muistutukset opiskelijaelämästä ovat suorastaan pieniä vitsejä. Yhdistelmästä syntyy hieno, omaperäinen tunnelma: eipä taida yhdessäkään toisessa elokuvassa olla samanaikaisesti high school -draamaa, koleaa trilleriä ja ohutta, unenomaista utua kaiken yllä. Lopulta tunnelma jää hieman liian kolkoksi ja etäiseksi, vaikka erikoisuus viehättääkin.

Sundancessa ensi-iltansa saanut Brick vastaanotettiin positiivisesti, ja elokuva toi Johnsonin uralle hyvää nostetta. Vuosien varrella Brick on kohonnut lähes kulttimaineesen, sen verran erikoinen on elokuvan tunnelma. Sittemmin Johnsonin uran suurimmat hitit ovat olleet Star Wars: Episode VIII - The Last Jedi (2017) ja Veitset esiin (2019) ─ ura Star Warsien parissa tiettävästi tulee vielä jatkumaan ja Veitset esiin -murhakomediasarjan tuorein osa saa ensi-iltansa tänä vuonna. Uran alkupäästä mainittakoot vielä aikamatkustusscifi Looper (2012), jonka pääosassa kovistelee Brickin tapaan Joseph Gordon-Levitt. Katselun väärti sekin.

 

Pisteytys: 7/10

The Lost World - Kadonnut maailma (1925)

Ohjannut Harry O. Hoyt

USA 1925, 106 min.

Mykkäelokuva, Seikkailu, Scifi

Pääosissa: Lloyd Hughes, Wallace Beery, Bessie Love

 

Perfectly harmless ─ unless it happens to step on us.

 

Tutkimusretkikunta lähtee koluamaan Amazonin sademetsän tuntemattomia syövereitä. Joukon tavoitteena on selvittää, elääkö viidakon kätköissä muinaispetoja eli sukupuuttoon kuolleita dinosauruksia. Ilo on ylimmillään, kun ihka elävät dinosaurukset löytyvät ─ mutta seikkailu on täynnä vaaroja. Entä kuinka dinosaurusten olemassaolo voidaan todistaa tiedeyhteisölle?

Kadonnut maailma perustuu Arthur Conan Doylen samannimiseen scifiromaaniin (1912). Tarinan arkkityyppi lienee nykypäivänä useimmille tuttu Carl Barksin legendaarisesta ankkaseikkailusta Kadonnut laakso (1957), joka mukailee Doylen tutkimusretkeä. En ole lukenut Doylen alkuperäiskertomusta, mutta ainakin elokuvaversiossa tarina on köykäinen, tusinatuotannolta tuntuva valkoisen miehen valloitusretki. Vaan ohuesta juonesta viis, elokuvan keskeisin tavoite on esitellä dinosauruksia ja viidakkoelämää. Niissä toki onnistutaan kiitettävästi.
 

Dinosaurusten tekijä oli erikoistehosteiden edelläkävijä Willis H. O'Brien (1886─1962), joka muistetaan varsinkin King Kongin (1933) uraauurtavista efekteistä. Samankaltainen stop motion -työskentely tulee esille jo tässä elokuvassa, jonka dinosaurukset ovat aikaansa nähden hienoja ja yksityiskohtaisia. Hauskaa sinänsä, että King Kongin juonessa on hienoisia yhtäläisyyksiä Kadonneen maailman seikkailuun ─ tosin King Kong onnistuu tarinassa paremmin. Vaikka dinoseikkailun tarina jää heikoksi, oli elokuva silti yksi vuotensa suurimpia hittielokuvia. Sittemmin Kadonnut maailma tosin on hieman unohdettu, ja sinänsä ihan syystä.

Pisteytys: 6/10

Ging chaat goo si - Kyttä antaa kyytiä (1985)

Ohjannut Jackie Chan

Hongkong 1985, 100 min.

Toiminta, Komedia, Rikos

Pääosissa: Jackie Chan, Brigitte Lin, Maggie Cheung

 

Something could happen!

Chan Ka Kui (Chan) on auttamattoman hömelö mutta tappavan taitava kyttä, joka ei hyydy vakavassakaan vaarassa. Pidätettyään kieron huumepomon, on Chanin suojeltava pahiksen entistä sihteeriä Selina Fongia (Lin), joka tosin ei halua tulla suojelluksi. Chanilla riittää päänvaivaa, kun hän yrittää pitää vaanivat rikolliset aisoissa, Fongin hengissä ja oman maineensa puhtoisena.

