Commando (1985)

Ohjannut Mark L. Lester

USA 1985, 90. min.

Toiminta 

Pääosissa Arnold Schwarzenegger, Rae Dawn, Alyssa Milano, Dan Hedaya, Vernon Wells

 

I can't believe this macho bullshit...

 

Entinen erikoisjoukkojen sotilas John Matrix (Schwarzenegger) nauttii rauhallisista eläkepäivistä tyttärensä Jennyn (Milano) kanssa. Vanhat viholliset kuitenkin yllättävät Matrixin ja vaativat kostoa: Jenny kidnapataan ja Matrix joutuu kaivamaan vanhat taisteluvarusteensa esille. Yhden miehen sota kokonaista yksityisarmeijaa vastaan on valmis alkamaan!

 

Toimintalegenda Arnold Schwarzeneggerin tähdittämä Commando on menevää ja mehevää rytinää. Maskuliininen muskelinpullistelu menee humoristisella tavalla ylettömäksi, varsinkin, kun John Matrix haluaisi vain silitellä peuroja tyttärensä kanssa. Elokuvan mestarillisin anti onkin se, ettei se ota itseään liian vakavasti vaan suorastaan tihkuu mustaa huumoria. Mitään ei silti lyödä täysin läskiksi. Tiukkaan toimintaan sukelletaan lähes välittömästi, eikä juoni tarvitse sen kummempaa pohjustusta: kyllähän tämä laji jo tiedetään, katsoja on valmis sähinään!

 

Commando menestyi ilmestyessään erittäin hyvin, vaikka siitä ei tullutkaan vuotensa ykköshittiä. Legendan maine on kasvanut vähitellen. Näin jälkeen päin arvioiden koko 1980-luvun action-genre, Schwarzenegger keulakuvanaan, voisi miltei tiivistyä tähän elokuvaan. Samalla Commando lienee verrattain tuntemattoman ohjaajansa Mark L. Lesterin (s. 1946) uran huippuhetki, jonka jälkeen suunta on ollut liukasta luisua b-elokuvien laarinpohjille. Commandon kaavailtu jatko-osakin jäi tekemättä ja ehkä hyvä niin, tämä täräytys on napakka juuri tällaisena.

 

Pisteytys: 8/10

Ryysyrannan Jooseppi (1955)

Ohjannut Roland af Hällström

Suomi 1955, 91 min.

Draama 

Pääosissa: Heimo Lepistö, Hilkka Helinä, Paavo Jännes

 

Mikäs tässä auttaa ─ mennään sakilla helevettiin!

 

Pienen kainuulaisen pirtinmurjun pihamaata räimii ankara lumituisku ja nurkkia kalisuttaa köyhyys. Talon isäntä, koiranleukainen Jooseppi Kenkkunen (Lepistö) rakastaa hellästi suurperhettään, mutta toimeentulo on pula-ajalla tiukassa. Jooseppi intoutuu lopulta kieltolakia uhmaten pontikankeittoon ja pian rankkitynnyrit tököttävät tunkiolla viranhaltijoita uhmaamassa! Kuinka miehen käy, kun viinantuoksu lopulta kantautuu poliisien sieraimiin?

Ryysyrannan Jooseppi perustuu Ilmari Kiannon samannimiseen romaaniin (1924), rehevään aikalaiskuvaukseen. Hauska knoppi on se, että Kianto itse pääsi elokuvaan cameo-rooliin. Vaikka Kiannon tuotanto on nimekästä, elokuvia hänen teoksistaan on tehty melko vähän. Ryysyrannan Joosepille seuraa pitävät vain kaksi Punainen viiva (1909) -filmatisointia (1959, 1984). Tässä elokuvassa päästään mainioon suomalaisuuden kuvaan: on tuiskuavaa lunta ja kansan syvien rivien rähjäisiä pirttejä, herroja ja rahvasta, liehuvia lippuja.

 

Aikalaisarvioissa kiitelty draama on saanut arvostusta myös jälkipolvilta. Draaman ja huumorin suhde toimii erinomaisesti: välillä sukelletaan liikuttavaan tragediaan, mutta sieltä noustaan kepeään tunnelmaan kujeilevan nenästävetohuumorin avulla. Suurimmat kehut ansaitsevat näyttelijät, joista eritoten Jussi-palkittu Heimo Lepistö taituroi nimikkoroolin eläväisesti ─ ainoaksi jääneessä pääroolissaan! Lieneepä Ryysyrannan Jooseppi myös ohjaaja Roland af Hällströmin (1905─1956) tuotannon kärkiteoksia, ja harmillisesti se jäi yhdeksi uran viimeisistä filmatisoinneista.

