LUUKKU #19 - 20 vuotta sitten (Sairaan kaunis maailma, 1997)

Vittu näin voi käydä vaan elämässä.

Vuonna 1997 Terminator 2 (1991) -elokuvasta tutun Skynetin oli määrä sinetödä ihmiskunnan tuho ydinasein. Toisin kuitenkin kävi: todellisuudessa vuonna 1997 maailman suurimpia murheita olivat pikemminkin prinsessa Dianan ja äiti Teresan kuolemat. Suomessa kauppojen hyllyt notkuivat Linda-siideriä, televisiossa ensi-iltansa saivat legendaariset The Joulukalenteri, Buffy the Vampire Slayer (1997─2003) ja Ally McBeal (1997─2002). Päivälleen tasan 20 vuotta sitten Yhdysvalloissa koettiin Titanicin ensi-ilta, joskin Suomessa tuon ikimuistoisen, sydäntäriipivän romanssin äärellä kyynelehdittiin vasta tammikuussa 1998.

Itse asiassa vuoteen 1997 kiteytyy mieletön määrä ysärin merkkitapahtumia ja ikimuistoisia kulttuurituotoksia, lisää hilpeitä muistoja löytyy maanmainion Nuoruusdiskon koosteesta. Teksti osaa myös kertoa, että päivän luukusta paljastuva leffa äänestettiin Suosikissa vuoden parhaaksi kotimaiseksi elokuvaksi.

Sairaan kaunis maailma
Ohjannut Jarmo Lampela
Suomi 1997, 96 min.
Draama
Pääosissa: Joonas Bragge, Arttu Kapulainen, Pihla Penttinen, Kati Outinen, Ilkka Koivula

Ippe (Bragge), Papu (Kapulainen) ja Mia (Penttinen) ovat helsinkiläisnuoria, joiden perhe-elämä on rikkinäistä ja kesälomapäivät yhtä ajelehtimista pikkurikosten ja pilvenpolttelun parissa. Huumediilerin bisneksiin sotkeutuneet kaverukset joutuvat lopulta hakemaan Tukholmasta LSD-lastin, mutta homma ei tietenkään mene ihan nappiin. Loppuselvittelyiden myötä yksi joukosta uskaltautuu kulkemaan liian pitkälle heikoilla jäillä, mutta toisille avautuu mahdollisuus pyristellä irti turhan vaarallisiksi yltyvistä kuvioista.

Railakkailla nuoruuden sananparsilla ja valovoimaisella näyttelijäntyöllä kruunattu Sairaan kaunis maailma on loistavaa ajankuvaa ja tietenkin näin 2010-luvulta tarkastellen se tarjoaa myös nostalgisia fläsäreitä kultaiselta 90-luvulta. Elokuva herätti ilmestyessään, ja jo sitäkin ennen, valtavasti keskustelua huumesekoiluiden ja runsaan kiroilun vuoksi. Eipä mikään ihme maailmassa, jossa samana vuonna pohdittiin, että johtavatko roolipelit saatananpalvontaan. Kauhistustakin herättänyt filmi kuitenkin palkittiin kolmella Jussilla, muun muassa vuoden parhaana elokuvana.

Sairaan kaunis maailma on taattua ysäriestetiikkaa ja aitoa elämänmenoa, siitäkin huolimatta, ettei jokainen aikakauden nuori välttämättä käyttänyt aikaansa huumebisneksiin. Kuitenkin yleinen ajelehtiminen, räjähdysalttius sekä yhtäaikainen vapauden ja vakauden kaipuu kuuluvat erottamattomasti nuoruuteen. Kuvaus tuntuu yhä ajankohtaiselta. Elokuvaa on verrattu myös toiseen vastaavanlaiseen stadilaisia nuoria kuvaavaan teokseen Täältä tullaan elämä! (1980); elokuvia yhdistää myös aina upea Kati Outinen. Kirjallisuuden puolesta samankaltaisuuksia löytyy ainakin Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseesta (1984), joka toki on tehty myös erinomaiseksi tv-sarjaksi vuonna 1989.

Pisteytys: 8/10