 

Kyttä antaa kyytiä (engl. Police Story) syöksyy vauhdikkaasti kaarteeseen, liukastuu banaaninkuoreen ja pistää rikolliset näyttävästi aisoihin. Jackie Chanin tyylille uskollisesti elokuva on yhtäältä toimintaa ja näyttäviä stuntteja, toisaalta taas slapstick-komediaa ja suurieleistä irvistelyä. Vauhtia ei tosiaan säästellä: elokuvaa ehtii kulua tuskin viittä minuuttia, kun ensimmäinen kunnon mähinä on jo täydessä vauhdissa. Fyysinen suorittaminen viihdyttää, eikä katsellessa ehdi ainakaan pitkästyä. Osa vitseistä menee omaan makuuni vähän tönkön puolelle, mutta valtaosin huumori hymyilyttää.

 

Komeaa taistelulajiakrobatiaa ja mykkäkauden koomikoiden elkeitä yhdistelevä Jackie Chan oli 1980-luvulla kovassa nousukiidossa. Niinpä myös Kyttä antaa kyytiä keräsi oivia katsojalukuja, joiden innostamana sarjaa on jatkettu peräti viiden jatko-osan verran (1992─2013). Rohkenen arvella, ettei sarjan taso ole jatkunut tasalaatuisena aivan loppuun asti, mutta niinpä vain sarjalle ollaan edelleen tekemässä jatkoa. Mikäli mielii pysytellä turvallisella 1980-luvulla, Chanin kasarihitteihin lukeutuvat lennokas elokuvapari Lohikäärmeet merellä (1983) ja Iskuryhmä A (1987).

 

Pisteytys: 7/10

Helmikuun elokuvat 2025

 

Io Capitano

Ohjannut Matteo Garrone

Italia, Belgia & Ranska 2023, 121 min.

Draama

Pääosissa: Seydou Sarr, Moustapha Fall

 

 

 

Kaksi senegalilaista nuorta lähtee kohti Euroopan ihmemaata, mutta matka on armoton. Elokuvassa on kuristavan ahdistavaa todellisuutta, mutta sitä tasapainottaa ilo ja pelottavienkin maisemien kauneus. Ripaus maagista realismia säväyttää tarinaa persoonallisella tavalla. Samoin erinomainen musiikki! Ohjaaja Matteo Garronen aiempiin menestystöihin lukeutuu rikosdraama Gomorra (2008), joka näyttää realismia Hollywoodin mafiaelokuvien sijaan. Tässä elokuvassa on tavallaan samaa ajatusta, uuden näkökulman luomista tunnettuun aihepiiriin.

Pisteytys: 8/10

Je'vida
Ohjannut Katja Gauriloff

Suomi 2023, 100 min.

Draama, Historia

Pääosissa: Agafia Niemenmaa, Heidi Gauriloff, Sanna-Kaisa Palo, Seidi Haarla

 

 

 

Kun olet oppinut kätkemään itsesi, löydätkö enää sisintäsi? Ensimmäinen koltansaamelainen elokuva kertoo Iidasta eli Je'vidasta (Niemenmaa / Gauriloff / Palo), joka palaa vanhuudenpäivillään lapsuudenkotiinsa pohjoiseen. Saamelaisuuden muisto on kätketty syvälle ja tietoisesti unohdettu, mutta seuraava sukupolvi on paikalla kysymyksineen ja kaipuineen. Katja Gauriloffin taitava, maaginen draama osuu saamelaisyhteisön kipupisteisiin ja vaiettuun historiaan.

Pisteytys: 8/10

 

Mrs. Harris Goes to Paris - Rouva Harris lähtee Pariisiin
Ohjannut Anthony Fabian

Iso-Britannia 2022, 115 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Lesley Manville, Isabelle Huppert, Lambert Wilson

 

 

 

Leskirouva Ada Harris (Manville) työskentelee siivoojana ja haaveilee Diorin muotiluomuksen omistamisesta. Kun tarmokkaan säästämisen jälkeen rahat ovat kasassa, on edessä matka Pariisiin kolttuostoksille! Herttainen draamakomedia sijoittuu 1950-luvun Lontooseen ja Pariisiin. Tarina on kliseinen, mutta tuttua ja turvallista sydämellisyyttä kaipaaville elokuva voi olla täysosuma. Unohdan harvoin kirjoittaa katsomistani elokuvista, mutta tämä jäi taannoin väliin. Kertoo sinänsä filmistä: menee hetken viihteenä, mutta unohtuu jo lopputekstien rullatessa.