Pisteytys: 8/10

Welcome to the Dollhouse - Tervetuloa nukkekotiin (1995)

Ohjannut Todd Solondz

USA 1995, 88 min.

Komedia, Draama

Pääosissa: Heather Matarazzo, Brendan Sexton III, Matthew Faber

 

I don't mean to be a cunt.

 

Dawn Wiener (Matarazzo) on koulukiusattu varhaisteini, joka ei noin vain lannistu päälleen satavasta loasta. Eikä kiusaajissa, viiltävissä ihastuksissa ja vaivaannuttavissa kaverisuhteissa ole vielä kylliksi kärsittävää. Kotona nimittäin odottaa napiseva äiti, ärsyttävä nörtti-isoveli ja kaikkien lellimä pikkusisko ─ eikö missään saa olla rauhassa ja varttua omaksi itsekseen?

Todd Solondz tunnetaan tabuja rikkovista teoksistaan, nimekkäimpänä onnettomien ihmisten tarinoita yhteenkutova Onni (1998). Tervetuloa nukkekotiin ei koostu vielä yhtä revittelevistä piirteistä, mutta kyllä tässäkin tabujen rajoja koetellaan. Kummat perhesuhteet tulevat hauskasti esille molemmissa elokuvissa. Dawn Wienerin maailmassa kaikki on rajua mutta rehellistä, liioiteltua mutta aitoa. Räväkät musatehosteet ja kornin rajamailla häilyvät asut korostavat osuvasti varhaisnuoruuden jatkuvaa epäreiluutta ja piinallista kiusallisuutta.

Tervetuloa nukkekotiin oli ilmestyessään menestys, jonka musta huumori ja teiniyden terävä kuvaus miellytti kriitikoita. Sittemmin komedia on lisätty The New York Timesin 1001 -elokuvalistalle. Se on hyvä saavutus pienen budjetin indiefilmille, joka oli vasta Solondzin toinen kokopitkä ohjaustyö. Nuoruuden angstin ikiaikainen tunnelma tuntuu edelleen osuvalta, vaikka maailma ympärillä muuttuukin. Todd Solondzin ura jatkuu edelleen ja paraikaa työn alla on draamakomedia, jonka päärooliin nousee 11-vuotias poika ja hänen äitinsä. Päästäänkö jälleen perhesuhteiden ytimeen?

Pisteytys: 7/10

Grizzly Man (2005)

Ohjannut Werner Herzog

USA 2005, 103 min.

Dokumentti

 

The bear, Miss Chocolate, has left me her poop!

 

Timothy Treadwell (1957─2003) oli karhuja rakastava, itseoppinut dokumentaristi. Treadwell vietti useita kesiä Alaskassa Katmain kansallispuistossa, jossa hän eli rinta rinnan karhujen, kettujen ja muiden luonnonvaraisten eläinten parissa. Lopulta elämäntapa koitui kohtaloksi ja Treadwell menehtyi harmaakarhun hyökättyä hänen kimppuunsa. Grizzly Man tutkii taitavasti omalaatuisen Treadwellin mielenmaisemaa ja laajemminkin ihmisten luontosuhdetta. Herää ajatus: onko ihminen jo niin vieraantunut luonnosta, että sinne mennessään hän on enemmän haitaksi kuin hyödyksi?

 

Werner Herzog tunnetaan omaperäisistä fiktioelokuvistaan (esim. Nosferatu, 1979), mutta ohjaaja on urakoinut kattavasti myös dokumenttien parissa. Ihmisen ja luonnon suhde tulee esille jo esimerkiksi elokuvissa Aguirre - jumalan viha (1972) ja Fitzcarraldo (1982) ─ vivahde samaa tutkailua löytyy Grizzly Manin oudon upottavasta karhutarinasta. Dokumentti on koostettu valtavasta määrästä Timothy Treadwellin itse kuvaamaa kummaa videomateriaalia, jonka lisäksi kerronta syvenee erikoisilla haastattelupätkillä ja Herzogin omalla pohdiskelulla.

 

Treadwellista syntyvä kuva lienee erilainen kuin mitä hän itse olisi halunnut kertoa. Elokuva ei silti rienaa tai naura erikoisen persoonan kustannuksella, vaikka kiistämättä miehen äkkiväärät toilailut saavat välillä tyrskähtelemään. Toisinaan luonnon omalakisuus tuntuu tuskastuttavan jopa suurta eläinten ystävää, joka ei löydä kaipaamaansa yhteyttä mistään. Ajatukset kääntyvät ihmiseen nomadina ja vieraslajina, välillä taas yhteisöä kiivaasti etsivinä laumaeläjinä. Taidokas dokumentti saa ajatukset laukkaamaan Alaskan laajoilla mailla.

