Rio Grande (1950)

Ohjannut John Ford

USA 1950, 105 min.

Lännenelokuva, Romantiikka

Pääosissa: John Wayne, Maureen O'Hara, Claude Jarman Jr., Ben Johnson

Put out of your mind any romantic ideas that it's a way of glory!

Everstiluutnantti Kirby Yorke (Wayne) on ratsastanut sotakomennuksesta toiseen, eikä ole nähnyt vaimoaan tai poikaansa viiteentoista vuoteen. Niinpä Yorke saa kokea yllätyksen, kun uusien palvelukseen astuvien nuorukaisten joukossa on hänen alaikäinen poikansa Jeff (Jarman). Pian myös vaimo Kathleen (O'Hara) saapuu keskelle Rio Grande -joen kupeessa vellovia intiaanikahinoita houkutellakseen poikansa takaisin kotiin.

Kirby Yorken (tai muissa elokuvissa Yorkin) tarinaa kerrottiin jo elokuvissa Apassilinnake (1948) ja Keltainen nauha (1949), joiden kanssa Rio Grande muodostaa John Fordin niin kutsutun ratsuväkitrilogian. Jo seuraavan elokuva-aiheen pariin haikaillut Ford ei ollut kovin innokas ohjaamaan kolmatta filmiä samasta teemasta, mutta studio sai ohjaajan pään käännettyä. Hyvä niin, sillä Rio Grandea on pidetty trilogian parhaana osana. Sarjan kaksi muuta filmiä eivät ole päässeet 1001-listalle, eivätkä ne muutoinkaan lukeudu Fordin nimekkäimpien filmien joukkoon. Päätösosa toimii mainiosti itsenäisenä teoksenaankin.

Utahin uljaat maisemat, ratsuväen torventörähdykset ja tunnelmalliset musiikkinumerot tekevät Rio Grandesta mieluisan elämysmatkan sinne kaukaiseen ja hyvin kuvitteelliseen villiin länteen. Miehuullisuusteemaa sivuavassa tarinassa naureskellaan poikamaisille kujeille, mutta lopulta kypsä aikuisuus ja velvollisuudentunto voittavat. Kirby Yorken lämmitellessä perhesuhteitaan, intiaanitaistelut jäävät sivuosaan eikä sodinnan syytä edes taustoiteta mitenkään - kunhan nyt joku pahisryhmittymä on saatu paukuttelemaan naisia pyörryksiin. Elokuvassa nähdään siis toki ripaus toimintaa ja myös varsin huimapäisiä rodeotemppuja. Hieman välityöltä tuntuva Rio Grande ei kenties ole Fordin ykkösteoksia, mutta komea elokuva yhtä kaikki.

Pisteytys:

7/10