Pisteytys: 6/10

Women Talking

Ohjannut Sarah Polley

USA 2022, 104 min.

Draama

Pääosissa: Rooney Mara, Claire Foy, Jessie Buckley

 

 

 

 

Uskonnollisessa yhteisössä kuohuu, sillä tytöt ja naiset ovat joutuneet seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi. Pitäisikö sopeutua ja antaa anteeksi, taistella asemastaan yhteisössä vai sittenkin paeta? Kylmäävintä on se, että taustalla on tosikertomus. Lukutaidottomat naiset eivät tunne ympäröivää maailmaa, mutta heidän keskustelunaiheensa ovat universaaleja. Elokuva seuraa polveilevaa keskustelua ja naisten keskinäistä päätöksentekoa, joka on jäsennelty kiehtovalla tavalla. On miesten vuoro hiljentyä kuuntelemaan. Erittäin ansaittu käsikirjoitus-Oscar!

Pisteytys: 8/10

1944
Ohjannut Elmo Nüganen

Viro & Suomi 2015, 100 min.

Sota, Draama

Pääosissa: Kaspar Velberg, Kristjan Üksküla,Maiken Pius

 

 

 

 

Toisessa maailmansodassa Neuvostoliitto ja Saksa riepottelivat Viroa mielensä mukaan. Monen miehen kohtalona oli tulla värvätyksi jompaankumpaan armeijaan ja tappaa maanmiehiään ─ tai koittaa pitää veljet hengissä univormusta huolimatta. 1944 on ulkoisesti näyttävä ja aihepiirinsä vuoksi kiinnostava sotadraama. On harmillista, että hahmot jäävät aika pintapuolisiksi: siksi suurilla paukuilla toteutettu rytinäkään ei imaise mukaansa riittävän hyvin. Näinä maailmanaikoina elokuva tuntuu kuitenkin tarpeelliselta muistutukselta lähihistorian julmuuksista.

Pisteytys: 6/10

Elmer Gantry - Huijarisaarnaaja

Ohjannut Richard Brooks

USA 1960, 146 min.

Draama

Pääosissa: Burt Lancaster, Jean Simmons, Arthur Kennedy

 

 

 

 

Häikäilemätön myyntitykki Elmer Gantry (Lancaster) lyöttäytyy saarnaseurueeseen hurmatakseen puhtoisen sisar Sharon Falconerin (Simmons). Gantryn puhelahjoilla hurskaiden rahahanat aukeavat! Elokuva perustuu romaaniin Elmer Gantry (1927), jonka tyylilaji on satiiri. Filmiversio on puhdas draama mutta sellaisena onnistunut, joskin selkeämpi kriittisyys tekisi kertomuksesta särmikkäämmän. Aikanaan filmi menestyi hyvin ja palkittiin kolmella Oscarilla. Elokuva puhuttelee edelleen: vaikka tarina sijoittuu 1920-luvulle, saarnaajien sutkautukset kuulostavat tuskallisen 2020-lukulaisilta konservatiivien älähdyksiltä. Ja kaiken takana vaikuttaa raha!

Pisteytys: 7/10

Memoirs of a Geisha - Geishan muistelmat (2005)

Ohjannut Rob Marshall

USA 2005, 145 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Ziyi Zhang, Ken Watanabe, Michelle Yeoh

 

The heart dies a slow death.

Nuori Chiyo Sakamoto (Zhang) myydään geishataloon orjaksi. Lapsuutta värittävät epätoivoiset karkumatkat ja vastoinkäymiset, kunnes Chiyo lopulta otetaan geishaoppilaaksi. Rakkaus vaurasta Puheenjohtajaa (Watanabe) kohtaan ohjaa Chiyon ponnisteluja: aherrus ei mene hukkaan, mutta uusia vaikeuksia on aina vain edessä. Dramaattisten käänteiden sävyttämä tarina perustuu Arthur Goldenin samannimiseen romaaniin (1997) ja lienee jopa pohjateostaan tunnetumpi.