 

Pisteytys: 8/10

Elokuun elokuvat 2025

The Summer Book - Kesäkirja
Ohjannut Charlie McDowell

USA, Suomi & Iso-Britannia 2024, 90 min. 

Draama 

Pääosissa: Glenn Close, Emily Matthews, Anders Danielsen

 

 

 

Tove Janssonin Kesäkirjaan (1972) perustuva draama vie kesäiseen saaristoon. Vähäeleinen elokuva on kauniin viipyilevästi toteutettu ja painavasta surusta huolimatta tunnelma on raikas. Kolmen hahmon välinen dynamiikka toimii uskottavasti. Onnistumisista huolimatta kesäinen saaristo jää etäälle, yhtenä pinnallisena syynä lienee elokuvan vieraannuttava kieli. Vanhuuden ja kuoleman teemoja tutkiessaan elokuva on parhaimmillaan, mutta voisi siinäkin sukeltaa rohkeammin.

 

Pisteytys: 7/10

 

Dream Scenario

Ohjannut Kristoffer Borgli
USA & Kanada, 102 min. 

Fantasia, Komedia, Kauhu

Pääosissa: Nicholas Cage, Julianne Nicholson, Lily Bird

 

 

 

 

Pölyisen professorin (Cage) elämä mullistuu, kun hän yhtäkkiä ilmestyy ihmisten uniin. Satiiri muistuttaa Charlie Kaufmanin elokuvia, mutta lupaavasta alusta huolimatta filmi ei yllä Kaufmanin omaperäiselle tasolle. Silti Dream Scenario on hauska ja varsin piinaavaksi äityvä outoilu. Odotusarvoisesti Nicholas Cage vetää roolinsa riemukkaasti yli laidan.

Pisteytys: 7/10

 

Se rokh - Kolme naista
Ohjannut Jafar Panahi 

Iran & USA 2018, 100 min.

Draama 

Pääosissa: Behnaz Jafari, Jafar Panahi

 

 

 

Iranilainen ohjaaja Jafar Panahi tekee elokuvia, vaikka ei saisi. Filmit kritisoivat iranilaishallintoa mutta näyttävät myös paikallisen kulttuurin vieraanvaraisuuden ja kivisen maan karun kauneuden. Tässä filmissä Panahi päätyy syrjäkylään etsimään kuolemanvaarassa olevaa tyttöä, seuranaan näyttelijä Behnaz Jafari. Mitä kaikkea elokuvien avulla voidaankaan kertoa ja miten! Samaa sarjaa on esimerkiksi Panahin aiempi ohjaustyö, vielä hitusen terävämpi Taxi Teheran (2015).

Pisteytys: 7/10

En man som heter Ove - Mies, joka rakasti järjestystä

Ohjannut Hannes Holm

Ruotsi, Tanska & Norja 2015, 116 min.

Draama, Komedia 

Pääosissa: Rolf Lassgård, Bahar Pars, Filip Berg

 

 

 

Ruotsalaiskomedia huokuu tummaa huumoria ja sympaattista lähimmäisenrakkautta. Elämässään monia takaiskuja kokenut Ove (Lassgård) on saanut tarpeekseen kanssaihmisistä ja koko elämästä, mutta naapuruston uudet tulokkaat sulattavat äreän papansydämen. Suositusta elokuvasta on sittemmin tehty Hollywood-versio A Man Called Otto (2022), jonka on myös ohjannut Hannes Holm.

 

Pisteytys: 7/10

 

It's a Mad, Mad, Mad, Mad World - Mieletön, mieletön maailma
Ohjannut Stanley Kramer

USA 1963, 210 min.

Komedia 

Pääosissa: Spencer Tracy, Ethel Merman, Mickey Rooney, Sid Caesar

 

 

Joukko ohikulkijoita sattuu kuulemaan kuolevan miehen viimeisen tunnustuksen: valtava raha-aarre lepää määrätyssä paikassa ja odottaa noutajaansa. Villi kilpajuoksu aarrekätkölle alkakoon! Kuka ehtii ensin ja kuinka saisi pidettyä kanssatorvelot loitolla? Suurieleinen kohellus on täynnä näyttäviä stuntteja, hajoavia tönöjä ja viuhuvia nyrkkejä. Aikansa suuri hittikomedia kelpaa yhä viihteeksi, vaikka vähemmälläkin hullutuksella pärjäisi.

Pisteytys: 6/10