En ole lukenut kirjaa, joten vertailu sikseen. Elokuva on tunnelmallisen kaunis mutta muuten nihkeää seurattavaa. Kerrontaa vaivaa Hollywood-katse, joka ei tavoita todellista Japania. Suurimmat riesat ovat miljööseen täysin sopimaton aksentti-englanti, eksotisoinnin sivumaku ja tarinassa välähtävät groomaus-elementit. Geishan muistelmia on lisäksi kritisoitu muun muassa kiinalaisnäyttelijöistä (eikö japanilaisia löytynyt?) sekä monista aikakauteen sopimattomista yksityiskohdista. Vääränlaiset kampaukset eivät haittaa katselua, ellei ole erityisen perehtynyt geishakulttuuriin. Sinne päin -toteutus kuitenkin tuntuu jo ajatuksena valjulta.

Parasta Geishan muistelmissa ovat upeat lavasteet ja puvustus, vaikka ehkäpä nekin ovat hieman romantisoituja ja toistavat länsimaisia mielikuvia Japanista. Juuri näistä esteettisistä ansioistaan elokuva voitti kolme Oscaria (kuvaus, lavastus, puvustus). Ehdokkuuksia oli kokonaisuudessaan hulppeat kuusi, mutta musiikki- ja äänipalkinnot jäivät saamatta. Sentään parhaan elokuvan kisailuun Geishan muistelmia ei otettu, vaikka eipä vuoden voittajakaan ollut kaksinen: himotuimman pystin vei lattea rasismidraama Crash (2004). Akatemiaehdokkuuksien tai -voittojen määrä ei tosiaankaan aina ole laadun tae.

Pisteytys: 4/10

The Man Who Would Be King - Seikkailujen sankarit (1975)

Ohjannut John Huston

Iso-Britannia & USA 1975, 129 min.

Seikkailu, Draama, Komedia

Pääosissa: Sean Connery, Michael Caine, Christopher Plummer

 

Now listen to me you benighted muckers!

Rudyard Kiplingin tarinaan (1888) perustuva seikkailuelokuva sijoittuu brittiläiseen Intiaan ja kaukaiseen Kafiristaniin. Kaksi rikasta elostelijaa, Daniel Dravot (Connery) ja Peachy Carnehan (Caine), lähtevät valloittamaan salaperäistä Kafiristania, jonne pääsy on todettu liki mahdottomaksi. Veijaripari pääsee ihmeen kaupalla perille ja ryhtyy opettamaan paikallisille brittiläisiä tapoja, haaveenaan nousta maailmankolkan hallitsijoiksi. Ehkäpä kerätä hieman rikkauksia ja palata kotiin kuninkaina... Vaan kuinka käy, kun omatekoinen imperiumi on saatu pystytettyä?

 

Seikkailujen sankarit on kevytmielinen seikkailuelokuva, jossa kuplii ironinen kolonialismikritiikki. Humoristinen valloitusretki osoittaa brittiläisten ylemmyydentunnon ja sen aiheuttaman sokeuden. Toki perinteisiin seikkailutunnelmiinkin päästään, sillä elokuvan erämaamaisemat ovat komeaa katsottavaa. Tulee suorastaan tunne, että tässä todella ollaan aivan tuntemattomassa valtakunnassa, jossa vallitsevat omat tapansa ja vieraan uskonnon omalaatuiset lait. Eipä ole laisinkaan ihme, että elokuvan neljään Oscar-ehdokkuuteen lukeutuivat lavastus ja puvustus.
 

Muutamat palkintoehdokkuudet eivät tuoneet voittoja, eikä elokuvasta tullut kovin suurta hittiä. Kriitikoiden kehut ovat kuitenkin olleet suopeita sekä omana aikanaan että myöhempinä vuosikymmeninä. Kiistämättä Seikkailujen sankarit on mainiota viihdettä, vaikka se ei vedä vertoja John Hustonin parhaille legendoille. Sierra Madren aarre (1948) tai Afrikan kuningatar (1951) vievät voiton, mutta kyllä tämäkin filmi viettelee samanlaiseen hauskanjännittävään reissutunnelmaan.  Yhteistä tuntuu olevan varsinkin Sierra Madren kanssa: ahneus ei takaa onnea.

Pisteytys: 7/10